perjantai 23. syyskuuta 2016

Vain kuulumisia

Olen tässä jo keväästä asti kärvistellyt kasvavan uupumuksen kanssa.
Sain kuitenkin mentyä lääkärin juttusille siitä, vaikka ei se helppoa ollut.
Passitti mielenterveyspalvelujen pariin.
Nyt sitten koitetaan laittaa päätä kuntoon.

Koulussa on ollut aivan ihanaa, mutta kotiin ei olekaan sitten jaksamista oikein riittänyt. Kasvihuoneessa on lämmitys päällä, että tomaatit on saaneet kypsyä, mutta en ole kastellut siellä mitään varmaan kuukauteen. No ne tomaatit on maapohjaisessa penkissä ja kerran hengissä ovat saanevat ihan riittävästi kosteutta. Kaikki muu on saanut kuivua ruukkuihinsa. Viimeiset voimansa kasvit ovat käyttäneet vähäisen satonsa kypsyttämiseen.
Yritän tässä hyväksyä sen että en jaksa tehdä mitään, ja se on ihan okei.

Sen vähäisen energian käytän sitten eläimiin (ne on kuitenkin pakko hoitaa) ja lapsiin ja välttämättömiin kotitöihin. Odotan jo että saisi loput kanat ja kilipukit pois, pienen talviporukan kanssa on vain niin paljon kevyempi olla.
Isona kysymysmerkkinä on vain Orvokin ja Krookuksen astuttaminen. Siitä pitäisi päättää, kuitenkin melko pian.
Yksi pikkupukki sopisi hyvin homman hoitamaan, mutta jaksanko kilistelyt ja mahdollisen lypsyn?

No onneksi koulussa on hurjan mielenkiintoinen projekti alkamassa. Sinne aletaan rakentamaan taimistoa ja jotain perennoja ja ainakin omenapuut otetaan omaan tuotantoon. Ja ihanaa että opiskelijat saa lähes kaiken suunnitella itse!


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Lepaalla

Minähän aloitin puutarhurin opinnot tuossa kuukausi sitten ja heti alkuun päästiin ihanalle opintomatkalle Lepaan puutarhamessuille. Matkalla pysähdyttiin myös Viherlandiassa Jyväskylässä ja Tampereella Hatanpään arboretumissa.
Reissu oli aivan ihana, vaikka vähän jännitti miten sitä osaa ilman lapsia olla, kun tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yhtään pidempään pois kotoa ilman lapsia. Hyvin kaikki meni ja mieskin pärjäsi lasten ja elukoitten kanssa kotona.

Vähänlaisesti tuli kuvia otettua ja olin muutenkin vain onnettoman kännykkäkameran varassa joten kaikki niistä vähistäkään kuvista ei ole julkaisukelpoisia.

Alkuun tuntui ettei Lepaalla ehdi mitenkään kiertää koko messualuetta ja puistoja viidessä tunnissa, mutta lopuksi sai todeta että onneksi messutarjonnasta oli suurin osa konetarjontaa ja ne sai hyvillä mielin ohittaa. Osa koulun alueesta jäi silti kiertämättä, mutta olihan siellä paljon ihmeteltävää siinäkin mitä ehdittiin katsoa.
Lepaalla tuulimylly

Mahtavat tuijat.

Pylvästammia lepaalla.


Kyynelkoivu Hatanpään arboretumissa.

Hatanpään arboretum.

Surukuusiakohan Hatanpäällä.
 En nyt sen enempää mene Lepaan opiston historiaan vaikka se mielenkiintoinen onkin, lisää voi lukaista täältä.