tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kolmesta neljä

Nyt onkin kilejä jo neljä. Kielo kuttukili muutti uuteen kotiin viikonloppuna ja kotiin tuomisiksi tuotiin pari pukkikiliä.
Puksu ja Paksu takana, uudet tulokkaat edessä.


Pääsivät eilen laitumelle Puksun (valkoinen) ja Paksun (musta) kanssa ja kaikki meni mukavasti, mutta sitten tuli hirveä kaatosade ja uudet eivät osanneet tai uskaltaneet mennä laidunkatokseen suojaan ja olivat ihan läpimärkiä kun ne puskasta löysin värjöttelemästä. Pääsivät sitten vielä yöksi sisälle kuivattelemaan ja kokeillaan tänään uudestaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Parveilua

Yksi mehiläispesistäni on parveillut jo kahdesti tässä viikon sisään. Onneksi molemmilla kerroilla sain parven talteen.
Tälläisiin rykelmiin mehit kerääntyvät tuumaamaan mistäs seuraava pesäkolo löytyisi. Parveillessaan mehiläiset eivät ole yleensä vihaisia, mutta suojautua on silti syytä.

Ensimmäinen parvi oli tuossa samaisessa kohdassa, joka onneksi ei ole korkealla, toinen parvi jäi roikkumaan melkein samaan pihlajan oksaan, joten sekin olei helppo napata talteen.

Selostampa hieman miten otin parven talteen.
Ensin kastelin parvea hieman, jotta ne eivät ehtisi karata sillä välin kun etsin tarvikkeita.
Kun tarvikkeet ole kasassa, otin pahvilaatikon ja kopautin kepillä oksaa jolloin mehiläiset tippuivat pahvilaatikkoon.

Mehiläiset menossa laatikkoon, pesään kaadettujen mehiläisten äänet houkuttelevat loputkin pesään.

Sitten laitoin kauhallisen mehiläisiä pesälaatikkoon, jossa oli yksi avosikiökakku, loput tyhjiä kehiä (voisivat olla ihan pohjukkeita, parveilleet mehit ovat innokkaita rakentamaan). Sitten kaadoin loput mehit pahvilaatikosta levylle pesän eteen ja juoksutin ne savun avulla pesälaatikkoon.
Mehiläiset eivät hylkää avosikiöitä ja kun mehiläiset on vielä juoksutettu pesään ne eivät sieltä lähde niin helposti uudestaan, kuin jos ne olisi vain kaadettu pesälaatikkoon. Kun kaikki mehiläiset olivat pesässä suljin lentoaukon märällä vaahtomuovin palalla (josta mehiläiset voivat hakea vettä) ja vetäisin sidontaliinalla koko paketin kasaan ja vein tuhmat mehiläiset kellariin miettimään karkaamisiaan.
No eihän ne mitään tuhmia olleet, parveilu on mehiläisten luontainen tapa levittäytyä uusille alueille ja nyt oli kyllä ihan laiskan hoitajan syytä, kun ei olut käynyt riittävän tiheästi pesillä, jotta olisi voinut todeta mehiläisten alkavan parveilla.

Mehiläiset olivat siis yön kellarissa, jotta varmasti asettuvat pesäänsä, tänään käyn ne laittamassa omalle paikalleen muiden pesien viereen.
Silloin kun mehiläiset teljetään pesäänsä on ilmanvaihdosta huolehdittava, sekä pohjan että kannen tulisi olla verkotettu, kantena minulla on sulkuristikko jossa on alla tiheä verkko ja pohjana tavallinen verkkopohja, ja tähän jälkimäiseen laitoin vielä toisen laatikon päälle, koska mehiläisiä oli melko runsaasti.
 En ilmeisesti malttanut odottaa tarpeeksi kauan mehiläisten kerääntymistä oksalle, koska jouduin neljä tai viisi kertaa kopauttamaan tuon ensimmäisen kuvan kokoisen rykelmän oksalta pahvilaatikkoon, ennekuin kaikki oli kasassa. Voi tietysti olla että osa mehiläisistä lensi suoraan takaisin oksalle kun tyhjensi niitä juoksutuslaudalle.
Nyt sitten olisi jo viisi pesää hoidettavana, mutta voi olla että yhdistelen niitä vielä.

Opiskelemaan!

Sain tänään ihanan puhelinsoiton työvoimatoimistosta. Minulle on myönnetty rahoitus puutarhurin opintoja varten.
Nyt kyllä vierähti iso kivi sydämeltä, tämä opiskelupaikan saaminen ja sen rahoituksen järjestyminen on ollut koko kevään ja alkukesän yksi isoimmista stressin aiheuttajista. Nyt olen niin iloinen että voisin itkeä!


Kasvari on tänä vuonna niin täynnä että sopiikohan elokuussa enäää sekaan, no onneksi pääsee sitten vähän isompaan kasvariin touhuamaan koulun merkeissä.