maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kuukauden kuva 2/2 ja kilejä!

Päätin siis että otan nyt keväällä ja kesällä myös toisen kuvan kuun puolessa välin. ja tällepä tilanne näytti 15.4.
Luntakin vielä jostain löytyy, mutta piha ja sen ympäristö on jo vapaa lumesta. nyt odotellaan vaan maan sulamista.


Ja sitten kaikkea ihan muuta!
Nyt meillä on kilejä, ovat jo viikon vanhoja, syntyivät sunnuntaina 10.4
Vaan eihän kaikki mennyt ihan niin kuin piti. Kävin sunnuntain vastaisena yönä katsomassa tilannetta puolen yön aikaan ja seuraavan kerran neljän aikaan. Krookus oli tehnyt sillä välin kauniin valkoisen kuttukilin. Hoiti sitä hienosti ja kili osasi hyvin hakeutua syömään.

Mutta sitten Orvokki. Sehän oli ensikertalainen (niin kuin minäkin). Olin huomannut sillä joitakin pieniä supistuksia jo edellisenä iltana ja silloin yöllä, olin siis varma että se poikii yön tai viimeistään aamu aikana. Mutta eipä kilejä kuulunut. Aamulla se alkoi väsähtää, ja huolestuin siitä hyvin paljon. Huolestuin niin paljon, että soitin eläinlääkärin käymään. En uskaltanut odottaa, koska vuohilla voi esiintyä poikimisen yhteydessä joitakin vakavia ongelmia.
Onneksi eläinlääkäri tuli nopeasti ja antoikin kalsiumia suonen alle kaksi pistosta. Sittenpä jouduinkin tulikokeeseen ja minun oli tehtävä sisätutkimus Orvokille. Tuloksena oli että synnytys ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt, kohdunsuu ei ollut avautunut kuin vähän. Lääkäri antoi ohjeistuksen tehdä vähän myöhemmin uusi sisätutkimus, koska se voi edesauttaa synnytyksen käynnistymistä.
Tein sitten uuden tutkimuksen parin tunnin päästä ja paikat olikin jo avautunut vähän enemmän. jäätiin seurailemaan sitten tilanteen etenemistä ja reilun tunnin päästä alkoikin sitten synnytys. kaikki menikin hyvin, kunnes tajusin että sieltähän oli tulossa kili pää edellä! Etujalat (tai ainakin toinen) pitäisi näkyä ensimmäisenä, joten ei auttanut kuin mennä tutkimaan tilanne ja kilillähän oli toinen jalka hassusti vähän pään takana. Eipä siinä auttanut kuin työntää kiliä varovasti takaisin ja sainkin jalan oikaistua. Sen jälkeen kili syntyi hyvin, toki autoin vielä vetämällä hieman.
Orvokki hoiti kiliä hienosti, vaikka valkoinen pukkikili olikin tosi pieni. Jouduin sitä myös auttamaan syömään, koska Orvokki ei oikein olisi halunnut nousta seisomaan. Toista kiliä ei kuulunut, mutta koska aavistelin että siellä olisi pitänyt useampi olla, huolestuin hieman, jos siellä olisikin kuolleita kilejä jotka eivät itsekseen syntyisi.
Meni yli kaksi tuntia, kun Orvokki alkoikin sitten synnyttää toista kiliä. Olin jo ihan varma että se olisi kuollut, mutta syntyikin elävä (joskin vielä edellistä pienempi) musta pukkikili.
Senkin Orvokki hoiti hyvin, mutta jouduin nostelemaan Orvokkia vähän väliä ylös että kilit pääsivät syömään. Iltaa kohden orvokin voimat alkoivat palautua ja se jaksoi olla jo jalkeilla enemmän, suostui syömäänkin jo jotain. Se alkoi olla niin hyvävointinen että uskalsin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Orvokin kilit olivat pari päivää melko väsähtäneitä ja nostelin niitä vähän väliä syömään. Erityisesti mustalla oli välillä vaikeuksiä löytää syömään. Kolmantena päivänä ne piristyivät ihan silmissä, alkoivat liikuskella ja hypähdellä ja olivat muutenkin pirteämpiä. Nyt uskalsin jo huokaista helpotuksesta, että kilit tulevat varmasti pärjäämään.
Lauantaina olikin niin hyvä ja lämmin ilma, että uskalsin päästää vuohet käymään pihalla, samalla otin väliseinät pois, että kaikki saisivat olla samassa tilassa.
Alkuun emot olivatkin aivan hämillään ja kovin suojelevia omia pikkuisiaan kohtaan, mutta parissa tunnissa tilanne rauhoittui, eivätkä näytä erityisen kiinnostuneilta toisia kilejä kohtaan.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Huhtikuun kuukauden kuva

 Sieltähän se kevät tulla pilkistää! Useampana päivänä ollut 10 astetta lämmintä, mutta viime yönä satoi kyllä sentin verran uutta luntakin. Vaan vakaasti kevättä kohti ollaan menossa.
Muutamien tosi lämpimien päivien avulla alkaa sulia paikkoja jo olla ja kivikkopenkissä pilkistelee jo maksaruohot ylöspäin. Iloinen olen että hyvin selvisivät viime syksyn siirrosta, mutta toivottavasti eivät ota nokkiinsa vielä kylmistä öistä ja vähän lumestakaan. Päätin kuitenkin etten suojaa tähän tulevia kukkia mitenkään, vaikka tuo penkkin paljastuukin lumen alta tosi aikaisin. Saa sitten muovautua sellainen kasvusto siihen mikä siinä kestää.
Jatkossa ajattelinkin ottaa kuun puolessa välin toisen kuvan, koska etenkin keväällä jo viikossa tapahtuu niin iso muutos.