lauantai 6. helmikuuta 2016

Kasvimaan kehitys ja maanparannus

Aloitettiin kasvimaan tekeminen heti muutettuamme 2012 kesällä. Sille vuodelle ei tietenkään enää mitään ehtinyt kasvattaa, kun heinäkuussa vasta muutettiin, mutta käännettiin jo maata seuraavaa vuotta ajatellen. Kävi vaan niin huono tuuri että meille tuleva jätevesiputki päätettiin vetää juuri siitä mihin oltiin kasvimaa käännetty. Kasvimaan paikkaa päätettiin vaihtaa, mikä oli kyllä järkevä päätös, näin jälkikäteen ajatellen, edellinen paikka olisi ollut liian varjoisa ja lähellä isoa koivua ja se olisi jäänyt ainakin osittain vuohien tarhaan.

Ehdin talven aikana onneksi perehtyä maan parannukseen ja mm. kateviljelyyn. Tein myös suunnitelmat koko kasvimaalle (myöhemmin lisättiin vielä lautalaatikot) ja katsottiin siihen myös kasvihuoneen paikka.
Keväällä 2013 käännettiin alku uudelle kasvimaalle. Lapiolla tietenkin ja minä ennenkaikkea tottumattoman raskaaseen maankääntötyöhön luulin kuolevani tuon raskaan savimaan työstämiseen. Paikoin multaa ei ollut kuin 10-15cm kovan sinisen saven päällä, vieressä saattoi sitten olla 30-40 senttiäkin multaa, eli ihan hyvin. Maa oli silti järjettömän tiivistä ja kovaa, eikä varmaan kukaan järkevä olisi siinä mitään haaveillut kasvattavansa. No minä itsepäisenä halusin kuitenkin kasvimaani siihen ja siihenhän se tuli. Alkuun meillä oli ehkä 10 neliön kasvimaa, josta siitäkin oli melkein neljännes apilalla, lisäksi sain pienen alueen kylvettyä kauran ja herneen seoksella. Enempää ei voitu kasvimaata kääntää, koska pajukkoa oli niin paljon. Paransin kuitenkin (ainoan kerran) maata turpeella ja pienellä määrällä hevonpeetä. Kateviljely oli meillä heti alkuun käytössä, enkä siitä luovukaan.
Tuohon liiterin päätyyn kasvimaa tehtiin, melkoista ryteikköä se on ollut.
Vuonna 2014 kasvimaata tehtiin ihan urakalla lisää, pajukkoa hävitettiin käsin ja kaivinkoneella (joka oli meillä pihatien laajennusta varten), nyt kasvimaata oli noin puoli aaria, pajukon hävitystä lukuunottamatta kaikki tehtiin käsin. Kasvimaalle kärräsin hiekkaa ja hevonpeetä. Pinnalle levitettiin heinää ja ruohosilppua. Huomasin myös miten paljon apila oli jo vuodessa ehtinyt pehmentää maata, kääntäessäni sen parin neliön pläntin mikä apilalla oli. Sen vuoden sato oli maan kuntoon nähden todella positiivinen yllätys.
Huhtikuun lopulla 2014 näytti tältä. Kasvimaat kännettyinä ja kasvarin pohjat kaivettuna.

Vuonna 2015 saatiin kasvihuone, lautalaatikot ja niiden välit (melkein) katettua hakkeella. Kasvimaata myös laajennettiin neljän laatikon verran ja uutta perunapeltoa käännettiin puolen aarin verran. Kasvimaalla on nyt siis 13 laatikkoa, joista yksi on monivuotisilla, neljä mansikalla ja loput kahdeksan vihanneksilla. Kasvimaalle kärrättiin jälleen hevonpeetä, hiekkaa ja pikkuisen multaakin, pintaa katettiin puolivalmiilla kompostilla, ruohosilpulla (ei tarpeeksi) ja heinällä. Laajentamisen tarvetta ei enää ole, mutta kasvutilaa saisi optimoida paremmin, tämä kesä opetti paljon riviväleistä ja kasveista yleensäkin. Joka kesä olen osannut korjata edellisen virheitä, sato oli suurelta osin pettymys, mutta eipä kesä kovin kummoinen ollutkaan, sateinen ja kylmä.
Mutta syksyllä kasvimaata möyhiessäni sain huomata kuinka paljon maan rakenne on parantuntu. Vaikka maa tahtoo edelleen olla turhan märkää (ainakin sateisena kesänä), se painaa ainakin tonnin lapiolliselta ja on varmasti liian kylmää, mutta enää maan kääntäminen ei ollut järjettömän suuri ponnistus, maa kääntyi melko pikaisesti talikolla, vastaan ei tullut suuria sinisä savimöykkyjä ja se oli ihanan kuohkeaa, ainakin niissä kohdin mitkä ovat nyt kolme vuotta olleet viljelyksessä. Kaikki vaiva on todellakin tuottanut tulosta ja ero uuteen perunamaahan on ihan järjettömän suuri. Minun täytyi oikein miettiä että oliko kasvimaankin puoli todella niin surkeassa kunnossa kuin tämä uusi perunamaa ja kyllähän se oli. Jos maa paranee jo kolmessa vuodessa näin paljon, miltähän se mahtaa näyttä toisen komen vuoden päästä. Että jos joku muukin tuskailee toivottoman savimaansa kanssa, niin uskoa vaan kyllä se siitä.

Kesäkuussa 2015 näytti tältä, pottumaa jää vielä kuvaajan sivulle näkymättömiin.

Nyt on vuosi 2016, mutta kasvimaalle ei pääse vielä hetkeen. Suunnitelmia on kuitenkin tulevalle kaudelle jo paljon, ainakin miten saan laatikoita tehokkaammin käyttöön, mitä kannattaa viljellä ja miten paljon, varsinaisen kasvimaan puolta ei lajenneta, mutta perunapeltoa kyllä pitäisi. Kokeiluun menee ainakin perunan kateviljely, koska perunamaata tarvitsee laajentaa, että saadaan sinnekin ainakin kolmen vuoden kierto, niin lierot toivottavasti ehtivät hieman pehmittää maata, ennenkuin se syksyllä käännetään. Jos kateviljely onnistuu, kokeilen sitä myös kolmannelle lohkolle seuraavana vuonna. Uusia tulokkaita kasvimaalle ja perunamaalle on härkäpapu, osa pääsee kasvimaan puolelle ja osan laitan perunan kanssa.
Kasvimaa olisi myös tarkoitus saada viimeisteltyä, aidat, portti ja kasvihuone pitäisi saattaa loppuun. Tulevalle kaudelle onkin aika suuret odotukset ja toiveet, toivottavasti kesästä tulisi edes pikkuisen lämpimämpi kuin edellisestä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Puutarhavuosi alkoi

Tänään aloitin puutarhavuoteni upottamalla sormeni kissanhiekkaan (kyllä, luit ihan oikein). Ajattelin kokeilla paljon hyväksi kehuttua kissanhiekkaa kylvöihin. Mikä tahansa kissanhiekka ei käy, vaan sen täytyy olla moler-savirakeita, myydään ilmeisesti molempien isojen kauppaketjujen halpamerkkitavarana, kevyenä paakkuuntumattomana kissanhiekkana. En vaan kyllä voi kuvitella kuka haluaisi käyttää kissallansa tuota hiekkaa, sen verran pölyävää oli ja voisin kuvitella että punaisia tassunjälkiä olisi sen jälkeen joka paikassa. Huuhtelun jälkeen kasveillekin.


Vuoden odotetuin oaketti tuli Hyötykasviyhdistykseltä ja olipa mukava tilata vähän kaikkea, toki paljon muutakin olisin halunnut tilata, mutta ainakin hyötykasveista sain kaiken mitä halusin. Menihän näihinkin ihan mukavasti rahaa, mutta kun tilattiin äitin kanssa kimpassa raski ottaa vähän enemmänkin. Ensi vuonna täytyy panostaa kyllä siementen keräämiseen, voi käyttää sitten vähät rahansa sellaiseen mitä ei vielä ole.
Tänään kuitenkin kylvin Early Jalapenoa, Cayenne long slimiä, Habaneroa, paria sorttia paprikaa, keijunmekkoa, Luffaa eli pesusienikurkkua ja muutaman amppelitomaatin. Amppelitomaattien kanssa vähän mietitytti, mutta halusin silti kokeilla, amppelit on kuitenkin kätevä nostaa aina yöksi sisälle, kunhan päivät kasvarissa alkaa vaan lämmetä. Muut tomaatit saa vielä kuukauden verran odotella kylvöänsä. Ihana olisi kuitenkin saada aikaisin omia tomaatteja.

Ihan uusina kokeiluina otin paria sorttia papuja, ruusukaalia ja kasvihuoneeseen kurkkujakin (tavallista ja sitä pesusienikurkkua), melonien kanssa pähkäilen että yritänkö sovittaa niitä pari kasvariin vai laitanko kaikki pihalle. Viime vuonnahan melonit ja avomaankurkut oli ulkona ja eipähän niistä mitään oikein tullut, ei lämpö riittänyt, vaikka harson alla olivatkin.
Nyt sitten vähän mietin että pitäisikö niille tehdä kasvihuonemuovista ihan kunnollinen kasvutunneli penkin päälle. Ja jättää taaskin kasvihuone tomaateille, paprikoille, chileille ja parille kurkulle.

Kyllä minua jo vähän huolettaa miten saan parin kuukauden päästä kaiken sisälle mahtumaan, lupasin vielä äidillekin kasvattaa nämä aikaisin kylvettävät, ja itsellekin on tulossa huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Niin ja pikku nippu tuolla olisi odottamassa kukkiakin esikasvatettavaksi, ja niitä ajattelin lisääkin ostaa. Onneksi sentään kaikki ei tarvitse pitkää esikasvatusaikaa, voi sitten jo viimeisiä kasvarissa kasvatella ennen ulosistutusta.

Kevät on jo kovasti mielessä, mutta silti on ollut vielä ihana viettää kiireetöntä arkea. Tokihan taas tökkii kun rahan kanssa on tiukkaa, kun ollaan molemmat kotona, mutta ollaan koitettu retkeillä tässä lähellä paljon ja se on kyllä ollut hurjan mukavaa. Ollaan ajeltu vaan kelkalla tuohon rannalle ja luisteltu ja paisteltu makkaraa. Nyt on kelkan perään rekikin niin sovitaan kaikki kyytiin. Vaan kyllä se kevät sieltä kovasti on tulossa, jos oikein tarkkaan katsoo!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuukauden kuva ja mysteeri siemen

Tässäpä kuukauden kuva, hirveesti ei maisemat ole kuukauden takaiseen muuttuneet, lunta on vain pikkuisen enemmän (eikä paljon vieläkään).
Ihan vielä en ole ensimmäisiä kylvöjä tehnyt, mutta siementilaus lähti menemään hyötykasviyhdistykselle. Tulikin tilattua astetta reilummin, en minä muuten, mutta tilattiin äitin kanssa paljon yhdessä, niin raski ottaa kokeiluun paljon sellaista mitä ei olisi ehkä muuten ottanut.

Siemenlaatikkoa penkoessani löysin pussillisen merkitsemättömiä itse kerättyjä simeniä. Muistan kyllä hyvin selvästi keränneeni ne ja muistan myös että en hetinyt juuri silloin merkkaamaan mitä pussissa on. Muistini sanoo myös että ajatelleeni että ei hätää, en kyllä unohda näitä, koska en tainnut muita siemeniä kerätä viime vuonna. Mitä muistini ei sitten kerro on, mitä ne simenet varsinaisesti ovat.
 Olempa jo useamman päivän miettinyt mitä ne on, olen mielessäni käynyt kaikki meidän pihan koristekasvit läpi, enkä kertakaikkisesti keksi mistä kasvista ne on. Itse siemenet on pieniä, ehkä porkkanan siemenen kokoisia ja ne olivat pienien kuivuneiden kukkien sisällä. Kun kukkia hankasi rikki niistä lähti sitrusmainen tuoksu. Ei meillä mitään sitruunamelissaa tai vastaavaa ole.
Ainut mikä voisi olla edes pienesti mahdollista olisi syreeni, mutta ei kukat minusta ihan syreenille tuoksunut, vai muuttuuko niiden tuoksu paljonkin kuivuessaan? Nyt lukijani pistäkääs villejä veikkauksia tulemaan!