maanantai 11. tammikuuta 2016

Tapetointia

Tapetoin eteisen ja keittiön välillä olevan pienen seinänpätkän ja aiemmin tapetoitiin olohuoneesta yksi seinä. En minä muuten, mutta sain äitiltä kahta erilaista tapettia, jotaka sattuivat passaamaan hyvin meille.
Olohuoneen puoli meni kyllä vähän näpräämisen puolelle, koska tapetti riitti just, eikä melkein. Tuli siitä silti tosi hyvä.
Eteisen tapetista sitten jäi enemmän yli ja jämistä tapetoin kissoille pari pahvilaatikkoa. Vielä olisi ulkona pari oksankarahkaa odottamassa, jotta ne joku jaksaisi kuoria (vuohille ei muuten kelvannut, kun oli jo viime talven lumissa alas tulleita oksia). Saisi sitten kissoile askarrella kiipeilytelineitä.
Meillä on edelleen tosi vähän lunta, päätin kuitenkin eilen ottaa potkukelkan mukaan ja lähtä koiran kanssa kokeilemaan vetohommia. Tästä talojen kohdalta on vielä melkoisesti soraa näkyvissä joten piti melkein kantaa potkuria osin, mutta viimeisen taljon jälkeen tiesin että alkaa vähän parempi osuus. No eikä mitä, heti kun pääsin paremmalle osuudelle, sielläpä olikin pari ukkoa pyssyt ojossa. Voi että otti päähän, oisivathan nuo voineet mennä vähän kauemmaskin, tuo meidän tie on kuitenkin joku 5 km pitkä, viimeisen talon jälkeen. Olisi sitten sopinut muutkin sinne. No eipä auttanut kuin mennä takaisin.
Tänään ei kyllä jaksa lähtä edes kahtomaan, vaikka tuskin siellä viikolla ketään on. Viime yö jäi kovin vähä uniseksi kun kaikissa lapsissa kiertää rs-virus ja yksi on keuhkokuumeessa vielä lisäksi. Vaikka meitä onkin kaksi ja nuorin nukkuu vielä vieressä, sai yöllä kyllä nousta ihan riittävän monta kertaa, jotta tänään taitaa kaikilla olla sohvalla köllöttely päivä.

torstai 7. tammikuuta 2016

Pieni tarina pakkasesta

Tässä on pari päivää ollut kolmenkympin hujakoilla elohopea. Pakkasella siis. Tänään aamulla jopa -35 ja auto tuumasi vaan että ei tännään, ei tännään, kun kaupungille oltas oltu menossa. Suostuhan sekin sitten lähtemään, kun vähän sille leperteli.

No meillähän on ollu joka talvi näillä kolmenkympin pakkasilla ongelma, että keittiön kylmävesiputki jäätyy. Ja muistikohan kukaan sitä kuitenkaan tänä(kään) talvena, että sen vois vaikka vähän jättää vuotamaan jäätymisen estämiseksi. No ei muistanu.
Mies sitten askarteli sen jäätyneen putken kanssa pari tuntia, ja sai kyllä paikallistettua sen jäätyvän kohdan ja putkenkin sulaksi. Jospa sille nyt saataisi tehtyäkin jotain ettei joka talvi olisi sama ongelma.
No kuhan mies sai sen veden taas kulkemaan, eiköhän äiti soittanut, että pitäisi vessanpönttöä tulla ottamaan pois kun oli kaivo päässyt täyteen ja paskaputki jäätynyt, että saavat jätehuollosta tulla sulattamaan putket. Mies sit kokeili kuitenkin itse sen sulattaa, kun jätehuoltoa ei enää samalle päivälle olisi saanut, no eihän siitä mitään tullut kun oli jäätytnyt niin pitkältä matkalta. Meni siinä kuitenkin muutama tunti taas sen kimpussa askarrellessa.
Kotiapäin ajaessa (lievässä paskantuoksussa, saattoi olla että sitä paskavettä vähän roiskahti miehen päälle jossain kohdin), keskimmäinen päätti oksentaa autoon, kun sillä on kaamea räkätauti. Olin kyllä fiksusti osannut siihen varutua, kaarimaljalla ja oksennuksesta selvittiinkin melko vähäisin roiskein.
Ajattelin että nakkaan (pahvisen)kaarimaljan ikkunasta ulos, ettei sen lievän paskanhajun lisäksi tartte sitä oksennustakin haistella. No vielä mitä, eihän nuo sähköllä toimivat ikkunat halunnu aueta. Okei, ei hätää ajattelin, sanoin miehelle että hidasta tuossa seuraavassa risteyksessä, niin nakkaan sen oksennuksen ovesta.
Paitsi, että en muuten nakkaa. Mies oli aikasemmin rassannut noita lukkoja kun ne ei tahtonut oikeen kunnolla pakkasilla toimia. Ja jostain syystä vänkärin oven sisäkahva päätti lakata toimimasta, ulkopuolelta se kyllä ihan hyvin aukesi.
Eli siis, istutaan kiltisti kotiin asti oksennus sylissä.
No auto se päätti sitten vielä vähän ennen kotiin pääsyä näpäyttää (kun se kerran pakotettiin töihin pikkupakkasilla) ja päätti että se vänkärin lukko ei haluakaan yhtäkkiä toimia ja löysäsi oven auki. Se jäi raolleen, mutta kokonaan auki sitä ei edelleenkään saanut (koska se sisäpuolen kahva ei toiminut).
Siinä sitten oksennuskulho toisessa kädessä, toisella pitäen auton ovea kiinni, sai miettiä että itkeäkö vai nauraako. No vähän se naurun puolelle meni, kun kotiin oli alle kilometri, mutta jos olisi pitempi matka ollut vielä niin tiedä sitten, melkoisen kylmä viima sieltä oven raosta kävi.

Mutta eihän ne päivän tapahtumat sitten siihen vielä loppunut. Kotona saimme iloisesti todeta että se keittiön kylmävesiputki oli jäätynyt uudelleen (se oli kyllä jätetty tippumaan, ilmeisesti vain liian pienelle), mutta sen lisäksi myös suihkun ja pesukoneen kylmävesiputket olivat jäätyneet. Mies olisi kyllä halunnut käydä suihkussa, kun se edelleen haiskahti lievästi paskalta ja ne lievästi haisevat vaatteet olisi ollut ihan mukava myös pestä.
No peseytyminen onneksi järjestyi käsisuihkun avulla (vessan hanan putket olivat sentään vielä pysyneet sulana). No mikäpäs sen mukavampi iltapuhde kuin lähteä rassaamaan niitä jäätyneitä putkia, ettei ne vain jäädy enempää, ja pahimmassa tapauksessa rikkoudu.

Oikeestaan mun piti kirjoittaa vuohista ja kanoista, mutta niistä sitten toisella kertaa.. kun tuli pieni tarina pakksesta.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kuukauden kuva ja viime vuosi kuvin

Ajattelin ottaa joka kuukauden ensimmäinen päivä kuvan. Tuleehan niitä muutenkin otettua, mutta että ottaisi sellaisen kuvan mistä voisi seurata vähän vuoden etenemistä, sitten jälkeenpäin. Laitoin ihan puhelimeen muistutuksen jokaisen 1. päivän kohdalle, eihän niitä muuten tulisikaan otettua.

Mikäs sen parempi kuvauskohde vuoden kierrolle kuin kasvimaa.
Sitten seuraa sekalainen kuvapläjäys vime vuodesta.




 




 Elukoita tuli varsin mittava määrä. Koira, kissa, kanoja (tipuja ja uusi kukkokin) ja vuohia.
Vaikka suurin osa ajasta meni kotona, ehdittiin tehdä pieniä reissuja lähelle ja vähän kauemmaskin. Kasvihuoneen sain ja kasvimaakin laitettiin uusiksi. Satoa tuli surkeasta kesästä huolimatta. Kasvihuone takasi tomaatit ja paprikat, kaalit kasvoivat tosi komesti kesän viileydessä.
Syksyllä pääsi maahan talvivalkosipulit.
Syksyllä aloiteltiin Kaapon kanssa vetoharjoittelut, jospa sitten tälle vuotta saataisiin jo luntakin että pääsisi potkukelkkailemaan koiran kanssa.

Paljon ehti tosiaan tapahtua kuluneen vuoden aikana, välillä tuntui että liikaakin. Tulevana vuonna aion ottaa hieman rennommin ja ennen kaikkea opetella olemaan stressaantumatta jokaisesta tekemättömästä työstä.