maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kun vuohi sairastaa

Näistä tapahtumista on vierähtänyt jo tovi, mutta haluan niistä kuitenkin kertoa, jotta joku muu niistä voisi hyötyä.

Meidän vuohethan poiki 10.4 Krookus sai yhden kuttukilin ja Orvokki kaksi pukkikiliä, siitä voi lukea täältä, eikä silloinkaan kaikki mennyt ihan suunnitellusti.
Heti poikimisen jälkeen emojen ruokahalu oli vähän huono, mutta Krookuksella se parani suht nopeasti. Orvokilla hitaammin, mutta sekin söi jo ihan hyvin, kunnes ruokahalu alkoi taas huonontua. Tällöin poikimesta oli noin viikko. Lämpöä sillä ei ollut (normaalilämpö 39-39,5), eikä muitakaan oireita, se vain näytti kipeältä ja väsyneeltä, eikä syönyt hyvin. Pari päivää koitettiin pärjätä ja saada ruokahalu ennalleen, mutta se meni vain huonompaan suuntaan ja soitin eläinlääkärille. Heti alkuun sain enemmän neuvoja kylläkin facebookin vuohet ryhmästä, ja eläinlääkärin sain paikalle vasta seuraavana päivänä. Orvokki oli jo lähes syömätön siinä kohtaa.
Jos joku ihmettelee miksi se syömättömyys on niin iso juttu, niin märehtijällä se on. Koira voi olla syömättä pari päivää ilman sen ihmeempiä seurauksia, mutta jos märehtijä ei syö, sen pötsi sammuu ja silloin menehtyy koko elukka, eli märehtijällä on syömättömyys aina otettava hyvin vakavasti!
Ihan alkuun oli pieni epäilys että orvokilla olisi edelleen poikimahalvausta ja annoin vielä kalkkipiikin ennen lääkärin tuloa, mutta seuraavana yönä oli Orvokilta tullut vielä marjapuuron väristä paksua limaa, joka tosin ei haissut kovin pahalle.
Tästä pääteltiin että todennäköisin syy huonoon vointiin on kuitenkin kohtutulehdus. Hoidoksi sai tietysti antibiootit (7 pv) ja propylenglykolia (procol) annettavaksi niin kauan että ruokahalu paranee.

Siten alkoi hidas parantuminen.
Procolia piti antaa 2-3 kertaa päivässä ja Orvokki ei sitä todellakaan halunnut syödä, vaan jouduin sen väkisellä antamaan ruiskulla. 
Mies onneksi antoi antibiootit, koska minä olen ihan hullun neulakammoinen. Niin, märehtijöillä antibiootit annetaan aina nahan alle tai eläinlääkäri suoneen, koska monimahainen ruoansulatusjärjestelmä hukkaa tehokkaasti antibioottien vaikutuksen muuten.
Ruokaa täytyi antaa mitä vain mitä suostui syömään. Ja koko ajan. Aluksi kävin tunnin tai kahden välein tuputtamassa ruokaa. Mitä vain, pala leipää, porkkanaa, kaurahiutaleita, lämpimässä vedessä liotettua kauraa tai melassileikettä. Kerralla meni olemattoman vähän, mutta katsoin kuitenkin että riittävästi päivässä. Juomaan sain ainoastaan lämmintä hunajavettä.
Suosikit olivat kuitenkin kaali ja herne. Herneen hoksasin ihan sattumalta, kun en keksinyt enää mitään muuta, mutta soppaherneitä oli pieni pussi kaapissa. Kun Orvokki silloin söi niitä hyvällä halulla, taisin hieman itkeä, niin helpottavaa oli että se halusi syödä edes jotain.
Tätä jatkui pari kolme päivää jolloin antibiootit alkoivat edes vähän kohentaa oloa. Silloin syötin enää ehkä neljä kertaa päivässä, edelleen annoin kaikkea mikä vain maistui. Kaali ja herne oli edelleen suosiksit, mutta kauraakin alkoi mennä, etenkin lämpimässä vedessä (ja hunajalla höystettynä).
Procolin jätin jo tässä kohtaa pois koska Orvokki sai niin paljon voimaa että väkisin sitä ei saanut enää menemään. 
Kaiken kaikkiaan paranemiseen meni toista viikkoa.

Sikäli tilanne oli suhteellisen hyvä, koska pieniä määriä heinää meni kokoajan ja näin että Orvokki märehti hyvin, eikä kilejä tarvinnut erottaa emostaan koska ne voivat hyvin ja emo jaksoi niitä kuitenkin hoitaa. Annoin myös pari kertaa pussillisen kuivahiivaa lämpimään (hunaja)veteen liotettuna ja pellavalimaa suostui myös syömään.

Koko sairastumis-paranemis prosessi oli hyvin pitkä ja hidas ja itselle tosi raskas, niin kuin kerroin jo edellisessä postauksessa. Ja kiitos kaikille ihanista kommenteista siellä!
Orvokin sairastumisen syy ei ollut ihan selvä, koska sillä ei ollut tulehdukseen viittaavaa kuumetta koko aikana, eikä se limakaan mikä myöhemmin tuli haissut pahalle, mikä sekään ei viitannut tulehdukseen. Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että vuoto ei ollut normaalia ja koska olin joutunut sitä avustamaan poikimisessa olisi kohtutulehdus todennäköisin syy, itsekin olin jo vahvasti sitä mieltä ja antibiootit onneksi myös lopulta auttoivat.
Eläinten pito ei kyllä aina ole vain ihanaa ja kannattavaa, rahaakin meni poikimisen ja sen jälkeiseen hoitoon noin 300 euroa. Mutta se taitaa olla väistämätöntä että joskus jotain kuitenkin tapahtuu. Näin jälkeenpäin osaa myös arvostaa sitä kokemusta ja tietoa minkä kaikesta tapahtuneesta sai, siitä voi olla suurta apua tulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti