lauantai 6. helmikuuta 2016

Kasvimaan kehitys ja maanparannus

Aloitettiin kasvimaan tekeminen heti muutettuamme 2012 kesällä. Sille vuodelle ei tietenkään enää mitään ehtinyt kasvattaa, kun heinäkuussa vasta muutettiin, mutta käännettiin jo maata seuraavaa vuotta ajatellen. Kävi vaan niin huono tuuri että meille tuleva jätevesiputki päätettiin vetää juuri siitä mihin oltiin kasvimaa käännetty. Kasvimaan paikkaa päätettiin vaihtaa, mikä oli kyllä järkevä päätös, näin jälkikäteen ajatellen, edellinen paikka olisi ollut liian varjoisa ja lähellä isoa koivua ja se olisi jäänyt ainakin osittain vuohien tarhaan.

Ehdin talven aikana onneksi perehtyä maan parannukseen ja mm. kateviljelyyn. Tein myös suunnitelmat koko kasvimaalle (myöhemmin lisättiin vielä lautalaatikot) ja katsottiin siihen myös kasvihuoneen paikka.
Keväällä 2013 käännettiin alku uudelle kasvimaalle. Lapiolla tietenkin ja minä ennenkaikkea tottumattoman raskaaseen maankääntötyöhön luulin kuolevani tuon raskaan savimaan työstämiseen. Paikoin multaa ei ollut kuin 10-15cm kovan sinisen saven päällä, vieressä saattoi sitten olla 30-40 senttiäkin multaa, eli ihan hyvin. Maa oli silti järjettömän tiivistä ja kovaa, eikä varmaan kukaan järkevä olisi siinä mitään haaveillut kasvattavansa. No minä itsepäisenä halusin kuitenkin kasvimaani siihen ja siihenhän se tuli. Alkuun meillä oli ehkä 10 neliön kasvimaa, josta siitäkin oli melkein neljännes apilalla, lisäksi sain pienen alueen kylvettyä kauran ja herneen seoksella. Enempää ei voitu kasvimaata kääntää, koska pajukkoa oli niin paljon. Paransin kuitenkin (ainoan kerran) maata turpeella ja pienellä määrällä hevonpeetä. Kateviljely oli meillä heti alkuun käytössä, enkä siitä luovukaan.
Tuohon liiterin päätyyn kasvimaa tehtiin, melkoista ryteikköä se on ollut.
Vuonna 2014 kasvimaata tehtiin ihan urakalla lisää, pajukkoa hävitettiin käsin ja kaivinkoneella (joka oli meillä pihatien laajennusta varten), nyt kasvimaata oli noin puoli aaria, pajukon hävitystä lukuunottamatta kaikki tehtiin käsin. Kasvimaalle kärräsin hiekkaa ja hevonpeetä. Pinnalle levitettiin heinää ja ruohosilppua. Huomasin myös miten paljon apila oli jo vuodessa ehtinyt pehmentää maata, kääntäessäni sen parin neliön pläntin mikä apilalla oli. Sen vuoden sato oli maan kuntoon nähden todella positiivinen yllätys.
Huhtikuun lopulla 2014 näytti tältä. Kasvimaat kännettyinä ja kasvarin pohjat kaivettuna.

Vuonna 2015 saatiin kasvihuone, lautalaatikot ja niiden välit (melkein) katettua hakkeella. Kasvimaata myös laajennettiin neljän laatikon verran ja uutta perunapeltoa käännettiin puolen aarin verran. Kasvimaalla on nyt siis 13 laatikkoa, joista yksi on monivuotisilla, neljä mansikalla ja loput kahdeksan vihanneksilla. Kasvimaalle kärrättiin jälleen hevonpeetä, hiekkaa ja pikkuisen multaakin, pintaa katettiin puolivalmiilla kompostilla, ruohosilpulla (ei tarpeeksi) ja heinällä. Laajentamisen tarvetta ei enää ole, mutta kasvutilaa saisi optimoida paremmin, tämä kesä opetti paljon riviväleistä ja kasveista yleensäkin. Joka kesä olen osannut korjata edellisen virheitä, sato oli suurelta osin pettymys, mutta eipä kesä kovin kummoinen ollutkaan, sateinen ja kylmä.
Mutta syksyllä kasvimaata möyhiessäni sain huomata kuinka paljon maan rakenne on parantuntu. Vaikka maa tahtoo edelleen olla turhan märkää (ainakin sateisena kesänä), se painaa ainakin tonnin lapiolliselta ja on varmasti liian kylmää, mutta enää maan kääntäminen ei ollut järjettömän suuri ponnistus, maa kääntyi melko pikaisesti talikolla, vastaan ei tullut suuria sinisä savimöykkyjä ja se oli ihanan kuohkeaa, ainakin niissä kohdin mitkä ovat nyt kolme vuotta olleet viljelyksessä. Kaikki vaiva on todellakin tuottanut tulosta ja ero uuteen perunamaahan on ihan järjettömän suuri. Minun täytyi oikein miettiä että oliko kasvimaankin puoli todella niin surkeassa kunnossa kuin tämä uusi perunamaa ja kyllähän se oli. Jos maa paranee jo kolmessa vuodessa näin paljon, miltähän se mahtaa näyttä toisen komen vuoden päästä. Että jos joku muukin tuskailee toivottoman savimaansa kanssa, niin uskoa vaan kyllä se siitä.

Kesäkuussa 2015 näytti tältä, pottumaa jää vielä kuvaajan sivulle näkymättömiin.

Nyt on vuosi 2016, mutta kasvimaalle ei pääse vielä hetkeen. Suunnitelmia on kuitenkin tulevalle kaudelle jo paljon, ainakin miten saan laatikoita tehokkaammin käyttöön, mitä kannattaa viljellä ja miten paljon, varsinaisen kasvimaan puolta ei lajenneta, mutta perunapeltoa kyllä pitäisi. Kokeiluun menee ainakin perunan kateviljely, koska perunamaata tarvitsee laajentaa, että saadaan sinnekin ainakin kolmen vuoden kierto, niin lierot toivottavasti ehtivät hieman pehmittää maata, ennenkuin se syksyllä käännetään. Jos kateviljely onnistuu, kokeilen sitä myös kolmannelle lohkolle seuraavana vuonna. Uusia tulokkaita kasvimaalle ja perunamaalle on härkäpapu, osa pääsee kasvimaan puolelle ja osan laitan perunan kanssa.
Kasvimaa olisi myös tarkoitus saada viimeisteltyä, aidat, portti ja kasvihuone pitäisi saattaa loppuun. Tulevalle kaudelle onkin aika suuret odotukset ja toiveet, toivottavasti kesästä tulisi edes pikkuisen lämpimämpi kuin edellisestä.

11 kommenttia:

  1. Muuan uudisraivaaja täällä onnittelee kasvimaan tekemisestä! Arvostan kaikkia, jotka edes koittavat saada osan syömisistään omasta maastaan.

    ...Tossa on sitä raivaajahenkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus! Kyllähän se työ palkitseekin, vaikka syksyllä melkein itkua väänsin kun tuota uutta pottupelto savijuntturaa käänsin, hammastapurren sen tein silti ja olipahan sitten hyvä mieli kans.

      Poista
  2. Tosi palkitsevaa kun kova työ palkitaan! Edelleen ihailen tuota sinun kaunista, suoraa, järjestyksessä olevaa kasvimaata! Suosittelen sitä perunan kateviljelyä, meillä on onnitunut tosi hyvin. Meillä oli onneksi tänne muuttaessa jo valmis luomukasvimaa pihasssa. 12 vuoden aikana olemme laajentaneet paljon. Ehkä 2/3 osaa on uutta. Aluksi käänsimme lapiolla nurmikkoa, samalla kitkien, mutta tehokkaampaa on ollut kärrätä valmista kompostia ( talous ja lanta) nurmikolle, laittaa ekana vuonna kurpitsaa. Seuraavana levittää kasa ja kääntää. Jos on vielä kovaa, olemme laittaneet perunaa ja pehkukatetta päälle. Sitten alkaakin olla valmista muille kasveille. Viime kesänä oli pieni ala perunaa nurmikolla ja lisättiin aina pehkua päälle. En tiedä miltä keväällä näyttää siinä. Voinolla, että siihen tulee kurpitsa kasan paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo kurpitspenkin teko suoraan nurmikolle, täytyy tehdä semmoinen tuohon pottupellon laajennusosaan, josko vähän helpommalla pääsis taas seuraavana vuonna.

      Poista
  3. Kiva kun teillä on intoa ja jaksamista. Kateviljely on ihan parasta. Helpointa on laittaa nurmikon päälle sanomalehtiä kerros ja siihen kasata päälle risuja ja pehkua tms + multaa päälle. Peruna kasvaa ihan pehkunkin alla, kun sitä on vaan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi kesää katoin tarkasti, viime kesänä jätin mm porkkana/sipulipenkin kattamatta ja se oli iso virhe! Ens kesänä kyllä katan ihan kaiken taas, helpottaa viljelyä kummasti.

      Poista
  4. Minä kaivoin tänne ensimmäisenä kasvimaan, ja maa oli pelkkää savea :( Kaksi kesää se oli käytössä, mutta sitten sai kadota laatikoiden alle. Käytin katetta, lisäsin hiekkaa, multaa, mutta kärsivällisyyteni loppui ennenkuin maa parani riittävästi. Laatikkoviljelyyn olen ollut todella tyytyväinen, seuraavaksi laatikkoon pääsevät mansikat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä alan vaan enemmän tykätä tuosta savimaasta, kun se on huomattavasti parantunut, sitä kun ei tartte niin olla kastelemassa. Paitsi sitten jos on semmonen kuin viime kesä, joka paikassa seisoo vesi, mutta siihen ei taida auttaa kuin kunnon ojitus.

      Poista
  5. Hauska lukea tämmöinen pidemmänajan yhteenveto ja savimaan kanssa kamppailevana arvostan rohkaisuasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmannen vuoden jälkeen alkaa varmaan paremmin näkyä maanparannustoimet, toisaalta kun se pikkuhiljaa paranee, niin ei sitä aina välttämättä huomaakaan jos ei oikein muistele menneitä :)

      Poista
  6. Kiva ja mielenkiintoinen blogi sinulla. Liityinkin lukijaksi. Kiva saada uusia bloggarikavereita. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista