perjantai 4. marraskuuta 2016

Viimeistä viedään

..siis tältä vuodelta ja tältä blogilta.
Ajattelin pitää pienen blogitauon ja hoitaa masennukseni paremmalle mallille, asiaan palataan toivottavasti kevään myötä.
Piti kyllä laittaa tähän viimeiseen postaukseen vähän kuvia ja muuta, mutta en näköjään saa siirrettyä kuvia puhelimesta koneelle. No kerron kuitenkin kuluneesta vuodesta sitten ilman kuvia.

Kanat.
Tipuja oli reilu kolmekymmentä joista saatiin ihan kivasti lihaa ja muutaman euronkin kun muutama kana myytiin. Kukkohan me vaihdettiin vuosi sitten ja se oli kyllä ehdottoman kannattavaa, hyvästä kukosta kannattaa maksaa. Teuraiden paino nousi edellisvuoteen jopa 400 grammaa! Edelleen ne on teurastettu 3-4kk iässä.
Toinen ehdoton juttu tälle vuodelle oli laittaa tarhan katoksi pressu. Eipähän ollut tarha kuravelliä vaikka vettäkin tuli vähän enemmänkin.
Ensi vuodelle pitäisi saada aidattu laidun ja kesäkanala isommille poikasille. En tykkää että kanat kaivelevat kaikki kukkapenkit. Ja kukko kyykytti välillä aika pahasti isompia kukkonuorikoita, niille pitää saada kesäksi oma koppi.

Vuohet.
Neljä pukkia teurastettiin. Itku tuli. Nylkeminen oli aluksi vaikeaa, mutta kahdesta viimeisestä saatiin jo niin siististi nahkat pois että lähetin ne muokattavaiksi. Ruhot panoivat noin 11kg, hukkaan ei mennyt oikeastaan siitä mitään, kun mitä ei itse syödä, syö koira.
Liha oli hyvää, mutta vuohen rasva maistui ihan pukille, siis pahalle. Otin ihraa talteen, mutta sitä ei voinut itselle käyttää joten tein linnuille siemenrasvapötköjä. Samasta syystä jauheliha meni pilalle, siis siinä on epämielyttävä jälkimaku, olisi pitänyt poistaa rasva tarkemmin. Harmittaa vaikka eihän se jauhelihakaan hukkaan mene kun koira ja kanat voi niitä syödä. Saatiin kuitenkin vielä ihan hyvä määrä hyvänkin makuista lihaa.
Orvokkia ja Krookusta ei astutettu tänävuonna. Ehkä otetaan kesäksi jotain kasvamaan, mutta katsotaan mikä oma jaksaminen sitten on.

Kasvimaa ja kasvihuone.
Porkkanoita tuli 25 kg ja pieniä jäi vielä maahankin. Siis 25kg noin 4 neliön alalta. Ne onnistui mielestäni nyt tosi hyvin. Laatikossa oli 20 cm rivivälein sipulia ja porkkanaa, aina vuororivein.
Herneitä ei saatu oikein ollekaan. Kesäkurppaa ja spagettikurppaa tuli yllättäen yli oman tarpeen. Öljysiemenkurpitsaa tuli 18 kpl, jotka odottaa kellarissa lopullista kypsymistä. Sisälle toin pari, ne on jo kellertynyt, joten tarkoitus olisi ne kohta avata. Isoimmat oli noin 12kg, pienimmät kymmenen kiloa kevyempiä.
Avomaankurkkuja tuli yli kymmenen kiloa, jotka säilöttiin. Kasvihuoneesta olisi tullut ihan mahdoton määrä tomaatteja mutta täytyy myöntää että iso osa meni kompostiin kun ei ollut jaksamista tehdä niistä mitään. On niitä silti säilöttykin.
Kasvihuoneen jaksoin siivota, mutta kasvimaalla en ole koskenut rikkaruohoonkaan.

Mehiläiset.
Hunajaa tuli 7kg. No minkäs teet, vuosi oli mutenkin huono ja jaksamista meheille ei paljon riittänyt.

Onneksi ensi kesänä voi tehdä kaiken uudestaan, paremmalla jaksamisella toivottavasti!
Ihanaa, lämpöistä loppuvuotta kaikille lukijoille.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Vain kuulumisia

Olen tässä jo keväästä asti kärvistellyt kasvavan uupumuksen kanssa.
Sain kuitenkin mentyä lääkärin juttusille siitä, vaikka ei se helppoa ollut.
Passitti mielenterveyspalvelujen pariin.
Nyt sitten koitetaan laittaa päätä kuntoon.

Koulussa on ollut aivan ihanaa, mutta kotiin ei olekaan sitten jaksamista oikein riittänyt. Kasvihuoneessa on lämmitys päällä, että tomaatit on saaneet kypsyä, mutta en ole kastellut siellä mitään varmaan kuukauteen. No ne tomaatit on maapohjaisessa penkissä ja kerran hengissä ovat saanevat ihan riittävästi kosteutta. Kaikki muu on saanut kuivua ruukkuihinsa. Viimeiset voimansa kasvit ovat käyttäneet vähäisen satonsa kypsyttämiseen.
Yritän tässä hyväksyä sen että en jaksa tehdä mitään, ja se on ihan okei.

Sen vähäisen energian käytän sitten eläimiin (ne on kuitenkin pakko hoitaa) ja lapsiin ja välttämättömiin kotitöihin. Odotan jo että saisi loput kanat ja kilipukit pois, pienen talviporukan kanssa on vain niin paljon kevyempi olla.
Isona kysymysmerkkinä on vain Orvokin ja Krookuksen astuttaminen. Siitä pitäisi päättää, kuitenkin melko pian.
Yksi pikkupukki sopisi hyvin homman hoitamaan, mutta jaksanko kilistelyt ja mahdollisen lypsyn?

No onneksi koulussa on hurjan mielenkiintoinen projekti alkamassa. Sinne aletaan rakentamaan taimistoa ja jotain perennoja ja ainakin omenapuut otetaan omaan tuotantoon. Ja ihanaa että opiskelijat saa lähes kaiken suunnitella itse!


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Lepaalla

Minähän aloitin puutarhurin opinnot tuossa kuukausi sitten ja heti alkuun päästiin ihanalle opintomatkalle Lepaan puutarhamessuille. Matkalla pysähdyttiin myös Viherlandiassa Jyväskylässä ja Tampereella Hatanpään arboretumissa.
Reissu oli aivan ihana, vaikka vähän jännitti miten sitä osaa ilman lapsia olla, kun tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yhtään pidempään pois kotoa ilman lapsia. Hyvin kaikki meni ja mieskin pärjäsi lasten ja elukoitten kanssa kotona.

Vähänlaisesti tuli kuvia otettua ja olin muutenkin vain onnettoman kännykkäkameran varassa joten kaikki niistä vähistäkään kuvista ei ole julkaisukelpoisia.

Alkuun tuntui ettei Lepaalla ehdi mitenkään kiertää koko messualuetta ja puistoja viidessä tunnissa, mutta lopuksi sai todeta että onneksi messutarjonnasta oli suurin osa konetarjontaa ja ne sai hyvillä mielin ohittaa. Osa koulun alueesta jäi silti kiertämättä, mutta olihan siellä paljon ihmeteltävää siinäkin mitä ehdittiin katsoa.
Lepaalla tuulimylly

Mahtavat tuijat.

Pylvästammia lepaalla.


Kyynelkoivu Hatanpään arboretumissa.

Hatanpään arboretum.

Surukuusiakohan Hatanpäällä.
 En nyt sen enempää mene Lepaan opiston historiaan vaikka se mielenkiintoinen onkin, lisää voi lukaista täältä.


lauantai 13. elokuuta 2016

Muusa

Rakas Muusa on mennyt pois.
Tyskin koskaan parempaa kissaa voin löytää, ikävä ja suru on ihan valtava.









sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kasvaa ja ei kasva

Kasvimaalla toiset kukoistaa, toiset ei kasva ollenkaan.
Öljysiemenkurpitsaa ja edessä kauraa.

Perunat hieman ahtaasti ja seassa härkäpapua.

Avomaankurkut olivat kasvutunnelissa, jonne ei enää ole toivoakaan että sopisivat. Alkavat jo sen sijaan vallata viereistä kaalipenkkiä.

Tässä pitäisi olla herneitä. Kaksi penkillistä. Kyllä jos tarkkaan katsoo siellä pari hernettäkin on, mutta enimmäkseen tuo vihreä on vesiheinää. Herne iti todella heikosti ja yksi lajike ei ollenkaan. Koskaan ei ole herneen kanssa käynyt näin. Taidan esikasvattaa jatkossa herneetkin.

Kesäkurpitsa ja spagettikurpitsa kompostikasassa.

Spagettikurpitsoja tulee paljon, täytynee työntää sukulaisille niitä.
Porkkanaa ja sipulia oli kaksi laatikollista vuororivein molemmissa. Toiseen ehdin kylvää pariviikkoa aiemmin kuin toiseen ja sen penkin ehdin myös kitkeä kerran tai kaksi useammanin. Toinen penkki jäi sitten vähän enemmän oman onnensa nojaan ja vesiheinä tukahdutti hentoja porkkanan taimia alleen. Niiden kasvu ehti kärsiä tosi paljon ennen kuin ne jaksoin kitkeä. Paremmin hoidetusta penkistä tulee kyllä hyvin sekä porkkanaa, että sipulia.

Kaalitkin on olleet vähän niin ja näin että kasvavatko. Ötökät niitä ensin kuritti ja puolet kaalin taimistakin jäi laittamatta, joten kaalipenkki on todella tyhjä. Muutama keräkaali kuitenkin tulee.

Heneet on täysi epäonnistumienen. Niitä jos muutaman saa tuoreeltaan syödä. Harmittaa.

Lantut, nauriit ja punajuuret järsi ötököistä ja vesiheinästä. Muutama niistä ehkä maistiaisiksi.

Salaattia on yli oman tarpeen ja härkäpavut kasvaa hyvin.

Koska oma jaksaminen oli tänä kesänä olematonta, näkyy se suoraan kasvimaallakin. En ole jaksanut kitkeä kuin aikaisin keväällä ja kaikki paikka- ja uusintakylvöt jäi tekemättä. Kasvimaa on puolityhjä. Harmittaa kyllä, mutta ei voi mitään, kun ei jaksa niin ei.
Perunaa sentään tulee ehkä syötäväksi asti, toisin kuin viime vuonna. Avomaankurkkuja ja mehuja pitäisi alkaa säilömään. Katsotaan miten ehdin ja jaksan ne tehdä koska minulla alkaa ensi viikolla koulu, ja voi että voi olla hommaa noissa kolmen lapsen päiväkoti asioissakin, varsinkin kun yhdellä on erityistarpeet.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kolmesta neljä

Nyt onkin kilejä jo neljä. Kielo kuttukili muutti uuteen kotiin viikonloppuna ja kotiin tuomisiksi tuotiin pari pukkikiliä.
Puksu ja Paksu takana, uudet tulokkaat edessä.


Pääsivät eilen laitumelle Puksun (valkoinen) ja Paksun (musta) kanssa ja kaikki meni mukavasti, mutta sitten tuli hirveä kaatosade ja uudet eivät osanneet tai uskaltaneet mennä laidunkatokseen suojaan ja olivat ihan läpimärkiä kun ne puskasta löysin värjöttelemästä. Pääsivät sitten vielä yöksi sisälle kuivattelemaan ja kokeillaan tänään uudestaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Parveilua

Yksi mehiläispesistäni on parveillut jo kahdesti tässä viikon sisään. Onneksi molemmilla kerroilla sain parven talteen.
Tälläisiin rykelmiin mehit kerääntyvät tuumaamaan mistäs seuraava pesäkolo löytyisi. Parveillessaan mehiläiset eivät ole yleensä vihaisia, mutta suojautua on silti syytä.

Ensimmäinen parvi oli tuossa samaisessa kohdassa, joka onneksi ei ole korkealla, toinen parvi jäi roikkumaan melkein samaan pihlajan oksaan, joten sekin olei helppo napata talteen.

Selostampa hieman miten otin parven talteen.
Ensin kastelin parvea hieman, jotta ne eivät ehtisi karata sillä välin kun etsin tarvikkeita.
Kun tarvikkeet ole kasassa, otin pahvilaatikon ja kopautin kepillä oksaa jolloin mehiläiset tippuivat pahvilaatikkoon.

Mehiläiset menossa laatikkoon, pesään kaadettujen mehiläisten äänet houkuttelevat loputkin pesään.

Sitten laitoin kauhallisen mehiläisiä pesälaatikkoon, jossa oli yksi avosikiökakku, loput tyhjiä kehiä (voisivat olla ihan pohjukkeita, parveilleet mehit ovat innokkaita rakentamaan). Sitten kaadoin loput mehit pahvilaatikosta levylle pesän eteen ja juoksutin ne savun avulla pesälaatikkoon.
Mehiläiset eivät hylkää avosikiöitä ja kun mehiläiset on vielä juoksutettu pesään ne eivät sieltä lähde niin helposti uudestaan, kuin jos ne olisi vain kaadettu pesälaatikkoon. Kun kaikki mehiläiset olivat pesässä suljin lentoaukon märällä vaahtomuovin palalla (josta mehiläiset voivat hakea vettä) ja vetäisin sidontaliinalla koko paketin kasaan ja vein tuhmat mehiläiset kellariin miettimään karkaamisiaan.
No eihän ne mitään tuhmia olleet, parveilu on mehiläisten luontainen tapa levittäytyä uusille alueille ja nyt oli kyllä ihan laiskan hoitajan syytä, kun ei olut käynyt riittävän tiheästi pesillä, jotta olisi voinut todeta mehiläisten alkavan parveilla.

Mehiläiset olivat siis yön kellarissa, jotta varmasti asettuvat pesäänsä, tänään käyn ne laittamassa omalle paikalleen muiden pesien viereen.
Silloin kun mehiläiset teljetään pesäänsä on ilmanvaihdosta huolehdittava, sekä pohjan että kannen tulisi olla verkotettu, kantena minulla on sulkuristikko jossa on alla tiheä verkko ja pohjana tavallinen verkkopohja, ja tähän jälkimäiseen laitoin vielä toisen laatikon päälle, koska mehiläisiä oli melko runsaasti.
 En ilmeisesti malttanut odottaa tarpeeksi kauan mehiläisten kerääntymistä oksalle, koska jouduin neljä tai viisi kertaa kopauttamaan tuon ensimmäisen kuvan kokoisen rykelmän oksalta pahvilaatikkoon, ennekuin kaikki oli kasassa. Voi tietysti olla että osa mehiläisistä lensi suoraan takaisin oksalle kun tyhjensi niitä juoksutuslaudalle.
Nyt sitten olisi jo viisi pesää hoidettavana, mutta voi olla että yhdistelen niitä vielä.

Opiskelemaan!

Sain tänään ihanan puhelinsoiton työvoimatoimistosta. Minulle on myönnetty rahoitus puutarhurin opintoja varten.
Nyt kyllä vierähti iso kivi sydämeltä, tämä opiskelupaikan saaminen ja sen rahoituksen järjestyminen on ollut koko kevään ja alkukesän yksi isoimmista stressin aiheuttajista. Nyt olen niin iloinen että voisin itkeä!


Kasvari on tänä vuonna niin täynnä että sopiikohan elokuussa enäää sekaan, no onneksi pääsee sitten vähän isompaan kasvariin touhuamaan koulun merkeissä.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kanalan siivousta kaatopaikalle

Juhannus menikin siivotessa kanalaa. Ja siitä tulikin vähän isompi homma, kun levytettiin kaikki seinät uudestaan. No pari päivää siinä meni ja nyt on kyllä taas niin siisti kanala että!
Mitään muutoksia ei muuten kanalaan tehty, toimivaksi se on tullut todettua, mutta kesäkanala olisi seuraava projekti. Nimittäin tipuja alkaa olla lähemmäs neljäkymmentä ja isoimmat jo melko isoja (mutta ei ihan vielä teuraskoossa) ja tilat alkaa käydä ahtaaksi, vaikka vaan yöt tuolla ovatkin (kukko nimittäin alkaa kiekumaan kolmelta aamulla, totesin kun kerran jäi luukku auki ja kanat olivat yölläkin ulkona). Olisi hyvä jo tänne voisi jättää vain kukon ja kanat pienten tipujen kanssa. Tipuja voisi sitten siirtää kesäkanlan puolelle sitä mukaa kun kasvavat.


Seuraava homma olikin viedä vanhat seinät kaatopaikalle (siis jätekeskukseen, eihän ne enää mitään kaatopaikkoja ole) ja se on kyllä sellainen paikka että minun ei pitäisi mennä sinne ollenkaan.
Minulla nimittäin tekee pahaa katsoa mitä kaikkea ihmiset kaatopaikalle tuovat. Nytkin sinne kuskasi yksi pariskunta ihan ehjää valkoista hyllyä, ihan varmasti joku olisi sen ilomielin hakenut jos ilmaiseksi olisi saanut. Ja varmasti tarpeeseenkin.
Kaatopaikaltahan ei saisi enää nykyään mitään ottaa, mutta tunnustettakoon että lähti sieltä yksi sadanlitran saavi ja aivan ihana iso punottu kukkakori mukaan, ei vaan voinut vastustaa.
Kaikkihan ei toki tiedä että on olemassa kanavia joiden kautta voi hävittää itselle tarpeetonta tavaraa, ja että moni hakee ne ihan kotoa, sen sijaan että itse joutuisi ne kaatopaikalle kuskaamaan.
Sitten on ihmisiä jotka eivät tajua että joku voi todella tarvita sitä halpaa vanhaa lastulevyistä kirjahyllyä, kun uuden saa neljälläkympillä. Kun ei vaan itse ole koskaan kohdannut puutetta, ei ehkä ymmärrä että kaikilla ei vaan ole varaa siihenkään. Ja että se köyhyys ei aina ole oma syy. Tai itse asiassa se hyvin harvoin on oma syy. Tuskin kukaan vapaaehtoisesti on köyhä.
Sitten on niitäkin jotka mieluummin vievät sen tavaran kaatopaikalle ja vaikka maksavat siitä että sen saa sinne viedä ja näkevät sen kuljetuksen vaivan, kuin antavat sen jollekin tarpeeseen. Eihän kukaan muu saa hyötyä toisen roskista!

Mutta jospa sukupolvi kerrallaan alettaisiin ymmärtää kierrätuksen tärkeyttä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kun vuohi sairastaa

Näistä tapahtumista on vierähtänyt jo tovi, mutta haluan niistä kuitenkin kertoa, jotta joku muu niistä voisi hyötyä.

Meidän vuohethan poiki 10.4 Krookus sai yhden kuttukilin ja Orvokki kaksi pukkikiliä, siitä voi lukea täältä, eikä silloinkaan kaikki mennyt ihan suunnitellusti.
Heti poikimisen jälkeen emojen ruokahalu oli vähän huono, mutta Krookuksella se parani suht nopeasti. Orvokilla hitaammin, mutta sekin söi jo ihan hyvin, kunnes ruokahalu alkoi taas huonontua. Tällöin poikimesta oli noin viikko. Lämpöä sillä ei ollut (normaalilämpö 39-39,5), eikä muitakaan oireita, se vain näytti kipeältä ja väsyneeltä, eikä syönyt hyvin. Pari päivää koitettiin pärjätä ja saada ruokahalu ennalleen, mutta se meni vain huonompaan suuntaan ja soitin eläinlääkärille. Heti alkuun sain enemmän neuvoja kylläkin facebookin vuohet ryhmästä, ja eläinlääkärin sain paikalle vasta seuraavana päivänä. Orvokki oli jo lähes syömätön siinä kohtaa.
Jos joku ihmettelee miksi se syömättömyys on niin iso juttu, niin märehtijällä se on. Koira voi olla syömättä pari päivää ilman sen ihmeempiä seurauksia, mutta jos märehtijä ei syö, sen pötsi sammuu ja silloin menehtyy koko elukka, eli märehtijällä on syömättömyys aina otettava hyvin vakavasti!
Ihan alkuun oli pieni epäilys että orvokilla olisi edelleen poikimahalvausta ja annoin vielä kalkkipiikin ennen lääkärin tuloa, mutta seuraavana yönä oli Orvokilta tullut vielä marjapuuron väristä paksua limaa, joka tosin ei haissut kovin pahalle.
Tästä pääteltiin että todennäköisin syy huonoon vointiin on kuitenkin kohtutulehdus. Hoidoksi sai tietysti antibiootit (7 pv) ja propylenglykolia (procol) annettavaksi niin kauan että ruokahalu paranee.

Siten alkoi hidas parantuminen.
Procolia piti antaa 2-3 kertaa päivässä ja Orvokki ei sitä todellakaan halunnut syödä, vaan jouduin sen väkisellä antamaan ruiskulla. 
Mies onneksi antoi antibiootit, koska minä olen ihan hullun neulakammoinen. Niin, märehtijöillä antibiootit annetaan aina nahan alle tai eläinlääkäri suoneen, koska monimahainen ruoansulatusjärjestelmä hukkaa tehokkaasti antibioottien vaikutuksen muuten.
Ruokaa täytyi antaa mitä vain mitä suostui syömään. Ja koko ajan. Aluksi kävin tunnin tai kahden välein tuputtamassa ruokaa. Mitä vain, pala leipää, porkkanaa, kaurahiutaleita, lämpimässä vedessä liotettua kauraa tai melassileikettä. Kerralla meni olemattoman vähän, mutta katsoin kuitenkin että riittävästi päivässä. Juomaan sain ainoastaan lämmintä hunajavettä.
Suosikit olivat kuitenkin kaali ja herne. Herneen hoksasin ihan sattumalta, kun en keksinyt enää mitään muuta, mutta soppaherneitä oli pieni pussi kaapissa. Kun Orvokki silloin söi niitä hyvällä halulla, taisin hieman itkeä, niin helpottavaa oli että se halusi syödä edes jotain.
Tätä jatkui pari kolme päivää jolloin antibiootit alkoivat edes vähän kohentaa oloa. Silloin syötin enää ehkä neljä kertaa päivässä, edelleen annoin kaikkea mikä vain maistui. Kaali ja herne oli edelleen suosiksit, mutta kauraakin alkoi mennä, etenkin lämpimässä vedessä (ja hunajalla höystettynä).
Procolin jätin jo tässä kohtaa pois koska Orvokki sai niin paljon voimaa että väkisin sitä ei saanut enää menemään. 
Kaiken kaikkiaan paranemiseen meni toista viikkoa.

Sikäli tilanne oli suhteellisen hyvä, koska pieniä määriä heinää meni kokoajan ja näin että Orvokki märehti hyvin, eikä kilejä tarvinnut erottaa emostaan koska ne voivat hyvin ja emo jaksoi niitä kuitenkin hoitaa. Annoin myös pari kertaa pussillisen kuivahiivaa lämpimään (hunaja)veteen liotettuna ja pellavalimaa suostui myös syömään.

Koko sairastumis-paranemis prosessi oli hyvin pitkä ja hidas ja itselle tosi raskas, niin kuin kerroin jo edellisessä postauksessa. Ja kiitos kaikille ihanista kommenteista siellä!
Orvokin sairastumisen syy ei ollut ihan selvä, koska sillä ei ollut tulehdukseen viittaavaa kuumetta koko aikana, eikä se limakaan mikä myöhemmin tuli haissut pahalle, mikä sekään ei viitannut tulehdukseen. Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että vuoto ei ollut normaalia ja koska olin joutunut sitä avustamaan poikimisessa olisi kohtutulehdus todennäköisin syy, itsekin olin jo vahvasti sitä mieltä ja antibiootit onneksi myös lopulta auttoivat.
Eläinten pito ei kyllä aina ole vain ihanaa ja kannattavaa, rahaakin meni poikimisen ja sen jälkeiseen hoitoon noin 300 euroa. Mutta se taitaa olla väistämätöntä että joskus jotain kuitenkin tapahtuu. Näin jälkeenpäin osaa myös arvostaa sitä kokemusta ja tietoa minkä kaikesta tapahtuneesta sai, siitä voi olla suurta apua tulevaisuudessa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Väsymystä

Olen ollut viime aikoina ihan tolkuttoman väsynyt. Ainakin pari viikkoa meni etten nukkunut yhtäkään yötä niin että olisin herännyt pirteänä. Joka aamu kellon soidessa piti väkisellä kammeta itsensä sängystä ylös ja päivällä oli kerta kaikkisen pakko nukkua pitkät päikkärit. Ruokahalukin on ollut vähän hukassa, mistä on seurannut turhan paljon makean syömistä, mistä on edelleen seurannut lisää väsymystä.
Sitten tuossa reilu viikko sitten tein päätöksen että nyt tälle on pakko tehdä jotain. Aloitin karsimalla omaa työtä (täällä kotona).
Päätin että laitan vuoheni umpeen, kunahan kilitkin lähtee. Krookustahan olin lypsänyt jo aamuin illoin kun sen kili ei kaikkea syönyt, ja etenkin iltalypsyt alkoivat olla raskaita, kun ei olisi jaksanut enää. Jo se on helpottanut kummasti. Tein myös muita järjestelyjä että eläinten hoitaminen olisi helpompaa ja nopeampaa. En ole edes yrittänyt tehdä mitään ylimääräistä jos en ole oikeasti jaksanut, kaikki keskeneräiset projektit on edelleen kesken. Ja olkoot. Olen myös yrittänyt syödä edes kerran päivässä yhden hyvän ruoan ja jotain vitamiiniakin olen ottanut purkista.
Pikkuhiljaa on olo helpottunut, olen kyllä vieläkin väsynyt, mutta en enää tolkuttoman uupunut. Olen myös ottanut itselle omaa aikaa, kyselemättä mieheltä tai muilta että sopiiko.
Sen verran olen saanut nyt ajatuksia kasaan, että luulen kaiken johtuvan stressistä. Tarkkaan kun aloin miettimään, väsymys alkoi silloin kun meille tuli kilejä. Pari valvottua yötä, huolta ja rahanmenoa katkaisi varmaan kamelin selän. En nimittäin tainnut kertoa täällä blogissa että Orvokki tuli vielä uudestaan kipeäksi poikimisen jälkeen, sille tuli vielä kohtutulehdus ja meinasi syömättömäksi jättäytyä.
Siitä sai ihan tosissaan olla huolissaan ja vaikka Orvokki kuitenkin toipui, minä en tainnut.

Sen jälkeen olen vain sinnitellyt päivästä toiseen odottaen että milloin helpottaisi, kunnes en enää oikein jaksanut. Onneksi tajusin myös, että eihän elämä helpotu jos en minä itse sille jotain tee. Niinpä karsin kaiken turhan ja jäin työttömäksi. Kuulostaa varmaan hullulta jäädä työttömäksi, mutta työttömyyskorvaus on alimmillaankin tuplaten sen mitä kotihoidontuki. Raha vaan vaikuttaa aika suuresti elämään, halusi tai ei.
Oikeastaan se työttömyyskin oli ihan suunnitelmissa, koska olen hakenut opiskelemaan syksyksi ja onneksi nyt nekin palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Siinäkin on ollut kyllä stressattavaa, kaikkine päiväkotiasioineen, työkkärin osuus ja koulupaikan saaminen. Nyt täytyisi vielä odottaa työkkärin päätöstä opiskelun rahoittamisesta, mikä näyttää kuitenkin aika hyvälle.
Jospa jaksaisin taas kirjoitella ihan aiheestakin, monta postsusta nimittäin olisi mielessä!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Laitumelle ja muut kuulumiset

Aidattiin nyt noin neljänneshehtaari, katsotaas kuinka riittää, pukithan menee sitten ennen juhannusta omalle laitumelle vielä.

Vihdoinkin saatiin valmiiksi vuohien laidun. Kyllähän tuossa olikin hommaa, alkaen pajukon raivauksesta ( ja sitähän riittää), hommaa riitti puoleksitoista päivää. Talvitarhassahan vuohilla on viisi sähkönauhaa ja nyt keväällä vahvistettiin sitä vielä 80 cm verkolla, ettei kilit karkaa. Laitumelle laitettiin vain neljä nauhaa, ja eiköhän nuo siinä pysy. Kileillä on tosin vielä hahmottamista tuossa portista kulkemisesta, sekä viedessä että hakiessa yksi kili livahti nauhojen välistä ja ikävän napsunhan ne siitä otti. Ajattelin viedä vuohet sisälle yöksi jatkossakin, kun lypsyt on siellä helpompi hoitaa, mutta katsotaan nyt.

Tällä viikolla pitäisi tehdä juuresten kylvöjä ja perunatkin pitäisi jo maahan laittaa. Mies ajeli tuon meidän viime vuonna perustetun pottupellon jyrsimellä ja kyllä yllätti miten se oli muuttunut vuodessa. Maa oli melkoisen kuohkeaa ja siinä oli hyvä multakerros.
Lähtötilannehan oli tiivis ohut multakerros saven päällä, jossain kohden ei ollut kuin 15 cm multakerros ja sekin tiiviiksi pakkautunutta savensekaista peltomultaa. Sinne kärrättiin silloin useampi kottikärryllien hiekkaa, hevonpeetä ja kompostia.
Savimaahan on melko tarkka muokkausajankohdan suhteen ja viime kesä oli niin märkä ettei tuo tiivis pottupellon palanen oikeastaan koskaan kuivunut muokkaus kuntoon, vaan se vain täytyi silloin muokata koska alettiin jo kesäkuussa olla ja tuomikin kukki.
Maan rakenteen muutos viime vuotiseen on kyllä ihan uskomattoman suuri!

Nyt pitäisi alkaa kääntämään lisää tilaa maata, että  saadaan perunallekin vähintään kolmen vuoden kierto. Lisäksi tuosta alasta osa meni vielä kasvimaan puolelle, eli meillä on nyt melko vähän perunalle tilaa, mutta jospa me saataisiin kaikki viitisentoista kiloa siemenpottua jonnekin sopimaan.
Ajattelin laittaa laajennettaville alueille jotain maanparannuskasvia, herne-kauraseosta ehkä, se toivottavasti helpottaa sitten ensi vuoden urakkaa.

Lehtikompostitikin sain tyhjennettyä ja yhtään sieltä ei riittänyt tänä vuonna kasvimaalle, ainoastaan kasvariin vein vähän. Koska kasvimaalla alkaa maa olla niin hyvässä kunnossa raskin uhrata kompostia koristekasveille, levittelin kompostimultaa uusiin kukkapenkkeihin katteeksi maan päälle.
Pari korrikärryllistä tavaraa meni myös istuttamalleni päärynäpuulle.

Ostettiin  viime syksynä alesta päärynäpuu 'Pepi' ja vähän hulluahan se oli koska me asutaan täällä vitos vyöhykkeellä, ja tuo kutos vyöhykkeen raja on tuossa ihan vieressä. Mutta minä nyt vaan kuulun siihen ihmisruhmään joka ei usko ennen kuin kokeilee.
Ja meinasimpahan ostaa pari muutakin lajiketta jahka ne vastaan jossain tulevat.
Tämä puu pääsi oikein hyvälle paikalle ja tein sille ison istutuskummun ja paransin maan huolella hiekalla ja kompostilla ja katoin maan sanomalehdillä ja sahanpurulla.

Hedelmäpuitahan meillä ei muutettaessa ollut ollenkaan ja istutettiinkin heti pari omenapuuta, niillekin kaivettiin isot istutuskuopat. Jotka täytettiin ostomullalla. Näin jälkikäteen ajatellen se ei ollut minusta paras ratkaisu, vaan olisi pitänyt parantaa sitä olemassa olevaa maata. Toinen on pärjännyt oikein hyvin, mutta toinen on palelluttanut joka vuosi latvansa, vaikka se on lajikkeeltaan 'Pirja' eli hyvin kestävä lajike. Hengissä sekin kuitenkin on vaikka siitä nyt ei varmaan mitään kauneinta muotopuuta tulekaan.
Olin tosi iloinen että selvisivät molemmat viime talvesta, joka oli melko vaikea. Sula litimärkä maa jäätyi sitten kunnolla kun pamahti ne yli kolmenkymmenen asteen pakkaset. Ja suojaava lumihan tuli sitten vasta myöhemmin.

Paljon on nyt uutisoitu että viime talvi oli vaikein kolmeenkymmeneen vuoteen, ja paljon on ollut kasvi menetyksiä. Meillä onneksi ei juuri menetyksiä tullut, ainoastaan humala jostain syystä päätti olla nousematta tänä keväänä.
Jotakin muutakin kyllä jätti heräämättä henkiin, mutta en välttämättä voi syyttää siitä pelkkää huonoa talvea, koska siirtelin suurimman osan koristekasveista ihan kasvukauden lopussa uusille paikoille, joten ehkä ne eivät vaan tykänneet siirrosta.

Loppuun vielä kuukauden kuva 2/2 eli 15.5 näytti tältä.
Päivä oli sateinen, joten varsin hyvä ilma oli maalailla kasvarissa sisällä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vähän myöhässä

Nyt tulee toukokuun kuukauden kuva vähän myöhässä. Ei vaan kertakaikkiaan ole ehtinyt tietokoneelle, sen verran on säät hellinyt ja pihahommat kutsunut.
 Maisema on vihertynyt huomattavasti jo tuosta.
Kilit on kasvaneet kovasti (jo tästäkin kuvasta). Pukkikili kaksoset kannon päällä ja kuttukili vieressä, se on tullut ihan emoonsa, koko ajan pitäisi olla paijaamassa. Toivon kovasti että sille löytyy koti jostain, en tiedä miten sen voisin syksyllä teurastaa. Vaikka voi se olla vaikeaa noiden pukkienkin kohdalla, varsinkin tuo musta on symppis. Toivoa vaan saattaa että ne muuttuu vähän enemmän ärsyttävimmiksi ja vähän vähemmän söpöiksi syksyyn mennessä. Niin kuin tipuillekin käy.
No onneksi sitä ei tarvitse vielä miettiä.

Sen sijaan pitäisi alkaa miettiä niille laidunta, vähän pitäisi pajukkoa raivata, että saa sähkölangat sinne sekaan mahtumaan. Mies värkkäsi myös auton jälessä liikuteltavan laidunkatoksen. Katto ja lattia siinä jo on, seiniin saa nyt alkuun välttää pressut, on sen verran kallista tuo vaneri että saa jäädä odottamaan otollisempaa hetkeä.

Kasvarissa ja kasvimaallakin olen touhunnut. Olen saanut melkein kokonaan kasvarin sisältä maalattua. Ja sitten pitäisi vielä toiseenkin kertaan. Pakko kuitenkin yrittää saada valmiiksi ennen kuin pääsee istuttamaan tomaatit ja muut. Sain äitienpäivän alla tuommoisen isomman muovikasvarin, entiset kun oli aika lopussa. Laitoin sen kasvihuoneeseen ja vein kaikki kasvit sinne ja patterin myös. Eipähän tartte koko kymmentä neliöö lämmittää. Kesäksi sen voi laittaa ulos ja sinne sopii passelisti mausteet ja muut pienemmät. Pitää vaan keksiä hyvä paikka tai miten sen saa laitettua riittävän tukevasti ettei tuuli vie.

Kasvimaalle kylvin jo porkkanaa, sipulia, härkäpapua, persiljaa ja kehäkukkia. Kasvarissa on pottuja multapusseissa.
Kukkapenkkiin laitoin suorakylvettäviä kesäkukkia. Onneksi älysin katsoa säätiedotuksen ja kylvää kaikki juuri ennen sateita, eipähän tarvinnut kastella.
Huomenna pitäisi taas paistella auringon, joten pääsee takaisin pihahommiin.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kuukauden kuva 2/2 ja kilejä!

Päätin siis että otan nyt keväällä ja kesällä myös toisen kuvan kuun puolessa välin. ja tällepä tilanne näytti 15.4.
Luntakin vielä jostain löytyy, mutta piha ja sen ympäristö on jo vapaa lumesta. nyt odotellaan vaan maan sulamista.


Ja sitten kaikkea ihan muuta!
Nyt meillä on kilejä, ovat jo viikon vanhoja, syntyivät sunnuntaina 10.4
Vaan eihän kaikki mennyt ihan niin kuin piti. Kävin sunnuntain vastaisena yönä katsomassa tilannetta puolen yön aikaan ja seuraavan kerran neljän aikaan. Krookus oli tehnyt sillä välin kauniin valkoisen kuttukilin. Hoiti sitä hienosti ja kili osasi hyvin hakeutua syömään.

Mutta sitten Orvokki. Sehän oli ensikertalainen (niin kuin minäkin). Olin huomannut sillä joitakin pieniä supistuksia jo edellisenä iltana ja silloin yöllä, olin siis varma että se poikii yön tai viimeistään aamu aikana. Mutta eipä kilejä kuulunut. Aamulla se alkoi väsähtää, ja huolestuin siitä hyvin paljon. Huolestuin niin paljon, että soitin eläinlääkärin käymään. En uskaltanut odottaa, koska vuohilla voi esiintyä poikimisen yhteydessä joitakin vakavia ongelmia.
Onneksi eläinlääkäri tuli nopeasti ja antoikin kalsiumia suonen alle kaksi pistosta. Sittenpä jouduinkin tulikokeeseen ja minun oli tehtävä sisätutkimus Orvokille. Tuloksena oli että synnytys ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt, kohdunsuu ei ollut avautunut kuin vähän. Lääkäri antoi ohjeistuksen tehdä vähän myöhemmin uusi sisätutkimus, koska se voi edesauttaa synnytyksen käynnistymistä.
Tein sitten uuden tutkimuksen parin tunnin päästä ja paikat olikin jo avautunut vähän enemmän. jäätiin seurailemaan sitten tilanteen etenemistä ja reilun tunnin päästä alkoikin sitten synnytys. kaikki menikin hyvin, kunnes tajusin että sieltähän oli tulossa kili pää edellä! Etujalat (tai ainakin toinen) pitäisi näkyä ensimmäisenä, joten ei auttanut kuin mennä tutkimaan tilanne ja kilillähän oli toinen jalka hassusti vähän pään takana. Eipä siinä auttanut kuin työntää kiliä varovasti takaisin ja sainkin jalan oikaistua. Sen jälkeen kili syntyi hyvin, toki autoin vielä vetämällä hieman.
Orvokki hoiti kiliä hienosti, vaikka valkoinen pukkikili olikin tosi pieni. Jouduin sitä myös auttamaan syömään, koska Orvokki ei oikein olisi halunnut nousta seisomaan. Toista kiliä ei kuulunut, mutta koska aavistelin että siellä olisi pitänyt useampi olla, huolestuin hieman, jos siellä olisikin kuolleita kilejä jotka eivät itsekseen syntyisi.
Meni yli kaksi tuntia, kun Orvokki alkoikin sitten synnyttää toista kiliä. Olin jo ihan varma että se olisi kuollut, mutta syntyikin elävä (joskin vielä edellistä pienempi) musta pukkikili.
Senkin Orvokki hoiti hyvin, mutta jouduin nostelemaan Orvokkia vähän väliä ylös että kilit pääsivät syömään. Iltaa kohden orvokin voimat alkoivat palautua ja se jaksoi olla jo jalkeilla enemmän, suostui syömäänkin jo jotain. Se alkoi olla niin hyvävointinen että uskalsin mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Orvokin kilit olivat pari päivää melko väsähtäneitä ja nostelin niitä vähän väliä syömään. Erityisesti mustalla oli välillä vaikeuksiä löytää syömään. Kolmantena päivänä ne piristyivät ihan silmissä, alkoivat liikuskella ja hypähdellä ja olivat muutenkin pirteämpiä. Nyt uskalsin jo huokaista helpotuksesta, että kilit tulevat varmasti pärjäämään.
Lauantaina olikin niin hyvä ja lämmin ilma, että uskalsin päästää vuohet käymään pihalla, samalla otin väliseinät pois, että kaikki saisivat olla samassa tilassa.
Alkuun emot olivatkin aivan hämillään ja kovin suojelevia omia pikkuisiaan kohtaan, mutta parissa tunnissa tilanne rauhoittui, eivätkä näytä erityisen kiinnostuneilta toisia kilejä kohtaan.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Huhtikuun kuukauden kuva

 Sieltähän se kevät tulla pilkistää! Useampana päivänä ollut 10 astetta lämmintä, mutta viime yönä satoi kyllä sentin verran uutta luntakin. Vaan vakaasti kevättä kohti ollaan menossa.
Muutamien tosi lämpimien päivien avulla alkaa sulia paikkoja jo olla ja kivikkopenkissä pilkistelee jo maksaruohot ylöspäin. Iloinen olen että hyvin selvisivät viime syksyn siirrosta, mutta toivottavasti eivät ota nokkiinsa vielä kylmistä öistä ja vähän lumestakaan. Päätin kuitenkin etten suojaa tähän tulevia kukkia mitenkään, vaikka tuo penkkin paljastuukin lumen alta tosi aikaisin. Saa sitten muovautua sellainen kasvusto siihen mikä siinä kestää.
Jatkossa ajattelinkin ottaa kuun puolessa välin toisen kuvan, koska etenkin keväällä jo viikossa tapahtuu niin iso muutos.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tipuja ja kanoista omavaraiselle

Vuoden ensimmäiset tiput saatiin pääsiäiseksi.
Pääsiäistipuja
 Ensimmäisen kanan alta saatin lopulta viisi tipua, kymmenestä munasta. Yksi muna meni rikki, yksi oli tyhjä, yksi tipu ei jaksanut kuoriutua, yksi hävisi mystisesti ja yksi oli kuollut ensimmäisen yön jälkeen. No olisihan voinut paremminkin mennä, erityisesti se hävinnyt ja kuollut tipu harmittaa, olisiko jäänyt tipu vahingossa emonsa alle.
No eilen ja tänään oli seuraavien tipujen kuoritumisvuoro, sieltä löytyikin 11 tipua, oli ilmeisesti yksi toisesta poikueesta eksynyt väärään pesään, kun toisella ei näkynytkään enää kuin neljä tipua. toivottavasti kaikki menee hyvin, oli pari ihan vasta kuoriutunutta kun olivat hieman märkiä vielä. Näiden emo onkin viime kesän poikasia, oma kasvatti siis!
Kolmas kana on vielä hautomassa, sillä olisi vielä viikon verran hommaa jäljellä, toivottavasti onnistuu, koska tämä kana survoi viime kesänä kaikki munat hajalle, nyt ei ole kyllä yhtään rikkonut.

Nämä kanathan ovat olleet meillä reilun vuoden ja sitä ennen meillä oli kesäkanoja. Omavaraisuudesta haaveilevalle kanat on varmaan ensimmäinen ja helpoin pitää. Kannattaa kuitenkin tarkaan miettiä millaisia kanoja haluaa, tarvitaanko vain munia vai tuotetaanko myös lihaa. Pelkkään munantuotantoon sopivat varmaan parhaiten ne munintaan jalostetut rodut tai niiden ja esim maatiaisen risteytys.
Tiput on aivan ihania, mutta niistäkin noin puolet on kukkoja, eikä aina kaikille kanoillekaan löydy uutta kotia, eläinmäärää kukaan tuskin loputtomasti pystyy kasvattamaan, eikä se jonkin asteisessa omavaraudessa ole perusteltuakaan. Kannattaa siis miettiä haluaako tosissaan kanojensa hautovan!
Ja vaikka ei pitäisi kukkoa, niin se kana saattaa silti hautoa, vaikka munista ei mitään koskaan tulisikaan. Ja silloin kun kana hautoo, se ei muni moneen viikkoon.
Kotimainen maatiaisrotu on monessa suhteessa hyvä, mutta se on kovin pieni lihntuotantoa varten ja monesti myös hautomaintoinen. Toisaalta se on sopeutunut hyvin meidän kylmään ilmastoon ja on pääsääntöisesti myös hyvin terve ja pitkäikäinen. Alkuun olin varma että meille tulee tietysti kotimaisia maatiaiskanoja, mutta ensimmäiset kesäkanat saivat harkitsemaan lihaisampaa rotua. Meillä oli kaksi maatiaisen ja munijarodun risteytystä ja ne olivat erinomaisia kanoja munantuotantoon, mutta ne munivat saman värisiä munia kuin sussex kanamme, jonka takia ne vaihtoivat kotia. Nyt onkin harkinnassa ottaa kaksi valkoisia munia munivia kanoja, niitä mitä tehotuotannossakin käytetään. Niillä pystyisi varmistamaan edes vähäisen munan tulon, silloinkin kun muut hautoo tai hoitaa poikasia.
Jos taas halutaan sekä munia, että lihaa täytyy tosiaan ajatella kanan ja kukon kokoa. Meillä on sussex kanoja ja niihin olen todella tyytyväinen. Ne ovat rauhallisia, kestäviä, hyviä munioita ja jo 3-4 kk iässä niistä saa kelpo paistin. Ne myös hautovat hyvin ja hoitavat poikasensa. Muita hyväksi kehuttuja rotuja ovat orpington ja plymouth rock. Isoista roduista ainakin jättikochinista olen kuullut tosin huonoa lihantuotantoa ajatellen, että iso koko ei aina takaa rodun sopivuutta lihantuotantoon.

Kannattaa myös miettiä, että haudottaako tipunsa kanan alla vai koneessa. Koneella haudottaessa, kanat saavat keskittyä munintaan, eikä niiden tarvitse olla hautomaintoisia. Koneella haudottaessa voi myös itse määritellä milloin haluaa tipunsa kuoriutuvan. Toisaalta silloin joudut itse huolehtimaan tipuista, lämmöstä ja ruuasta ja kanojen tavoille opettamisesta.
Kanan alla haudottaessa kana huolehtii, munien kääntelystä, lämmöstä, kosteudesta. Tipujen kuoriuduttua hoitajan tulee vain huolehtia että puhdasta vettä ja hyvää ruokaa on saatavilla, kanaemo huolehtii lopuista.
Koneella hautoessa tilaa saa olla varttuna sisältä tai muusta lämpimästä tilasta, koska pienet tiput eivät kestä kylmää, emon alla on aina lämmin.
Meillä kanaemot hoitavat siis tipujen hautomisen ja hoidon, kymmenen munaa olen aina kanan alle laittanut.
Tänä keväänä houkuttelin kanoja hautomaan laittamalla pesiin muutaman merkityn houkutusmunan, se tehosikin hyvin, sillä ensimmäinen kana alkoi hautoa viikko sen jälkeen ja toinen pari päivää myöhemmin, toivottavasti ainakin nämä kanata tekevät myös toisen poikueen tälle kesää.
Kun kana oli hautonut yhden päivän, laitoin sille alle varsinaiset haudottavat munat.
20. haudontapäivän kohdalla, kun ensimmäiset tiput kuoriutuvat, olen siirtänyt emon pesineen omaan pieneen tilaansa, jossa se on saanut olla 3-4 päivää, jonka jälkeen emo on saanut olla vapaasti tipuinensa muiden kanojen joukossa. Tipuilla on oma tiputurvansa, siis pieni laatikko, missä on oma turvallinen juoma ja ruoka astiansa. Etuseinässä on harvahko verkko jotta kanat eivät pääse rosvoamaan tipujen ruokia.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kylvöt

Tein tämän kuun kylvöt kuukalenterin mukaan 10. ja 11. päivä. Koulin samalla myös suurimman osa chileistä ja paprikoista. Ne pääsivät suoraan maitopurkkeihin, samoin kuin kolme amppelitomaatin taimea. Tomaateille jätin purkit vielä hyvin vajaaksi, niille voi sitten lisätä multaa sitä mukaa kun kasvavat. Aivan kaikille ei kuitenkaan maitopurkjeja riittänyt, vaan koulintaa odottamaan jäi vielä Habanerot ja suippopaprikat. Täytyypä muistaa rueta maitopurkkeja hamstraamaan ensivuonna jo aiemmin.

Kylvölistalla olivat kolmen sortin tomaattia, yhteensä 30 kpl, kasvihuonekurkkua, vesimelonia, sitruunameliassaa, sinilobeliaa, karpaattienkelloa, kesäleimua ja mustasilmäsusannaa. Jäin kyllä vielä miettimään olisiko jo pitänyt laittaa samettikukkiakin, moni tuntuu jo laittaneen, mutta pussin kyljessä oli vasta huhtikuussa.

Lisäksi otin pistokkaita mustaherukasta, puna-ja valkoherukasta sekä karviaisesta. Ne pääsi siihen kissanhiekkaan, sen kun pitäisi olla pistokkaille hyvä alusta, ilmava ja kostea.

Kunhan saan vielä loput paprikat ja chilit koulittua alkaa tilat olla lopussa. Tai oikeastaan ne loppuvat jo kun ne kolmekymmentä romaattia itävät. Ne ovat nyt toisaalla akvaarion lampun päällä, saavat siinä mukavasti pohjalämpöä, mutta se on muuten pimeä paikka joten ne olisi ikkunan ääreen siirrettävä kunhan itävät.

Minulla on tähän asti toiminut kasvatuspaikkana eteisen lipaston päällinen, taimet ovat olleet tuollaisessa minikasvarissa, se onkin olut varsin kätevä, kun taimet on täytynyt suojata sekä kissoilta että lapsilta. Siksipä taimikasvatus onkin erityisen hankalaa, kaikki on olatava hyvin suojattuina.
Nyt vaan alkaa olla niin että tuo kyseinen pieni muovikasvari alkaa olla tiensä päässä, sen muoviosat ovat antaneet periksi auringon haurastuttavalle voimalle ja jo viime kesänä niitä meni niin paljon rikki, että en saanut kasattua enää kuin tuollaisen kaksihyllyisen tason. Normaalisti hyllyjä on sopinut neljä tuohon lipaston päälle, nyt alhaalla ei ole hyllyä ollenkaan vaan koko höskä on vain neljän putken varassa, ja on kovin heilakka kun siinä ei ole tukevia muoviosia ja ylhäälle olisi mennyt vielä yksi hylly.
Olen muuten käyttänyt lisävalona vanhoja akvaariovalaisimia, akvaarioliikkeissä (tai lemmikkiliikkeissä) on muuten yleensä parempi valikoima loisteputkia, löytyy myös kasvivaloja. Valojen päällä on myös sopivan lämmin siementen itämistä ajatellen. Kylvetyt voi olla lamppujen päällä, ja jo itäneet alla. No vähänhän siinäkin on tilaa jos kylvettävää on paljon, mutta hyvä apu ne on kyllä ollut.

No nyt haaveilenkin ostavani isomman tuollaisen muovisen pikkukasvarin, sellaisen missä olisi kaksi hyllyä vastakkain ja teltta niiden päällä, hyllyjä voisi alkuun käyttää tuossa pöydällä ja kunhan ilmat sen verran lämpiää että kasvaria viitsii lämmittää, voisi molemmat hyllyt siirtää kasvariin ja lämmitää pelkästään minikasvaria kasvihuoneen sisällä. Sinne pitäisi sopia kaikki taimet, ellen sitten tulevaisuudessa ala kesäkukkia ihan tolkuttomasti kasvattamaan.
Toivottavasti äiti saa oman kasvarinsa aikaisin valmiiksi, että pääsen edes osasta taimia eroon.

Pitääpäs vielä lisätä, että nyt oli kyllä kaikki kohdallaan, ensimmäiset tomaatit olivat näköjään tänään tulleet pintaan! Siis vain neljässä päivässä, ikinä ei ole tomaatit minulla niin nopeasti itäneet. Viime kuussa laittamissani muutamassa amppelitomaatin siemenissäkin meni melkein pari viikkoa. Kait se on tähän kuukalenterin toimivuuteen uskottava.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kasvihuoneen rakentaminen itse

Kerron tässä hieman vinkkejä niille jotka aikovat rakentaa kasvihuoneen itse, esimerkiksi vanhoista ikkunoista. Nämä ovat tosin vain omia huomioitani, omista kokemuksistani.
 Ja jokainen voi niitää käyttää tai olla käyttämättä, riippuen millaisen kasvarin haluaa ja millä budjetilla, silläkin on väliä haluaako tekeleensä kestävän vain onko sen vain tarkoitus olla nopea ja halpa suoja sitä tarvitseville kasveille.

1. Perustukset. Lasi hajoaa helposti ja maalajista riippuen routa liikuttelee rakennuksia enemmän tai vähemmän.
Me emme kaivaneet syvälle, mutta jos haluaa pelata varman päälle, tulee routiva maa-aines korvata routimattomalla, meidän korkeuksilla se tarkoittaisi sellaista parin metrin kuoppaa. Toinen vaihtoehto on laittaa routaeristys koko kasvarin pohjan alalle ja kaksi metriä seinistä ulospäin.
Me kuitenkin teimme kevyemmän, ehkä noin puolen metrin syvyisen kuopan jonne hiekka tasaamaan, siihen eristys 50mm finnfoam, noin puolenmetrin leveydeltä ja siihen valettiin antura ja sokkeli. Salaojat myös tietenkin. Lattia on myös eristetty, mutta penkkien kohdalla on eristys jätetty pois.
Maan jäätyessä syksyllä ei ollut ongelmia, mutta keväällä nähdään miten käy roudan sulaessa, kun lunta ei ollut nimeksikään kovien pakkasten tullessa on maa jäätynyt syvälle. Keväästä tulee siis meidän kasvarin koetinkivi.

2. Puiset rakenteet. Kasvihuone tuppaa olemaan melko kostea paikka ja se ei ole puulle mikään ihanteellinen tilanne. Huolehdi siis että rakenteet ja liitokset on sellaiset ettei niihin jää vesi seisomaan, vaikka kasveja kastelisi runsaammin ja että, mikä kastuu pääsee myös kuivamaan.
Monissa kasvareissa on vain pienet räystäät tai ei ollenkaan, mutta suosittelisin tekemään kunnon räystäät. Ne suojaavat ulkoapäin tulevalta vedeltä ja ennen kaikkea ettei katolle satava vesi valu sivuseiniä pitkin. Tämä on meillä vielä ongelmana, koska kattona on vain muovia eikä räystäitä ollenkaan, viime kesänä kun jatkuvasti satoi, vesi valui seinistä sisälle asti ja osa puurakenteista oli katkuvasti märkänä. Kuivempana kesänä se ei välttämättä olisi ollut niin iso ongelma.
Tulevana kesänä onkin tärkeää saada kunnon katto kasvihuoneeseen!

3. Kulkuväylät. Oven olisi hyvä olla niin leveä, että siitä sopii kulkemaan korrikärryillä, meillä on vanha parvekkeen ovi, ehkä 70 leveä.
Kynnys olisi myös hyvä olla matala jotta siitä on helppo niillä kottikärryillä mennä. Meillä ei ole kynnystä kuin muutama sentti ulkopuolella.

4. Lattia. Jos tekee lattian betonista (tai muusta vettä läpäisemättömästä materiaalista), niin kuin meillä, olisi siihen hyvä tehdä kaato ovelle päin, jotta veden saa helposti ulos esimerkiksi kasvaria pestessä. Tähän myös auttaa jos sisäpuolella ei ole kynnystä lainkaan. Meillä on kynnys upotettu sisäpuolelta lattian tasaan. Jos teet lattian esim laatoista tai vanhoista tiilistä, ei ole siltikään yhtään liioiteltua laittaa myös lattian alle eristys tai kunnon kerros hiekkaa. Tasaisella lattialla on mukava työakenellä ja siihen on helpompi sijoittaa pöytä ja tuolit jos sellaiset haluaa.

5. Koko. Tekipä kasvihuoneesta minkä kokoisen tahansa, tee mahdollisimman iso. Kun et voi pinta-alaa kasvattaa, kasvata kasvihuonetta ylöspäin. Mitä pienempi kasvihuone, sen enemmän kasvari hyötyy ylimääräisestä korkeudesta. Ihan sillä että tekee sokkelista korkeamman saa kasvihuoneeseen lisää ilmatilaa. Se taas auttaa kasvihuoneen oloja säilymään tasaisempana. Korkea, betoni- tai tiilisokkeli varaa myös mukavasti lämpöä. Älä kuitenkaan käytä tiiliä maan pinnan alapuolella, vaan tee betonista tai lecaharkoista maan tasalle ja siitä ylöspäin vasta tiiliä, ne ei muuten kestä.
Meillä tulee katon harja jonnekin kolmeen metriin, ja olen muuten tyytyväinen että tehtiin kasvihuoneesta korkea!

6. Tuuletus. Lämpimässä kosteassa ne pöpöt viihtyy, tuuletus on tosi tärkeää, joten tuuletusluukkuja tulee olla riittävästi ja mielellään eri puolilla huonetta. Kannattaa myös ottaa huomioon, että ovea ei voi välttämättä pitää auki, jos ei halua sinne kutsumattomia vieraita. Ei ole kiva huomata, että naapurin kissa pitää kasvihuonetta vessanaan tai koiran on käynyt kaivelemassa kaikki taimet ylös penkeistä. Kannattaa siis suunnitella tuuletus niin että se tapahtuu ensisijaisesti muualta kuin ovesta. Hyvä tuuletus ala on 10-15% kasvihuoneen pinta-alasta, tuuletusluukkuja olisi lisäksi hyvä olla vähintään kaksi, näin ilman ei tarvitse päästä ulos ja sisään samasta luukusta.
Meillä tuuletus ala on 18% kolmessa luukussa, lisäksi on tietysti ovi. Kolmella seinällä on yksi aukeava ikkuna seinän yläosassa, neljännellä on vielä ovi.

7. Lämpö. Vaikka rakentaisi lämmittämättömän kasvihuoneen, kannattaa silti miettiä miten hoitaa alkukesän ja alkusyksyn hallat. Se varaava sokkeli auttaa etenkin loppukesästä, kun on hyvin lämmennyt, samoin isot tummat vesiastiat varaavat lämpöä. Kynttilätkin lämmittävät, mutta niissä on huomattavan iso paloriski, joten niiden kanssa täytyy olla todella huolellinen! Jos ei pysty edes roikalla vetämään sähköjä kasvihuoneeseen, jotain kaasukäyttöisiä lämmittimiä on myös olemassa mitä voi kasvihuoneessa käyttää, mutta minulla ei ole niistä kokemusta.
Meillä on roikka vedetty kasvihuoneeseen keväällä ja öljytäytteinen patteri termostaatilla. Termostaatillinen on hyvä koska sitä ei tarvitse vahtia niin paljon. Vaikka ajattelisi (niin minäkin ensin ajatteli) että viljelee vain sen ajan minkä säät sallii, on varsin ankeaa jos yhtäkkinen kylmä yö vie raakileita täynnä olevat tomaatit juhannuksena. Mitä pohjoisemmaksi mennään sen järkevämpää ajoittainen lämmittäminen on. Meilläkin voi täällä 5 vyöhykkeellä olla juhannuksena hallaa ja ensimmäiset hallat tulevat yleensä elokuussa, joten kasvukausi saattaisi joinakin vuosina jäädä huomattavan lyhyeksi. Syksyllä isot karaistuneet taimet kyllä kestävät yllättävänkin kylmää, mutta keväällä pienien taimen suojauksesta on huolehdittava!

8. Kiinteät rakenteet. Kasvihuoneessa voi viljellä joko maassa tai astioissa. Molemmissa on puolensa. Maapohjaisissa penkeissä (kohopenkkejä kannattaa jokatapauksessa käyttää), kosteus säilyy paremmin ja nousee myös alhaalta päin jos maa on hikevää. Toisaalta astioissa voidaan kastella ja lannoittaa jokaista kasvia yksilöllisemmin. Pienempiä kasveja, kuten yrttejä ja paprikoita ja chilejä voi myös siirtää tarvittaessa ulos. Tämä onkin yksi syy ,miksi minä tein sekä kiinteitä maapohjaisia kohopenkkejä, mutta jätin reilusti tilaa myös ruukuille. Ei taida olla ihan tavatonta että chilit ja paprikat vetävät ötököitä puoleensa, ne on helppo ötökkäinvaasion iskiessä heivata pihalle jolloin muut voivat toivottavasti niiltä säästyä.
Jos haluaa kasvattaa kasvihuoneessa viiniköynnöstä tai muuta monivuotista kasvia olisi hyvä ainakin niille jättää oma maapohjainen paikkansa. Astiaviljelyssä on kyllä omat etunsa, juuri tilojen muuntelun suhteen ja puhtaanapidossakin on puolensa.
Puurunkoisessa kasvihuoneessa ei yleensä ole ongelmana laittaa koukkuja kasvien tukinariulle, mutta kannattaa niidenkin paikkaa vähän miettiä ennen kasvien istuttamista, helpompi nekin laittaa ennemmin kuin myöhemmin.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kuukauden kuva

 Aivan mahtavista ulkoilu ilmoista ollaan saatu nauttia, harmi vaan että kovin vähän ollaan kuitenkaan ehditty olla ulkona. Kasvariin olisi ihana mennä tämmöisinä päivinä juomaan vaikka kaakaota, se vaan on niin täynnä tavaraa, että ovelta saa vain katsella.
 Saattaisko olla, että meillä vähän lämpö vuotaa jostain kohden kattoa? No eipähän tartte runsaslumisina talvinakaan miettiä mitään lumien tiputtelua, ei ne siellä pysy kuitenkaan.
 Mehiläiset toivottavasti jaksavat vielä hetken aikaa majailla mökissään ennen puhdistuslentoa. Toissa vuonna, kun oli myöskin kohtuu vähäluminen talvi, mehit kävi lentelemässä jo 7.3, olin merkannut että pesän edusta oli jo paljaalla maalla. Vielä toivottavasti lunta riittää täksi kuukaudeksi.
Ensimmäiset kylvöt itivät jotenkin tavattoman hitaasti. Olenkin pikkuisen perehtynyt kuukalenterin mukaan viljelyyn ja olin tietysti just aivan väärään aikaan laittanut nämä kylvöt. Saattaahan silläkin tietysti olla vaikutusta, että tänä vuonna en saanut järjestettyä niin hyvää pohjalämpöä näille, kuin aikaisempina vuosina. No seuraavat otolliset päivät kuun suhteen olisi 10-11.3 joten silloin menee tomaatit ja muut kylvöön, pitää järjestää niille myös paremmin pohjalämpöä. Silloin pitää myös koulia nämä ensimmäiset kylvöt omiinsa. On muuten todella vaikeaa ollut pitää itsensä pois siemenhyllyiltä, saatika nettikaupoista. Onnkesi krooninen rahapula vähän hillitsee.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kasvimaan kehitys ja maanparannus

Aloitettiin kasvimaan tekeminen heti muutettuamme 2012 kesällä. Sille vuodelle ei tietenkään enää mitään ehtinyt kasvattaa, kun heinäkuussa vasta muutettiin, mutta käännettiin jo maata seuraavaa vuotta ajatellen. Kävi vaan niin huono tuuri että meille tuleva jätevesiputki päätettiin vetää juuri siitä mihin oltiin kasvimaa käännetty. Kasvimaan paikkaa päätettiin vaihtaa, mikä oli kyllä järkevä päätös, näin jälkikäteen ajatellen, edellinen paikka olisi ollut liian varjoisa ja lähellä isoa koivua ja se olisi jäänyt ainakin osittain vuohien tarhaan.

Ehdin talven aikana onneksi perehtyä maan parannukseen ja mm. kateviljelyyn. Tein myös suunnitelmat koko kasvimaalle (myöhemmin lisättiin vielä lautalaatikot) ja katsottiin siihen myös kasvihuoneen paikka.
Keväällä 2013 käännettiin alku uudelle kasvimaalle. Lapiolla tietenkin ja minä ennenkaikkea tottumattoman raskaaseen maankääntötyöhön luulin kuolevani tuon raskaan savimaan työstämiseen. Paikoin multaa ei ollut kuin 10-15cm kovan sinisen saven päällä, vieressä saattoi sitten olla 30-40 senttiäkin multaa, eli ihan hyvin. Maa oli silti järjettömän tiivistä ja kovaa, eikä varmaan kukaan järkevä olisi siinä mitään haaveillut kasvattavansa. No minä itsepäisenä halusin kuitenkin kasvimaani siihen ja siihenhän se tuli. Alkuun meillä oli ehkä 10 neliön kasvimaa, josta siitäkin oli melkein neljännes apilalla, lisäksi sain pienen alueen kylvettyä kauran ja herneen seoksella. Enempää ei voitu kasvimaata kääntää, koska pajukkoa oli niin paljon. Paransin kuitenkin (ainoan kerran) maata turpeella ja pienellä määrällä hevonpeetä. Kateviljely oli meillä heti alkuun käytössä, enkä siitä luovukaan.
Tuohon liiterin päätyyn kasvimaa tehtiin, melkoista ryteikköä se on ollut.
Vuonna 2014 kasvimaata tehtiin ihan urakalla lisää, pajukkoa hävitettiin käsin ja kaivinkoneella (joka oli meillä pihatien laajennusta varten), nyt kasvimaata oli noin puoli aaria, pajukon hävitystä lukuunottamatta kaikki tehtiin käsin. Kasvimaalle kärräsin hiekkaa ja hevonpeetä. Pinnalle levitettiin heinää ja ruohosilppua. Huomasin myös miten paljon apila oli jo vuodessa ehtinyt pehmentää maata, kääntäessäni sen parin neliön pläntin mikä apilalla oli. Sen vuoden sato oli maan kuntoon nähden todella positiivinen yllätys.
Huhtikuun lopulla 2014 näytti tältä. Kasvimaat kännettyinä ja kasvarin pohjat kaivettuna.

Vuonna 2015 saatiin kasvihuone, lautalaatikot ja niiden välit (melkein) katettua hakkeella. Kasvimaata myös laajennettiin neljän laatikon verran ja uutta perunapeltoa käännettiin puolen aarin verran. Kasvimaalla on nyt siis 13 laatikkoa, joista yksi on monivuotisilla, neljä mansikalla ja loput kahdeksan vihanneksilla. Kasvimaalle kärrättiin jälleen hevonpeetä, hiekkaa ja pikkuisen multaakin, pintaa katettiin puolivalmiilla kompostilla, ruohosilpulla (ei tarpeeksi) ja heinällä. Laajentamisen tarvetta ei enää ole, mutta kasvutilaa saisi optimoida paremmin, tämä kesä opetti paljon riviväleistä ja kasveista yleensäkin. Joka kesä olen osannut korjata edellisen virheitä, sato oli suurelta osin pettymys, mutta eipä kesä kovin kummoinen ollutkaan, sateinen ja kylmä.
Mutta syksyllä kasvimaata möyhiessäni sain huomata kuinka paljon maan rakenne on parantuntu. Vaikka maa tahtoo edelleen olla turhan märkää (ainakin sateisena kesänä), se painaa ainakin tonnin lapiolliselta ja on varmasti liian kylmää, mutta enää maan kääntäminen ei ollut järjettömän suuri ponnistus, maa kääntyi melko pikaisesti talikolla, vastaan ei tullut suuria sinisä savimöykkyjä ja se oli ihanan kuohkeaa, ainakin niissä kohdin mitkä ovat nyt kolme vuotta olleet viljelyksessä. Kaikki vaiva on todellakin tuottanut tulosta ja ero uuteen perunamaahan on ihan järjettömän suuri. Minun täytyi oikein miettiä että oliko kasvimaankin puoli todella niin surkeassa kunnossa kuin tämä uusi perunamaa ja kyllähän se oli. Jos maa paranee jo kolmessa vuodessa näin paljon, miltähän se mahtaa näyttä toisen komen vuoden päästä. Että jos joku muukin tuskailee toivottoman savimaansa kanssa, niin uskoa vaan kyllä se siitä.

Kesäkuussa 2015 näytti tältä, pottumaa jää vielä kuvaajan sivulle näkymättömiin.

Nyt on vuosi 2016, mutta kasvimaalle ei pääse vielä hetkeen. Suunnitelmia on kuitenkin tulevalle kaudelle jo paljon, ainakin miten saan laatikoita tehokkaammin käyttöön, mitä kannattaa viljellä ja miten paljon, varsinaisen kasvimaan puolta ei lajenneta, mutta perunapeltoa kyllä pitäisi. Kokeiluun menee ainakin perunan kateviljely, koska perunamaata tarvitsee laajentaa, että saadaan sinnekin ainakin kolmen vuoden kierto, niin lierot toivottavasti ehtivät hieman pehmittää maata, ennenkuin se syksyllä käännetään. Jos kateviljely onnistuu, kokeilen sitä myös kolmannelle lohkolle seuraavana vuonna. Uusia tulokkaita kasvimaalle ja perunamaalle on härkäpapu, osa pääsee kasvimaan puolelle ja osan laitan perunan kanssa.
Kasvimaa olisi myös tarkoitus saada viimeisteltyä, aidat, portti ja kasvihuone pitäisi saattaa loppuun. Tulevalle kaudelle onkin aika suuret odotukset ja toiveet, toivottavasti kesästä tulisi edes pikkuisen lämpimämpi kuin edellisestä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Puutarhavuosi alkoi

Tänään aloitin puutarhavuoteni upottamalla sormeni kissanhiekkaan (kyllä, luit ihan oikein). Ajattelin kokeilla paljon hyväksi kehuttua kissanhiekkaa kylvöihin. Mikä tahansa kissanhiekka ei käy, vaan sen täytyy olla moler-savirakeita, myydään ilmeisesti molempien isojen kauppaketjujen halpamerkkitavarana, kevyenä paakkuuntumattomana kissanhiekkana. En vaan kyllä voi kuvitella kuka haluaisi käyttää kissallansa tuota hiekkaa, sen verran pölyävää oli ja voisin kuvitella että punaisia tassunjälkiä olisi sen jälkeen joka paikassa. Huuhtelun jälkeen kasveillekin.


Vuoden odotetuin oaketti tuli Hyötykasviyhdistykseltä ja olipa mukava tilata vähän kaikkea, toki paljon muutakin olisin halunnut tilata, mutta ainakin hyötykasveista sain kaiken mitä halusin. Menihän näihinkin ihan mukavasti rahaa, mutta kun tilattiin äitin kanssa kimpassa raski ottaa vähän enemmänkin. Ensi vuonna täytyy panostaa kyllä siementen keräämiseen, voi käyttää sitten vähät rahansa sellaiseen mitä ei vielä ole.
Tänään kuitenkin kylvin Early Jalapenoa, Cayenne long slimiä, Habaneroa, paria sorttia paprikaa, keijunmekkoa, Luffaa eli pesusienikurkkua ja muutaman amppelitomaatin. Amppelitomaattien kanssa vähän mietitytti, mutta halusin silti kokeilla, amppelit on kuitenkin kätevä nostaa aina yöksi sisälle, kunhan päivät kasvarissa alkaa vaan lämmetä. Muut tomaatit saa vielä kuukauden verran odotella kylvöänsä. Ihana olisi kuitenkin saada aikaisin omia tomaatteja.

Ihan uusina kokeiluina otin paria sorttia papuja, ruusukaalia ja kasvihuoneeseen kurkkujakin (tavallista ja sitä pesusienikurkkua), melonien kanssa pähkäilen että yritänkö sovittaa niitä pari kasvariin vai laitanko kaikki pihalle. Viime vuonnahan melonit ja avomaankurkut oli ulkona ja eipähän niistä mitään oikein tullut, ei lämpö riittänyt, vaikka harson alla olivatkin.
Nyt sitten vähän mietin että pitäisikö niille tehdä kasvihuonemuovista ihan kunnollinen kasvutunneli penkin päälle. Ja jättää taaskin kasvihuone tomaateille, paprikoille, chileille ja parille kurkulle.

Kyllä minua jo vähän huolettaa miten saan parin kuukauden päästä kaiken sisälle mahtumaan, lupasin vielä äidillekin kasvattaa nämä aikaisin kylvettävät, ja itsellekin on tulossa huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Niin ja pikku nippu tuolla olisi odottamassa kukkiakin esikasvatettavaksi, ja niitä ajattelin lisääkin ostaa. Onneksi sentään kaikki ei tarvitse pitkää esikasvatusaikaa, voi sitten jo viimeisiä kasvarissa kasvatella ennen ulosistutusta.

Kevät on jo kovasti mielessä, mutta silti on ollut vielä ihana viettää kiireetöntä arkea. Tokihan taas tökkii kun rahan kanssa on tiukkaa, kun ollaan molemmat kotona, mutta ollaan koitettu retkeillä tässä lähellä paljon ja se on kyllä ollut hurjan mukavaa. Ollaan ajeltu vaan kelkalla tuohon rannalle ja luisteltu ja paisteltu makkaraa. Nyt on kelkan perään rekikin niin sovitaan kaikki kyytiin. Vaan kyllä se kevät sieltä kovasti on tulossa, jos oikein tarkkaan katsoo!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuukauden kuva ja mysteeri siemen

Tässäpä kuukauden kuva, hirveesti ei maisemat ole kuukauden takaiseen muuttuneet, lunta on vain pikkuisen enemmän (eikä paljon vieläkään).
Ihan vielä en ole ensimmäisiä kylvöjä tehnyt, mutta siementilaus lähti menemään hyötykasviyhdistykselle. Tulikin tilattua astetta reilummin, en minä muuten, mutta tilattiin äitin kanssa paljon yhdessä, niin raski ottaa kokeiluun paljon sellaista mitä ei olisi ehkä muuten ottanut.

Siemenlaatikkoa penkoessani löysin pussillisen merkitsemättömiä itse kerättyjä simeniä. Muistan kyllä hyvin selvästi keränneeni ne ja muistan myös että en hetinyt juuri silloin merkkaamaan mitä pussissa on. Muistini sanoo myös että ajatelleeni että ei hätää, en kyllä unohda näitä, koska en tainnut muita siemeniä kerätä viime vuonna. Mitä muistini ei sitten kerro on, mitä ne simenet varsinaisesti ovat.
 Olempa jo useamman päivän miettinyt mitä ne on, olen mielessäni käynyt kaikki meidän pihan koristekasvit läpi, enkä kertakaikkisesti keksi mistä kasvista ne on. Itse siemenet on pieniä, ehkä porkkanan siemenen kokoisia ja ne olivat pienien kuivuneiden kukkien sisällä. Kun kukkia hankasi rikki niistä lähti sitrusmainen tuoksu. Ei meillä mitään sitruunamelissaa tai vastaavaa ole.
Ainut mikä voisi olla edes pienesti mahdollista olisi syreeni, mutta ei kukat minusta ihan syreenille tuoksunut, vai muuttuuko niiden tuoksu paljonkin kuivuessaan? Nyt lukijani pistäkääs villejä veikkauksia tulemaan!