lauantai 27. kesäkuuta 2015

Haaveista totta

Tänä vuonna olen saanut toteuttaa monta haavetta.
Uusin parivaljakko saapui tänään, Krookus ja Orvokki.
Krookus, pomo, takana ja Orvokki edessä.
Ne muut toteutuneet haaveet on ne sussex kanat, potager ja kasvihuone.
Potager, eli siis kasvimaa on kyllä kesken, ja niin on kyllä kasvihuonekin, vaan niin valmiit ettei käyttöä haittaa. Sussex kanat (ja kukon) löysin kuin löysinkin niin läheltä että kehtasin vielä lähteä hakemaan, toinen vaihtoehto olisi ollut orpingtonit, mutta ulkonäöllisesti sussexit miellytti enemmän.

Nämä on ollut minulle tosi tärkeitä asioita, ihan senkin takia etä viime vuosi oli henkisesti ja taloudellisesti todella raskas. Miehen lomautus venyi todella paljon pidemmäksi mitä osattiin arvata ja minä olin vielä kotihoidontuella, joka ei paljon ole, ei. Ja olinhan vielä raskaana ja väsynyt senkin takia. Tuntuu että tämä vuosi on ollut oikein korkojen kera korvaus viime vuodesta. Just nyt elämä on ihanaa, eikä pienet vastoinkäymisetkään hetkauta niin paljon.
Vastoinkäymisiä oli sitten viimeksi tänään, kun sattui kuttujen hakumatkalla pieni viivästys.
Tuo tie mitä mentiin olisi kyllä ollut muuten aivan ihana ajaa, mutkia ja mäkiä, niin että mahanpohjasta otti, ja kaunista maalaismaisemaa, mutta tie oli juuri lanattu ja siinä oli paljon isoja teräviä kiviä pinnalla, mitä sitten rengas otti vähän nokkiinsa. No onneksi vararengas oli kunnossa ja matka jatkui taas pienen viivästyksen jälkeen. Takaisin kotiin tultiin kyllä ison tien kautta, ei kokeiltu enää onneamme.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kun kaikki ei mene niinkuin pitäisi


Tipuja meillä on nyt kymmenen ja kaksi kanaa alkoi hautomaan vielä alku viikosta. Jostain syystä ensimmäinen haudonta meni epäonnistuneesti. Kana kyllä hautoi hyvin tunnolisesti, mutta alunperin kymmenestä munasta selvisi vain kolme. Oli minulla kyllä omaakin sähläämistä siinä, kun osa munista oli hieman liian eri kehitysasteella. Jatkossa haudottavat munat täytyy kyllä ehdottomasti merkitä tussilla, lyijykynällä tehdyt merkinnät haalistuvat liian nopeasti.
Sattuipa muun muassa niin että paistinpannulle meni yksi noin viikon verran kehittynyt tipu ja jokunen muna oli noin viikkoa myöhemmin munittu.
Kaksi tipua oli kuollut juuri ennen kuoriutumista munaan, kuori oli jo osittain rikki. Kaksi taas menehtyi melkein heti kuoriutumisen jälkeen, molemmilla oli ruskuaispussi hieman ulkona ja näyttivät sille että olivat jääneet tallotuksi, sitähän en tosin tiedä että oliko tallottu ennen vai jälkeen kuoleman.
Neljä tipua kuitenkin vielä kuoriutui, mutta yhtä niistäkin kohtasi onnettomuus noin viikon ikäisenä. Kun menin aamulla kanalaan kuului sieltä jo ulos asti hätääntynyt piipitys, kaksi tipua aikuisten vesiastiassa! Toiselle ei ollut enää mitään tehtävissä, toisen pelastin sisälle ja kuivasin sitä varovasti hiustenkuivaajalla. Luulin jo että se on mennyttä, niin heikkona sekin oli, mutta piristyi kuitenkin ja nyt menee jo muiden mukana kanalassa.
Muutama muna tosiaan oli myöhemmin munittu pesään ja koska ne olivat kuitenkin kehittyneet jo reilusti siirsin ne toisen hautovan kanan alle, sieltä kuoriutui vielä yksi tipu. Siirsin sen vanhempien joukkoon ensin hautoneen emon alle ja se otti uuden mukisematta hoiviinsa.
Pari viikkoa ensimmäisten tipujen jälkeen kuoriutui toisen kanan alta kuusi tipua, kolme viimeisintäkin olisivat kuoriutuneet varmaan, mutta kana oli lähtenyt ensin kuoriutuneiden kanssa pois pesästä ja juuri kuoriutumassa ollut tipu ja kaksi säröllä olevaa olivat sitten kylmetyyneet pesään. Kymmenen munaa minä sillekin laitoin alle, mutta en tiedä mitä yhdelle tapahtui, kuusi poikasta kuoriutui ja kolme munaa oli vielä pesässä.
Tälläkin oli muuten muutama ylimääräinen kehittymässä oleva muna alla jotka siirsin taas seuraavalle hautojalle.
Tämä ensiksi hautonut Elvi, on oikein lupsakka emo, ei juuri välitä kenen tipuja hänen helmoihin tuuppaa, kaikki on tervetulleita. Toiseksi hautonut Matami taas on oikein raivoisa emo, hän ei siedä ollenkaan muita kuin omia tipujaan ja nokkii kaikkia lähelle tulevia. Senpä takia Matami tipuineen pääsi omaan ulkoyksiöönsä, viettämään (toivottavasti lämpeneviä) kesäpäiviä. Saavat muutkin olla sisällä rauhassa. Muut kanat kun sietävät tipuja oikein hyvin, ainoastaan ruokatähde kupilla tehdään arvojärjestys selväksi.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Tämmöistä on puuhailtu

Vihjasin aiemmin että meillä on jotain jännää ollut tekeillä.
Kasvihuonetta ollaan rakennettu vihdoin ja kasvimaakin tuli samalla laitettua uusiksi.
Tänä vuonna näyttää kasvimaa tältä.

Viime vuonna näytti tältä.
Kauheesti voisin nyt selitellä mikä kaikki on kesken vaan en taida. Alkaa se silti muistuttaa jo unelmieni puutarhaa.

Älä myy, äläkä osta kanoja tai siitosmunia

Nyt se pukkas pahemman taudin tänne Suomeenkin, mycoplasman, ja siihen ei ole hoitoa.
Ja tämä saadaan pysäytettyä vain ja ainoastaan jos jokainen siipikarjanpitäjä ottaa asian vakavasti!
Joten valistakaa muitakin.
ett
evira
Mycoplasma gallisepticum
Tautia voi siis kantaa muutkin kuin kanat ja kalkkunat (hanhet, ankat, viiriäiset, fasaanit jne).
Kontakteja toisiin kanaloihin tulisi välttää ja olisi tärkeää että kukaan ei myisi eikä ostaisi kanoja (tai muuta siipikarjaa) eikä siitosmunia, vain niin voidaan jäljittää saastuneet kanalat ja pysäyttää taudin eteneminen.

Noin muuten en oikein vielä itsekään tiedä miten suhtautua asiaan. Kovasti harmittaa ja toivon tietysti ettei tauti oikeasti olisi päässyt jo leviämään kovin laajalle. Meilläkin on nyt muutama tipu ja lisääkin ehkä tulossa. Tarkoitus olisi ollut kuitata hieman kanojen kuluja myymällä ylimääräiset kanat, mutta nyt nekin varmaan päätyvät pataan.