keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Muutama puutarhakirja

Olen viime aikoina raskinut ostaa muutaman kirjan, ihan uuden.

Omenapuu (Anssi Krannila, Anne Paalo) kirjan olen aikonut ostaa aiemminkin, mutta en ole raskinut, nyt sen satuin kuitenkin löytämään edullisesti niin lähtihän se tietysti mukaan.
Siinä on kerrottu kyllä tosi tarkasti omenapuun hoidosta, oikeastaan kaikki mitä vaan tarvitsee tietää. Kirja on pelkkää asiaa, eikä kuvilla ole liioiteltu. Se onkin minusta toinen kirjan pienistä puutteista, havainnoillistavia kuvia voisi olla enemmänkin.
Toinen mitä olisin kaivannut käsiteltävän enemmänkin on muotopuut. Niistäkin kyllä kerrotaan, mutta vain lyhyesti. Esim. säleikköomenapuun kasvatus olisi täydentänyt kirjaa sopivasti.
Muuten kirjassa kerrotaan hyvin erilaiset lisäystavat, perusrunkojen kasvatus, sekä niiden vaikutus omenaan. Mukana oli hyvin laajasti nykyisin saatavilla olevat omenalajikkeet, istutus, leikkaus ja suojelu.
Joka eurolle sai kyllä kirjassa vastinetta.

Kotipihan Kasvihuone (Sonja Lumme) lähti mukaan tietysti taltuttamaan järkyttäväksi paisunutta kasvarikuumettani. Siihen se on kyllä ollut näin keväällä oiva helpotus.
Kirjassa on kauniita kuvia ja siinä on kerrottu kattavasti, joskaan ei varsin syvällisesti kaikki kasvihuoneeseen liittyvä, rakenteista aina kasvinsuojeluun asti.
Varsinaisesti mitään minulle uutta tietoa kirjassa ei ollut, mutta silti kirjaan tulee palattua aina uudestaan, lähinnä haaveilemaan.

Lavatarhuri (Heidi Haapalahti, Suvi Heinonen, Teija Tuisku) oli ehkäpä suunnattu eniten sellaiselle jolla ei juuri ole kokemusta hyötyviljelystä. Ehkä ensimmäistä yrttipenkkiä perustavalle ja sellaiselle joka ei ole kuullutkaan lavaviljelustä.
Kirjan paras osa oli ehdottomasti luku Lavatarhurin kootut niksit. Siellä oli monia erilaisia käytteitä ja vesiä ja tuholaisten torjuntaan sopivia vinkkejä, sopivia muillekin kuin lavassa viljeleville. Muuten olisin kaivannut jotenkin syvemmälle pureutuvaa teksitä, itse en oikein saanut kirjasta mitään irti, lukuun ottamatta tuota tuholaisten torjuntaan liittyvää osiota.
 

Uimassa

No en ite sentään mennyt jäälauttojen sekaan räpiköimään, Kaapo vain kävi pulahtamassa.
Vene oli onneksi vielä kuivilla, toivottavasti vesi ei enää mahottomasti nouse.
Olis ihan kiva jos joki olisikin oikeasti noin leveä, melkein puolet kapeampi on paitsi näin tulva aikaan.
Mitähän näillekin ruohomättäille pitäisi sehdä. Ovat muuten lähemäs metrin korkuisia isoimmat ja todella petollista kävellä noiden välissä kun jalka yhtäkkiä saattaa humpsahtaa syvälle.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Takatalvi

Vihdoinkin alkaisi olla kanoille oma tarha valmis. Maata pitäisi tasoitella ja alareunaan tiheä verkko ja kattaakin pitäisi jollain verkolla. Niin ja kulkuluukkuun ovet tietysti. Mutta saatiin se kuitenkin tänään sille mallille että kanat voi sinne päästää.
Paitsi että ulkona näytti aamulla tältä.
Lunta oli tullut ihan kivasti yöllä, joskin suurin osa taitaa olla jo sulanut pois. Kaikkea sitä on tänään taivaalta satanut, lunta räntää, rakeita ja vettä. Jospa mies ehtisi ne kulkuluukut huomenna värkätä niin voisi jo ovia aukoa ulos ja katsoa kehtaavatko tulla. Lämpötilat on kuitenkin ollut ihan mukavasti plussalla.
Meidän kana nuorikko oli toissa päivänä pyöräyttänyt ensimmäisen munansa, siellä se oli somasti isompien seassa.
Ukko-Pekankin olen muutaman kerran nähnyt polkasevan kanoja, jotta jokohan sitä saisi toivoa kesäksi tipuja, jos joku kana innostuisi hautomaan.

Kiitokset muuten todella paljon haasteista! Nyt on niin paljon kyllä tekemistä että en edes lupaa yrittää niihin tarttua. Vähän kyllä harmittaa kun ole oikein ehtinyt blogejakaan seurata, saati mitään kommentoimaan. Toisaalta onhan se ihan tervettäkin, että on muutakin puuhaa kun tapittaa tietokoneen ääressä.
Kevättä kohti!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Aarteita

Lumi alkaa väistyä sen verran että (varsinkin lapion avittamana) on päässyt siivoilemaan paikkoja pihalla.
Kanalan ympäristö jäi syksyllä ihan hirveään kuntoon kaiken rakentamisen keskellä, kun en sattuneesta syystä jaksanut ison mahani ja iskias kipujen kanssa siellä siivoilla, saati sitten tytön syntymän jälkeen.
Ihan pikkasen oli vielä tuota roskaa kanalan takana, onneksi viimeiset, tosin kuvassa näkyy vaan päällimäiset, niitä oli vaikka miten syvälle.
 Nytpä se on sitten raivattu melkoisen hyvin kaikesta ryönästä ja kaatopaikallekin lähti (toivottavasti viimeinen) peräkärryllinen roinaa. Siellä kanalan takanahan oli tosiaan ollut vuosikymmeniä oma kaatopaikka, kun tuo jätteiden keräys ei ihan nykymalliin ole toiminut sillon ennen muinoin (joskin oli siellä melko tuorettakin tavaraa, viime vuosisadan lopulta.
Loput enimmät siitä lapioitiin jätesäkkeihin ja sitten vaan loput montun pohjalle (miteköhän syvälle olisi pitänyt kaivaa ettei olisi sitä roskaa enää tullut), kattohuopaa päälle sitten tiilen ja betonin palasia ja vielä pitäisi tasoitella maa siihen päälle, ainakin puoli metriä.

Melkoisia aarteita sieltä löytyi, muun muassa niitä hammastahna tuubeja, ainakin miljoona leipäpussin sulkijaa, metallipurkkeja (jotka tosin ainoina alkoivat näyttää kulumista ja hajoamista), arbian astioita (no ei tietenkään ehjiä), lasipulloja, pyörän renkaita, muovia monessa, monessa muodossa, rihkama koruja, katiska, tiiliä, betonia, rautalankaa, vaatteita... No ihan sitä kaikkea jätettä mitä nyt asuessa tulee.

Vähän parempia aarteita löytyi sitten vanhan talon vintiltä. Sinne oli säilötty ainakin viiskyt luvulta asti lähes kaikki paperit, postikortit ja lehdet. No ehkei ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Paljon sai selville tämän talon entisistä asukkaista. Oli sairaskertomusta (eräältäkin oli murtuntu 5-8. kylkiluut ja revennyt keuhko, joskus viiskyt luvulla), henkilökortti ja työtodistusta ja vaikka mitä. Kaikki säilynyt siellä ensiluokkaisena. Olis kyllä ollut kiva jos olisi valokuviakin löytynyt.
Kuvia ei kyllä tullut sieltä otettua.
Siivoamisen lomassa paisteltiin makkaraa ja hiillettiin aitatolppia.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Sula lumi, sula!

Pitäis jo tässä kohtaa älytä pysyä pois niiltä kaupan siemenhyllyiltä! Saattaa olla että sieltä on tarttunut jotain mukaan. Sain muunmuassa päähäni että tarvitsenhan minä ehdottomasti amppelitomaatteja, vaikka maaliskuun loppu on jo vähän myöhäinen kai kylvää tomaatteja. Ja melonin siemeniäkin tarttui mukaan ja jotain kesäkukkiakin.
Jouduin jo lisäämään neljännen hyllyn taimikasvattamooni, ja pulassa kyllä olen kuukauden päästä että minne kaikki laitan.
Vielä on tilaa.
 Kovasti koitan keksiä mistä nipistäisin pari sataa jotta kasvihuonetta pääsisi rakentamaan.
Kävin lapioimassa lumetkin pois sokkelin ympäriltä, tosin vielä kuului että enempi pitäisi ottaa. Nuo ikkunatkin pitäisi johonkin mahduttaa.

Vähän tässä pelkään että parin kuukauden päästä minulla on jo puutarhaähky, niin paljon olen suunnitellut kaikkea tekemistä. Vaan nyt en malttaisi nahoissani pysyä kun niin paljon haluttaisi ulos päästä tositoimiin, vielä vaan joutuu tuota lumen sulamista hetken odottamaan.

Ukko-Pekka

Kanat ovat vielä ilman nimiään, mutta kukko tässä pikaisesti päätettiin Ukko-Pekaksi. Kovastihan se on kasvanut viimeisen kuuden viikon aikan ja näyttää jo ihan kukolle, eikä vain ruipelolle kanalle. Ikää sillä on siis noin 4kk, samanikäinen kana on vasta alkanut heltaa kasvatella.
Vasemmalla tullessaan ja oikealla tänään.