keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kanala koosteena

Ajattelin hieman koostaa meidän elukkarakennuksen tietoja, jos niistä vaikka olisi ideaksi jollekin toiselle tai mielelläni minä kyllä otan myös parannusehdotuksiakin vatsaan (tosin rakenteita ei nyt hirveästi enää muutella).


Itse rakennus (aiemmista vaiheista täältä) on vain noin 15 neliön kokoinen, josta kanalalle on varattu noin 4 neliötä.
Ulko-ovia on vain yksi. Kanalan ovi on heti oikealla sisään tultaessa. Kanat voi näin talvella päästää jaloittelemaan isommalle puolelle (jonne on tarkoitus ottaa lampaita tai vuohia) lauhalla ilmalla talvella. Se myös estää kanoja pääsesmästä suoraan ulos ovea avatessa, eikä myöskään kylmä ilma pelmahda sisään joka kerta.
Kanalan oven vieressä on myös pieni avattava ikkuna josta voi katsella kanoja ja tarvittaessa myös tuulettaa, kunhan siihen laitetaan myös verkko että kanat eivät pääse ulos siitä. Verkko-ovi olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta sen olisi pitänyt aueta kanalaan sisälle (koska ovi aukeaa ulos) ja silloin olisi pehku ollut edessä.

Ilma vaihtuu painovoimaisesti, tuloilmaventtiili on ovessa ja poistoilmaventtiilit 2kpl seinällä.
Lämmitys on tulevaisuudessa kestopehkulla, varalla (ja nyt käytössä) öljytäytteinen patteri.

Kanala on hyvin eristetty, seinissä 20 senttiä villaa, katossa hieman enemmän ja lattiassa 10 senttiä styroksia. Ikkuna kaksinkertainen.

Lattiaan on valettu betoni, seinän alaosat on sokkelilevyä ja yläosassa sellainen rakentajalaadun kovalevy.
Joku varmaan nyt ihmettelee miksi seiniin on laitettu törkeän hintaista sokkelilevyä, mutta nämä oli ilmaisia joten siksi hieman  erikoisempi valinta.
Tuon kovalevyn ei ole tarkoituskaan kestää kymmeniä vuosia, vaan se oli tiukan budjetin ostos jotta saatiin kanala valmiiksi, uskon kuitenkin että se menee ainakin pari kolme vuotta, jos ei pahoja kosteusongelmia tule ilmanvaihdon riittämättömyyden tms. takia. Toistaiseksi ilmanvaihto on ollut hyvä.

Kulkuluukku pihalle on talliovi malliin (joka ei vielä paikallaan)kaksiosainen, ylemmästä kanat kulkee ulos ja sisään, alemman voi aukaista sitten kun on aika tyhjentää kanalan pehku ja työntää kuivikkeet suoraan kottikärryyn, luukku on siten ettei siihen jää kynnystä.

Kuivikkeiden karkaaminen kanalan ovesta on estetty oven kanalan puolelle laitetulla laudalla. Lautoja voi lisätä sitä mukaa kun pohja kasvaa.
Lauta estää kuivikkeita leviämästä väärälle puolelle ovea, pehkun noustesssa voi lautoja lisätä pujottamalla ne uraan.
Sitten vähän sisustus ratkaisuja.
Kaikki on irti maasta, näin lattia pinta-ala jää kokonaan käyttöön. Munintapesien päällä on tasainen levy (maatilavaneria, jotta helppo siivota) ja ikkunalla leveä lauta (myöskin maatilavaneria), ne tuovat hyvin lisää tilaa. Orsien alla on ns. kakkalauta, kun siellä sitä kakkaa eniten tulee, siitä on helppo enimmät kakat siivota pois ja lattia-ala pysyy puhtaampana.
Kaikilla tasoilla pidän hieman kuiviketta siivoamisen helpottamiseksi.
Haudontoja ajatellen tehtiin minintapesistä irroitettavat, jotta ne voi kokonaan siirtää lattialle ja eristää muista verkolla, näin hautoja ja tiput saavat olla tarvittaessa rauhassa. Pesien edessä ei vielä ole ortta tai tikkaita, näyttävät pääsevän hyvin pesiin muutenkin.
Myöskään orsille menevät tikkaat eivät ole kuin koristeenä, pyrähtävät näköjään mieluummin orsille vaikka ovat melko korkealla.
Orsien etäisyys seinästä ja toisistaan on noin 30 senttiä.
Rehu on automaatissa, mutta näköjään myös kaikki muu on siirrettävä automaatteihin tai muuten vaan seiniin kiinnitettyihin astioihin, nämä kanat kaatavat kaikki kipot ja turpeen takia vettä saisi olla ainakin pari kertaa päivässä vaihtamassa.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kanala valmis ja kanat kotona

No nyt! On valmis kanala (siis niin valmis kun meillä joku voi olla, ainahan sitä jotain viimeisteltävää jää) ja siellä on kanoja.

Pikkuinen parvi sussex kanoja ja kukko, sekä kaupanpäällisiksi tuli kaksi maatiaisen ja munujahybridin sekoitusta. Kukko istuu ylimmällä orrella vasemassa reunassa ja jos joku ihmettelee miksi se ei vielä oikein kukolle näytä johtuu ihan siitä että se on vielä nuorikko. Vanhempi kukko ja yksi kana oli jo varattuna muualle, mutta sain onnekseni hakea myyjältä loput sussex kanat ja tuon kukon. Ja olipa kyllä komea (ja iso) se vanhempi kukko, toivottavasti meidänkin kukosta tulee yhtä komea.
Ja mainittakoon vielä että myös tuolla sussex kanalla ja toisella ruskealla kanalla on kyllä vielä päät tallessa, aurinko vain paistoi mukavasti kuvatessa ja silloin oli mukava istua paisteessa ja sukia sulkia.
Aika näyttää jääkö nuo ruskeat meille, ainakin toistaiseksi saavat olla koska, vaikka kanala on pieni, näyttävät ne sinne ihan hyvin sopivan. Voi olla että korvaan ne kyllä jossain kohdin noilla sussexeilla.

Alun alkaen olin varma että meille tulee tietysti suomalaisia maatiaiskanoja, mutta pitkään tässä asioita pohdittuani ja erityisesti viime kesäisten kanojen jälkeen, tulin lopulta siihen tulokseen, että hankin jotain lihaisampaa rotua.
Tokihan niistä viimekesäisitäkin sain hyvän kanakeiton, mutta ei niitä fileitä kyllä olisi kehdannut erikseen ottaa, sen verran pienet oli. Ja koska kuitenkin tarkoitus olisi edes jossain määrin olla omavarainen ruoan suhteen, ei pikkuisista suomalaisista maatiaisista olisi ollut tyydyttämään meidän kanannälkää.
Alkuun ajattelin orpington rotuista kanaa, koska siitä on monet kehuneet saaneensa isojakin fileitä, toisaalta taas sen runsasta ruoankulutusta kokoonnähden on vähän moitittu. Sussexeja kyllä kehuttiin, mutta niitä on aika vähän ollut myynnissä, ja ne jotka on ollut ovat aina olleet toisella puolella Suomea. Vaan onneksi nyt tärppäsi ja löysinkin yllättäen nämä vain vajaan 300 kilsan päästä, myyjä aikoi laittaa kaikki muut rodut pois ja keskittyä maatiaisiin.
Toisaalta en minä kovin kauas alkuperäisestä ajatuksesta ajautunut, sussexit ovat vähän niin kuin englantilaisia maatiaiskanoja. Tanskalaisella maajussillakin on jokunen tämmöinen. Nämäkin ovat hyviä munimaan ja myös hautomaan, aloittavat muninnan jo puolivuotiaina ja ovat melko iso kokoisia, eivätkä nämäkään suomalaisten maatiaisten tavoin tarvitse voimakkaasti lämmitettyä kanalaa (toki lämpöasteilla on syytä pysyä, niin kuin muillakin kanoilla).

Nimet vielä puuttuu (nämä varmaan uskaltaa nimetäkin), kun en ole vielä ihan luonteista saanut selvää näin alle vuorokauen tuttavuudella, mutta eiköhän sitä sopivat nimet sieltä löydy vielä.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Lisää siemeniä

Sain vihdoin ostettua loput suunnitelluista siemenistä, eli puuttuvat tomaatit ja herneet. Jotakin vanhoja siemeniä löytyy myös.
Herneistä otin Kelvedon Wonderia ja Gigante Svizzero ja onwardia näkyi vajaa pussi olevan kotona, katsotaan miten riittävät, ostetaan sitten lisää jos tilaa jää.
Tomaatit olikin vähän ongelmallisia, kun halusin ehdottomasti luumutomaattia. Hyötykasviyhdistyksellä niitä ei ollut ja en olisi millään halunnut tilata, onneksi kiertely paikallisissa paikoissa tuotti jonkinmoisen tuloksen. Vaikka tarkoituksenani oli etten osta niitä F1 lajikkeita, koska tarkoitus onlisi myös kerätä jotain siemeniä talteen, jouduin kuitenkin tyytymään sen luumutomaatin kohdalla Olivade F1 lajikkeeseen. Ostin myös kirsikkatomaatti Sweetbabyn ja sellaisen kuin Andine Comue, en kyllä tiedä oliko tuon viimeksi mainitun ostamisessa mitään järkeä kun pussissa oli vain 2-3 kasviin siemeniä ja se pussi maksoi 3,70! Jospa ne ainakin itäisi ja tuottaisi hedelmääkin.
Vaan pitihän sitä ostaa jotain kukkiakin, kun laittoivat tarjoukseen 5 pss 2 eurolla. Ajattelin vähän laajentaa viime vuonna aloittamaani kukkaniittyä joten siihen otin jotain, mutta ajattelimpa laittaa myös jotain kesäkukkiakin, niitä kun ei vielä tähän asti ole tullut ostettua, joten ajattelin että jospa sitten itse kasvatamalla jotain edes.
Jos vielä nyt malttaisi olla kovin paljoa ostamatta, ainakaan mitään esikasvatettavia, eiköhän nuo tilat täyty ihan hyvin noistakin.

Kuukausi kahdellasadalla, vko 3 ja 4

No kolmannen viikon ruokabudjetti ylittyi noin 5 eurolla, seuraava viikko menikin sitten ihan reippaasti yli.
Neljännellä viikolla meni varmaan yli 100 euroa ruokakauppaan. Jotenkin kiinnostus loppui, ja kun meidän lihakaupalla oli tarjouksessa porsaan lapaa ja ostin sitä sitten reilusti pakkaseenkin.

Kaiken kaikkiaan meillä meni ehkäpä 300 euroa nyt tammikuun aikana ruokakauppaan. Vaikka tavoiteellusta 200 eurosta mentiin reippaasti yli, on ruokakauppalasku silti pienempi kuin normaalisti. Ja toisaalta saatiin mukavasti tyhjennettyä pakastinta.
200 euroa olisi kyllä ihan realistinen budjetti jos ei tarvitsisi ostaa lihaa kuin korkeintaan satunnaisesti. Laskimme ostoksiin myös kissalle ostetut lihat ja vessapaperit ja muu markettitavara.

Onneksi opettelimme jo viime talvena syömään kausiruokaa, koska jos ostaisi joka päivälle salaatti ainekset (salaatin, tomaatin, kurkun) niin se nostaisi ruokakuluja huomattavasti.
Talvella kelpaa syödä porkkanaraastetta ja lisukkeeksi voi laittaa vaikkapa appelsiinia, sekin on kauden tuote. Myös lanttu sopii hyvin porkkanan kaveriksi raasteena. Toinen mitä meillä syödään useamman kerran viikossa on kaalisalaatti kermaviilikastikkeella. Siihen tulee tietysti raastettua kaalia, porkkanaa, sipulia (ja omenaa, mutta me syödään vain kotimaisia ja en ole niitä nyt raskinut ostaa vaikka niitäkin on vielä saatavilla). Kermaviilin maustan omenaviinietikalla, suolalla, pippurilla, sinapilla ja hunajalla. Ja on hyvää!

Selvästi meillä on kuitenkin ruokalaskussa pienentämisen varaa. Ajattelinkin nyt tarkkailla seuraavan kuukauden tai kaksi ihan kuiteista että mitä sieltä tuleekaan ostettua ja mistä voi karsia. Jonkinlaista budjettia olen kuitenkin tällekin kuulle laskenut, mutta olen myös varautunut että yli menee.
Kaiken kaikkiaan kokeilu oli ihan kannattava, vaikkakaan se ei sujunut niin hyvin kuin olisin toivonut.

Ja vielä vinkiksi kaikille jotka haluavat pienentää ruokakauppalaskuaan joko vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana.

Osta sitä kausiruokaa! Alkuun voi tuntua tympeältä olla syömättä salaatteja ja muuta, mutta siihen tottuu kyllä melko nopeasti. Kausiruoan tunnistaa helposti halvasta hintalapusta. Jos ihan pakko saada jotain tuoretta ja vihreää, kasvattele vaikka herneenversoja.

Laadi kauppalista, äläkä missään nimessä mene nälkäisenä kauppaan.
Käy kuiva-aine kaappi ja pakstin säänöllisesti läpi (vaikkapa kerran kuussa) ja syö sieltä vanhentuvat tuotteet pois ennen kuin ostat uutta.

Pakastin on pihin paras kaveri. Osta päiväyslihaa ja pakasta se. Maanantai aamupäivä näyttää olevan hyvä ajankohta käydä kaupan lihatiskillä hamstraamassa punaisella lapulla merkittyä lihaa. Ei sitä tietysti kannata kuukausitolkulla enää pakkasessakaan säilöä.

Pakasta ruoantähteet joita et jaksa heti syödä. Pieniäkin määriä voi käyttää johonkin toiseen ruokaan, vaikkapa kastikkeen jämät voi laittaa munakkaaseen tai lämpimän voileivän päälle.