keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Aarteita

Lumi alkaa väistyä sen verran että (varsinkin lapion avittamana) on päässyt siivoilemaan paikkoja pihalla.
Kanalan ympäristö jäi syksyllä ihan hirveään kuntoon kaiken rakentamisen keskellä, kun en sattuneesta syystä jaksanut ison mahani ja iskias kipujen kanssa siellä siivoilla, saati sitten tytön syntymän jälkeen.
Ihan pikkasen oli vielä tuota roskaa kanalan takana, onneksi viimeiset, tosin kuvassa näkyy vaan päällimäiset, niitä oli vaikka miten syvälle.
 Nytpä se on sitten raivattu melkoisen hyvin kaikesta ryönästä ja kaatopaikallekin lähti (toivottavasti viimeinen) peräkärryllinen roinaa. Siellä kanalan takanahan oli tosiaan ollut vuosikymmeniä oma kaatopaikka, kun tuo jätteiden keräys ei ihan nykymalliin ole toiminut sillon ennen muinoin (joskin oli siellä melko tuorettakin tavaraa, viime vuosisadan lopulta.
Loput enimmät siitä lapioitiin jätesäkkeihin ja sitten vaan loput montun pohjalle (miteköhän syvälle olisi pitänyt kaivaa ettei olisi sitä roskaa enää tullut), kattohuopaa päälle sitten tiilen ja betonin palasia ja vielä pitäisi tasoitella maa siihen päälle, ainakin puoli metriä.

Melkoisia aarteita sieltä löytyi, muun muassa niitä hammastahna tuubeja, ainakin miljoona leipäpussin sulkijaa, metallipurkkeja (jotka tosin ainoina alkoivat näyttää kulumista ja hajoamista), arbian astioita (no ei tietenkään ehjiä), lasipulloja, pyörän renkaita, muovia monessa, monessa muodossa, rihkama koruja, katiska, tiiliä, betonia, rautalankaa, vaatteita... No ihan sitä kaikkea jätettä mitä nyt asuessa tulee.

Vähän parempia aarteita löytyi sitten vanhan talon vintiltä. Sinne oli säilötty ainakin viiskyt luvulta asti lähes kaikki paperit, postikortit ja lehdet. No ehkei ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Paljon sai selville tämän talon entisistä asukkaista. Oli sairaskertomusta (eräältäkin oli murtuntu 5-8. kylkiluut ja revennyt keuhko, joskus viiskyt luvulla), henkilökortti ja työtodistusta ja vaikka mitä. Kaikki säilynyt siellä ensiluokkaisena. Olis kyllä ollut kiva jos olisi valokuviakin löytynyt.
Kuvia ei kyllä tullut sieltä otettua.
Siivoamisen lomassa paisteltiin makkaraa ja hiillettiin aitatolppia.

2 kommenttia:

  1. Argh! Noi tee se itse- kaatopaikat, ovat kamalia! Onneksi jätehuolto pelaa, ainakin täällä Pirkanmaalla, nykyään!
    Me myös raivattiin aikanaan navetan takaa saman moinen kaatis. Muistaakseni parikymmentä jätesäkillistä tuli. Ja ihan samanlaisia aarteita kuin teillä! Vielä 15 vuoden jälkeenkin, sieltä saattaa nousta jotain. Eilen löysin silmätippapullon, kun vein elukoille heinää!

    VastaaPoista
  2. Aah, aarteita saattaa olla vanhat kortit ja kirjeet, lehdetkin. Aiai kun pääsis penkomaan :)

    VastaaPoista