maanantai 23. helmikuuta 2015

Kanala valmis ja kanat kotona

No nyt! On valmis kanala (siis niin valmis kun meillä joku voi olla, ainahan sitä jotain viimeisteltävää jää) ja siellä on kanoja.

Pikkuinen parvi sussex kanoja ja kukko, sekä kaupanpäällisiksi tuli kaksi maatiaisen ja munujahybridin sekoitusta. Kukko istuu ylimmällä orrella vasemassa reunassa ja jos joku ihmettelee miksi se ei vielä oikein kukolle näytä johtuu ihan siitä että se on vielä nuorikko. Vanhempi kukko ja yksi kana oli jo varattuna muualle, mutta sain onnekseni hakea myyjältä loput sussex kanat ja tuon kukon. Ja olipa kyllä komea (ja iso) se vanhempi kukko, toivottavasti meidänkin kukosta tulee yhtä komea.
Ja mainittakoon vielä että myös tuolla sussex kanalla ja toisella ruskealla kanalla on kyllä vielä päät tallessa, aurinko vain paistoi mukavasti kuvatessa ja silloin oli mukava istua paisteessa ja sukia sulkia.
Aika näyttää jääkö nuo ruskeat meille, ainakin toistaiseksi saavat olla koska, vaikka kanala on pieni, näyttävät ne sinne ihan hyvin sopivan. Voi olla että korvaan ne kyllä jossain kohdin noilla sussexeilla.

Alun alkaen olin varma että meille tulee tietysti suomalaisia maatiaiskanoja, mutta pitkään tässä asioita pohdittuani ja erityisesti viime kesäisten kanojen jälkeen, tulin lopulta siihen tulokseen, että hankin jotain lihaisampaa rotua.
Tokihan niistä viimekesäisitäkin sain hyvän kanakeiton, mutta ei niitä fileitä kyllä olisi kehdannut erikseen ottaa, sen verran pienet oli. Ja koska kuitenkin tarkoitus olisi edes jossain määrin olla omavarainen ruoan suhteen, ei pikkuisista suomalaisista maatiaisista olisi ollut tyydyttämään meidän kanannälkää.
Alkuun ajattelin orpington rotuista kanaa, koska siitä on monet kehuneet saaneensa isojakin fileitä, toisaalta taas sen runsasta ruoankulutusta kokoonnähden on vähän moitittu. Sussexeja kyllä kehuttiin, mutta niitä on aika vähän ollut myynnissä, ja ne jotka on ollut ovat aina olleet toisella puolella Suomea. Vaan onneksi nyt tärppäsi ja löysinkin yllättäen nämä vain vajaan 300 kilsan päästä, myyjä aikoi laittaa kaikki muut rodut pois ja keskittyä maatiaisiin.
Toisaalta en minä kovin kauas alkuperäisestä ajatuksesta ajautunut, sussexit ovat vähän niin kuin englantilaisia maatiaiskanoja. Tanskalaisella maajussillakin on jokunen tämmöinen. Nämäkin ovat hyviä munimaan ja myös hautomaan, aloittavat muninnan jo puolivuotiaina ja ovat melko iso kokoisia, eivätkä nämäkään suomalaisten maatiaisten tavoin tarvitse voimakkaasti lämmitettyä kanalaa (toki lämpöasteilla on syytä pysyä, niin kuin muillakin kanoilla).

Nimet vielä puuttuu (nämä varmaan uskaltaa nimetäkin), kun en ole vielä ihan luonteista saanut selvää näin alle vuorokauen tuttavuudella, mutta eiköhän sitä sopivat nimet sieltä löydy vielä.

5 kommenttia:

  1. Ihanan siisti kanala näin alkuunsa, nyt kannattaa kuvata! Ja nimenannossa tosiaan on turha pitää kiirettä ettei anna vääriä nimiä rouville. Kunhan nyt oppii erottamaan heidät ensalkuun. Onnea kanaparvelle!

    VastaaPoista
  2. Komeeta porukkaa! Oi ku itekin ois saanu ottaa kanoja <3

    VastaaPoista
  3. No eihän 300 kilometriä ole matka eikä mikään, kun kanojen perässä ajelee! :)
    Komea on kanala ja kauniita ovat sussexit!
    Onnea vaan uudelle parvelle!

    VastaaPoista