tiistai 8. joulukuuta 2015

Elukoista

Meille tuli tuossa pari kuukautta sitten uusi kukko. Tämäpä onkin oikein komea ja iso, isompi kuin se edellinen pataan joutunut, vaikka on nuorempikin. Ja kaiken lisäksi oikein hyvätapainen. Tämä potpottelee ja huolehtii kanoistaan oikein hyvin. Tarjoilee ruuat ja antaa kanojen syödä parhaat päältä. No polkemiset on vielä vähän rajuja, mutta eiköhän nekin siitä.
Tämä kukko on vasta puolivuotias ja jo isompi kuin se meidän edellinen kukko 8-9 kk iässä.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kukkoon ja toivottavasti tuo isompi koko näkyy myös jälkeläisissä. Tänä vuonna pataan ei mennyt kuin viisi kukkoa, joista oikeastaan vain kaksi oli kunnon patakukon kokoisia, kolme oli hieman pienempiä. Isomman oli 1,2 kilon paikkeilla ja pienemmät siinä 900g luokkaa. Siis kynittynä, suolistettuan ja pään ja jalkojen poiston jälkeen. Lisäksi yksi isompi kukkopoika meni eloon ja kaksi sekarotuista kananuorikkoa ja ne vanhemmat ruskeat sekarotuiset meni myöskin eloon. Itselle jäi nyt siis neljä puhdasrotuista nuorikkoa, joista yksi munii jo. Olen nyt ollut vähän kahden vaiheilla, että valitsenko kanoistani parhaat (isoimmat) vai pitäisinkö kaikki, myös nuorikot. Nyt nämä nuorikot kun olisivat kuitenkin erisukua uuden kukon kanssa. Kana määrä on kuitenkin nyt ihan sopiva, 8 ja kukko.
No onhan tässä aikaa miettiä.

Lainapukki Väinö on meillä edelleen, mutta palautetaan se varmaan ihan lähiaikoina kotiin. Olen ollut suorastaan tuskastunut, kun oletin että huomaan kyllä pukin saavuttua kuttujeni kiimat, mutta vielä mitä! Viikon verran väinö kyllä huuteli suorastaan kummallisesti, kuulosti kyllä enemmän hanhelle kuin vuohelle, että olisiko silloin ollut kiimat, itse asiassa mitä enemmän mietin sitä varmempi olen asiasta. Kasvattajallekin laitoin jo viestiä ja kovasti rauhoitteli että kyllä meille varmasti kilejä tulee.
Nyt lunta on jo onneksi enemmän, kun ei se maa ole vieläkään kunnolla jäässä.
Vaan on kyllä ollut ihanaa kun on lunta, huomiseksi tosin luvattiin kolme lämpöastetta ja vesisadetta, että katsotaan tilanne huomenna uudestaan. En yhtään enää haluasisi niitä kurakelejä takaisin.

Mainitsin ohimennen tuossa kesällä että toinen meidän kissoista on ollut kateissa. Olin jo aivan varma että ilveksen suuhun on päätynyt, mutta sitten kolme viikkoa katoamisen jälkeen näinkin sen aivan lähellä meidän kotia. Se ei tietenkään antanut kiinni kun minulla oli koira mukana. Meni viikko ja näin sen taas, kiinni en saanut vieläkään. Naapuri kertoi sen kyllä liikkuneen heidän pihallaan paljonkin (pitäisi pikkuisen useammin jutella naapureille) ja suunniteltiin jo katin loukuttamista. Sitten naapuri soitti että nyt se istuu tuossa tiellä. Minähän pinkaisin äkkiä pellon poikki, ja se oli jo tulossa luokse, mutta ihan metrin päässä päättikin pinkaista karkuun ja naapurin kuusiaitaan. Eikä sitä sillä enää näkynyt. Jäin vielä hetkeksi juttelemaan naapureille ja päätin vielä tarkistaa kuusiaidan alusen, kun se sieltä löytyikin. Vähän maanittelua se vaati mutta tuli kuitenkin luokse ja minähän äkkiä tarrasin selkänahasta kiinni, ettei varmana enää karkuun pääse. Muusa ei kyllä paljon vastaan pistänyt ja vähän vaan mourusi kun kotia kannoin. Sisällä nuuhkaisi paikat ja kävi sohvale peseytymään. Villikissasta sohvatiikeriksi viidessä sekunnissa. Ihan kuin ei olisi koskaan ollutkaan poissa.
Kaikkiaan kuusi viikkoa oli poissa kotoa, mutta oli palatessaan jopa hieman pulskistunut, missä lie viettänyt kissanpäiviään.
Muusa edessä ja Maisa takana, mahtuu nykyään kyllä vierekkäinkin kun ruuasta on kyse.
 Kaikkihan alkoi kun Maisa ja Kaapo muutti meille, Muusa ei oikein tahtonut sopeutuakaan etenkään Maisaan. Koskaanhan ne eivät tapelleet sähisivät ja murisivat vain toisilleen. Karkureissun jälkeen tilanne on kyllä ollut paljon parempi, joskaan kissat eivät edelleenkään ole mitään sydänystäviä. Koirasta Muusa ei kyllä välitä enää pätkääkään.
Nimittäin viiden minuutin päästä kun sain rakkaimman kissani taas kotiin vaihtui ilon hetket siihen karuun todellisuuteen, kun tajusin että minun on ehkä luovuttava toisesta kissasta. Ja olisi ollut todella vaikea päättää kummalle etsitään uusi koti ja mistä edes löytää hyvä koti (ja lupasin myös kyllä Muusan entiselle omistajalle että sitä en kiertolaioseksi laita).  Ihan parissa päivässä kyllä kävi selväksi, että molemmat ovat löytäneet oman paikkansa talosta ja pystyvät elämään yhdessä ilman että siitä kumpikaan kärsii. Joten saatiin kuitenkin onnellinen loppu.

Kaapolle sain ostettua Non stopin combined vetovaljaat (vaikka kyllä vähän kirpaisi, kun eivät ole mistään halvimmasta päästä), niihin saa myös aisat kiinni ja ollaankin harjoiteltu pulkan vetämistä. Pikku lenkin uskalsin jo lapsiakin vedättää ja jaksoin hetken juosta vierellä niin silloin kyllä näki että koirakin tykkäsi.
Yleensä ei suositella pulkkaa heti laitettavaksi taakse, mutta Kaapo ei paljon pulkasta välittänyt kun nappula oli nokan edessä. Alkuun painona oli rengas, että pulkka tulee vähän tasaisemmin jäljessä.
 Ekat lumet tuli just kun olin saanut Kaapon tajuamaan sen vetoidean pyörän kanssa. Sille kun ollaan taottu päähän että hihnassa ei vedetä ja pyörällä kun mennään niin se juoksee vieressä ja ei vedä. Nyt sitten pitikin koiralla toimia juuri päinvastoin, eli juokse edessä ja vedä. Vaan kahdesti ehdittiin pyörällä käydä lenkillä niin että se oikeasti veti minua, ennen kuin lumet tuli. Ja molemmat alettiin kovasti innostua hommasta. Nyt pitäisi jostain repäistä rahaa potkukelkkaan että päästäisi jatkamaan näitä vauhdikkaampia vetohommia. Hiihtämään minusta ei ihan heti ole (eikä kyllä ole suksiakaan).
Koirat ja lapset on niin mielissään lumesta.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Väinö

Väinö pukki tuli viihdyttämään sunnuntaina meidän neitosia, josko voisimme sitten keväällä toivoa kilejäkin syntyväksi. Saa olla kuukauden verran Krookuksen ja Orvokin kanssa, kun minulla ei ole ihan varmaa tietoa noiden kiimoista, ehkä (paino sanalla ehkä) voisi viikon päästä odotella ainakin toisen kiimaa alkavaksi, toiset kutut kuulema huutta ku syötävä kiiman alettua, mutta ei meidän tytöt.

 Väinö sai viettää pari päivää ensin väliseinän takana tyttöihin tutustuen, tänään otin sitten seinään kulkuaukon ja siitäpä tytöt meinas järkyttyä. Väinö asteli tyttöjen puolelle rauhallisesti ja siitä pihalle, tytöt juoksi ympyrää tietämättä miten suhtautua uuten tulokkaaseen vaan pikkuhiljaa piti jo päästä haistelemaan ja lähempää tutustumaan. Tämä pukki onkin tosi rauhallinen ollut ainakin toistaiseksi tytöille, ei ollut moksiskaan kun Orvokki sitä pamautteli pari kertaa että elä vaan tule tänne. Parissa tunnissa kuitenkin asettuivat kaikki saman katon alle makoilemaan.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kuisti ja kukkapenkkejä

Kuisti sai vihdoin ja viimein ulkoverhouksen ylleen, onhan sitäkin ooteltu. No ei se nyt ihan viimeistelty ole, mutta riittävän valmis kuitenkin.


Ja sitten kukkapenkkejä. Koko sen kolme vuotta mitä täällä ollaan asuttu, olen odottanut inspiraatiota kukkapenkkien puolelle. Kaikki puutarha aika on mennyt lähinnä kasvimman tekemiseen.
Mutta sitten se iski. Ja kerralla melko pahasti. Rupesin ihan hullunlailla suunnittelemaan meidän pihaa koristeellisemmassakin mielessä ja on tullut samalla aloitettua useampikin kukkapenkki.
Eka on tuossa ylhäällä. Tähän asti se on ollut vain koiranputkea, leinikkiä ja muuta ryteikköä, ja kun on tuommoinen rinne niin tietysti tosi vaikea hoidettavakin. Kylvin sihen viime vuonna jotain niittykukkia ja kyllähän siinä jotain kasvoikin, mutta siltikin meni hermot siihen ryteikköön ja se sai luvan lähteä.
Alkupäähän tuli kivikkopuutarha maksaruohoineen ja muine, se kun on vaan soraa tuosta kohden niin oli luontevin vaihtoehto. Toki toin siihen hiukkasen multaakin. Talon kohdalle tulee sitten vaaleanpunainen kukkapenkkini, höystettynä valkoisella ja sinililalla. Vielähän tuolla ei ole kuin muutama hassu kasvi, mutta toivottavasti saan ensi kesänä sen hyvin täydennettyä.

Toisena projektina oli vanhan talon edusta, jonka sainkin melko täyteen kasveja. Siitä tulikin iloisen sekavärinen sinisen, punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyjä. Toivottavasti ei tullut kuitenkaan kovin rauhaton, mutta ensi kesänähän sen näkee. Ja mitään järkevää kuvaa siitä ei ollut valmiina, vaikka kuvia otinkin. Ehkäpä esittelen kaikki kukkapenkit kukkineen paremmin sitten ensi kesän aikaan.

Kolmas projekti koski kellarin oven edustaa. Sen piti itse asiassa olla huomattavasti pienempi projekti, mutta niin kuin meillä tuppaa usein käymään, pienet projektit usein kasvavat vähän suuremmiksi.
 Tähän ei ollut kovin uutta enne kuvaa, mutta käynee tästä kuitenkin ilmi oleellisin. Puiset portaat vaihtuivat betonisiin, väylää ovelle vähän levennettiin. Eipähän tartte talvella tuskailla kinostuvan lumen kanssa, kun ei aina meinannut ovea saada kunnolla auki.
Tämä jäi vielä melko keskeneräiseksi, mutta riittävästi sain kuitenkin tehtyä. Oven vasen puoli jäi vielä kokonaan tekemättä, sen olisikin tarkoitus kiertää talon takaa toiselle puolelle ja liittyä siihen ensin esiteltyyn kukkapenkkiin. Ja talon päässä on myös ihanaakin ihanampi paskakaivo majakoineen, sekin  olisi kiva saada naamioitua jotenkin, mutta saa olla ensi kesän projekteja se.
Oven oikeaa puolta olisi myös tarkoitus jatkaa niin että kiertää talon etupuolelle kuistille asti.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Onnellinen

Kirosanoja on kuultu normaaliakin enemmän meillä. Mies on ollut töissä koko ajan, aamusta iltaan, maanantaista sunnuntaihin (no on se jonkun illan pitäny vapaatakin) ja minä yksin lasten kanssa. Pinna on niin kireellä etten tiennytkään sen voivan olla. Jos joku aamu onkin hyvä on se viimeistään lounas aikaan muuttunu huonoksi. Tai niin kuin tänään jo heti aamupalan jälkeen. Sen tarkemmin kertomatta, aamu sisälsi huutoa, itkua, oksennusta, kakkaa, liian pienen vessan ja rikkinäisen vessanoven kahvan. Ja mulla näkyy pullaa ja muuta makeaa menevän sitä enemmän mitä kireämpi pinna on, sillon kun oikein kiristää näkyy käsi työntävän pullaa suuhun jatkuvasti.

Ja ettei näissä ihan arjen jokapäiväisissä hommissa olis tarpeeksi kitkaa, on toinen kissa ollut kateissa kohta kolme viikkoa, pesukone hajosi ja pyykkivuori on ihan järjetön. Kaikki hommat seisoo ja minä en saa mitään aikaiseksi vaikka tuntuu etten edes ehdi mitään tehdä.

No tämä nyt oli pieni purkaus hermoja jäähdyttelemään tämän aamuisen jälkeen.

Mediassa on näkynyt olevan paljon juttua siitä miten lapset vähentävät vanhempiensa onnellisuutta. Niin aivan varmasti vähentää ja paljon, jos minulta olisi kysynyt puoli tuntia sitten. Ehkäpä kun tässä vähän olen rauhoittunut lapset ei vaikuta onnellisuuteen tai peräti lisäävät sitä. Monesti olen ajatellut että olisko pikkusen helpompaa ja mukavampaa ilman lapsia, mutta sitten kun ajattelee olisko sitä ihan oikeesti hankkimatta lapsia, niin en todellakaan olisi ollut.

Jos minä nyt sitten menisin, tämän pienen purkauksen jälkeen, siivoomaan ne oksennukset tuolta meidän liian pienestä vessasta ja pistäsin sen miehen korjaamaan sen hemmetin kahvan kunhan kotia joutais. Jos vaikka sitten ehdittäis jotain kivaakin tekemään. Ja onhan meillä ollut sitä mukavaakin kotona ja reissussa varmasti yhtä paljon kuin tätä arjen kitkaakin. Kyllä sitä onnellisuutta mahtuu sen kurjuuden väliinkin.

maanantai 10. elokuuta 2015

Kesästä nauttien

Pikaisia kuulumisia tulin vain kertomaan.
Ollaan syöty mansikoita, tomaatteja, kesäkurpitsoja, sipulia, kaalia ja salaattia kasvimaalta. Perunaakin ollaan syöty, mutta ne kyllä lähinnä kituuttavat. Jospa nekin vielä piristyisivät kun ilmat vihdoin lämpeni ja jatkuva sadekin on edes hetkeksi tauonnut. Herneitäkin saadaan kohta ja vesimelonejakin näkyy, mutta tuskin ehtivät enää kypsyä.

Ollaan käyty mustikassa, uimassa, retkellä kaupungissa ja kauempanakin. Ollaan syöty jätskiä, itsetehtyä ja kaupan. Sain jopa pestyä kaikki kymmenen mattoa! Toivottavasti vielä kuivuvatkin, kosteaa tahtoo olla vaikka koko ajan ei sadakaan. Siivosin myös auton, sisältä ja ulkoa, oli kyllä jo aikakin, sen verran törkyinen oli.

Loppuun vielä ihanan jäätelön ohje, ilman jäätelökonetta. Ohjeen olen joskus jostain netistä löytänyt, jostain toisesta blogista.

Tarvitset kulhon (pakkasen kestävän), nuolijan 3 dl kermaa, 3 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria.

Laita kulho pakkaseen jäähtymään.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
 Tee kolme vaahtoa erikseen:
1. Valkuaisvaahto
2. Kermavaahto
3. Sokeri ja keltuaiset

Sekoita lopuksi vaahdot varovasti nuolijalla keskenään ja lisää haluamasi maku, esim vaniljajauhe. Laita massa jäähtyneeseen kulhoon ja pakkaseen, sekoita sitä vielä kerran tai kaksi ensimmäisen 1-1,5 tunnin aikana. Jäätelö on valmis 4-6 tunnin kuluttua.

Sokerina kannattaa käyttää jotain hienokiteistä, myös tomusokeri, hedelmäsokeri tai hunaja käy, mutta hunajaa laittaisin sokerin määrästä korkeintaan 0,5 dl.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kasvihuone

 Olen jo jonkun aikaa haaveillut isosta ihanasta kasvihuoneesta, ja vihdoinkin olen sellaisen saanut.
Haaveilu omasta kasvihuoneesta alkoi oikeastaan näistä ikkunoista.
Kuten joku tarkkasilmäinen saattaa nyt huomata, ei tässä valmistuneessa kasvarissa ole ainuttakaan siihen alunperin suunniteltua ristikkoikkunaa. Mutta ei haittaa, niillekin on jo suunnitteilla ihan oma paikka.

Suunnitelmathan muuttui ainakin tuhat ja yksi kertaa, ja mitä lähemmäs tultiin rakentamista, sitä useammin ne muuttuivat. Ja vielä muutaman kerran rakentamisen aikanakin.
Sokkeli tehtiin jo viime syksynä ja toukokuun alussa valmistui sitten jo käyttökuntoon. Toivoinkin äitienpäivälahjaksi pari säkkiä laastia, että saadaan tiilireunukset muurattua. Rautakauppa ei tosin ollut varautunut ollenkaan äitienpäivään ja laastit oli loppu! Voitteko kuvitella? No valmistui nekin sitten heti seuraavalla viikolla ja sain jo toukokuun alussa rahdattua kaikki kasvit kasvariin, istuttamaan ei vielä tosin silloin sinnekään päässyt.

Tomaatitkin oli varmaan yli metrin mittaisia hujoppeja, mutta oikein kelvollisia niistä kuitenkin sitten tuli ja ensimmäinen raakilekin oli jo istuttaessa näkyvissä. Nyt on ensimmäiset kypsät kirsikkatomaatit jo syöty.



Kasvarissa on neliöitä noin 10 ja katonharja nousee melkein kolmeen metriin. Kun ei saanut ilman lupia rakentaa kuin kymmenen neliötä, päätin kasvattaa sitten tilaa ylöspäin.
Kasvihuoneessa on etelä- ja länsiseinustalla 70 cm (plus tiili) leveä kiinteä penkkin josta länsi-pohjois kulmaan on varattu erillinen kaukalo viiniköynnökselle. Kaukalon pohjalla on kerros reikätiiliä estämässä ainakin isompien elukoiden pääsyn köynnöksen juuria syömään, välistä voi kuitenkin juuret ujuttaa maahan asti.
Pohjois seinustalla oven vasemmalla puolella on vähän kapeampi kiinteä penkki. Itäseinusta om varattu hyllyille ja muille.
Lattia valettiin betonista, mutta penkeistä se jätettiin pois, niissä on maapohja.
Kolmella seinällä on seinän yläosassa yksi noin 50x120 cm kokoinen aukeava ikkuna ja pohjoisseinällä tietysti ovi.

Ja sitten se katto. Minun piti laittaa sinne kennolevyt, olin jo katsonut ne valmiiksi ja varannut
Suippopaprika
budjettiinkin, mutta sitten tajusin että minähän voisin saada vuohiakin sillä rahalla...
Katto siis on edelleen kesken, siinä on vain kasvihuonemuovia ja päätykolmiotkin olisi tarkoitus tehdä uusiksi, eikä kyllä hirveästi hivele silmää, mutta minkäs teet. Jospa minä ensi kesänä saisin sitten siihen ne kennolevytkin. Kasvari on myös ihan kokonaan maalaamatta tai ylipäätään käsittelemättä millään, mutta jospa senkin ehtisi tehdä vielä syksyllä tai sitten keväällä. Sisätilat tulee valkoiseksi, mutta en vaaan osaa päättää mitä väriä ulos laitetaan. Muut rakennuksethan meillä on perinteistä punamultaa, valkoisin laudoin, mutta jotenkin en nää kasvaria maalaavani punamullalla. Ehkäpä keltamullalla sitten? Valkoinenkaan ei nyt ole ihan itsestään selvä vaihtoehto. Tervamaaliakin on mietitty.
Minkä väriseksi sinä maalaisit kasvihuoneen?

Kirsikkatomaatti
Tänä kesänä kasvari on hieman vajaakäytössä, kun tyhjää tilaa jäi vaikka kuinka, mutta korjataan sekin asia ensi vuonna. Chilit ja paprikat laitoin kaikki ruukkuihin ja sankoihin. Tomaatteja istutin 11 kpl eteläseinustalle. Paljon muutapa siellä ei sitten olekaan, kun viiniköynnöskin on vielä hankkimatta. Ensi keväänä pääsee jo ihan toisella lailla hyödyntämään kasvihuonetta.

Ja tästäkin saan taas kiittää omaa rakasta ahkeraa miestä!

Kasvimaan uusi ilme

Tänä vuonna keskityttiin kasvimaan laajentamisen sijaan vähän kasvimaan ulkoasuun. Kaikissa 11 penkissä on nyt hienot lautakehykset. Yksi penkki on kooltaan 400x130cm, tuo leveys on kyllä ihan maksimi että tällainen tappikin ylettää myös penkin keskelle. Tosin on minulla apuna sellainen leveä lankun pätkä jonka voi laittaa reunojen päälle ja tasapainoilla siinäkin, jos sattuu huvittamaan. Ainakin siemeniä kylvettäessä siitä oli apua, mutta kitkemään yltää ihan hyvin reunaltakin.

No nyt totuuden nimissä kuitenkin, että laajennettiin me vähän siltikin. Tehtiin kaksi uutta lämpöpenkkiä, jotka on vähän korkeampia (kaksi lautaa päällekäin) ja yksi mansikkapenkkikin pitäisi vielä tälle kesää laittaa. Niin ja tietysti uusi puolen aarin perunamaa.

Keräkaali `Premiere`
Ulkona vaan on ollut niin kylmää ja märkääkin, ettei siellä sitten mikään tahdo kasvaa. Paitsi kaalit, ne tykkää ja näyttää onnistuvan hyvin. Viime vuonna minulla oli vain parsa- ja kukkakaalia, mutta eihän niistä mitään tullut, nyt on vain keräkaalia ja hyvin näyttäisi onnistuvan. Kyllä minä niin odotankin varhaiskaalia! Peittelin kaalit visusti harson alle heti istutuksen jälkeen, harso olikin kätevä kiinnittää pyykkipojilla lautakehyksen reunoihin. Pysyi harsokin puhtaampana jos sen olisi maahan haudannut. Jokunen reikä näyttää kaalinkin vanhemmissa lehdissä olevan, mutta kasvua ei ole ötökät haitannut. Lisäksi saivat maan katteeksi reilun kerroksen ruohosilppua kyyditettynä puolivalmiilla kompostilla. Samassa penkissä olleet lantuntaimet sen sijaan on hieman pitsisemmät ja kituliaammat, ehkä niistäkin jokunen kuitenkin selviytyy.

Kaksi uutta lämpöpenkkiä.
Lämpöpenkeissä sen sijaan on hieman harvan näköistä. Kaiken kiireen, rakentamisen ja kasvimaan laiton ja muun homman keskellä hoidin hieman huonosti avomaankurkun taimiani ja vain yksi kymmenestä on enää hengissä, se yksi on kyllä sitten hyvin pirteä ja joku kurkun alkukin näkyy, vaikka kokoa ei ole vielä nimeksikään.
Kesäkurpitsatkin ovat hieman piristyneet ja alkavat kohta satoakin jo tuottamaan. Niitä laitoin molempiin penkkeihin yhden.
Toiseen penkkiin tuli sitten sen yksinäisen kurkun taimen kaveriksi meloni Santon, oli kaupan ainut lajikevaihtoehto, ainakaan muita ei enää hyllyssä ollut, joten katsotaan mitä siitä tulee jos tulee mitään.
Toisessa lämpöpenkissä on sitten vesimeloneita, joissa niissäkin näkyy jo ensimäiset poikakukat, mutta jos koko loppukesä ja syksy on yhtä kymää kyytiä, ei taida mistään meloneista tulla mitään.
Ensimmäiset katettu.

Kaikki kasvimaan käytävät tullaan kattamaan oksasilpulla ja alle tulee maanrakennuskangas, jospa rikkikset sitten pysyisivät hieman kurissa. Vielä pitäisi hakettaa reilusti lisää oksia, että saadaan loputkin käytävistä katettua.

Käytävät on 50 cm leveitä ja keskikäytävä 150 cm leveä. Jos tekisi korkeammat penkit voisi 60 cm leveät käytävät olla paremmat, mutta matalille penkeille puoli metriä riittää ja kottikärryjenkin kanssa sopii vielä hyvin. Lautakehykset on käsitelty tervan ja pellavaöljyn seoksella.

Kaikkihan täälläkin on vielä kesken, mutta suunatana on minun unelmien puutarha ja nyt se vihdoin alkaa jo hahmottuakin. Onni on ihana mies joka jaksaa tämmöisiä värkätä!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Tehtiin pieni määrä heinää, olishan nuo kuivunut varmaan maassakin ihan hyvin, mutta halusin kokeilla kuitenkin ne laittaa seipäälle. Ei ole taatusti tehty minkään taiteen sääntöjen mukaan, vaan jospahan nuo kuivuisi silti, olivatkin kyllä jo melko kuivia kun ne seipäälle laitetiin kun seuraavana päivänä vasta kaadosta ehdittiin tehdä. Tämä on melkein ainut kohta meillä mistä voitiin tehdä kun muualla kasvaa niin paljon kaikkea muutakin, mitenhän lienee kuivuu esim. koiranputket ja mesiangervot ynnä muut? Ongelmallista oli myös tuo pohjalla oleva vanha heinä, kun eihän näitä alueita ole niitetty vuosikausiin ja se kaikki on vaan jäänyt tuohon maahan. Mutta eiköhän siitä hyvä tule pikkuhiljaa.
 Jouduttiin hieman valitettavasti luopumaan meidän kukosta Ukko-Pekasta. Yhtenä päivänä kukko vaan päätti hyökätätä minun päälle. Se oli viimeinen kerta kun oli vapaana, ja senkin jälkeen hyökkäili joka päivä minua kohti, onneksi tosin tarhan verkko oli siinä välissä. Ukko-Pekkahan oli vielä hyvin nuori, vain noin 8-9kk ja vasta saavuttamassa jonkinlaista arvostusta kanoilta. Ehkä se olisi saattanut luonteeltaan tasoittuakin vanhemmiten, mutta kun on noita pieniä lapsia ei vaan voi katsella vihaisia eläimiä, varsinkin kun nämä sussex kukot ei nyt ihan mitään pieniä ole.
mutta täytyy kyllä sanoa että jos kukko oli komea niin kyllä siitä ihan syötäväksi astikin oli! Kukko painoi 2,1 kg, siis kynimisen, suolistamisen ja pään ja jalkojen poiston jälkeen! Fileet oli noin 340g ja koivet jotain vajaan 800g luokkaa, Kaapollekin jäi siis vielä melkoisen makoisat makupalat, kun itselle ei otettu kuin fileet ja koivet. Mutta koko luokka siis niillä oli sama kuin kaupan broilerilla, niillä isommilla.
Yksi asia minkä panin kyllä merkille suolistettaessa, oli että kukko näytti jotenkin rasvoittuneelle, varsinkin kun oli noin nuori. Meillä on ollut kanoilla punaheltta täysrehu (ja ruoantähteet ja ulkoa saatava), mutta kukoille se ei oikein taida sopia, sille olisi varmaan parempi hieman kevyempi ruokavalio. No nyt tilasinkin puolitiivistettä, kun mies onnistui hakkimaan pari säkkiä kauraa suht edullisesti. Agrin hinnoilla ei kyllä viitsi kauraa paljon ostella. Olenkin ajatellut että voisiko siirtyä kokonaan ei-teolliseen rehuun.
 Vuohetkin on pysynyt vihdoin ja viimein aitauksessaan, muutaman kerran tultiin langoista läpi, mutta nyt on taidettu vihdoin hoksata mikä tuossa sähköaidassa on ideana. Kunnon tärskyt molemmat on siitä ottanut ja sitten ei meinannut uskaltaa tulla ulos ollenkaan. Toimiihan se aita tietysti tehokkaasti niinkin että vuohet pysyy sisällä vaikka ovi on auki, mutta silloin jää vuohilla se toinen homma, maisemanhoito, kokonaan hoitamatta. Nyt on kuitenkin pysytty niin hyvin aidan sisällä ja kotiuduttukin sen verran, että viikonloppuna (jos säät vain sallivat) voisi aidata isomman laitumen. Jos kokeilisi ainakin yhden langan jättää poiskin.
Etsi kuvasta kaksi vuohta.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Haaveista totta

Tänä vuonna olen saanut toteuttaa monta haavetta.
Uusin parivaljakko saapui tänään, Krookus ja Orvokki.
Krookus, pomo, takana ja Orvokki edessä.
Ne muut toteutuneet haaveet on ne sussex kanat, potager ja kasvihuone.
Potager, eli siis kasvimaa on kyllä kesken, ja niin on kyllä kasvihuonekin, vaan niin valmiit ettei käyttöä haittaa. Sussex kanat (ja kukon) löysin kuin löysinkin niin läheltä että kehtasin vielä lähteä hakemaan, toinen vaihtoehto olisi ollut orpingtonit, mutta ulkonäöllisesti sussexit miellytti enemmän.

Nämä on ollut minulle tosi tärkeitä asioita, ihan senkin takia etä viime vuosi oli henkisesti ja taloudellisesti todella raskas. Miehen lomautus venyi todella paljon pidemmäksi mitä osattiin arvata ja minä olin vielä kotihoidontuella, joka ei paljon ole, ei. Ja olinhan vielä raskaana ja väsynyt senkin takia. Tuntuu että tämä vuosi on ollut oikein korkojen kera korvaus viime vuodesta. Just nyt elämä on ihanaa, eikä pienet vastoinkäymisetkään hetkauta niin paljon.
Vastoinkäymisiä oli sitten viimeksi tänään, kun sattui kuttujen hakumatkalla pieni viivästys.
Tuo tie mitä mentiin olisi kyllä ollut muuten aivan ihana ajaa, mutkia ja mäkiä, niin että mahanpohjasta otti, ja kaunista maalaismaisemaa, mutta tie oli juuri lanattu ja siinä oli paljon isoja teräviä kiviä pinnalla, mitä sitten rengas otti vähän nokkiinsa. No onneksi vararengas oli kunnossa ja matka jatkui taas pienen viivästyksen jälkeen. Takaisin kotiin tultiin kyllä ison tien kautta, ei kokeiltu enää onneamme.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kun kaikki ei mene niinkuin pitäisi


Tipuja meillä on nyt kymmenen ja kaksi kanaa alkoi hautomaan vielä alku viikosta. Jostain syystä ensimmäinen haudonta meni epäonnistuneesti. Kana kyllä hautoi hyvin tunnolisesti, mutta alunperin kymmenestä munasta selvisi vain kolme. Oli minulla kyllä omaakin sähläämistä siinä, kun osa munista oli hieman liian eri kehitysasteella. Jatkossa haudottavat munat täytyy kyllä ehdottomasti merkitä tussilla, lyijykynällä tehdyt merkinnät haalistuvat liian nopeasti.
Sattuipa muun muassa niin että paistinpannulle meni yksi noin viikon verran kehittynyt tipu ja jokunen muna oli noin viikkoa myöhemmin munittu.
Kaksi tipua oli kuollut juuri ennen kuoriutumista munaan, kuori oli jo osittain rikki. Kaksi taas menehtyi melkein heti kuoriutumisen jälkeen, molemmilla oli ruskuaispussi hieman ulkona ja näyttivät sille että olivat jääneet tallotuksi, sitähän en tosin tiedä että oliko tallottu ennen vai jälkeen kuoleman.
Neljä tipua kuitenkin vielä kuoriutui, mutta yhtä niistäkin kohtasi onnettomuus noin viikon ikäisenä. Kun menin aamulla kanalaan kuului sieltä jo ulos asti hätääntynyt piipitys, kaksi tipua aikuisten vesiastiassa! Toiselle ei ollut enää mitään tehtävissä, toisen pelastin sisälle ja kuivasin sitä varovasti hiustenkuivaajalla. Luulin jo että se on mennyttä, niin heikkona sekin oli, mutta piristyi kuitenkin ja nyt menee jo muiden mukana kanalassa.
Muutama muna tosiaan oli myöhemmin munittu pesään ja koska ne olivat kuitenkin kehittyneet jo reilusti siirsin ne toisen hautovan kanan alle, sieltä kuoriutui vielä yksi tipu. Siirsin sen vanhempien joukkoon ensin hautoneen emon alle ja se otti uuden mukisematta hoiviinsa.
Pari viikkoa ensimmäisten tipujen jälkeen kuoriutui toisen kanan alta kuusi tipua, kolme viimeisintäkin olisivat kuoriutuneet varmaan, mutta kana oli lähtenyt ensin kuoriutuneiden kanssa pois pesästä ja juuri kuoriutumassa ollut tipu ja kaksi säröllä olevaa olivat sitten kylmetyyneet pesään. Kymmenen munaa minä sillekin laitoin alle, mutta en tiedä mitä yhdelle tapahtui, kuusi poikasta kuoriutui ja kolme munaa oli vielä pesässä.
Tälläkin oli muuten muutama ylimääräinen kehittymässä oleva muna alla jotka siirsin taas seuraavalle hautojalle.
Tämä ensiksi hautonut Elvi, on oikein lupsakka emo, ei juuri välitä kenen tipuja hänen helmoihin tuuppaa, kaikki on tervetulleita. Toiseksi hautonut Matami taas on oikein raivoisa emo, hän ei siedä ollenkaan muita kuin omia tipujaan ja nokkii kaikkia lähelle tulevia. Senpä takia Matami tipuineen pääsi omaan ulkoyksiöönsä, viettämään (toivottavasti lämpeneviä) kesäpäiviä. Saavat muutkin olla sisällä rauhassa. Muut kanat kun sietävät tipuja oikein hyvin, ainoastaan ruokatähde kupilla tehdään arvojärjestys selväksi.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Tämmöistä on puuhailtu

Vihjasin aiemmin että meillä on jotain jännää ollut tekeillä.
Kasvihuonetta ollaan rakennettu vihdoin ja kasvimaakin tuli samalla laitettua uusiksi.
Tänä vuonna näyttää kasvimaa tältä.

Viime vuonna näytti tältä.
Kauheesti voisin nyt selitellä mikä kaikki on kesken vaan en taida. Alkaa se silti muistuttaa jo unelmieni puutarhaa.

Älä myy, äläkä osta kanoja tai siitosmunia

Nyt se pukkas pahemman taudin tänne Suomeenkin, mycoplasman, ja siihen ei ole hoitoa.
Ja tämä saadaan pysäytettyä vain ja ainoastaan jos jokainen siipikarjanpitäjä ottaa asian vakavasti!
Joten valistakaa muitakin.
ett
evira
Mycoplasma gallisepticum
Tautia voi siis kantaa muutkin kuin kanat ja kalkkunat (hanhet, ankat, viiriäiset, fasaanit jne).
Kontakteja toisiin kanaloihin tulisi välttää ja olisi tärkeää että kukaan ei myisi eikä ostaisi kanoja (tai muuta siipikarjaa) eikä siitosmunia, vain niin voidaan jäljittää saastuneet kanalat ja pysäyttää taudin eteneminen.

Noin muuten en oikein vielä itsekään tiedä miten suhtautua asiaan. Kovasti harmittaa ja toivon tietysti ettei tauti oikeasti olisi päässyt jo leviämään kovin laajalle. Meilläkin on nyt muutama tipu ja lisääkin ehkä tulossa. Tarkoitus olisi ollut kuitata hieman kanojen kuluja myymällä ylimääräiset kanat, mutta nyt nekin varmaan päätyvät pataan.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hautova kana ja murtunut varvas

Meille tulee tipuja! Jos kaikki menee hyvin niin viikolla 24 pitäisi kuoriutua tipuja, kun yksi kana päätti vihdoin alkaa hautomaan. Olen jo viikon tai parin ajan katsonut sitä samaa kanaa että hautooko se mutta on aina tullut pois pesästä, vaan vihdoin odotus palkittiin ja jäi sinne pysyvästi. Kymmenen munaa jätin sille alle ja merkkasin ne lyijykynällä, kun tahtovat näköjään yrittää samaan pesään munimaan. Nyt pitäisi alkaa opiskelemaan tipujen hoitoa, vaikka toivottavasti kananen hoitaa itse suurimman työn.
Hautovan kanan varvas ei ole murtuntu, mutta minun on, ainakin luultavasti. Suutuspäissäni potkaisin sellaista lasten polkutraktoria. Ilmeisesti se oli kovempaa tekoa kuin minun varvas, vaikka muovia olikin. Nyt olen sitten linkuttanut muutaman päivän, kun ei ole sisälläkään malttanut pysyä.
Muuten ilmat on noin yleisesti ottaen olleet aika kehnot, vettä tulee sen verran säännöllisesti, että eihän tämä meidän savimaa kuiva ollenkaan.

Kääneettiin uusi puolen aarin perunapelto, mutta saa nähdä pääseekö sinne perunaa ollenkaan istuttamaan kun on niin märkää. Olis voinu luulla suolla kävelelvänsä, eikä pottupellolla. Pientä ojaakin kaivettiin sinne päähän vähän kuivumista jouduttamaan, että jospa se siitä.

Kasvimaalla on vähän kuivempaa ja kylvin jo porkkanat ja persiljaa ja sipuliakin laitoin kolmea sorttia. Tehtävää ulkona olisi kyllä ihan hullun lailla, mutta tuo sää ei suosi aina ulkona olijaa ja silloin kun on hieman parempi ilma on sinne tietysti mentävä (kipeästä varpaasta huolimatta) ja sisällä käydään vain nukkumassa.
Muuten meillä on tapahtuntu kaikkea jännää, mutta niistä kerron vasta hieman myöhemmin, ne jännät kun just nyt työllistää sen verran että ei turhia kerkiä koneella roikkua.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Perunapaketti

Saapui postissa paketillinen perunaa.
Vihdoin onnistuin saamaan King Edwardia hyötykasviyhdistykseltä!
Samassa paketissa saapui myös British Queen ja Jester, kunkkua raskittiin ostaa pari puolen kilon pussia ja muita vain yksi. Saapahan maistella että onko tuo Kunkku niin hyvää kuin kehutaan, täytynee vain sitten säästää (suurin)osa sadosta siemenperunaksi, kun hinta on melko hyvä ja saatavuus vähän huono. Lisäksi tulee tietysti vielä Timoa varhaisperunaksi ja jotain muuta varastoon.
Timoa onkin jo maitopurkeissa ottamassa vähän varaslähtöä kasvukauteen.

Naapuri kävi vähän avittamassa traktorilla pajukon raivauksessa ja nyt on tilaa mihin laittaa perunaa. Niin kunhan vain saisi tulille sen meidän pienen sarvitraktorin, että pääsis vähän kyntämään ja silleen.
Kauhean innoissani minä olen jostain perunoista vaikka en niitä oikeastaan edes pahemmin syö, kun yritän edelleen olla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (joskin hieman huonolla menestyksellä).
Katsotaan vielä mihin meidän sarvitraktori pystyy ja miten iso osa tuosta raivatusta alueesta saadaan käyttöön, voi sitten laittaa vähän kauraa ja jotain muutakin. Auringonkukkapelto olisi kyllä aika ihana!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Muutama puutarhakirja

Olen viime aikoina raskinut ostaa muutaman kirjan, ihan uuden.

Omenapuu (Anssi Krannila, Anne Paalo) kirjan olen aikonut ostaa aiemminkin, mutta en ole raskinut, nyt sen satuin kuitenkin löytämään edullisesti niin lähtihän se tietysti mukaan.
Siinä on kerrottu kyllä tosi tarkasti omenapuun hoidosta, oikeastaan kaikki mitä vaan tarvitsee tietää. Kirja on pelkkää asiaa, eikä kuvilla ole liioiteltu. Se onkin minusta toinen kirjan pienistä puutteista, havainnoillistavia kuvia voisi olla enemmänkin.
Toinen mitä olisin kaivannut käsiteltävän enemmänkin on muotopuut. Niistäkin kyllä kerrotaan, mutta vain lyhyesti. Esim. säleikköomenapuun kasvatus olisi täydentänyt kirjaa sopivasti.
Muuten kirjassa kerrotaan hyvin erilaiset lisäystavat, perusrunkojen kasvatus, sekä niiden vaikutus omenaan. Mukana oli hyvin laajasti nykyisin saatavilla olevat omenalajikkeet, istutus, leikkaus ja suojelu.
Joka eurolle sai kyllä kirjassa vastinetta.

Kotipihan Kasvihuone (Sonja Lumme) lähti mukaan tietysti taltuttamaan järkyttäväksi paisunutta kasvarikuumettani. Siihen se on kyllä ollut näin keväällä oiva helpotus.
Kirjassa on kauniita kuvia ja siinä on kerrottu kattavasti, joskaan ei varsin syvällisesti kaikki kasvihuoneeseen liittyvä, rakenteista aina kasvinsuojeluun asti.
Varsinaisesti mitään minulle uutta tietoa kirjassa ei ollut, mutta silti kirjaan tulee palattua aina uudestaan, lähinnä haaveilemaan.

Lavatarhuri (Heidi Haapalahti, Suvi Heinonen, Teija Tuisku) oli ehkäpä suunnattu eniten sellaiselle jolla ei juuri ole kokemusta hyötyviljelystä. Ehkä ensimmäistä yrttipenkkiä perustavalle ja sellaiselle joka ei ole kuullutkaan lavaviljelustä.
Kirjan paras osa oli ehdottomasti luku Lavatarhurin kootut niksit. Siellä oli monia erilaisia käytteitä ja vesiä ja tuholaisten torjuntaan sopivia vinkkejä, sopivia muillekin kuin lavassa viljeleville. Muuten olisin kaivannut jotenkin syvemmälle pureutuvaa teksitä, itse en oikein saanut kirjasta mitään irti, lukuun ottamatta tuota tuholaisten torjuntaan liittyvää osiota.
 

Uimassa

No en ite sentään mennyt jäälauttojen sekaan räpiköimään, Kaapo vain kävi pulahtamassa.
Vene oli onneksi vielä kuivilla, toivottavasti vesi ei enää mahottomasti nouse.
Olis ihan kiva jos joki olisikin oikeasti noin leveä, melkein puolet kapeampi on paitsi näin tulva aikaan.
Mitähän näillekin ruohomättäille pitäisi sehdä. Ovat muuten lähemäs metrin korkuisia isoimmat ja todella petollista kävellä noiden välissä kun jalka yhtäkkiä saattaa humpsahtaa syvälle.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Takatalvi

Vihdoinkin alkaisi olla kanoille oma tarha valmis. Maata pitäisi tasoitella ja alareunaan tiheä verkko ja kattaakin pitäisi jollain verkolla. Niin ja kulkuluukkuun ovet tietysti. Mutta saatiin se kuitenkin tänään sille mallille että kanat voi sinne päästää.
Paitsi että ulkona näytti aamulla tältä.
Lunta oli tullut ihan kivasti yöllä, joskin suurin osa taitaa olla jo sulanut pois. Kaikkea sitä on tänään taivaalta satanut, lunta räntää, rakeita ja vettä. Jospa mies ehtisi ne kulkuluukut huomenna värkätä niin voisi jo ovia aukoa ulos ja katsoa kehtaavatko tulla. Lämpötilat on kuitenkin ollut ihan mukavasti plussalla.
Meidän kana nuorikko oli toissa päivänä pyöräyttänyt ensimmäisen munansa, siellä se oli somasti isompien seassa.
Ukko-Pekankin olen muutaman kerran nähnyt polkasevan kanoja, jotta jokohan sitä saisi toivoa kesäksi tipuja, jos joku kana innostuisi hautomaan.

Kiitokset muuten todella paljon haasteista! Nyt on niin paljon kyllä tekemistä että en edes lupaa yrittää niihin tarttua. Vähän kyllä harmittaa kun ole oikein ehtinyt blogejakaan seurata, saati mitään kommentoimaan. Toisaalta onhan se ihan tervettäkin, että on muutakin puuhaa kun tapittaa tietokoneen ääressä.
Kevättä kohti!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Aarteita

Lumi alkaa väistyä sen verran että (varsinkin lapion avittamana) on päässyt siivoilemaan paikkoja pihalla.
Kanalan ympäristö jäi syksyllä ihan hirveään kuntoon kaiken rakentamisen keskellä, kun en sattuneesta syystä jaksanut ison mahani ja iskias kipujen kanssa siellä siivoilla, saati sitten tytön syntymän jälkeen.
Ihan pikkasen oli vielä tuota roskaa kanalan takana, onneksi viimeiset, tosin kuvassa näkyy vaan päällimäiset, niitä oli vaikka miten syvälle.
 Nytpä se on sitten raivattu melkoisen hyvin kaikesta ryönästä ja kaatopaikallekin lähti (toivottavasti viimeinen) peräkärryllinen roinaa. Siellä kanalan takanahan oli tosiaan ollut vuosikymmeniä oma kaatopaikka, kun tuo jätteiden keräys ei ihan nykymalliin ole toiminut sillon ennen muinoin (joskin oli siellä melko tuorettakin tavaraa, viime vuosisadan lopulta.
Loput enimmät siitä lapioitiin jätesäkkeihin ja sitten vaan loput montun pohjalle (miteköhän syvälle olisi pitänyt kaivaa ettei olisi sitä roskaa enää tullut), kattohuopaa päälle sitten tiilen ja betonin palasia ja vielä pitäisi tasoitella maa siihen päälle, ainakin puoli metriä.

Melkoisia aarteita sieltä löytyi, muun muassa niitä hammastahna tuubeja, ainakin miljoona leipäpussin sulkijaa, metallipurkkeja (jotka tosin ainoina alkoivat näyttää kulumista ja hajoamista), arbian astioita (no ei tietenkään ehjiä), lasipulloja, pyörän renkaita, muovia monessa, monessa muodossa, rihkama koruja, katiska, tiiliä, betonia, rautalankaa, vaatteita... No ihan sitä kaikkea jätettä mitä nyt asuessa tulee.

Vähän parempia aarteita löytyi sitten vanhan talon vintiltä. Sinne oli säilötty ainakin viiskyt luvulta asti lähes kaikki paperit, postikortit ja lehdet. No ehkei ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Paljon sai selville tämän talon entisistä asukkaista. Oli sairaskertomusta (eräältäkin oli murtuntu 5-8. kylkiluut ja revennyt keuhko, joskus viiskyt luvulla), henkilökortti ja työtodistusta ja vaikka mitä. Kaikki säilynyt siellä ensiluokkaisena. Olis kyllä ollut kiva jos olisi valokuviakin löytynyt.
Kuvia ei kyllä tullut sieltä otettua.
Siivoamisen lomassa paisteltiin makkaraa ja hiillettiin aitatolppia.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Sula lumi, sula!

Pitäis jo tässä kohtaa älytä pysyä pois niiltä kaupan siemenhyllyiltä! Saattaa olla että sieltä on tarttunut jotain mukaan. Sain muunmuassa päähäni että tarvitsenhan minä ehdottomasti amppelitomaatteja, vaikka maaliskuun loppu on jo vähän myöhäinen kai kylvää tomaatteja. Ja melonin siemeniäkin tarttui mukaan ja jotain kesäkukkiakin.
Jouduin jo lisäämään neljännen hyllyn taimikasvattamooni, ja pulassa kyllä olen kuukauden päästä että minne kaikki laitan.
Vielä on tilaa.
 Kovasti koitan keksiä mistä nipistäisin pari sataa jotta kasvihuonetta pääsisi rakentamaan.
Kävin lapioimassa lumetkin pois sokkelin ympäriltä, tosin vielä kuului että enempi pitäisi ottaa. Nuo ikkunatkin pitäisi johonkin mahduttaa.

Vähän tässä pelkään että parin kuukauden päästä minulla on jo puutarhaähky, niin paljon olen suunnitellut kaikkea tekemistä. Vaan nyt en malttaisi nahoissani pysyä kun niin paljon haluttaisi ulos päästä tositoimiin, vielä vaan joutuu tuota lumen sulamista hetken odottamaan.

Ukko-Pekka

Kanat ovat vielä ilman nimiään, mutta kukko tässä pikaisesti päätettiin Ukko-Pekaksi. Kovastihan se on kasvanut viimeisen kuuden viikon aikan ja näyttää jo ihan kukolle, eikä vain ruipelolle kanalle. Ikää sillä on siis noin 4kk, samanikäinen kana on vasta alkanut heltaa kasvatella.
Vasemmalla tullessaan ja oikealla tänään.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Keväinen mieli

Paprikat, chilit, vesimelonit on koulittu omiin ruukkuihin. Tomaatit pitäisi myös alkaa laittamaan omiin ruukkuihin. Kesäkurpitsat nostaa päätään mullasta ja vielä kunhan mustasilmäsusannat itäisivät myös pääsisi seuraavat kylvöt tekemään. Vielä on tosi paljon kylvämättä, joten täytyisi alkaa viritellä lisää tilaa taimille.
Taimet nauttivat kevätauringosta.

Kovasti haluaisin alkaa ensi kuun alussa sitä kasvihuonetta rakentamaan, mutta kun tässä on vähän ylimääräisiä menoja ollut noiden uusien tulokkaiden takia, eikä miehelläkään ole vieläkään työt alkanut, joten saa nähdä miten sen asian käy. No jos ei niin tehdään sitten taas jotain väliaikaista rakennelmaa tomaateille ja muille.
Avomaankurkuille ja vesimeloneille tosin ajattelin tehdä ulos taas lämpöpenkin ja katsoa miten käy, ainakin viime kesänä tekivät hyvän sadon kurkut vaikka kesäkuu olikin ihan älyttömän kylmä.

Viime vuosi oli melkoisen raskas, mutta tänä vuonna tuntuu että omavarisuus tavoitteet ovat nytkähtäneet reilusti liikkeelle. Ollaan kanat saatu ja sarvitraktorikin ja keväälle on jo sovittu naapuriapua pellon raivaukseen. Kasvihuonekin kyllä valmistuu, tosin ei kyllä ihan varmasti kevääksi mutta kesän aikaan kuitenkin.
 Asiat tuntuu jotenkin vaan järjestyvän. Olo on ihanan keveä ja mieli keväinen!

Muusa, Maisa ja Kaapo

Muusa sai parisen viikkoa sitten kaverikseen Maisan ja Kaapon.
Tai vielä ei kyllä ihan kavereita olla, paitsi Maisa ja Kaapo jotka tulivat allergian takia samasta kodista. Muusa suhtautuu vielä varsin varautuneesti uusiin tulokkaisiin, mutta mitään yhteenottoja ei ole ollut, lähinnä toisten väistämistä ja murinaa ja sähinää kissojen kesken ja koiralle muristaan ja pörhistellään häntää.
Feliwaykin laitettiin portaikkoon pöhisemään ja ehkäpä siitä on vähän apua ollutkin. Muusa kylläkin vaikuttaa enemmänkin tympääntyneeltä kuin stressaantuneelta.

Muusa

Maisa

Kaapo

Kaapossa on ajokoiraa, porokoiraa ja rotikkaa. Ajaa myös jänistä.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kevään työt aloitettu

Kun lämpötilat meni keväiseksi (vaikka lunta vielä riittää), päätin sitten että saa olla riittävän kevät että voin aloittaa kevään työt ulkona.
Aloitin kuorimaan talven aikana pihaan tuotuja haaparunkoja. Kasvimaa kun pitäisi aidata ja kanoille tehdä ulkotarha ja niistä vuohistakin edelleen haaveilen. Tarvitaan siis muutama aitatolppa. Kanoille tarha pitäisi tehdä heti kun tolppaa saa vaan maahan lyötyä ja kasvimaa pitäisi sitten olla aidattuna kesäkuun alusta alkaen jolloin kanoja saa taas pitää vapaana.
Kunhan kaikki olen saanut kuorittua, tarkoitus olisi teroittaa päät ja hiiltää ne nuotiolla. Tulisi toivottavasti muutama käyttövuosi lisää.
Kaverilta sain hyvällä palvelulla peräkärryllisen hevonpeetä. Vein vaan kärryn pihaan ja jo parin päivän päästä tuli viesti, että kärry olis täynnä. Siellähän odotti kärryllinen olkikuivitettua hevonpeetä pihaan vietäväksi.
Lapioin sitten tyhjäksi yhden osaston meidän kompostista, yleensä vasta siis keväällä sen tyhjennän, oli jo oikein hyvin kompostoitunutta. Sain lopulta kaiken hevonpeen sopimaan lämpökompostoriin ja jäi vielä tilaa että saadaan kevään loput keittiöjätteet sinne sopimaan.
Vähän elättelen toiveita että lanta kompostoituisi jo kesäksi niin että sen voisi levittää katteeksi.

Paprikat ja chilit alkaisi olla jo kohta koulintaa vailla. Laitoin myös vesimelonia, tomaatteja ja kardemummaa kokeeksi. Kohta talon täyttää taas kaiken maailman pikkuruukut.
Mehiläisillekin pitäisi tehdä uusia pohjia ja vahalevyjä ja kehiäkin kasailla valmiiksi.