torstai 27. marraskuuta 2014

Mehiläisvahakynttilät: vahan puhdistus

Halusin ehdottomasti kokeilla tehdä mehiläisvahasta kynttilöitä, ihan omaan käyttöön ja joululahjoihinkin niitä ajattelin muutaman laittaa. Kynttilöitä en kyllä ole koskaan aiemmin tehnyt edes kynttilänjämistä tai valmiista steariinista, mutta mikäpä sen parempi tapa aloittaa niidenkin tekeminen kuin omat vahat.

Kynttilävahoiksi päätyi kaikki kuorimavaha, eli hunajan linkouksen yhteydessä kennoista poistettu vaha.
Hunajasta vahat puhdistutin mehiläisillä heti loppukesästä, nyt täytyi vielä vahassa oleva ylimääräinen roska saada pois.
Vahaa oli kukkurallinen sankollinen, eli reilu 10 litraa ja puhdistettuna sitä tuli noin puolitosta kiloa. Vaikka kuorimavaha näytti puhtaalle, yllättävän paljon siitä kaikenlaista moskaakin tuli.

Näinkin puhtaan näköisestä vahasta tuli yllättävän paljon ihan tummaa roskaa. Kuorimavaha on tuollaista hiutalemaista höttöä.
Sulatin vahan vesihauteessa, suoraan liedellä ei kannata syttymisriskin vuoksi. Mehiläisvahan sulamispiste on noin 65 astetta, joten riittää että vesi poreilee.
Tässä toinen vahaerä jäähtymässä jo. Vaha ei ole kattilassa vaikka sille näyttääkin, vaan omassa astiassa siinä kattilan päällä.
Sulatin vahat kolmessa erässä, ihan kokeilu mielessä.
Ensimmisen erän sulatin vain ja nostin jäähtymään pöydälle, kun vaha oli jäähtynty irroitin sen kupista ja leikkasin enimmät roskat pois pohjasta. Tässä erässä kuitenkin roskaa jäi paljon myös muualle vahaan joten se tarvitsi vielä lisää puhdistusta.
Toisen erän sulatin samoin, mutta jätin sen vesihauteeseen jäähtymään, jotta vahan jähmettymseen menisi kauemmin ja roskat ehtisivät laskeutua paremmin pohjalle, painelin niitä myös lastalla pohjalle. Vahasta tuli vähän puhtaampaa, mutta sekin vaati vielä toisen puhdistuksen.
Aluksi minulla oli tarkoitus sulattaa vahat vielä toisen kerran ja laskea ne toiseen astiaan siivilän läpi jotta saisin loputkin roskat pois.
Ensimmäinen erä takana, toinen edessä
Kolmannen erän sulatin samoin kuin edelliset mutta kaadoin sen jäähtymään maitotölkkiin. Tämä oli ehdottomasti paras tapa koska jo kaatovaiheessa suurinosa roskista jäi sultusastian pohjalle ja loput vajosivat tölkin pohjalle. Tälle vahaerälle ei siis tarvinnut toista sulatusta ja lopuksi sulatin myös aiemmat kaksi erää uudelleen ja kaadoin myös ne maitotölkkiin ilman siivilöintiä.
Kolmas, kaikken parhaiten puhdistutnut erä, roskat oli helppo leikata veitsellä pois pohjasta.
Kun vaha oli jäähtynyt oli tölkki helppo repiä sen ympäriltä pois ja leikata pohjasta sinne jääneet roskat. Muodossa on myös se etu, että jos haluaa tehdä vain pienen erän kynttilöitä, on vahasta helppo leikata sopivan kokoinen pala sulatukseen.
Toki näinkin menetellessä vahaan jää pohjalle hieman roskaa, koska ne eivät olleet aivan tasaisena kerroksena pohjassa, mutta sitä jäi niin vähän, että en usko niistä olevan haittaa ja sinne pohjallehan ne kynttilöissäkin sitten jää.

Niille joilla ei ole omia pesiä, tai ei ole kertyyt vahaa käytettäväksi, myy Lahtisen vahavalimo kiloina taikka levyinä ja sen tietysti valmiiksi puhdistettua.
Ja niille jotka aikovat itse vahojaan puhdistaa, tässä muutama sivu myös luettavaksi:
Mehiläisvahan puhdistaminen
Vahan käsittely ja kynttilöiden valaminen

Vielä pitäisi ostaa sydänlankaa, jotta pääsisi itse kynttilöitä valamaan, teen siitä oman jutun, vaikka periaatteessa mehiläisvahasta tehdään kynttilät ihan samalla tavoin kuin steariinista tai parfiinista.
Lopuksi vielä mainittakoon, että tähän niinkuin muuhunkin kynttilän valmistukseen tarvitaan omat astiat, älä kuvittelekaan saavasi niitä enää puhtaaksi käytön jälkeen.
Jos joku muukin on innostunut vahojaan sulattelemaan, kuulisin mielelläni kokemuksia ja muitakin tapoja vahan puhdistukseen.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Oma pikku nurkkaus

Kun on pieni talo (83 neliöö) ja useampi ihminen (viisi) siellä asumassa, täytyy jokainen neliö käyttää hyväksi. Ja kun vihdoin sain oikean vaatekaapin meidän makkariin ja hävitettyä siellä aiemmin olleet hyllyt missä vaatteita säilytettiin, niin tulipa samalla hyvä tilaisuus siivota olkkarista tietokone pöytineen pois. Se kun jostain syystä tahtoi aina kerätä kaiken maailman sotkuja ympärilleen. Hirveät kasat kaiken maailman lippulappuja.
Oikealla piippu ja kuvan alalaidassa näkyy sänky. Pöytälevy jäi keittiötasosta yli ja tuoli tuli talon mukana. Hyllykin on jo moneen kertaan pätkitty isommasta.
Tässä kulmassa oli ennen muutama hylly vaatteille ja vaatetanko takeille ja hirveä kasa kaikkea muuta roinaa. Nyt ne on siitisti vaatekaapissa piilossa (ja vähemmän siististi siinä vieressä, kun en ole vielä keksinyt että minne työnnän sen kaiken tavaran).
Lattiapinta-alaa tuossa on ehkä neliö, mutta oikein mukavasti siinä sopii bloggaamaan, ihan omassa rauhassa (vielä kun saisi sen lukollisen oven).
Tämä meidän huone on ehkä 3x3,5 metriä, eli tosi pikkunen ja aika ison osan siitä lohkaisee vielä nuo vinot seinät ja piippu. Silti tänne ollaan nyt ihan hyvin sovitettu tietokone, vaatekaappi, 160 cm leveä sänky ja vielä minun käsityötarvikkeillekin olisi suunnitteilla oma pöytä. Eihän täällä tanssimaan sovi, mutta kaikki mitä tarvitsee.
Kauhean pienelle ja ahtaalle näyttää tyo piipun ja sängyn väliin jäävä rakonen mistä pääsee tietokoneelle, mtta hyvin siitä sopii silti kulkemaan.
Jos vielä joskus pääsisi maalaamaan tuota yläkertaa, niin kaikki ei olisi ihan oranssia mäntyä.

Vaatekaappi ja miten se saadaan ylös

Meidän koko yläkerta on vain yhtä tilaa, mutta portaat ja pieni seinänpätkä niiden vieressä jakaa tilan kahdeksi huoneeksi. Pienemmässä on meidän makuuhuone ja isommassa lastenhuone. Ylhäällä on viistot seinät ja mukavan matala huonekorkeus, 190 cm, mikä tarkoittaa sulaa mahdottomuutta löytää sinne valmiina esimerkiksi vaikka vaatekaappia tai väliovia. Tai ylipäätään kalustamien on aika, noh hankalaa.
Silti haaveilen kovasti että saisin sen pienen seinänpätkän kaveriksi toisen pätkän ja siihen väliin oven. Lukollisen.
Lapsillekin riitäisi vähän pienempi huone ja huoneiden väliin saisi pienen porrasaulan.

No sitä ovea odotellessa, kyllästyin kuitenkin meidän vaatesäilytykseen ja meinasinkin jo ostaa jyskistä sellaisen tosi halvan lastulevyvaatekaapin, siellä kun sattui olemaan niin matala ja kapea että se tuohon meidän sängynpäätyn sopisi. Päätin kuitenkin vielä ennen kauppaan menoa kokeilla sohaista kepillä jäätä ja ruinata miestä kyhäämään meille jonkun lautakaapin, ja tekihän se (vaikka taas kerran kirosi että varmasti oli viimeinen kerta kun mitään tämmösiä tekee).
Oikealla, heti kaapin vieressä on sänky joka viekin meidänhuoneesta suurimman osan tilasta.
Tämä on tosiaan nopeasti rakennettu ö-luokan laudasta, mitä nyt sattui olemaan, helat tosin jouduin ostamaan ja jotain pintakäsittelyäkin se varmaan vielä kaipaisi (jos joskus vaikka innostuisi).

Saattaa tosiaan olla että vihjasin miehelle että kannattaisiko se kasata tuolla yläkerrassa, mutta ohitti kommenttini jollain epämäärisellä murahduksella. No kaappi kuitenkin valmistui ja pystyynkin se saatiin, eteiseen, kun mies totesi että siitä tuli sitten eteisen kaappi. Ai mitenkö niin? Saattaa olla että tuo ulkona säilytetty lauta ei olut ihan mitään puusepänkuivaa ja märkä puuhan painaa.
Siinä sitten käytiin rakentavaa neuvottelua että kuka sen tuonne ylös kantaa. Yhteisymmärryksessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen että mies sen vie, kun minä kohteliaasti olin huomattanut siitä yläkerrassa kasaamisesta.
Toinen syy miksi olin muuten kehottanut kasaamaan sen siellä yläkerrassa, oli portaissa. Ensinnäkin portaat on aika kapeat ja toisekseen niihin on tosi vaikea saada mitään taittumaan kun seinä on niin lähellä portaiden edessä.
Saattoihan sitä muutama ärräpää miehen pään sisällä kaikua kun se puoli väkisin sitä kaappia portaisiin runnoin (ja vannoi taas ettei kyllä enää ikinä mitään tämmöistä tee) ja kyllähän se sinne portaisiin sitten menikin, kun ensin oli purettu puoli kaappia.
Vielä piti jaloista nappasta pois muutama sentti, kun ei meinannut enää taittua sitten pystyyn, mutta en enää kehdannut edes kohteliaasti siinäkohtaa vastaan väittää.
Mutta kyllä siellä on hyvä vaatteet pitää, ainakin entiseen verrattuna ja vältyimpähän tuomasta taas yhtä lastulevyhirvitystä kotiin.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Haaveilua keväästä

Loppukesä ja syksy oli aika raskas ja kiinnostus kasvimaahan oli ihan nollissa.
Kasvimaa jäi kääntämättä ja laittamatta muutenkin, kitkin rikkaruohoja ehkä kerran koko kesänä enkä katettakaan jaksanut paljon loppukesästä lisäillä, ja sehän siellä sitten näkyi. Porkkanoitakin sai melkein etsiä rikkaruohojen seasta.
Mansikat ja yrtit sain sentään siirrettyä ja laitettua niille laatikot, vaikka sekin meni tosi myöhäiseksi, käytävien laittaminenkin jäi ihan puolitiehen.
Sinnepähän kaikki jäi rikkaruohoineen lumen alle.

Syksyn harmistuksiin kuului myös se että viimeistään nyt on pakko todeta että ei meidän kellarilla tee mitään, siis jos siellä jotain juureksia vaikkapa haluaa säilyttää. Perunat vielä säilyy juuri ja juuri, mutta porkkanoita ja punajuuria turha kuvitellakaan. Porkkanoita jouduinkin viemään kaverin hevosille ja punajuuria pistämään kompostiin.
Sitä ei vaan saa niin kylmäksi vaikka mies viritti sinne puhaltimenkin tuomaan kylmää ilmaa. Ja liian kuivakin se on kun ei ole maapohjainen.
No se siitä, mietitään miten sille tehdään vaikkapa ensi kesänä. Jos jaksaa.
Milloinhan olisi koristekasvien vuoro?
Vaan niin sitä pikkuhiljaa alkaa kesän ja raskauden rasituksista toipumaan, että olen taas haaveillut ja haaveillut. Suunnitellut ja istunut netissä. Katsellut kasvimaa ja kasvihuone kuvia ja lueskellut kirjoja ja blogeja.
Kun en voi nyt laskea sen varaan että meillä on juureksille syksyllä säilytyspaikkaa, niin päätin sitten keskittyä muuten laittelemaan kasvimaata.

Kasvihuonehan odottelis kevättä, että rakentelemaan pääsee, ja pääsishän sitä vaikka nyt, mutta joku ei ole vieläkään kunnostanut niitä kasvihuoneen ikkunoita (kukahan se kuuluisa joku on, joka aina jättää näitä hommia tekemättä). Se on siis ehdottomasti ensi kevään ykköshomma!

Mutta olihan minulla jo muitakin suunnitelmia. Vadelmia täytty ainakin saada ja kirsikoita (äidiltä saaduista siemenistä ajattelin ensin kokeilla, ennenkuin taimi kauppaan marssin), parille omenapuulle olisikin jo paikka varattuna entisten kahden vieressä.

Vähän olen mettinyt että kokeilisinko paria luumupuutakin, niille tuumailin ison liiterin eteläseinustalta paikkaa, kokeilisikohan ihan säleikköpuita kasvattaa niistä? Vähänhän ollaa luumulle pohjoisessa, mutta kukapa se kieltää kokeilemasta, ja olihan noita kuitenkin paikallisessa agrimarketissa myynnissäkin viime kesänä.

Sitten olisi mietittävä minkä viiniköynnöksen haluan kasvihuoneeseen. Zilgaahan kehutaan kestäväksi ja mietinkin pärjäisikö se ihan ulkonakin, ja voisiko kasvihuoneeseen laittaa jonkun hieman aremman tai mikä olisi toinen hyvin kestävä köynnös?
Toisaalta pitäisi varmaan ottaa varman päälle, kun ollaan kuitenkin vyöhykkeellä VI.
Toisaalta taas vastakin luin juttua jossa joku viljeli omenia lapissa, missä kellään ei aiemmin tullut edes mieleen kokeilla sellaisia, kun ei niiden pitäisi siellä menestyä. Että ainahan sitä voi kokeilla.

Muutenkin kovasti jo odotan että pääsen laittamaan kasvimaata ja tekemään laatikot loppuun ja kattamaan käytävät, ja no vähän sisustamaan kasvimaata, jos niin voi sanoa. Kasvikset varmaan jää sitten kesäjuureksiin, muutamaan kaaliin ja herneisiin ja säilöön vaan sitten sipulia ja perunaa.

Jos kuitenkin kevättä odotellessa vietetään vaika joulua välissä!

torstai 6. marraskuuta 2014

Ihana talvi

Toissa yönä oli lykännyt lunta sitten oikein urakalla, vaan miten maisematkin muuttui ihaniksi. Ei ole enää pimeää ja märkää. Toivon niin ettei sataisi vettä, kun vasta huhtikuussa.
Eilisestä ihanasta ilmasta (tänään on kyllä yhtä ihana, mutta pakkasta on jo 18 astetta), saikin mukavasti uutta energiaa ja jaksoin melkein koko talon siivota, viikonloppuna vietetäänkin synttäreitä ja nimiäisiä.
Jostain kumman syystä mies ei ollutkaan yhtä hyvällä tuulella töistä tultuaan. Oli aamulla joutunut kolalla lykkimään tietä vähemmälle lumelle, että pääsee töihin, lähemmäs sata metriä ja töistä tultuaan tietysti loputkin. Luntahan oli tosiaan joku parikymmentä senttiä tullut ja tuuli tietysti oli vielä tehnyt isompiakin kinoksia.
Kyllä minä niin toivoisin että nämä lumet jäisi, vaan taitaa olla ensi viikolle luvattu plussalle menevän taas, toivottavasti ei kuitenkaan kauheasti vettä sataisi.
Nyt täytyy nauttia vielä kun voi!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Pirttikaluston tuunaus

Pirtinpöytä penkkeineen sai viime viikolla uuden maalin. Ihan perus lakattu mäntykalusto piristyi mukavasti, harmi kun ei tullut otettua ennen-kuvaa.
 Reunat maalasin samalla vaaleanvihreällä kuin astiakaapinkin, sitä kun sopivasti tilkkanen oli jäänyt.
Lopuksi vielä päivityskuva kanalasta.
Ikkunat ja ovi paikallaan, kattopellit samoin. Sisätiloja pääsisi aloittelemaan seuraavaksi.