maanantai 29. syyskuuta 2014

Kanalan rakennusta kuvina

En vaan malttanut olla laittamatta kanalan edistymisestä kuvia.
Tästä siis lähdettiin, pikkuliiteri alkuperäisessä asussaan. Alaosastaan melkoisen laho ja melko pahasti kenollaan.
 Pikkasen pitäisi saada tönöä nousemaan, tuo lovi tuohon poikkipuun päälle. Mies valoi betonista tolpat maahan, laittoi uudet alajuoksut ja koolauksen lattiaan ja seiniin. Oli sillä vähän tunkaamista tuossa.
 Tässä on jo tönö nostettu ylös ja taitaa olla oikaistukin joka suuntaan.
Takaseinä

Pahvit ja rimoitus laudoitusta varten

 Kaksi seinää valmiina, vielä saatiin seinät tehtyä kokonaan vanhalla laudoituksella, seuraaviin kahteen seinään joutuu jo käyttämään uuttakin lautaa. Päätyseinässä kanalan ikkuna ja kulkuluukku tarhaan (joita ei siis vielä ole), tähän samaan tönöönhän jää myös tilaa vaikkapa vuohille, niiden kulkuaukko näkyy takaseinällä.
Niin ja ne toiset kaksi seinää näyttää vielä tälle. Ja sitten uusi katto ja villat ja..

Vielä on projektista selvinnyt vähäisin kustannuksin, ainoastaan tuota tervapaperia tuulensuojaksi joutui ostamaan, mutta muuten on kaikki löytynyt omista varastoista. Kattopellit olisi valmiina, samoin villat ja ikkunat, mutta vielä joutuu jonkun satasen laittamaan, että saa kanasille kunnon talvimökin.
Lankkua, lautaa, aluskatetta, höyrynsulkumuovia ainakin mahtaa joutua laittamaan ostoslistalle, maaliakin joutuu seiniin laittamaan lisää.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Valkoista sadetta

Tänään on sitten lumen vuoro. Onhan tuo vähän ehkä aikaista ensilumen sataa syyskuussa, mutta miten minusta vaan taas tuntuu, että onnellinen saa taas olla jos joulu on valkoinen.
Aamulla ei ollut kuin 16 astetta lämmintä sisällä, vaan kummasti sitä pikkuhiljaa on itsekin, vilukissana, alkanut tottumaan hieman matalempaan huonelämpöön. Vieraat tahtoo aina vaan tykätä että meillä on kylmä. Itselle alkaa jo 18 astettakin olla ihan riittävä, mutta kunhan tuo vauva tulee, niin pitänee kuitenkin pitää vähän korkeampaa huonelämpöä.
Muusakin lämmitteli tänään mieluummin hellan päällä. Vähän rauhaton on taas ollut, kun ulos tekisi mieli, mutta eihän tuolla kukaan kehtaa olla. Tyytyi sitten katselemaan (ja kerjäämään) kun leivoin ja laitoin ruokaa.
Reilun puolen vuoden jälkeen kyllä pystyi vasta sanomaan että Muusa on meille kunnolla kotiutunut. Alkuun ei oikein lapsista välittänyt, eikä mainittavammin nauttinut lasten seurasta, mutta yhtäkkiä Muusastakin on kotiutunut varsinainen seuraneiti. Nyt tahtoo änkeä jokaisen, myös lasten, syliin joka sohvalla istuu. Tykkää ihan toisella lailla myös lasten huomiosta. Vaan onpahan tuosta neidistä varsinainen kerjäläinen tullut, kaikkea mitä mekin syödään pitää saada maistaa, no ainakin haistaa. Kerran oli jäänyt makaronia ja jauhelihaa jollain lautaselle, olisin toki ymmärtänyt ne jauhelihat, mutta kun makaroonitkin oli hävinnyt kokonaan. Luulisi ettei kissalle nyt sellainen ruoka maistu, varsinkin kun pyytää edelleen tehokkaasti noita myyriä ynnä muita pikkuelukoita ulkoakin ja lähes aina myös syö ne.

Tänään käytiin kippaamassa pihalle pari kuorma-autollista hiekkaa ja sepeliä, huomenna varmaan tulee sitten kaivinkone ja josko sitä sitten vihdoin ja viimein saataisiin toimiva ja helsingin herroillekin kepaava jätevesijärjestelmä meille.
Alkaisi kyllä olla aika mukava päästä saunaan jo, kun viimeksi juhannusviikolla on saunottu!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Kultaista sadetta

Koivut ovat kauniin keltaisina ja heittävät sateen lailla lehtiänsä maahan. Syksy tuli kovin äkkiä sitten, ja tälle viikolle on jo luvattu lumisempaakin sadetta.
Sunnuntaina käytiin vielä poimimassa pari sankollista puolukoita, silloin oli vielä oikein mukavan lämpimää ja aurinkoista, nyt on jo huomattavsti kylmempää. Mehua ja pakkaseenkin niitä sitten laitetaan, mummolta sain lisäksi seitsemisen litraa survosta, näillä taidetaan aika hyvin ensi syksyyn pärjätä.
Pihlajanmarjoja keräsin jo vajaan sankollisen ja ajattelin kerätä vielä vähän kun vielä hyviä ovat, osaan on iskenyt joku tauti ja ovat jo menneet huonoiksi. Mehua ajattelin niistä kokeilla tehdä, vaikka meillä on herukoista tehtyä mehua yli kaksikymmentä litraa. Joskus olen jotain hilloa tai hyydykettä tehnyt, mutta se ei mennyt kovin hyvin kaupaksi meillä.
Kasvimaakin on jo tyhjennetty. Vähän niin ja näin olenko tyytyväinen satoon, toisaalta olisin toivonut isompaa satoa, toisaalta olen ihan tyytyväinen.
Tomaatteja tuli loppujen lopuksi tosi vähän, mikä lienee ihan omaa syytä, mutta maku niissä on kyllä ollut täysi kymppi. Lannoittaa ja kastella olisi pitänyt tasaisemmin, kastelu yleensäkin tahtoi olla aika raskasta koko kesän tämän raskauden takia ja vielä kun koko heinäkuun oli käytännössä satamatta.
Lantut kasvoi ihan älyttömän isoiksi, ei toki kaikki, mutta eipä ole kaupassakaan tullut noin isoja lanttuja vastaan. Ja mikä parasta, maku niissä on ollut aivan ihana, eivätkä ole olleet yhtään tikkuisia.

Porkkanat on maultaan ollut tosi hyviä, mutta kastella niitä olisi pitänyt enemmän. Minulla oli kolmea lajiketta porkkanaa, varhaisporkkana sugarsackseja, joista osa vähän halkeili ilmeisesti kuivuudesta johtuen. Sitten oli kahta varastoporkkanaa, Saint Valery ja Autumn King. Saint Valery oli myös viime vuonna ja se kasvatti tänäkin vuonna ihan hirmuisen isoja porkkanoita, sellaisia ranteen paksuisia, makukin niissä on silti hyvä. Autumn King oli pikkuisen pettymys, maussa ei vikaa, mutta se kasvatti paljon sellaisia monihaaraisia porkkanoita, joita kyllä oli muissakin lajikkeissa, mutta tässä selkeästi enemmän. En taida sitä enää laittaa ensi vuonna.

Sipuleita tuli 5,5 kiloa, osa oli aika pieniä ja huonoimmat ja pienimmät silppusinkin valmiisiin annospusseihin pakkaseen. Kylvin myös punasipulia siemenestä, ja en kyllä taida laittaa sitä uudestaan, sen verran olivat pieniä ja hitaita. En sitten tiedä olisiko niitä pitänyt esikasvattaa.

Peruna olisi vointu onnistua paremminkin, mutta kai siitä omansa ainakin takaisin saatiin. Alapellolla olleet potut oli kyllä kasvanut tosi huonosti, yhdessä potussa ei välttämättä ollut kuin kolme mukulaa ja joku myyrä oli vielä käynty osaa nakertelemassa. Kasvimaan puolella oli kolme pientä penkkiä perunaa ja siellä kasvoivat paremmin, mutta eivät nyt ihan hirmuisen isojakaan olleet.
Mies puhuikin että jos ensi kesänä laitettas kesäpossuja, mutta oli vähän pakko toppuutella, että ei ainakaan ennen kuin saadaan ainakin potut omasta maasta niille, kun ei vielä itsellekään riitä.

Punajuuriakin tuli ja kaksi pientä kauralyhdettäkin sain. Avomaankurkkujakin tuli ihan kivasti vaikka kylmän alkukesän takia aluksi kituuttivatkin. Sinappiakin oli, mutta en vissiin osannut korjata niitä oikeaan aikaan, kun siemenet ei ollut kunnolla kehittyneet, vaikka isoilta lakuun näyttivätkin. Parsa ja kukkakaalia oli myös, mutta niitä en ensi vuonna laita kyllä ollenkaan, sato oli huono viemäänsä tilaan nähden, eikä edes yhtään kukkakaalia saatu. Taidan kokeilla mieluummin varhaiskkaalia ja kiinankaalitkin pitäisi muistaa vähän aikaisemmin kylvvää, nyt meni heinäkuun loppuun.

Mehiläisille pitäisi vielä laittaa talvipeitteet ja ottaa ruokintalaatikot pois, hunajaa tuli huikeat 200 kiloa!

Kaiken kaikkiaan into syötävän kasvattamiseen ei kuitenkaan ainakaan ole hiipunut ja kanatkin taisi lennellä myös miehen sydämeen, ainakin siitä päätelleen miten on laittanut tuota talvikanalan rakentamista alulle.

Nyt on mukava odotella talven tuloa, antaa luonnon levätä ja itsekin voi huokaista, jaksaa taas keväällä käydä maata kuokkimaan.

torstai 18. syyskuuta 2014

Kasvimaan laittoa

Tiistaina tuli paketissa jotain mitä melko pitkään olen haaveillut, siitä asti kun tänne muutettiin. Joka vuosi sille olisi vain enemmän tarvetta ja nyt sitten tuskastuin ja sellaisen tilasin.
Kun ei ollut varaa hyvään, niin tyydyin ostamaan kohtuuhintaisen ja kohtalaisen. Meille muutti siis Bosch AXT 22d oksasilppuri. Vähän alkuun olin pettynyt siihen millaiseksi se murskaa oksat, mutta kun nyt katselee sitä silppua tuolla maassa niin eiköhän se käy kasvimaalle käytävien kattamiseen, siis juuri siihen mihin sitä tarvitsenkin.
Kasvimalle olen myös alkanut tehdä (juu, juu, mies teki minä vaan ohjeistin) laudasta tuollaisia kehikoita, yksi on aina 130x400cm, paitsi tuo ensimmäinen joka on vain metrin leveä. Tervalla käsittelin laudat molemmin puolin ja lautakin on kierrätetty kasvihuoneen pohjan valumuotista, muuhun kun tuommoisesta betonisesta laudasta ei oikein olekaan, mutta tuonne passsaa oikein hyvin ja tervakin peittää sopivasti, joten laudat näyttävät yllättävänkin siisteiltä.
Käytävää jätin 50cm, siitä sopii vielä justiinsa menemään kottikärryilläkin. Pitäisi vielä tasata käytävät, mutta kun tuo kasvihuoneen pohjan kohdalta otettu savimaa on jämähtänyt niin kovaksi kasassaan, ettei siihen tahdo lapiota saada.
No kunhan siihen pikkuhiljaa sisi vähän maata tasattua, tarkoitus olisi laittaa sanomalehteä ja päälle tuota haketta. Kovasti toivon että ehtisin vielä tälle syksyä tehdä ne, mutta oma kunto alkaa olla siinä pisteessä, että pahimpina päivinä ei pääse sängystä kunnolla ylös, kun paikat on niin kipeenä, sais alkaa jo tämä uusin tulokas syntymään.
Mieshän tekee noita hommia kun pyydän, mutta sillä on niin paljon muutakin hommaa että eihän se joka paikkaan kerkiä, kun töissäkin pitää käydä.
Vaan sain kuin sainkin vielä siirrettyä mansikat noihin kahteen laatikkoon. Tosi huonosti kasvoivat entisessä paikassa ja sinne pääsi rikkaruohotkin liiaksi valtautumaan. Tosi myöhäiseksi noiden siirtohan meni, joten kevääseen jää nähtäväksi miten selviävät talvesta. Osa nyt varmasti selviää, pitää sitten paikkailla keväällä vaikka ostotaimilla tai rönsyillä. Sain kuitenkin laatikot täyteen taimia, molempiin 32 kpl, kun keräsin kaiki rönsytkin talteen, viime vuonnahan niitä ostettiin molempia se 20 kpl. Jospa sitä ensivuonna saisi ihan oikeasti niitä mansikoitakin.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kanat päätti päivänsä

Ihan kohtalaisen helposti sujui kanojen teurastus eilen. Mies tosin hoiti kirveen heilutuksen, minä pidin vain kiinni.
Kyniminen meni helpommin kuin ajattelin, suolistaminen sen sijaan oli aika hidasta, mutta ei nyt mikään mahdottomuus kuitenkaan. Seuraavaksi kerraksi varaan enemmän vettä useampaan astiaan, teroitan puukon paremmin ja varaan paremman pöydän.
Kuoleman jälkeiset reaktiot pääsi vähän yllättäämään ensimmäisen kanan kohdalla, ei sitä ihan heti tajunnut miten voimakkaasti siivet lyö, mutta loppujen kohdalla osasi jo sitten varautua.

En tiedä olisiko minusta ollut kirveen käyttäjäksi, ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla. Kiinni sentään pystyin pitämään, tosin katoin kyllä silloinkin sivuun. Hieman tuntui pahalta lopettaa kanat, mutta se oli toisaalta ollut tiedossa koko kesän, eikä meidän kanoilla ollut nimiä vaikka niillä kaikilla erilaiset luonteenpiirteet olikin ja ne helposti toisistaan erottikin.
Siinä vaiheessa kun ne keittiöön vein suolistettuna niin eivät ne enää tuntuneet niille omille kanoille, vaan ihan vaan ruoalle. Katsotaan sitten missä vaiheessa niistä jotain kokkaillaan.

Mutta kyllä vähän harmittaa, kun ei kanoja enää ole, kukas nyt syö meidän kaikki keittiötähteet ja munii hyvät munat? Täytynee alkaa taas ruokkia kompostia, kovin vähän sinne on kyllä kesän aikana tavaraa tullut.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pohjatyöt valmiina

Kasvihuoneen sokkeli saatiin vihdoin valettua. Peräkärryllinen hiekkaakin vaihtui pariin kahvipakettiin ja vielä sitä jäikin, saadaanpahan muitakin valuhommia tehtyä.
 Maa pitäisi vielä tasata loppuun, mutta muuten se saa jäädä odottamaan kevättä.
Kuvia ei tullut otettua ihan kaikista työvaiheista, ja nämä mitä on, on vaan kännykkäkameralla näpsäistyjä.
Näkymättömiin jäi myös salaojaputket ja styroksit, jospa se routa ei ihan hirveästi tuota liikuttelisi, pysyisi ikkunoissa lasitkin sitten ehjänä.
Kokoa tällä on 3,3x2,9m noin suunniilleen, sillai laskin kiltisti että jää siihen kymmeneen neliöön, yli yhdentoista neliön tuotoksille pitäisi sitten jo luppaa pyytää kunnalta. Isompi olisi tietysti aina parempi, mutta eiköhän tuo meidän tarpeisiin riitä. Tehdään sitten toinen jos ei.

Kiinteät kasvualtaat muuraillaan sitten vahoista tiilistä, ne tulee etelä- ja länsiseinnustalle. Lattia tulee muualle sitten vielä betonista. Kun pääsiskin jo sisustamaan! Suunnitelmia olisi.

torstai 4. syyskuuta 2014

Jotain editystäkin

Viimeisen viikon aikan on tullut ihan mukavasti hoidettua rästiin jääneitä asioia. Sain matot pestyä ja sisälle, ikkunatkin pestiin, alakerran jääkaapinkin kuurasin ja desinfioin, jospa siellä nyt taas kehtaisi maustekurkut ja muut säilyttää.
Vielä pitäisi saada viimeinen satsi kurkkuja säilöttyä ja viimeinen laatikko hunajaakin odottaisi linkoomista.

Nyt on taas ihan lämmintä, mutta viikonloppuna käväisi parina yönä pakkasella ja avomaankurkut ja kesäkurpitsat paleltuivat. Keräilin loput pikkukurkut pois ja ajattelin ne säilöä kokonaisina. Myös perunan varret nuupahtivat ja niitin nekin pois, maassahan itse potut joutaa olla vielä jonkin aikaa. Toisesta kasvihuoneesta paleltui myös neljä tomaatintaimea ja keräilin raakileet pois sisälle kypsymään.
Herneet laitoin pois jo vähän aikaisemmin kun eivät oikein mitään tuottaneet. Ja vähän näyttäisi että punajuuretkin saisi nostaa kun taisivat nekin ottaa pikkuisen osumaa pakkasesta.

Mies on tehnyt tuota kelkkavajaa ja sehän alkaa jo näyttääkin jollekin.
Ovet ja lattia puuttuu vielä, sekä kattoa pitäisi vähän viimeistellä. Ihan ilmainenhan siitä ei tullut, mutta paljon kalliimmallakin olisi voinut tehdä.
Kasvihuonekin on edistynyt sen verran että salaojat olisi paikallaan ja ne peitettynä, sokkeli odottaa vielä sitä hiekkakuormaa, jotta pääsisi valamaan ja tasaamaan lopun maan. Sittenpä se saisikin odottaa kevääseen. Jolloin toivon mukaan pääsee rakentamaan. Tarkoituksena on saada kasvihuone käytöön heti keväällä, tosin kattoon varmaan joutuu valokatteen sijaan laittamaan alkuun vain muovin ja automaattisia luukunavaajiakin ilman joutunee aluksi pärjäämään.

Kovasti odotan että pääsisin tyhjentämään kasvimaan, tarkoitus olisi laittaa jo nyt syksyllä sinne laudasta penkkien kehikot ja saisi myös käytävät katettua, haketta olisin halunnut, mutta kun ei ole sitä haketinta täytyy varmaan tyytyä soraan, sitä kun on. Kuvia siitä sitten kunhan saan jotain kuvattavaa.