torstai 28. elokuuta 2014

Lisää projekteja

Jotta elämässä ei varmasti ehtisi huokaista ja stressiltä välttyä, pitäähän sitä aina aloittaa pari uutta projektia. Minä olen vähän hampaita kiristellyt jo muutenkin, kun vuosi alkaa taas kääntyä syksyyn ja laskettuun aikaan on enää viitisen viikkoa ja kaikki edellisetkin projektit on ihan kesken. Eniten kyllästyttää keittiö, kun se ei vaan valmistu.
Kovin en ole nauttinut minkään tekemisestä vaan, noh suomalaisella sisulla, olen tehnyt hoidettavia asioita. Hampaat irvessä viime viikonloppuna hioin viimeisiä kasvihuoneen ikkunoita, seitsemän yhden päivän aikana. Ei olis muuten onnistuntu mutta lapset oli koko viikonlopun enemmän tai  vähemmän mummon ja ukin luona. Toiseksi viimeisen ikkunan kohdalla (kun selkä ja rannesärky alkoi olla jo perin tuskastuttavaa), hajoitin vielä ikkunaa sisälle viedessäni siitä yhden kiinni olleen lasin. Ja eikun takaisin ja poista niitä pirun kittejä lisää ja hio vähän lisää. Siinä kohtaa pääsi jo itku, kiroilin ja möykkäsin yksinäni mökissä, kunnes pakko vaan niellä kiukut ja lähteä jatkamaan hommia. Valmistuihan ne sitten ja ehdin vielä sunnuntaina kitata ensimmäiseen ikkunaan kaikki lasit paikalleen.
Ja se ei ollutkaan niin mahdotonta kuin olin pelännyt. Sain lasit paikalleen jopa oikeinkin hyvin ja olin kovasti tyytyväinen, elämäni ensimmäinen ikkuna minkä kittasi! Siinä vaiheessa kiukkukin jo vähän helpotti ja ikkunoiden valmistuminen näyttäää taas vähän todennäköisemmältä.

Vaan niihin uusiin projekteihin. Mies aloitti kelkkavajan nikkaroimisen. Vähän meillä oli erimielisyyksiä sen sijainnista, mutta kai se tuossa välttää. Toisaalta ärsyttää, mutta tämän valmistuminen sentään tänä vuonna näyttää hyvinkin todennäköiseltä ja tuohan se kaivattua lisätilaa.
Hirevästi tuo ei ole vielä maksanut, suurin osa runkotavarasta ja kattopellit on ollut ilmaisia, seinään tulevat laudatkin ostettiin tosi halvalla.

Saatiin jokin aika sitten miehen ukilta sellainen ihana astiakaappi, alkuun ajattelin että lykkään sen kunnostamisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja laitan sellaisenaan keittiöön, mutta todettiin että se haisee niin pahalle (on ollut vanhassa talossa jossa on asunut sisällä tupakoiva ihminen), että se on pakko kunnostaa ennen sisälle vientiä. se on seissyt varmaan kuukauden kellarissa, odottamassa aikaa ja inspiraatiota.
Nyt sitten pistin senkin alkuun, ja aloin kaapimaan noita vanhoja maaleja pois. Ei kyllä oikeastaan kiinnostanut, mutta onneksi maali on lähtenyt ihan kohtuullisesti irti. Saapahan taas sitten vähän sisustaa keittiötä, tämä on tulossa siellä olevan ruman ei puisen kaapi tilalle.
Vähän vielä mietuityttää tuo väri, varmaan maalaan sen tuollaisella alkuperäisellä vähän turkoosin vihreällä, mutta maalaanko myös nuo punaiset punaisella vai teenkö kaapista yksivärisen. Tuo punainen oli tuon turkoosin maalin alla, eli kaappi on ollut yksivärinen ja ihan alunperin punaisilla koristeilla. No sitä ehtii vielä miettiä.

Hunajaakin riittää vielä lingottavaksi, pari iltaa ollaan jo lingottu ja vielä menee kaksi tai kolme iltaa ennekuin kaikki ollaan saatu. Vähän väkinäiseltä sekin homma on tuntunut.
Kanatkin on olleet mukavia kavereita koko kesän, mutta alkaa tuntua että niidenkin aika on kohta lähteä. Kaipaan todella paljon nyt rauhoittumista ja enenmmän kiireetöntä tekemistä perheen kanssa. Ajatukset on alkanut kääntyä jo jouluun, leipomuksiin ja lahjoihin (niiden antamiseen). Emme anna yleensä kovin monille lahjoja, lähinnä vanhemmile ja muulle lähipiirille, mutta minusta on ihana koota heille sellaisia joulukoreja, aina lähinnä itsetehtyjä juttuja ja jotain muuta mukavaa. Kasvimaankin voisin jo laittaa pakettiin ja antaa olla ensi kevääseen, mutta eihän se vielä passaa, kun kaikki juurekset on vielä maassa. Oikeastaan herneet on ainoita joista ei kannata enää mitään odottaa, sato oli melko onneton tänä vuonna. Lantut sen sijaan on valtavia ja yksi kesäkurpitsakin oli venähtänyt melkein kolmekiloiseksi. Sitä en enää edes kehdannut maistaa, kanoille se kyllä kelpasi hyvin.
Tänään varmaan pidetään työtön ilta, mies lähti sählyä pelaamaan ja minäkin sain hetken aikaa bloggailla, huomenna jatkuu sitten hunajahommat.

maanantai 18. elokuuta 2014

Päivittelyä vaan

Vähän sateista on ollut, mutta sai mies kuitenkin valettua sen kasvihuoneen anturan, hiekka ei vaan enää kyllä riitäkään sokkelin valamiseen sitä täytyisi saada peräkärryllinen haettua. Mies aloitti myös rakentamaan sellaista yksinkertaista kelkkatallia, kokoa sille tulee kuitenkin joku kymmenisen neliötä niin saapahan muutakin roipetta sinne työnnettyä.
Sipulitkin nostin eilen, kun meinaa olla niin sateita luvattu tälle viikolle. Saavat nyt kuivua tuossa liiterin räystään alla, kun eivät sisälle liiteriinkään oikein sopineet. Aika paljon on tuollaisia pieniä, ainakin viime vuoteen verrattuna, liekkö kuivuus sitten niitäkin vaivannut.
Syksyä  alkaa tosiaan olla jo ilmassa, vaikka päivällä on vielä ihan mukavan lämmin, oli minulla tänään taas pitkästä aikaa villasukat jalassa.
Marjatkin alkaa olla kerättynä ja mehustettuna. Enää puolukat olisi saatava, mutta ne ei ihan vielä ole kypsiä. Haaveilen kyllä vähän puolukkatuoremehusta, mutta saas nähdä miten sitä enää jaksaa tuotta metsässä kyykkiä kun tuo maha alkaa melko iso jo olla, survosta nyt on kuitenkin saatava muutama purkillinen, kun se loppui pahimmoilleen viime talvena.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Työtä riittää

Töitä on ollut viime aikoina melkoisen paljon. Eilen piti jo pitää vähän huilipäivää, tosin melkeoisen kauan meni tiskatessa mehumaijoja ja sankkoja ja siivotessa edellisten päivien sotkuja. Tänään ei enää väsyttänyt niin paljon vaikka lapset herättikin taas jo kuudelta.
On tullut kerättyä mustikoita. Punaherukat tehtiin mehuksi, ihan mukavat 15 litraa sitä tuli. Hunajaa on taas lingottu lisää sellaiset kolmisenkymmentä kiloa, pitäisi vielä siivilöidä ja purkittaa. Sain myös valmiiksi, vihdoin ja viimein lasten leikkipaikan tuonne pihalle. Hieman hommaa oli lapioida sellaiset puolitoista kuutiota hiekkaa siitä pois. Ilahduttavan paljon sitä hiekkaa sitten kuitenkin jäi ja niinpä mies laittoikin alulle kasvihuoneen!
Oli käynyt hakemassa styroksia ja rupesi nikkaroimaan muottia anturalle. Kauheen monimutkaista tuo betonirakentaminen tuntuu olevan. Minä ajattelin että siihen vaan lätkäistään pari lautaa ja pari myllyllistä betonia, no eihän se ihan niin sitten menekään. Kun tästä ääneen mainitsin, sainkin sitten esitelmän miten tehdään vaikkapa seiniä ja paljonko sinne menee rautaa. Kauhia homma jonkun pienen betoniviritelmän takia. No on se hyvä että joku ossaa. Tänään saisi sitten varmaan valettuakin tuon jos ei ihan kauheasti sada, sitten sokkeli päälle.
Periaatteessahan tuota pääsisi rakentamaankin jo tänä vuonna. Ainut vaan että minä en ole vielä hoitanut omaa osuuttani ja kunnostanut vieläkään niitä ikkunoita. Ensimmäiset olen jo saanut puhdistettua ja öljyttyä pellavaöljyllä, seuraavaksi pitäisi alkaa kittaamaan ikkunoita paikalleen ja maalaamaan. Ja vielä olisi seitsemän ikkunnaa puhdistamatta ja öljyämättä. Tuossa maalinpoistossa ja terveen puun esiin hiomisessa menee muuten ihan älyttömän kauan, eikä se muutenkaan ole minun lempihommaa.

Lisäksi vielä pihalla riittäisi muutakin puuhaa, joten pikkuisen meinaa ressikin jopa välillä iskeä, kun paljon pitäisi saada vielä aikaan. Lisäksi kun tuo satokausi on parhaimmillaan ja kurkkuja ja punajuuria pitäisi alkaa säilömään ja mustaherukatkin odottaisi poimijaanasa ja mehustajaa. Mehiläisten kanssa riittäisi myöskin puuhaa ja jonkun pitäisi siihen vielä jaksaa välillä tätä kotiakin huoltaa, onneksi sain sentään eilen pahimmat sotkut siivottua. Päivät onkin tuntunut venyvän sinne yhteentoista, kun joitain hommia on vain helpoin ollut jättää siihen kunhan lapset on mennyt nukkumaan.
Toisaalta taas on niin älyttömän hyvä mieli kaikesta mitä on saanut aikaan ja miten hyvin satoakin näyttäisi tulevan. Joskin kastella olisi pitänyt enemmän kasvimaalla, kun porkkanat kasvattelee vähän noita juuria ja osa avomaankurkuista oli hieman kitkeriä. Yhtä tomaattia tosin kastelin liikaa ja se kuoli. No aina ei ihan kaikki voi mennä nappiin.
Nyt täytyykin lähtä taas hommiin.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Surrurr hunajaa..

Vähän on tullut kirjoiteltua mehiläisistä tänä kesänä, ainakin vähemmän kuin on ollut tarkoitus. Piti kertoilla vähän siitä ja vähän tästä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toisaalta välilllä mehiläiset ovat jopa harmittaneet ja on tehnyt jopa mieli pistää kaikki pois.
Osittain se on johtunut alkuvuoden raha asioista johtuvasta uupumuksesta ja siitä seuraneesta tarvikkeiden vähyydestä, nyt kun raha asiat ovat edes sinnepäin kunnossa (tarvike pula on edelleen) on helle vienyt kaikki voimat.
Toisaalta taas olen saanut mehiläisten pistoista ihan kamalia reaktioita, viimeksi yhdestä pistosta nenään seurasi muutaman päivän jalkapallo päänä reaktio ja pistot ovat oleet ihan kamalan kivuliaita.
Yksi pesä oli ihan järjettömän vihainen alkukesästä ja sen kanssa oli ongelmaa, häiriköivät pihalla. Mietin pitkään sen myymistä, kun ei ollut uutta emoakaan ostaa, jätin kuitenkin myymättä ja pikkihiljaa tultiin senkin pesän kanssa paremmin juttuun, nyt se on ehdottomasti paras pesä kolmesta, ja melkein rauhallisin.

Hunajaa taitaa tulla ihan älyttömästi, tai no joku varmaan olisi osannut hoitaa mehiläisiä paremmin ja saisi vieläkin paremman sadon, mutta vähän jopa yllätti tuo hunajan tulo. Nyt on lingottuna sellaiset 44kg ja vielä pesillä on yhteensä 7 hunajalaatikkoa.
Yhteen hunajalaatikkoon mahtuu muuten sellaiset 22kg hunajaa, voitte siis kuvitella että parin viikon päästä me hukutaan hunajaan, tosin en nyt usko että ihan täyteen enää keräävät hunajaa niitä kaikkia laatikoita, mutta paljon sitä kuitenkin vielä tulee, vähän jo hirvittää että mihin me joudutaan sen kaiken kanssa.

Helle rajoittaa tällä hetkellä kaikkea tekemistä, vaikka pari viileämpääkin päivää on nyt sentään mahtunut joukkoon, hirvittää jo valmiiksi ensi viikolle luvatut helteet. Ruokahalukin on mennyt ja päivä joutuu vaan makoilemaan tämän mahan kanssa. Lapsilla vaan riittää silti tuota energiaa ja sitä pitäisi saada jotenkin kulumaan, äitillä vaan ei nyt riitä puhti samaan tahtiin, siitä on seurannut vähän kireitä hermoja lisää.

Toisaalta toivon että loppukesä olisi lämmin, että satoa ehtisi tulla hyvin kasvimaalta, mutta riittäisi varmaan vähän vähempikin kuin 30 astetta, ihan pikkuisen päälle 20 olisi sellainen sopiva.
No ensi viikolla pitäisi kuitenkin alkaa keräillä punaherukat pensaista pois, vaan taidan vain tyytyä laittamaan ne pakkaseen ja keitellä mehuksi myöhemmin, ei tee mieli pitää hellaa päällä kovin pitkään. Kovin pitkään ei mene enää myöskään mustaherukoissa ja mustikoitakin pitäisi jaksaa keräillä ainakin yksi sankollinen, yksi sentään viikonloppuna jaksettiin kerätä ja saatiin pakkaseen, tuoreena niitäkin olisi mukavin syödä, mutta tässä meidän lähellä ei oikein ole mustikkaa, ei tule sitten lasten kanssa lähdettyä niitä poimimaan, kun ei taaskaan ole minulla autoa käytössä.

perjantai 1. elokuuta 2014

Satokausi alkaa

Vähän ollaan myöhässä sadon valmistumisen suhteen. Vasta heinäkuun viimeisellä viikolla on kasvimaalta saanut muutakin kuin sipulia ja yrttejä. Varhaisporkkanoita ollaan syöty ja voi että ne on hyviä! Vuoden pahinta aikaa on kun edellisen vuoden porkkanat loppuu ja uusia ei vielä saa.
Salaattiakin on saanut napsia, mutta ollaan mieluummin ostettu varhaiskaalia, joten salaatit on jääneet melkein syömättä, onneksi en niitä paljon kylvänytkään.
Ensimmäiset sokeriherneetkin alkoi kasvaa jo syöntikokoisiksi, kovin isoiksi eivät pääse kun ne häviää melko äkkiä parempiin suihin.
Ensimmäisen kesäkurpitsan maistoin eilen.
Perunat on vielä maassa, muutama laatikossa ollut varhaisperuna maisteltiin juhannuksen jälkeen ja pari viikkoa sitten kävin yhden nostamassa ylös, vain todetakseni ettei enempää vielä kannata. Tänään kuitenkin ajattelin ehkä käydä niitäkin taas katsomassa.
Paras yllättäjä tälle vuodelle on ehdottomasti paprika, maistoinkin jo ensimmäisen vihreän, ei se kyllä vielä kummoiselle maistunut, mutta hei, tuottaa sentään hedelmää.

Mansikat on ihan surkeita, todella vähän ollaan saatu, ovat ilmeisesti kärsineet kovasti kuivuudesta, kun enhän minä ole jaksanut kastella muita kuin kasvimaalla oleviua kasveja. Päätinkin siirtää ne kasvimaan puolelle, kunhan joku jaksaisi kääntää sinne lisää tilaa.
Ensimmäiset tomaatit maisteltiin, tosi hyviä olivat, eivät olleet pettymys niin kuin ne ostotaimet viime vuonna. Vielä saa kuitenkin tovin odottaa että niitä enemmänkin syötäväksi kypsyy.
Tomaattien kasvu on vähän pysähtynyt, uusia raakileitakaan ei kovin joutuisasti tule, ilmeisesti on vain ollut liian kuuma.
Helteet ovat alkaneet olla myös minulle vähän liikaa, päivällä ei vaan kerta kaikkiaan ole enää pystynty tekemään mitään, edes syömään. Onneksi ollaan vihdoin saatu sitä vettä taivaaltakin, ei nyt ihan mahdottomia määriä, lähinnä lyhyitä rajuja kuuroja. Eilenkin tuli vettä ihan älyttömästi tosi lyhyessä ajassa ja samalla lykkäsi kunnon tuulen. Betonimyllykin lensi kumoon, samoin lasten lelulaatikko pihalla heitti kuperkeikan. Ihan läpimärkä olin kun juoksin laittamaan kasvuihuoneen lasit paikalleen ja yhden mehiläispesän styroks kattokin lähti karkuun. Mitään varsinaisia vahinkoja ei kuitenkaan onneksi päässyt tapahtumaan, kaupungissa oli jokunen puu kaatunut tielle.
Hunajaakin tulee ihan kivasti, vasta alkuun ollaan päästy ja yli 40 kiloa sitä ollaan jo lingottu.

Osaisikohan joku vielä tunnistaa tämän kasvin, se on ilmestynyt jostain tuonne yrttipenkkiin lipstikan viereen. Viime vuonna sitä ei ainakaan siiä ollut, tai sitten olin vain sen kitkenyt sen pois (hieman on tuon yrttipenkin kitkeminen jäänyt, kun ne olisi tarkoitus siirtää kasvimaan puolelle, kunhan tilaa sinne vapautuu).
Lopuksi vielä lisää kukkivia liljoja.