torstai 17. heinäkuuta 2014

Perennoja

Onhan meillä toki pihassa kukkiakin. Sain jopa aikaan tänä vuonna yhden kukkapenkin, siihen kylvin siemenestä erilaisia niittykukkia. Toki niitä olisi siinä kasvanut muutenkin, mutta halusin vähän jotain muitakin kuin koiranputkea, niittyleinikkiä ja voikukkaa. Kuvattavaa siinä ei vielä oikein ole, kun ovat niin hitaasti kasvaneet, mutta jos loppukesästä siinä sattuu joku kukkimaankin lupaan ottaa kuvan.

Vaan on meillä kaksi ihan oikeaa kukkapenkkiäkin, talon mukana tulleita. Toinen on minusta vähän hölmössä paikkaa, mutta olkoot kun siinä kauniita kasveja kerran kasvaa.
Akileijoja löytyy myös tummanpunaisena, vaaleanpunaisena, valkoisena ja erisävyisinä sinivioletteina. Uhkaavat vallata koko tämän kukkapenkin.

Mikähän lie tämänkin nimi, nätti on, mutta vähän on päässyt valtautumaan.

Onkos tämä joku päivälilja? Ei mitään hajua, yksinäisenä nököttää tuossa kukkapenkissä.

Tiikerililjojako nämä sitten olivat? Samannäköisiä oli myös tummanpunaisena, mutta ainakaan vielä ei se ole avannut kukkia.

Pioneita tulee jopa kolme tänä vuonna, viime vuonna oli vain yksi kukka. Tämä on se hölmössä paikassa oleva penkkin, mutta suunniteltu sillai kuitenkin oikeaoppisesti, että siinä kukkii joku koko kesän.

Ja jotta ei menisi ihan hömpöttelyyn, laitetaan vielä lasten omasta kasvimaasta kuva. Kasvaa sielläkin auringonkukkia, matalaa versiota, että jotain kukkaa sentään on. Salaattia, persiljaa, mansikoita, porkkanaa, ruohosipulia (ja rikkaruohoja), auringonkukkia, hyvin ötököiden syömää krassia ja herneitä. Nuo laatikot ovat käytöstä poistettuja mehiläisten pesälaatikoita, rajaavat sopivasti samalla tuota hiekka-aluetta.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kasvimaalla näyttää hyvälle

Miten voikaan tuollainen maa pläntti tuoda hyvää mieltä. Ihan vain kun sitä katselee.
Kasvimaalla näyttää tänä vuonna vihdoin hyvältä. Kasvit on ottanut hurjaa kyytiä kiinni kylmää alkukesää, jolloin kasvu oli todella hidasta. Vettä saisi silti tulla taivaalta enemmän, vähän on sadellut, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Kasvimaata vielä kastelee, mutta marjapensaat voi alkaa jossain välissä kärsiä, jos vettä ei tule pitkään aikaan kunnolla.
Kuva taas taattua kännykkäkamera laatua.

Etualalla herneet ja sinappia, seuraavassa penkissä punajuuria ja kauraa, kahdessa seuraavassa vuororivein sipulia ja porkkanaa, viidennessä penkissä kukka- ja parsakaalia sekä lanttua ja ihan takimmaisena jonkinlaisessa pienessä lämpöpenkissä kesäkurpitsa ja avomaankurkku. Liiterin seinää vasten näkyy uusi minikasvari tomaateille ja paprikoille ja kuvan ulkopuolelle vasemmalle jää vielä perunoiden lohko ja kuvaajan selän taakse toinen kasvihuone.
Sinappia ja lanttua on jonkin verran käyty nakertelemassa, kaalit on kuin ihmeen kaupalla selvineet hyvin vähin vaurioin.
Avomaankurkut kitui koko alkukesän ulkona, kasvua ei juuri ollut, mutta nyt ovat piristyneet ihan silmissä.
Paria tomaattia vaivaa, ehkäpä auringonpolttamat, kun en niistä mitään ötököitäkään löytänyt. Kukkivat kuitenkin ja raakileitakin on jo ihan kivasti. Lehdet vaan näyttää vähän onnettomilta osittain.
Mutta kaikkein positiivisin yllätys on paprikat! Kukkivat ihan hurjasti ja raakileitakin on useita, vaikka eihän taimillakaan ole kokoa kuin ehkä 30cm.
Mielenkiintoinen huomio sinänsä tomaateista, että kylvin kahta sorttia, toinen oli kaupasta ostettuja ihan oikeita siemeniä, toiset taas otin kaupan syötäviksi tarkoitetuista tomaateista. Alkuun oikeat siemenet kasvoivat huomattavasti paremmin, mutta jo kesäkuulla ne syötävistä tomaateista oteteut kiilasivat ohi.

Kaikesta huolimatta tuntuu hieman että kyllä nyt ollaan ainakin pari viikkoa myöhässä, tältä pitäisi näyttää kesäkuulla jo.
Satoahan tuolta ei vielä paljon saa, sipulia ja ehkäpä loppu kuusta uskaltaisi perunaakin nostaa. Salaattia on vähän kerätty, mutta sitä nyt ei hirveästi syödä muutenkaan, kun varhaiskaali maistuu paremmalta. Mausteet minulla on jäänyt ihan kokonaan keräämättä, tai siis lipstikka ja mäkimeirami. Persiljaa saisi ehkä pikkuisen jo nappailla samoin sitruunabasilikaa.
Toivottavasti saisin jo loppukesästä siirrettuä noita monivuotisia mausteita tuonne kasvimaan puolelle, kunhan jostain sopivasta kohataa vähän tilaa vapautuisi.

Kovasti toivon että saataisi vielä tälle kesää valettua antura ja sokkeli sille tulevalle kasvarille, pääsisi sitten ensi keväänä heti rakentamaan. Pitäisi vaan saada kuorma hiekkaa jostain.
Kovasti olen nyt pähkäillyt kiinteiden kasvualtaiden kanssa, mihin niitä laitetaan. Nythän minulla on tomaatit ja paprikat lähes kaikki sankoissa ja alkuun se tuntuikin hyvälle, mutta pidemmän päälle on alkanut tuntua, että lannotteiden ja veden lisääminen on hieman hankalaa, koska niiden kanssa on oltava aika tarkkana, ettei sentään hukuta taima, toisaalta sankollinen multaa kuivuu aika äkkiä.
Etelä seinustalle tulee joka tapauksessa kiinteä penkki, mutta laitanko myös länsi- tai itäseinustalle? Ovi tulee pohjoispäätyyn, eli tuonne liiterin puolelle ja sinne ei tule kuin korkeintaan pari ikkunaa. Jätän kuitenkin ainakin kaksi seinustaa ilman kiinteitä penkkejä, saa sitten jonkun pöydän ja hyllyjä ja työkalujakin mahtumaan sinne.
Muutenhan suunnitelmat alkaa olla omalta osalta selvät, pitää vielä vähän miestä konsultoida noiden rakenteiden suhteen, tietää sitten lopulliset suunnitelmat lyödä lukkoon. Suunnitelmia kasvihuoneen varalle olen tehnyt varmaan kymmenkunta. Hieman haastavaa on ollut, kun kasvari valmistuu vanhoista ikkunoista, joita sietysti on vain rajallinen määrä ja ne ovat sitten sen kokoisia kuin ovat. Lisäksi minulla oli valmiit päätykolmiot, jotka haluan ehdottomasti käyttää, kun niissäkin lasit on. Ne siis käytännössä määräsivät päätyseinän koon ja kun piti ottaa vielä huomioon, että kasvihuone pitäisi olla mahdollisimman suuri, mutta ei kuitenkaan yli 10 neliötä. Jos se olisi ollut isompi olisi sille joutunut hakemaan jo lupaa kunnalta. Aikas neliskanttinen siitä sitten tulee, mutta eiköhän ihan hyvä kuitenkin.
Pitäisi vielä jaksaa ne ikkunat kunnostaa, vielä pitäisi muutamasta ikkunasta maalit ja vanhat kitit ja lasit poistaa. Ja sitten vielä öljytä, kitata, maalata, noin miljoona pikkusta lasiruutua paikoilleen. Loppu alkaiskin olla sitten miehen hommia, saan mä vaan toimia rakennusmestarina ja antaa toi päteviä ohjeita vierestä. (tai ehkä jos hyvän haluan, annan sille vaan ohjeet etukäteen ja hulehdin ruokahuollosta ja nesteytyksestä ja pysyn pois tieltä)

Ja vielä loppuun (jos joku jaksoi lukea tänne asti) kiitos vielä kaikille lukijoille ja kommenttinsa jättäneille, näkyy tälläkin sivustolla vierailuja olavan jo yli 10 000! Se on kiva ettei tarvitse yksin aina höpöttää.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kesän ensimmäinen

Jotta tämä blogi ei menisi ihan oman elämän märehtimiseen, kirjoitetaampa vähän asiastakin.
En voinut enää vastustaa kiusausta ja pakko oli käydä mehiläispesää ryöväämässä sen verran että yhden kehän linkosin hunajaa.
Pesissä alkaa olla ihan kiitettävästi hunajaa, mutta se ei ole vielä niin paljon peitettyä, että enempää voisi ottaa. Mehiläiset ovat vasta alkaneet peittää keräämäänsä hunajaa, ja kehästä pitäisi 2/3 osaa olla peitettynä vahakannella ennen kuin voidaan olla varmoja että hunaja on riittävän kuivaa, liian kostea (yli 18%) hunaja alkaa käymään herkästi.
Omaan käyttöön kuitenkin menee jo, kun ei tuon kokoinen purkki meillä pitkään kuitenkaan kestä.
Kaksi kolmesta pesästä on nyt kolmella laatikkolla ja yksi (se vihainen) jo neljällä laatikolla.
Nyt vain toivotaan ettei ilmat mene liian kuivaksi, silloin ei kukistakaan irtoa mettä, sopivasti lämpöä ja sateista siis, niin saamme hyvän hunajakesän.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Huh hellettä..

..ja helpotusta. Miehellä alko tänään työt, ei enää samassa firmassa mutta alkopahan kuitenkin. Ainakin kesäksi ja jos töitä vaan on niin sitten pidempäänkin. Mut tärkein on että on nyt kesäksi, siihen asti että minulla alkaa äitiysloma ja minun tulot kasvaa. Selvitään sittenkin tästä kesästä. Helpottaa niin että heikottaa, vaan mieli on paljon korkeammalla kuin koko vuonna. Selvittiinhän siitä sittenkin!

Vaan ikinä ei ole hyvä. Vasta oli ihan liian kylmää ja nyt on ihan liian kuumaa. Ja pihalla syödään elävältä, ainakin näin ilta aikaan. Yritin käydä käsittelemässä niitä minun tulevan kasvihuoneen ikkunoita pellavaöljyllä, vaan enhän minä ehtinyt kuin kaksi ikkunaa sivellä ja sitten oli paettava sisälle, sen verran mustanaan ilma oli ötökkää. Nyt kutittaa joka paikasta.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Voihan murhe osa II, ei sittenkään niin murhe

Kun viimeksi valittelin miten kaikki on huonosti, päätin nyt osoittaa itselleni ettei kaikki niin huonosti olekaan.
Hyvää on
Kun tomaateissa on ensimmäisiä raakileita, niissä mitkä olen ihan itse kasvattanut siemestä asti.
Kun sain elien vihdoin pestyä lattiat ja siivottua muutenkin, vähän siivommassa kodissa on mukavampi olla.
Kun auto meni katsastuksesta läpi ja päästötkin oli sitten pienellä korjauksella taas ensiluokkaiset.
Kun ilmat alkaa vihdoin pikkuhiljaa lämmetä, eikä kasvihuoneeseenkaan ole tarvinnut kokonaiseen viikkoon viedä kynttilöitä palamaan yöksi.
Kanat voivat hyvin ja munivat hyviä munia. Ja se, että niitä vihdoin on!
Kun Muusakin alkaa pikkuhiljaa paranemaan, vilkkuluomet näkyvät enää vain vähän.
Kun vauvalla on kaikki hyvin, eikä sillä näyttäisi olevan samaa perinnöllistä sairautta kuin isoveljellään, eilen kävin ultrassa taas kurkistamassa.
Kun vihainen mehiläispesä ei ollut viime käynnillä niin mahdottoman vihainen ja ovat keränneet todella hyvin hunajaa. Päästään ehkäpä ensimmäiset jo kohta linkoamaan.

Sainpahan sentään jonkinlaisen listan hyvistäkin asioista, melkein silti tekisi mieli mainita, että edelleen ketuttaa joka ikinen päivä nämä jatkuvat rahahuolet ja huoli tulevaisuudesta, se että nuorempi lapsista on kuumeessa eikä päästä minnekään, ulkona sataa kaatamalla vettä ja se tarkoittaa lisää pakkosiivousta (vaikka sitten jälkeenpäin onkin mukavaa olla siivotussa kodissa), no ehkä en mainitse enempää..