perjantai 27. kesäkuuta 2014

Voihan murhe..

Vähän kaikki on tökkinyt viime aikoina, eipä ole oikein blogiakaan jaksanut päivittää, eipä kyllä ole ollut mitään kerrotavaa.
Nytkin ne, jotka eivät jaksa marinoita kuunnella (siis lukea), kannattaa klikata itsensä pois.

Miten se on, että huonot asiat tapaavat kasaantua, vai tuntuuko se vain sille. Hajotin meidän uuden (alle vuosi sitten asennetun) keraamisen lieden. Tiputin vahingossa lasisen öljypullon sen kulmaan, ja räks vaan, sehän halkesi. 150e jouduttiin loppupeleissä uudesta maksamaan, siis se mikä on kotivakuutuksen omavastuuosuus. No jokuhan ajattelisi, että ompa hyvä että oli kotivakuutus, mutta kun meidän tilanne on että se 150e oli ihan liikaa.

No sitten meidän kissalla, Muusalla näkyy vilkkuluomet ja sehän ei kissalla ole hyvä. Todennäköisesti sillä on matoja, mitään muita oireita ei ole ja yleisvointi ihan normaali. Sai matokuurinkin, mutta vilkkuluomet näkyy edelleen, joskin välillä jo vain ihan pikkuisen. Täytyy antaa uusi kuuri, mutta jos ei kohta ala tilanne normalisoitumaan, pitäähän toisella tietysti eläinlääkäriin päästä ja sitten me ollaan syömättä koko loppukuu.

Toinen auto ei meinaa millään mennä katsastuksesta läpi, mitään isoa siinä ei ole, päästöissä vaan happi arvot ihan pikkusen yli sallitun. On vaan tuo katsastus ihan törkeän hintaista täällä ja siihen auton korjaukset päälle, joihin ei toistaiseksi ole onneksi mennyt ihan mahdottomia, kiitos, tee-se-itse henkisen miehen ja pihassa seisovan elinteluovuttajan. Mutta jos ei tänäänkään mene iltapäivällä pakokaasutestistä läpi, en kyllä tiedä enää että mitä teen. Korjaamiseen ei ole enää rahaa, eikä kyllä uuten katsastukseenkaan. En haluaisi rueta katasastamatonta autoakaan myymään, koska sen arvo tippuu silloin aika paljon.

Rahaa on mennyt myös tässä kuussa kellarin putkiremonttiiin, kun meillehän tulee se vesiosuuskunna jätevesiputki ja niiden kiinteistökohtaisten pumppaamojen asennus alkaa 1.7, jolloin näiden sisällä tehtävien hommien on oltava valmiit. Siitä tosin milloin ne tulee meille sitä asentamaan ei ole mitään hajua, voi mennä vielä kuukausiakin. Mutta sieltä tulee sitten taas lisää laskua kun tulee sähkäri ja putkimies ja kaivinkone heilumaan ja asentamaan sen pumpun.

Tässä kuussa on vielä ollut ylimääräisiä sairaanhoitoon liittyviä menoja ja ollaankin jouduttu käyttämään meidän säästöjä ihan elämiseenkin, siis sitä rahaa mikä oli muun muassa varattu tähän jätevesihommaan ja ylipäätään talon remontointiin.

Niin ja miehellä pitäisi pitää pitämättömät lomat (3 viikkoa) syyskuun lopuun mennesssä, että liiton maksuihinkin tulee sitten pakolla 3 viikon katko, käytännössä ollaan siis yksi kuukausi ilman rahaa. Ne on siis viime vuoden pitämättömiä lomia, jotka on maksettu vuodenvaihteessa, mutta eihän niitä rahoja enää ole.

Ja pitäisi ostaa yksi uusi mehiläsikuningatar, siihen vihaiseen pesään, ja vähän pesätarvikkeitakin, mutta kun niihin ei vaan ole rahaa. Kuiviketta kanoillekin pitäisi hommata, ruokaa niillä sentään on. Ja itse tarvitsin vaatteita, mutta kun ei ole edes kirppikselle mennä mitään ostamaan. Ruoastakin, siis lähinnä sen laadusta, ollaan jouduttu rajusti tinkimään, monia tuotteita joudutaan ostamaan ulkomaisena, mitkä aina ehdottomasti ollaan kotimaisena ostettu ennen. Luomustakin on saanut luopua. Tuntuu että kaikkea muutakin pientä vastoinkäymistä tai muuten vaan epäonnea on kokoajan. Eihän meillä ollut ennenkään paljon rahaa, mutta kun nyt sitä ei ole ollenkaan ja se on ihan oikeasti ongelma.

Hetkittäin minua vaivaa toivottomuus, eikä mitkään asiat enää suju, olen kyllä vähän sellainen luonnekin, että minun on vaikea nähdä ja ajatella asioita positiivisesti. Mies on sentään vähän valoisampi luonne.
Elokuun lopulla minulla pitäisi päästä äitiyslomalle, mutta enpä ole tästäkään raskaudesta jaksanut iloita. Toivon vaan että tämä vuosi on ohi mahdollisimman pian.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mehiläiset

Kylmä sää senkun jatkuu vaan, eikä loppua näy.
Tämä on myös minun ensimmäinen kevät mehiläisten kanssa (ensimmäinen jaokkeeni tuli 15.6 viime vuonna) ja vähänkö olen ollut välillä pulassakin että mitäs näiden kanssa nyt tehdään. Koko kevään ja alkukesän jatkunut lampötilojen sahaaminen helteistä pakkasiin on saanut näin hoitajassa vähän hämminkiä aikaan. Toisaalta pesässä on paljon mehiläisiä, mutta kun on näitä kylmiä ilmoja niin meden ja siitepölyn keruu on melkoisen heikkoa, aina välillä, ja suuri mehiläismäärä ja kylmä ilma taas lisäävät ruoan kulutusta. Yksi pesä olisi mehiläismäärältään jo melkein niin iso, että siihen voisi lisätä kolmannen laatikon, mutta kun on niin kylmää, en sitä kyllä haluaisi vielä tehdä.

Yksi pesä yritti jo parveilla jo kuun vaihteessa ja siihen tein ns. lentomehiläisten harhautuksen. Jaoin pesän keinotekoisesti kahtia poistaakseni parveilukuumeen. Parveilu on siis mehiläisten luontainen tapa, jolloin emo lähtee puoli pesää mukanaan etsimään uutta elianaluetta, hoitajan näkökulmasta ei siis ole kovin suotavaa.

Yhden pesän totesin tulleen vaan kertakaikkiaan niin vihaiseksi, että siihen on pakko saada uusi emo, pesällä käynti ei ole kovin mieluisaa ja ovat vähän häiriköineet pihallakin.

Kaikissa pesissä on melko vähän ruokaa, lämpimänä olen ne koittanut pitää, pitämällä lentoaukot pienellä ja sulkemalla pohjien verkot. Silti huolettaa että miten ruoka riittää, kun ilmat ei ainakaan tulevalla viikolla ala lämpiämään.

Minulla on siis nyt kolme pesää, joissa yhdessä on vihainen emo ja se täytyy vaihtaa, toisessa ei ainakaan vielä ole munivaa emoa, koska annoin niiden kasvattaa itselleen uuden emon, estäessäni mehiläisten parveilua. Kolmannessa sentään on hyvä emo ja pesäkin on iso ja rauhallinen, mutta kun niillä on kovin vähän ruokaa. Kauheata arpomista mitä minä noiden pesien kanssa teen, koko kevään olen ollut ihan pihalla ja tuntuu etten tiedä mehiläisistä oikein mitään.

Tuntuu ihan käsittämättömältä että kohta on jo heinäkuu, ainakin kun ilmoja katsoo, koko kesäkuu meni vain kesää odotellessa. Kaiken olen sentään saanut hengissä kasvimaallakin pidettyä, mutta avomaankurkuista ei taida tulla tänäkään vuonna mitään, ovat niin kituliaasti kasvaneet tuolla pihalla (siis ei lainkaan). Ensimmäinen tomaatin raakile kuitenkin näkyy jo, mutta saa nähdä miten jaksavat näillä ilmoilla kasvaa. Kasvu on niiin hidasta.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Luntakin vielä

Tänään sitten päätti, että on oikein mainio aika sataa lunta. Ensin tuli vähän rakeen tapaista, sitten rännän kautta lumeksi ja taas räntää, lopuksi ihan vettä ja nyt tuolla jo aurinko pilkahtelee. Tuuli on ollut ihan riittävä koko päivän.
Ei tästä nyt näy ihan hirmu hyvin tuota lumen tuloa, mutta eipä kyllä jostain syystä huvittanut heilua pidempään ulkona koittaen saada parempaakaan kuvaa. Ihan oikeaa lunta se silti on.
Mitähän loppukesästä tulee, mielenkiinnolla jään odottamaan.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kesäkö tämän piti olla..

Muutamia hellepäivä lukuun ottamatta, on koko kuukausi ollut ihan älyttömän kylmä. Eikä sille vielä näy loppua.
Nyt on vielä entistäkin kylmempää, hyvä jos lämpötilat nousee päivälläkään yli kymmenen asteen, eivät ainakaan yli viidentoista. Ja yöt ne vasta kylmiä onkin.

Olen onneksi jo vähän oppinut tulkitsemaan säätä ja millainen se on täällä meillä, kun säätiedotus lupaa sitä ja tätä.
Ainakin vielä tämän viikon saa käydä joka yö suojaamassa kasvit hallalta. Kasvihuoneissa olen poltellut kynttilöitä, se on näyttänyt riittävän, vaikka pakkasen puolella ollaan käytykin. Perunat olivat ottaneet vähän pakkasenpuremia toissayönä, sipulit ja porkkanat onneksi eivät ole vielä nokkiinsa ottaneet, vaikka eivät ole mitään saaneet suojakseen. Harsot kun ei vaan riitä kaikille.

Tälle viikolle oli luvattu yhdelle yölle vain 3 astetta lämmintä, se on sitten ihan takuuvarma pakkanen meidän alueella. Vaan eipä muutkaan yöt ole kuin neljää tai viittä astetta, joten kylmiä ovat yöt joka tapauksessa.

Vaikka mitään ei ole vielä menetetty, eipä tuolla oikein mikään kasvakaan. Tomaatti kyllä kukkii, mutta mahtaakohan niistäkään mitään kehittyä näissä lämpötiloissa.
Mansikkakin kukkii, vaan käyköhän vielä niin, että varisevat vain pois kun kylmää sattuu kohdalle. Mehiläisetkin lentelevät säästeliäästi, vaikka metsäkurjenpolvikin on aloittanut kukintansa ja mettä siis saisi kerätä ulkoa.

Todella toivon että ensi kuu olisi vähän lämpimämpi, ei nyt helteitä tarttis olla, mutta suotavaa olisi päästä edes yölämpötiloissa yli kymmenen asteen. Jotain satoa sentään tuolta kasvimaalta haluaisin.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kanasia, vihdoinkin

Vaikka näytti taas sille, ettei meille tule tänä(kään) kesänä kanoja, tuli niitä kuitenkin.
Tänään käytiin aamupäivästä hakemassa kuusi tehomunijaa, reilun vuoden ikäisiä ovat, siis poistoon meneviä munintakanalasta.
Neljä munaakin ovat jo ehtineet meille pyöräyttää ja oikein hyvin ovat jo ehtineet sopeutumaankin.
Vähän raasujahan nuo ovat, kun höyheniä puuttuu enempi tai vähempi kaikilta, vaan jospa ne saisivat höyhenpeitteensäkin pikkuhiljaa takaisin.
Tuo koppero mikä niillä on, on vain eristämätön ja melko harva muutenkin, joutuvat siis kylmien ilmojen tulle pataan.
Mutta olen minä onnellinen näistä kanasista!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Puntin uusi elämä

Minun parhaat kesähousut menivät sitten repeämään haaruksista, kangas olikin sieltä jo aika kulunut, en vaan ollut huomannut sitä ajoissa, että olisi kehdannut jotain tekohengitystä antaa. No parin euron kirppislöytö se vaan oli, mutta harmitti silti, kun repesivät niin, etten enää kehdannut parsimaan alkaa.

Muualla kangas olikin vielä ihan hyvää, joten toinen puntti sai luovuttaa elämänsä nuoremman pojan shortseiksi. Toisesta lahkeesta saisi vielä vaikka toiset, mutta saa odottaa uutta inspiraatiota.
Uutta shorteihin piti laittaa kuminauha ja langat, vyötäröresorikin riitti niin että riittää vielä toiseenkin.
En ole tehnyt mitään käsitöitä pitkään aikaan, tänään olikin ihan mukava ommella jotain helppoa pitkästä aikaa. Tekisi mieli kyllä virkatakin jotain, illalla siihen olisikin ihan hyvin aikaa, kun ei enää kehaa ompelukonetta tai saumuria huudattaa.
Jos tässä yrittäisi pikkuhiljaa tyjentää tuota kangasvarastoa, tuota tyynykangastakin on vielä vaikka kuinka paljon, enkä edes muista mihin sitä olen ostanut niin paljon.
Ompelin myös samaan syssyyn tyynynpäällisen lasten huoneeseen ja kirpparilta löytämäni verhokapankin sain vihdoin lyhennettyä kahteen osaan, liekkö kohta vuosi aikaa kun olen tuonkin löydön tehnyt. Oli sopivasti niin pitkä että, se riittää meillä kahteen ikkunaan. Se etu kyllä pienissä ikkunoissa on että verhokangasta ei mene metritolkulla.
Vielä pitäisi laittaa verhot pesun ja silityslaudan kautta ikkunaan. Ja sitä ennen saada mies laittamaan verhotangot paikoilleen, siinä voikin mennä melkein yhtä kauan kuin minulla meni inspiraatiota odotellessa verhojen ompeluun.