sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kasvimaa ja kasvihuone edistyy

Suunnittelin jo viime vuonna laajentavani kasvimaata hieman, laitoin silloin herne-kaura-ruisvirna seosta ja puna-apilaa kasvamaan silloisen kasvimaan viereen, muutamaan eri kohtaan.
Ja nyt kun huomasinkin että maa on jo niin sulaa ja kuivaa, päästiin sitten niitä alueita kääntämään. Ihan älytön homma on ollut, ollaan laajennettu entisestä noin 12 neliöstä 60 neliöön! Ja en kyllä olisi mitenkään saanut yksin tuota kaikkea tehtyä jos mies ei olisi rientänyt hätiin ja huitaissut vähän kuokalla maata ympäri. Vielä olis vähän hienosäätöä, käytävien ja penkkien tekoa, mutta mieli on todella korkealla, kun jo nyt katsoo tuota tulosta. Vähän tosin harmittaa kun meillä ei ole ollut perunoita itämässä, ne pitäisi jo alkaa laittaa maahan, ainakin varhaisperunat.
Kasvimaa on kahdessa osassa, yhteensä 60 neliömetriä. Mies nikkaroi myös tuollaisen väliaikaisen aidan tuhon ympärille, lähinnä pitämään lapset pois, ei vaan ollut muuta kuin tuota tosi tyyliskästä huomionauhaa laittaa.
Toinen asia missä ollaan mukavasti edistytty, on kasvihuoneen teko. Perustuksethan ne tietysti ensin täytyy tehdä ja niille monttu. Jos ihan oikeaoppisesti oltaisiin ne tehty, olisi pitänyt kaivaa yli kahteen metriin perustukset, mutta eihän siitä nyt olisi tullut mitään, käsipelillä savipeltoa kuopsuttaa, eikä tässä nyt olla taloa rakentamassa sentään (vaikka toivoisinkin, että kaikki lasit ei olisi rikki joka talven jälkeen). Montusta tuli siis vain lapionpiston syvyinen, tai vähän reilu. Vielä sinne pitäisi kaivaa salaojille syvennykset, sitten vähän  hiekkaa tasoitukseski, eristeet ja antura ja sokkeli. No ne ei olekaan enää minun alaani jo joten ei niistä nyt enempää.

Lähti siitä jokunen kuutio maata pois, itse kasvihuoneen koko tulee olemaan aavistus alle 10 neliömetriä.
Tarkoitushan oli, että teen muut työt itse, paitsi itse rakentamisen. Siis tuo monttu ja ikkunoiden kunnostus olisi minun hommia, ja maksaminen myös. Vaan miespä oli taas hyvällä tuulella ja ruopaisi tuohon tuon pikku montun. Laskeskelin että minulla menisi parisen viikkoa kaivaa tuo kasvihuoneen paikka, jos teen sellaista rauhallista tahtia, miehellä meni kaksi päivää. Kyllähän minäkin sitä vähän kaivoin, mutta kyllähän tämä homma, eteni vain ihanan mieheni ansiosta.

Täytyy kyllä vielä sanoa, että maanparannuskasvien laittaminen oli todella kannattavaa. Jo vuoden jälkeen huomasi maata käännettäessä sen eron mikä oli kohdassa jossa ei ollut ollut maanparannuskasvia. Harmitaa, että meillä ei ole nyt mistä lisätä kompiostia tai turvetta, ainoastaan hiekkaa löytyy jonkun verran. Täytyy käydä tuttavan luota hakemassa hevonpeetä ja kompostoida sitä, ja tuleehan meillä tietysti tuolta omastakin kompostiosta jotain, mutta se määrä on kyllä niin vähäinen, että ei mitenkään riitä enää koko kasvimaalle. Viime syksynä levitin sen vuoden käyneen kompstin kasvimaan pinnalle ja nyt keväällä se käännettiin sinne. Mutta vaikka meillä on paikkoin ihan puhdasta sinistä savea, näyttää tuosta kuitenkin ihan hyvää ja hienoa ainetta saavan, todella hyvältä vaikutti tuo osio mikä oli jo viime vuonna kasvimaana. Siihen kyllä on lisättykin, sitä kompostia, turvetta ja hiekkaa.

Kevät edistyy kohisten

Vähän aikaa sitten surkuttelin, että maa on vielä jäässä tai liian märkää. Kevät on kuitenkin ottanut sellaisia harppauksia ihan muutamassa päivässä eteenpäin, etten oikein mukana tahdo pysyä.
Maa on sulanut ja kuivanut ihan hetkessä. En olisi uskonut että savimaata pääsee näillä korkeuksilla näin aikaisin kääntämään, mutta niin vain pääsi. Kuivumista lienee edistänyt sekin että eipä ole noita sulamisvesiä paljon lumista tullut. Jokikaan ei ole tänä vuonna tulvinut.

Yhtäkkiä huomaan, että on myös ilmestynyt ensimmäiset kukkasetkin. Ja paju on alkanut kukkimaan, mehiläisillä riittää siis töitä taas ja näin myös ensimmäisen kimalaisen ja nokkosperhosen. Koivu on hiirenkovilla hetkenä minä hyvänsä, samoin herukat.

Lintujakin aloin jo kaipaamaan, ja nekin ilmestyivät rytinällä tällä viikolla pihapiiriin. Tiaisten lisäksi tänään on näkynyt västäräkkejä, peippoja, järripeippoja ja lehtokurppa. Jokin kurnuttajakin loikki uhkarohkeasti pihan poikki, vaikka lehtokurppa ei ollut monekaan metrin päässä vaanimassa syötävää. Pihassa pitää tietysti metakkaa myös melkoinen parvi rastaita. Käpytikkaakin on taas näkynyt ja ensimmäiset kurjetkin näin (en tosin meidän pihalla).


Vielä ihan pieni hetki sitten, oli aivan harmaata, vihreää ei näkynyt, mutta nyt alkaa tajuta että on paikkoja joissa ruoho kasvaa jo ihan oikeasti.
Pidän todella paljon kaikista vuodenajoista, mutta tuon ankean talven (jos sitä talveksi voi kutsua), on kyllä kevät todella tervetullut!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Remonttia kaipaava Mökki

Kirjoittelin eilen tuosta meidän pienestä mökistä ja ajattelinpa esitellä sitä vähän lisää.

Se on rakennettu joskus 50 luvulla, tarkempaa vuosilukua en muista, mutta löytyy sekin papereista. Mökki on hirsirunkoinen, ja ilmeisesti jälkeenpäin siihen on laitettu tuollainen rappaus julkisivuun. Ainakaan en koskaan ole viiskyt luvun hirsitalossa nähnyt vastaavaa.
Siinä on asunut vanhempi rouva miehensä kuoleman jälkeen, kun tyttärensä on muuttanut tähän meidänkin nykyään asuttamaan taloon, aina siihen asti kun on joutunut jonnekin hoitolaitokseen.
Talossa on kaksi  huonetta ja tupa, sekä kuisti. Jokaisesta huoneesta löytyy jonkunlainen tulisija. Sähköt sinne näkyy vedettynä roikalla, ainakin ovien karmeihin poratuista reijistä päätellen.

Tyhjilläänhän se on seissyt pitkään ja liekkö siitä muutenkaan enää pitkään aikaan kovin pidetty huolta.
Tämä ikkuna kaipaa kipesäti korjausta, laho on iskenyt. Muut ikkunat taitaisi vielä saada kuosiin perusteellisella huollolla, eivät ainakaan äkkiseltään tuntuneet erityisen pehmeiltä.

Oven alapuolelta oli tipunut rappaus aikaa sitten pois ja hirsi oli aivan laho siltäkohden. Hiiret olivat tehneet siihen vähän lisätuhoa ja käyttivät sitä pesäopaikkanaan. Pikasuojaukset pellistä, ei nätti mutta pitääpähän hiiret pois.

Salaojat tehtiin viime kesänä, piti kaivaa vaan vähän kukkapenkkiä tuohon edustalle, mutta se vähän riistäytyi käsistä. Edelleen (yllätys yllätys) hieman kesken. Rappaukset on alkanut tippua seinistä, halkeamia on jos niin paljon että nähtäväksi jää milloin alkaa isompia palasia tulla alas.

Pohjoisseinän sokkeli hieman pullistunut. Ja halkeillut. Vaattii ehkäpä jotain toimenpiteitä.
Mies oli vähän varomataon ja hipaisi lapiolla vähän seinää. Vähän ropisi rappaukset seinästä. Ei muuten alkujaan tiedetty että tämä on hirsitalo, alta näkyvä hirsi vähän vihjaili siihen suuntaan ja kylällä pitkään asunut naapuri vahvisti asian. On se hirsitalo.
Eteisenkään lattia ei enää ole entisensä. Nuo lattia- ja ovilistat on ihanat.

En ole ihan varma missä käytössä isompi talon huoneista on ollut. Siellä on vain betonilattia, siellä on myös lattiakaivo (joka ei ilmeisesti johda mihinkään) ja joku vesipatteri leivinuuni systeemi. Lattia on ihan palasina ja tullut kokonaan alas. Toimii ikkuna/ovivarastona.

Pienemmässä huoneessa (joka pilkistää oviaukosta) on kaunis vanha pöttöuuni ja ihnaakin ihanampi muovimatto. Sitä ei onneksi tarvitse säästellä, mutta tuvassa ja eteisessä olevat lattialaudat vähän mietityttää miten ne saadaan lattiaremontia alta ehjänä pois (ja takaisin).
Työtä talo siis kyllä kaipaa. Hirsien kunnostahan meillä ei ole mitään tietoa, ennenkuin tuo rappaus otetaan pois. Katto tässä on hyvä sentään ja sehän on talon tärkein osa.
Itse vähän pelkään että talo osoittautuu niin huonokuntoiseksi, että meillä ei ole mitään järkeä sitä alkaa kunnostamaan.
Me ei kuitenkaan tässä mökissä asuta eikä siihen huimia summia rahaakaan voida laittaa, ellei lotosta voiteta (mikä tietysti vaatisi edes sitä lottoamista).
Toisaalta on ihana päästä laittamaan taloa perinteisillä tavoilla ja materiaaleilla. Tuo meidän asuin rakennus kun ei oikein sellainen kuitenkaan ole. Jotain kosteus- ja lahovaurioita tuolla kuitenkin on ja muutamassa kohtaa näkyy vähän huolestuttavia veden jättämiä jälkiä.
Pikkuhiljaa sitä kuitenkin aletaan tutkimaan ja kertoilen sitten taas niistä enemmän.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Mökki käyttöön

Meillä on vihdoin oma pikkuinen mökki, matka kotoakin on varsin kohtuullinen, ovelta ovelle ehkäpä viitisentoista metriä. Kyseessä on siis meidän pihalla oleva vanha asuinrakennus, joka kyllä on aika huonossa kunnossa.
Kuva viime kesältä.
 Tähän asti talo on palvellut varastona ja ihan täynnä romua se on ollutkin, vaan vihdoimpa repäistiin ja siivottiin Mökistä tupa. Mökkiin kuuluu vielä kaksi huonetta ja eteinen, neliöitä ehken 40. Noista kahdesta pienemmästä huoneesta tosin on lattia romahtanut, joten niitä voi vain tavaran säilömiseen käyttää. Tuvan puolella lattia vielä kuitenkin siinnittelee ylhäällä ja siellä uskaltaa liikkuakin.
Jos tarkkaan katsoo (klikkaamalla kuva isommaksi) näkyy hellan vasemmalla puolella miten lattia on painunut. Ja kyllä, jalkalista on tukevasti omalla paikallaan, lattia on siitynyt vähän alemmas mitä pitäisi.
Suurin urakkahan oli kaiken tavaran saaminen jonnekin ihan muualle, vaan jonnekinhan ne pikkuhiljaa hävisi. Mies vähän joutui rassaamaan piippua jotta siellä saattiin savut kulkemaan (välillä tosin tahtoivat tulla vähän väärään suuntaan) ja pikkuista tulta ollaan nyt hellassa muutamana päivänä pidetty, jos piippu siitä alkaisi kuivumaan. Talossa ei tietenkään ole ollut piipunhattua joten kaikki vesihän on sinne päässyt. Samoin kaikki roskat, mitä oli ihan kiitettävä kerros savupellin päällä. Ihan suosiolla ei peltikään meinannut aueta.
Kangaspuutkin sai sinne sopimaan. Jotain tavaraakin täytyi vielä nurkkaan säilöä.
Vaan nyt on kiva käydä välillä mökkeilemässä ja lapset ainakin kovasti tuolla viihtyy. Esikoinen olisi jo kovasti sinne muuttamassa.
Ja olen minäkin pitkään odottanut että sinne pääsee edes kesäksi puuhailemaan, erityisen ihastunut olen tuohon Siro (no 44) puuhellaan. Olisinkin kovasti halunnut siirtää sen meidän taloon, mutta käytännössä se ei olisi ollut mahdollista ja järkevääkään se tuskin olisi ollut, koska tiilistä muurattu varaa kuitenkin huomattavsti paremmin lämpöä.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pesätarkastus

Nyt vasta pääsin mehiläispesillä käymään, kun vihdoin oli aikaa, sopivan lämmin ja tyyni. Uskalsi myllätä pesiä vähän perusteellisemmin.
Tuli savuttimeen ja pesille.
Hyvin lentävät, kun on lämmin ja tyyni sää.
Periaatteessa mehiläisiä ei kannata savuttaa turhan usein, se kuitenkin häiritsee yhdyskuntaa useamman tunnin ajan. Ideahan savuttamisessa on, että mehiläiset luulevat että on metsäpalo ja ahmivat kupunsa täyteen hunajaa (ja jos oikea metsäpalo uhkaisi, ne keräisivät mahdollisimman paljon hunajaa ja jättäisivät pesänsä). No periaatteessahan kaikki ovat leppoisempia maha täynnä hyvää ruokaa, mutta mehiläisellä on myös vaikeampi pistää koska sen maha on täynnä.
Tämä isompi pesä on kuitenkin sen verran iso (mehiläismäärältään) ja agressiivinenkin, että olen kokenut mukavammaksi savuttaa sitä hieman ennen pesälle menoa, jos ei ole jostain pikaisesta hoitottoimenpiteestä kyse, missä ei tarvitse pesälaatikoita paljon siirrellä. Tuo pienempi pesä on huomattavsti rauhallisempi, eivätkä yleensä hyökkää mustana pilvenä.
Myös keväällä savuttaa voi vasta kunhan lentäminen on kunnolla alkanut.
Joka tapauksessa mehiläisillä menee ainakin pari tuntia, ennenkuin pesä on palautunut normaaliin rytmiin, tänä aikana ne keräävät myös huonosti hunajaa. Siksi myös pyrin käymään vasta illemmalla tuossa isommalla pesällä, jotta se ei häiritse päivän lentoa ja keruuta. Tietysti nyt keväällä täytyy valita mahdoillisimman hyvä sää, mutta eipä ulkona paljon kerättävää ole muutenkaan, lähinnä vettä hakevat.
Hieman savua pesän lentoaukosta sisään.

Samoin vähän kannen alta savua mehiläisille, hetken odottelun jälkeen mehiläiset laskeutuvat vähän alemmas. Jos oikein tarkkaan katsoo (klikkaa kuvaa isommaksi), näkee pesän päällä voipaperin riekaleen ja vähän siitepölykorviketta. Nämä ahmatit olivat syöneet korvikkeen papereineen.

Pienmmällä pesällä kävin jo viime viikolla tarkistamassa ruokavarat ja sikiöinnin, isommalla pesällä en silloin käynyt.
Isommasta löytyikin hyvin (edelleen) ruokaa ja sinne laittamani siitepölynkorvike oli hävinnyt papereineen kaikkineen, pienempään pesään korvike oli kelvannut huomattavasti huonommin, siitä oli vielä syömättä noin kolmasosa.
Otin isommasta pesästä yhden melkein täyden ruokakakun ja laitoin viime kesänä talteen laittamani siitepölykakun sen tilalle. Sain näin myös lisää ruokaa pienempään pesään, kun laitoin sinne tuon ottamani ruokakakun.
Lisäsin myös ismopaan pesään korviketta, selaitetaan vain pesään kehien päälle.
Korvike painellaan kahden leivinpaprein välissä ohueksi lätyksi, toinen paperi poistetaan ennen pesään laittoa.

Korvike laitetaan pesään kehien päälle niin, että leivinpaperi jää päälle, se ehkäisee myös korvikkeen kuivumista ja taikinassa oleva hedelmäsokeri imee pesästä sen verran kosteutta, että taikin apysyy notkeana. Kuivunutta taikinaa mehiläiset eivät voi käyttää.

Isommasta löytyikin jo munintaa, emosta en kyllä nähnyt vilaustakaan, mutta muninta todistaa että siellä emo on.
Pienemmästä löytyikin sitten yllätykseksi jo isoja toukkia ja peitettyjä sikiöitä, mikä tarkoittaa että munia oli jo viimeksi siellä käydessäni, mutta en vain ollut sitä huomanut. Aika pienellä alalla sikiöintiä vielä kuitenkin oli, mutta hyvä tietää että se on alkanut molemmissa pesissä.

Kuvissa on siis isompi pesä. Valitettavasti en voinut kuvata kehien tarkastamista, koska se on yksin hieman hankalaa, jospa saisin kesällä järjestettyä lapsille joku kerta hoitajan niin että pääsisin miehen kanssa pesille, olisi mukava kuvata munia ja sikiöitä ja mehiläisiä muutenkin tarkemmin, yksin se on hieman hankalaa.
Lopuksi vielä pesä kiinni.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pihalla ja sisällä

Perjantai oli kovin huono ilmaltaan, joten se meni sisällä puuhaillessa. Leivottuakin tuli ja vaikka me ei sen kummemmin yleensä pääsiäistä vietetäkää, sain vähän jotain koristeltuakin.
Hain viime sunnuntaina muutaman koivun oksan sisälle maljakkoon, yksinäisen virpomis vitsan seuraksi (joku ei sitten ollenkaan muistanut, että niitä virpojia voi tulla), niihin puhkesi kyllä ennätysnopeaan lehtiä, ainakin vuodenaikaan nähden.


Kokeiltiin myös valutella hiukan mahlaa, siitä on todella kauan kun viimeksi olen mahlaa maistanut ja jotenkin muistelisin että se hieman makeampaa olisi ollut, mutta siihen kai vaikuttaa aika moni asia. Muistutti lähinnä raikasta lähdevettä, ei siis ollenkaan huonoa kuitenkaan. Sitä sitten juotiin jälkiruoan kanssa.
Simaa ajatteltiin siitä myös kokeilla tehdä vapuksi.
Torstaina oli perjantaita parempi ilma ja saatiin aika hyvin pihaa siivottua ja viimeiset polttopuutkin olisi kasassa kuivumassa. Haravoinnit olisi hoidettu ja kaiken maailman rojutkin saatiin vähän nätimpään järjestykseen. Kunhan ilmat vain pysyisi plussan puolella ja tuo maa vähän vielä sulaisi, pääsisi jo vähän maatakin kaivelemaan sieltä täältä. Pihaa pitäisi vähän tasoitella ja pari hiekka- ja multakasaa levitellä sinne tänne.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kukkia ja mehiläisiä

Pikkuhiljaa taitaisi alkaa kaikki esikasvatettavat olla itämässä. Ehkäpä jotain kukkiakin voisi laittaa vielä, matalaa auringonkukkaa ja siperianunikkoa laitoinkin.
Tomaatit, paprikat ja jalapenot sain vihdoin koulittuakin.

Jo viime kesänä minulla oli tarkoitus laitella vähän jotain kesäkukkiakin tai uttaa perennapenkkiä, ei sitten tullut yhden ainutta kesäkukkaa, eikä muutakaan.
Tässä pikkuhiljaa alkaa kuitenkin mielessä muotoutua jotain suunnitelmia. Haaveissa olisi sellainen pieni kukkaniitty talon aurinkoisemmalle seinustalle, siinä on melko vaikeasti hoidettava nurmikko alue, kun on niin rinteessä ja epätasainen. Sillä voisi saada vähän helpommin hoidettavan alueen.
Onhan meillä toki noilla pelloillakin jotain kukkia, mutta kerrallaan aika harva laji niissä kuitenkin kukkii, vähän kaipaisin jotain kokoajan kukkivaa niittyä ja monipuolisempaa lajistoa.
Kasvimaankin osalta alkaa suunnitelmat olla sen verran selvät, että voinen jo kesällä siirtää sinne yrttipenkkini ja raperperit. Myös pieni taimitarha pitäisi rajata ja vaahteran ja omenapuun pienet taimet siirtää sinne, ovat nyt vähän liian varjoisassa paikassakin.
Samalla vapautuisi kaksi kukkapenkkiä, ihan vain perennoille, mitähän kivaa sitä sinne sitten keksii.

Mehiläisiäkin kävin kurkistamassa, tai vain toisessa, pienemmässä pesässä. Emo löytyi, mutta ei yhtään munintaa, tosin ei niillä kyllä ollut yhtään siitepölyäkään ja ruokakin alkoi olla aika vähissä. Laitoin sinne yhden siitepölykorvikekakun.
 En jaksanut nyt käydällä tuota isompaa pesää avaamaan ollenkaan, kun siinä ainakin viimeksi käydessäni oli vielä niin paljon ruokaa ylälaatikossa, että hyvä kun jaksoin sen pesän päältä nostaa, selkäkin oli valmiiksi vähän kipeä.
Ajattelin kuitenkin ensi viikolla käydä myös isommalla pesällä, jos eivät ole kaikkea ruokaansa syönyt, ja otaa sieltä ainakin yhden ruokakakun ja laittaa se pienempään pesään. Sinne voisin myös laittaa viime kesänä talteen ottamani siitepölykakun ja ehkäpä annan myös niille jo korviketta, toivottavasti se innostaa emoa munimaan.
Tuntui kyllä viime kesänä, että pesiin ei oikein tahtonut kertyä siitepölyä, vain tuon yhden vajaan siitepölykakun pystyin pesästä ottamaan, muuten sitä tuntui olevan aika vähänlaisesti. Tuohon pienempään pesään sitä ei tosiaan ollut oikein jäänyt ollenkaan, ainakaan niin paljon että olisi riittänyt kevääseen asti. Ja jos en väärin muista ei sitä nyt kamalasti jäänyt isompaankaan pesään. Toivottavasti sitä tänä kesänä keräävät (ja saavat) enemmän, kun sitä pitäisi ainakin vähän varastoonkin asti kerätä.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi kirjoitin kakuista ja miten ne mehiläisiin liittyy, niin selvennykseski että ruokakakulla tarkoitan sellaista kehää, mikä on ruokaa täynnä, tässä tapausessa sokerilientä. Siitepölykakku on siis vastaavasti kehä johon on siitepölyä kerätty. Tosin mainitsemani siitepölykorvikekakku on vain sellainen lätty joka laitetaan pesään kehien päälle ja mehiläiset siirtävät sen sitten kennoihin varastoon tai käyttävät sen suoraan siitä. Yritän nämä kuvatakin seuraavalla keralla, nyt en ehtinyt.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Katsottavaa mehiläisistä kiinnostuneille

Mielenkiintoisesti mehiläisistä.

Kannattaa katsoa, vaikka jotain mainoksiakin siihen väliin on yritetty laittaa, ei kuitenkaan ylettömästi.

Siitepölytaikinaa

Tein mehiläisille eilen siitepölykorviketta, tai paremmin voisi sanoa että se on jatkettua siitepölyä.
Sen tarkoitus on edesauttaa mehiläispesän kevätkehitystä, jotta pesä olisi hyvässä keruukunnossa jo alkukesästä.
Mehiläisethän tarvitsevat siitepölyä nimenomaan toukkien kehitykseen. Ensimmäisenä siitepölyä tulee lepästä ja sitten pajusta, josta saa myös kevään ensimmäisen meden.
Kaikkialla siitepölyä ei tule riittävästi voimakkaaseen kevätkehitykseen, tai halutaan varhaistaa sadon saantia ja keruuta.
Itse haluaisin kokeilla miten hyvin saisin metsäkurjenpolvesta hunajaa, sitä on tällä alueella paljon ja tietojeni mukaan sen pitäisi olla yksi parhaita mesikasveja. Myös esim, rypsi tai voikukka voivat olla kasveja joista halutaan satoa, mutta niitä ei täällä meillä paljon ole.
Normaalisti pesä kehittyy heinäkuun polella täyteen keruukuntoon.
Metsäkurjenpolvihan kukkii yleensä joskus juhannuksen tienoilla, viime kesänä tosin kukinta oli varhaisempi ja se loppetteli kukintaansa jo silloin kun sain ensimmäisen jaokkeeni. Myös paju kukki viime keväänä todella nopeasti, toivottavasti tänä vuonna kestää vähän pidempään ja myös lentoilmoja riittää, sillä vasta ulkoa tuleva siitepöly saa kevätsikiöinnin räjähtämään, vaikka korvikkeen syöttäimisen aloittaisi jo aiemmin.

Siitepölyn kanssa meinasi tulla sellainen ongelma, että sitä ei tahtonut saadakaan. Tähän asti on saanut ulkomailta tuotua säteiletyttyä siitepölyä, jos ei ole omista pesistä halunnut tai voinut kerätä. Säteiletettyä tautivaaran takia. No jatkossa siitepölyä ei enää saakaan, ja enhän minä ollut tietenkään viime kesänä sitä kerännyt, koska minulla oli vain kaksi pientä jaoketta, joten tänä kesänä myös siitepölyä täytynee kerätä. Onneksi kuitenkin sain vielä 300g siitepölyä, mutta jatkossa ollaan sitten oman keräyksen varassa.
Siitepölyn kerääminen vaikuttaa kyllä jonkun verran hunaja satoon, koska mehiläiset keräävät yhtenä päivänä vain joko hunajaa tai siitepölyä, vaikka sitä tulee pesään joka päivä hieman molempia. Joten jos mehiläiset joutuvat keräämään siitepölyä hieman enemmän kuin normaalisti, ei hunajan keruulle jää niin paljon aikaa, mutta niin olen antanut itselleni kertoa että siitepölyä kuitenkin kannattaa kerätä, koska keväällä syötettynä sillä voi saada aikaisemman ja suuremman sadon. Joten sitä mikä on todellinen vaikutus huanjan määrään on hieman vaikea arvioida.

Viikonlopuksi oli luvattu lämmintä, joten ajattelin käydä silloin tarkistamassa pesien sikiöinnin ja jos sille tuntuu lisään myös siitepölytaikinaa.
Vähän kyllä olen nyt hukassa, kun en ole ihan varma mitä tulisi tehdä ja mihin aikaan, eivät mehiläiset sentään kovin helposti kuole, mutta hunajasatoon voi hyvällä tai huonolla tavalla itsekin vaikuttaa. Pesiä ei kannata kuitenkaan näin viileimmillä ilmoilla ihan turhan usein mennä avaamaan, koska lämpöhän sieltä karkaa silloin ja pesä on viileä jopa pari tuntia pesällä käynnin jälkeen. Ja se taas vaikuttaa sikiöihin.
Ohjeita ja neuvojahan minulla kyllä on vaikka kuinka paljon, mutta kun kaikkeen vaikuttaa aina hoitajan tottumukset, paikalliset olosuhteet ja jokaisen pesän yksittäiset olosuhteet. Koitappa siitä sitten aloittelijana löytää juuri tänne sopivat ajankohdat ja tavat.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tyhjä koppero

Kuvassa siis nuo kaksi harmaata ovea, siellä ne huussit on. Itse kuva taitaa kyllä olla toissa kesältä.
 Mies päätti repäistä ja raivasi meidän ison liiterin kyljessä olevan kaksi osaisen ulkohuussin. Tähän asti se on ollut täynnä auton renkaita ja puutrahatarvikkeita. Nyt on renkaat siististi liiterin puolella seinällä. Huussiin jätettiin vain toinen istumapaikka ja toiseen löysi tiensä siististi (lue: kunhan kaikki siellä suunnilleen ovat) kaikki puutarhatarvikkeet, koneita lukuunottamatta.
Vasemalla näkyy hussin puoli ja oikealla on tosi hyvässä järjestyksessä puutarhatyökaluja. Kuva otettu vasemmanpuoleisesta, eli huussin ovesta.

Se on siis sellainen missä alunperin oli kaksi istumapaikkaa ja molemmille oma ovi, mutta ei väliseinää. Molemmilla puolilla on myös pienet ikkunat.
Puutarhatarvikkeet olisi tarkoitus siirtää siihen (joskus) valmistuvaan kasvihuoneeseen. Toinen puoli siis jäisi tyhjäksi.


Minua alkoi jo viime kesänä houkutella tuo tyhjäksi jäävä koppero, kun jo silloin tiedossa oli että vain toinen ulkohuone otetaan käyttöön.
Koko ajan on kutkutellut pieni ajatus että sinnehän sopisi jotain pieniä eläimiä. Vaikkapa ihan vain kesäksi. Kun tuohon väliseinä tulee, tilaksi jäisi vähintään 130x80cm, riippuen sisäseinistä ja onko niitä. Isohan se ei siis ole. Valmis luukkukin sieltä olisi pihalle, se mistä jätökset sitten on ollut tarkoitus siivota.

Mutta mitäs noin pieneen tilaan voisi laittaa?
Viiriäiset ainakin menisi ja niitä saisi kahteen tai kolmeen kerrokseenkin. Pari kaniakin varmasti menisi, mutta en ehkä perusta pelkistä lemmikeistä, jotain hyötyäkin niistä pitäisi vähän olla ja kanien kohdalla taitaa tila loppua kesken (vaikka niitäkin kahteen kolmeen kerrokseen laittaisi), jos patapupuja meinaa sitten teetättää. Ankat voisi olla kivoja, mutta onnistuukohan niitä löytämään kohtuullisen läheltä? Kesäksi varmaan pata-ankkoja menisi muutama.
Eihän näistä kuvista paljon selvää kyllä tilasta saa, tila kuitenkin pikkuisen reilu neliö.
Ehkäpä tälle kesälle sinne ei vielä mitään tule, taidan kuitenkin yrittää keskittyä niihin kanoihin jos ne kuitenkin saisin ja tietysti sen kanalan valmiiksi.