sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pinnatuolit

Sain vihdoin ja viimein sellaiset ihanat pinnatuolit!
Eivät ne ole sellaiset Ilmari Tpiovaaran suunnitelemat hienot pinnatuolit, mutta enpä sellaisia halunnutkaan. Olen aina haaveillut tuollaisista hienoista tuoleista joissa on sorvatut yksityiskohdat pinnoissa ja jaloissa.

Nythän sitten ne löytyi, ja vielä kohtuulliseen 10 euron kappalehintaan ja neljä niitä sain.
Olenkin pikkuhiljaa saanut ruksittua minun, nämä vielä joskus saan -listaa. On pirtinpöytä- ja penkit, valkoinen sohva, pinnatuolit, tupakaapikin(tapaisen) sain.
No Listaan voisi kyllä nyt lisätä kohdan isompi pirtinpöytä, jotta saisin kolme pinnatuolia mahtuman yhdelle puolelle, nyt ei sovi kuin kaksi, vaikka meillä periaatteessa kuuden hengan kalusto onkin.



Pitäisi varmaan lisätä siihen listaan myös sellainen puhelin jossa olisi ihan kohtuullinen kamera, näyttää nykyään olevan tuon järkkärin käyttäminen, ja lataaminen, ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Mutta enhän minä sellaisia turhuuksia ostaisi kun entinenkin puhelin on vielä ihan täysin toimiva kapistus :)

Rojua, roskaa, ryönää..

..Ollaan siivoiltu nyt parina päviänä.
Talon kulmalta kiikutettiin varmaan parisataa kiloa erinäköisiä tiilenpalasia pois.

Pienen liiterin, siihen johon on tarkoitus tulla kanoja ja ehkäpä vuohia tai lampaita (sitten joskus), takaa sai kaivaa ihan kiitettävän läjän romumetallia ja muuta roskaa pois. Ja tosi paljon sinne vielä sitä ryönää jäikin, mutta ilman järeämpää kalustoa (lue: kaivuria ja kuorma-autoa, jolla viedä maa pois), on loppuja ihan turha kuvitella saavansa sieltä pois.
Pari tynnyrillistä jotain vahaa polttoainettakin löytyy, kukahan ne hakis pois?
Sinällään nuo rojut on tosi huonossa paikassa, koska olen (sitten joskus) suunnitellut tulevan vuohi/lammas aitauksen olevan just tuossa. Haluaisin sinne sellaisen pihaton, jotta saisivat vapaasti ulkoilla halutessaan.

Jos jotakin on ennen osattukin tehdä paremmin ja kestävämmin kuin nykyään, niin roskien lajittelu ja kierrättäminen ei kyllä kuulu niihin.
Sehän ei tosiaan ole ihan tavatonta, että vanhojen talojen jostain pihan perältä löytyy pienimuotoinen kaatopaikka.

Suurimmat rojut saatiin tosiaan pois tuosta ja täytynee nyt vain tyytyä laittamaan tuohon monttuun suodatinkangasta ja reilusti maata päälle. Tosin vuohet ja lampaathan ei taida kovin innokkaita maankäntäjiä olla joten jospa niistä ei haitaakaan olisi.

Saa nähdä saadaanko niitä kanoja tälle kesää. Olen käynyt kansalaisopiston kanakurssillakin nyt muutaman kerran, hirveästi en ole oppinut mitään jo mitä en tiennyt, mutta ei se kyllä ihan turhakaan ole ollut.
Tuo pikkuinen liiteri täytyy tosiaan saada sitä ennen jonkinlaiseen kuntoon. Nyt se on vähän heikolla hapella.
Sehän on vain tuollainen maapohjainen halkoliiteri, eikä mitenkään uusi, joten jokainen voi arvata miten maatavasten olleille hirsille on ajan saatossa käynyt. Ilmeisesti siellä on jonkinlaiset kivetkin ollut nurkkien alla, mutta ne on kyllä hävinnyt maan sisään aikoja sitten.
Ulkoverhouskaan ei ole ihan enää entisensä. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin toivoton miltä äkkiseltään voisi kuulostaa. Katto ja pystyrakenteet ovat kaikki kunnossa.
Tällä hetkellä tuo tönö seisoo erinäisten kivien ja tiilein päällä, tuettu sitä on muutamalla ylimääräisellä lankulla. Oiottukin ollaan vähän, jotta se ei ole enää niin kallellaan, eikä katto notkolla.
Täytyy kuitenkin vielä odottaa kevään edistymistä niin pitkälle, että maakin sulaa ja sitä voi kaivaa ja valaa sille kunnon nurkkatolpat. Alahirret täytyy vaihtaa kokonaan. Mies kuitenkin uhkasi että ei siinä kovin kauaa mene kunhan nuo ilmat (ja maa) vaan lämpiää että sitä pääsee tekemään.

Kevättä siis odotellessa!


torstai 27. maaliskuuta 2014

Pesien siivuosta

Puhdistin tänään pesien pohjat, tais siis vaihdoin ne puhtaisiin.
Tältä ne näyttivät. Talven ja erityisesti kevään aikana kuolee paljon mehiläisiä.

Tältä ne näyttää ilman mehiläisiä. Pohjassa on tuuletusta varten verkkoaukot. Etummaisena perinteinen puupohja pienellä aukolla (kaikissa ei ole verkkoa ollenkaan) ja taaempana uudemman mallinen styroxpohja jossa suurempi verkkoaukko.

Tuossa huomasi kyllä että, miten hyvä tuo iso verkkopohja on. Puupohjassa oli hieman jo hometta takakulmissa, ilmanvaihto ei siis ole ollut iohan riittävää, vaikka korotin ohuilla puutikuilla myös pesän takareunaa. Muuten ei kyllä sekään erityisen kostealta vaikuttanut, eikä myöskään tuo styroxpohja.

Mehiläisethän pärjäävät kyllä täällä pohjolan kylmässäkin hyvin talven kunhan ruokaa rittää ja mehiläisiä on pesässä tarpeeksi. Kosteus sen sijaan on pahasta (niin kuin muillekin eläimille) joten hyvästä ilmanvaihdosta talven aikan on huolehdittava hyvin.

Kevättä varten iso verkkopohja kuitenkin laitetaan umpeen, koska sikiöinnin kannalta lämmöllä on suuri merkitys. Kosteudesta ei sen sijaan ole enää niin iso huoli koska mehiläiset voivat jo tuulettaa pesää itsekin. Tuosta puupohjasta en laittanut verkkoa umpeen koska se on niin pieni, mutta pienensin lentoaukon vain muutaman sentin levyiseksi, talvellahan lentoaukko saa olla täysin auki, mutta siihen laitetaan hiiriestin (esim. 6-7mm silmäkoolla olevaa verkkoa, joka siis estää hiirten ja päästäisten pääsyn pesään).

Nyt vain odotellaan hyviä lentoilmoja ja pajun kukintaa, sieltä mehiläiset saavat kevään ensimmäisen meden.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pino koivua

Saatiin ensimmäinen erä polttopuitakin sahattua, halottua ja pinottua. Kasattiin puut myös tänä vuonna samalla tavalla kuin viimekin vuonna, klik.
Olen jo tämän vuotiseen kasaan iha tyytyväinen, siitä tuli huomattavasti parempi kuin viimevuotinen (josta ei näköjään valmiina kuvaa täällä olekaan, mikä ihan hyvä kun ei siitä kovin kaunis tullut), sain myös kasattua puut paljon tukevammin kuin viimeksi. Työ tekijäänsä opettaa.
Kuvan laatu vain on edelleen surkea kun en ole muistanut vieläkään ladata järkkärin akkua, on siis tyydyttävä kamerapuhelimeen.
Kauhean suurtahan tuosta yhdestä ei tullut, korkeutta sillä on jotain puolentoista ja kahden metrin väliltä ja pohjanahan sillä on neljä eurolavaa. Katto on kyllä vielä kesken kun loppui polttopuut.
Vielä meillä on siis vähän vajaa puolet polttopuista tekemättä. Moottorisahasta vaan hajosi bensaletku, ja se on jo kolmatta viikkoa takuuhuollossa, lupasivat yrittää saada sen vielä tällä viikolla valmiiksi (niin kuin lupasivat kahtena edellisenä viikkonakin).
Viime vuonnahan tein vain yhden tuollaisen pinon koivua ja onneksipa oli siinä suhteessa näin lauha talvi, että polttopuut juuri ja juuri riittivät. Nyt tulee vielä toinen melkein yhtä iso pino joten toivon että piisaavat ensi talveksi.

Vaikka polttopuuta olisi hyvä kuivata se pari vuotta, ollaan me tultu siihen tulokseen että sama polttaa omia vuoden kuivaneuíta kuin ostaa niitä vuoden kuivaneita. Vaikka nuo viime vuotiset puut ei ihan hirveän pitkään ehtineet kuivaa pihalla, oli ne yhtä kuivia kuin ne meitä ollaan ostettu. Monet osto puut oli todella märkiä vaikka piti olla "hyvää kuivaa koivupilkettä". Niitäkin piti sitten kuitenkin pinota pihalle kuivumaan.

Ensi kesänä saadaan toivottavasti kaadettua jo kahden vuoden puut ja ehkä myös tuotua ne pihaankin, nyt kun on se moottorikelkkakin, sitten saadaan jo kaksi vuotta kuivaa puutakin.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään tuloa

Koko talvi on ollut täälläpäin varsin harmaa ja ankea, aurinkoa on nähty tosi harvakseltaan, mutta eilen ja tänään on mukavasti paistellut.
Eilen oli jo varjossa seitsemän astetta lämmintä ja aurinko paistoi lämpimästi pesille ja siitäpä mehiläiset innostui lentelemään.
Klikkaa kuvaa isommaksi, niin näät lentelevät mehiläiset, etummaisella pesällä on kuitenkin vielä ihan hiljaista.
Mehiläisethän eivät ulosta koko pitkän talven aikan pesään ja kun sopivat ilmat tulevat lähtevät ne puhdistuslennolle (ja silloin kun lähtevät, ei ole pyykin ulkona kuivaus päivä, jos ei halua pestä pyykkejään uudestaan, mutta suotakoon se anteeksi, jos on koko talven pinnistellyt).
Tuossa pienemmässä pesässä oli selvästi enempi tarvetta puhdisuslennolle, siellä liikuskeli mehiläisiä parin tunnin ajan myös tänään. Isommassa pesässä (etualalla), kävi vain harvakseltaan mehiläisiä lentämässä eilen, tänään ei ollut liikettä olenkaan, siksi siinä on myös edelleen lentoaukon edessä tuo lentolauta (vanerilevy), mikä on pienemmässä laskettu alas lennon ajaksi.
Normaalistihan puhdistuslennon jälkeen pesien pohjat vaihdetaan uusiin, puhtaisiin, mutta puhuttuani oppi-isän kanssa, oli hän sitä mieltä että vielä ei kannata, koska on kylmät ilmat tulossa, vaihtaa sitten vasta kun tulee seuraavat lentoilmat, isommasta pesästä ei kyllä olisi vielä päässyt vaihtamaankaan, koska suurin osa mehiläisistä ei ollut vielä käynyt puhdistuslennolla.
Tyydyin sitten vain vähentämään pesien suojausta ja siivoamaan enimmät kuolleet mehiläiset pesän suuaukolta pois.
Sinällään nyt ei ollut aivan otollisin aika puhdistuslennolle, koska oli kuitenkin ehkä aavistuksen kylmää ja tuuli oli melkoisen kova, tuuli heittää raskaassa lastissa olevat mehiläiset helposti maahan, mutta nyt kuitenkin oli onneksi lumet jo niin hävinneet ja tuo edessä oleva maakin niin kuivaa että en usko suurempien vahinkojen tapahtuneen. Jos lunta olisi vielä ollut, olisvat mehiläiset helposti saattaneet kylmettyä hangelle.
Pitkästä aikaa nyt kun on taas päässyt seuraamaan mehiläisiä, tuli siitä oikein hyvä mieli ja kesääkin jaksaa taas odottaa.


Vähän olen laiska ollut tänä vuonna noiden kasvien kylvöjen kanssa. Viime vuonna tähän aikaan minulla oli jo vaikka mitä multiin laitettuna, mutta nyt olen jaksanut laittaa vasta parikaa ja jalopenoa itämään.
Kylvin suippopaprikaa, pensaspaprikaa ja jalopenoja 25.2, eli aika viime tipassa, tuntui että siemenet eivät meinanneet itää millään, mutta nyt on ilokseni saanut jo ensimmäinen jalopeno lehtensä ulos mullasta ja kaikki muutkin ovat kovaa vauhtia mustasta maasta ylös kapuamassa, ehdin jo huolestua että ehdinkö enää paprikoita ollenkaan saada. Nyt kun vielä olen palelluttamatta niitä.
Alkaisi olla aika laittaa tomaattia ja muuta itämään, jos vain jaksaisi ruukkuja hakea ulkovarastosta.

Aurinkoista kevättä! (tais siis sen odotusta, nythän on vielä talvi, vaikka ei siltä tunnukkaan)