torstai 27. helmikuuta 2014

Evira se kaiken keksii

Lukekaas tämä.
Oliskohan nyt kuitenkaan kannattanut linkata tätä, en varmaan saa nyt myydä enää hunajaa, jos ensi kesä niin paljon satoa suo, että sitä on myytäväksi asti.
Viime kesän satoa, hunaja valutetaan lingosta suoraan kaksinkertaisen siivilän läpi.

Ensimmäiset kylvöt

Pääsinhän minäkin piikkuhiljaa pois tästä, kurjaakin kurjemman talven kurimuksesta. Reipastuin elilen niin että laitoin jo ensimmäisetkin kylvöt, jalapenoja ja kahta eri paprikaa. Lisäksi laitoin vihanneskrassin siemeniä itämään, lehtisalaattia ja herneenversoista muistin myös tehdä uusinta kylvön.
Kerroin jokin aika sitten että olen siirtynyt kausiruokaan, vaan pakko tunntustaa että nyt siitä on lipsuttu ja pahasti. On tullut kyllä syötyä ihan kiitettävästi salaattia, kurkkua ja tomaattia. Päätin ostaa yhden salaatin ainekset ja sen jälkeen homma ryöstäytyi käsistä! Ensi talvena täytyy kyllä selvitä paremmin, ja myös varautua paremmin, olen nyt vasta tutustunut näihin ituihin.

Eilen oli myös tosi pitkään aikaan aivan mainio ulkoislukeli. Parin edellisen hyvin vesisateisen päivän jälkeen aurinko oli oikein tervetullut. Tosin ne vesisateet ja useamman asteen plussakelit ja eilisen auringonpaiste pitivät kyllä huolta, että lumet lähti melko tehokkaasti.
Vaikka talvi on ollut kurja koko Suomessa, on meillä kuin ihmeen kaupalla ollut lunta kuitenkin koko talven, ainakin sen varran että voi sanoa maan olleen valkoinen. No nyt ei enää ole, paikoitellen toki vieläkin, mutta moottorikelkalla on turha kuvitella pääsevänsä ajamaan enää. Jo ei joku takatalvi tule.
Innostuin kuitenkin lapioimaan tulevan kasvihuoneen paikan vähemmälle lumelle (tuo tikulla merkitty paikka, pienemmät tikut merkkaa kesän kasvimaan laajennuosaa). Vähän on ollut motivaatio hukassa senkin suhteen, kun nyt vaivaa tuo rahan puute enemmän kuin yleensä. Mies on edelleen lomautettuna ja kyllähän se alkaa jo pinnaa kiristää. Ei meillä nyt yleensäkään rahaa liiemmälti ole mutta sen verran kuitenkin että tullaan, omalla nuukalla tavalla, ihan kivasti toimeen. Kirppistely on ollut minulle sellainen henkireikä, vähän omaa aikaa kerran viikossa. Nyt en ole päässyt sinnekään pitkään aikaan. Ja sekös on pinnaa kiristänyt lisää.
No päätin nyt kuitenkin että jatkan alkuperäisellä suunnitelmalla, siis että kasvihuone valmistuu kesäksi. Jos ei niin sitten ei, mutta siihen pyritään.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuisti

Kuisti alkais vihdoin valmistua. Tietty kaikki listat, ikkunalaudat ja ulkoverhous puuttuu kokonaan, mutta kovassa käytössä on silti jo ja kaivattua lisätilaa se tuokin.
 Kuvissa vaatteet on lähinnä rekvisiittaa, oikeassa elämässä vaatteita ja kenkiä ja kaikkea on huomattavasti enemmän ja eivät todellakaan ole noin järjesyksessä.
 En oikeastaan ole sinisen ystävä, mutta tuonne kuistille jotenkin vain sinisen lattian halusin. En ole ihan varma onko tuo just se sinisen sävy mitä halusin, mutta ihan tyytyväinen siihen kuitenkin olen. On vain jotenkin hassua kun on lautalattia, joka ei oikeastaan näytä lautalattialta. Ei näy paljon lautojen välissä rakoja ja lattia on muutenkin niin tasainen.
Vielä pitäisi valita tuon oven väri, se on ollut tosi pitkään mietinnässä, ja sen kohdalla pää lyö edelleen tyhjää. Samalla pitäisi miettiä millä maalataan eteisen puolella olevat puolipaneelit.

Ulko-oven haluaisin myös vaihtaa. Haluaisin kuitenkin sellaisen umpinaisen. Ja sitten täytyisi vielä keksiä tuohon ulko-oveenkin väri.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Mehiläispesät talvella

Siinäpä ne pesät nököttää talvella, välillä olen vaan käynyt kuuntelemassa että elossa ovat. Vanerin palasia on lentoaukon suojana edessä ja sivulla, ettei linnut pääse niin häiritsemään. Välissä on parin sentin rakoja etä mehiläiset pääsevät kuitenkin sieltä välistä tulemaan ulos. Jalusta on verkotettu sellaisella tiheäsilmäisellä verkolla, että pesän alle ei pääse linnut, eikä päästäiset ja hiiret häiritsemään mehiläisten talvehtimista.
Mehiläisethän ovat hereillä koko talven, syövät syksyllä annettua sokeriliuosta, ja pitävät itsensä lämpimänä olemalla sellaisessa talvipallossa.
Talvella riittää että mehiläishoitaja huolehtii että pesää ei häiritä.

Pitäisi vaan alkaa uhrata ajatusta tuolle pesine kalustolle, pari pohjaa pitäisi rakentaa, kehiä puhdistaa, langoittaa ja vahoittaa. Pitäisi ostaa uusia pesälaatikoita (ja jotain ajattelin myös kokeilla tehdä), kasata ja maalata ne. Voihan olla että taas tulee kiire niidenkin kanssa.

torstai 13. helmikuuta 2014

Moottorivehkeitä

Saatiin vihdoinkin meille toinen toimiva auto. Kyllähän sitä tuli odotettuakin. Vuoden päivät ja vähän ylikin me vissiin ollaan oltu ilman toista autoa, välissä saatiin tuo vanha toimivaksikin vähäksi aikaa, mutta ei se pitkään tainnut ajokuntoisena olla.
Nyt sitten vihdoin oli rahaa millä uusi (uusi ja uusi, vuosimallia -95, mut uusi meille) auto ostettua ja kylläpä on mukavaa. Oltashan me varmaan aikasemminkin saatu joku rottelo ostettua, mutta kun tahdotaan molemmat olla niin nirppanokkia autojen suhteen, ei sit viittiny.

Vaan satuttiinpahan löytämään se mielusia auto niin edulliseen hintaan, että meillehän jäi vielä rahaa ostaa vihdoin ja viimein se moottorikelkka!
Meillähän on oma metsäpalsta, mutta se on silleen vähän huonosti että se ei ole ihan tien vieressä. Kaukana se ei ole tästä meidän kotoa, matkaa sinne on vain (kelkantietä) joku puoli kilometriä. Mutta tosiaan autotien ja sen palstan välissä on peltoa ja lisäksi palsta on sellainen pitkän mallinen, että kyllä se kelkka (tai tulishan ne varmaan jollain hevosellakin) on välttämätön jos sieltä puita haluaa kaataa ja saada ne poiskin sieltä.
Nyt sitten on yksi huoli vähemmän, kun ei tartte polttopuista ihan hirveästi huolehtia.
Tänä talvena ei tosin sieltä mitään kaadeta, mutta ensi kesänä varmaan ensimmäiset koivut ja sitten talvella mäntyä ja kuusta, saa vähän rakentelupuutakin.

Vaan onpahan yksi asia, missä muuten ollaan jo omavaraisia, nimittäin polttopuut!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Maajussi taas

Tanskalainen maajussi, on ainut televisio-ohjelma jota katson säännöllisesti (myös kaikki uusinnat) ja jopa odotan aina uutta jaksoa. Viime viikollahan näytettiin ensimmäinen jakso uudesta kaudesta, ja yllätys, yllätys, sitä ei tulekaan nyt kahteen viikkoon! Ja tästähän voi syyttää vain ja ainoastaan niitä typeriä olympialaisia.
En perusta muutenkaan urehilusta, varsinkaan sen katsomisesta (no joskus ehkä jääkiekkoa), saisi kaikki urheilu siirtyä niille urheilukanaville, että ei sentään kaikkien rauhaa rakastavien ihmisten tarvitsisi kärsiä niiden takia.

(Juu olen hieman tympiintynyt, niiden jotka pitävät urheilusta, ei tätä tarvitse lukea).

tiistai 4. helmikuuta 2014

Maajussi

Tanskalaisen maajussin uudet jaksot näkyis taas alkavan huomenna 20.30 Yle Femmalla.
Ei mulla muuta, että muistakaahan katsoa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kausiruokaa

Sen lisäksi että aloin noin vuosi sitten karppaamaan, aloin siirtyä pikkuhiljaa myös kausiruokaan. Jotenkin se vain alkoi tuntua luonnolliselta ja säästäähän se myös lompakkoa ja luontoakin.
Myönnettäköön kuitenkin että paprikaa, tomaattia ja salaattia on tullut ostettua pari kertaa talvella.


Lisää vinkkejä sain kirjasta jonka löysin ennen joulua kirppikseltä. Ruokavuosi- ruokia vuodenaikojen mukaan (perustuu englantilaiseen teokseen The Cookery Year), Valitut palat on tämän suomenkielisen version tuonut julki 1975. Varsin mielenkiintoinen ja ihan hyviä reseptejäkin löytyy, en tosin vielä ole mitään suoraan tehnyt, mutta ideoita olen kyllä saanut. Kirjassa on reseptejä joka kuukaudelle, mutta lisäksi on esitelty kotimaiset ja ulkomaiset marjat ja hedelmät, sienet, yleisimmät kasvikset. Raavaan (naudan), vasikan, sian, lampaan, poron, siipikarjan ja riistan eri ruhon osat on esitelty ja mihin niitä voi käyttää.
Tämä uusi kirjakin täytyisi ehkä ostaa, mutta en taida vielä raaskia.


Meidän perheessähän minä olen ainut joka karppaa, mutta kaikki ollaan kyllä pikkuhiljaa siirrytty kausiruokaan. Itse olen alkanut syömään paljon varsinkin kaalia, punajuurta ja porkkanaa, pakasteesta syödään herneitä ja satunnaisesti kukka- ja parsakaalia. Perunaa tietysti muille. Ulkomaisiakin hedelmiä syödään, kunhan nekin on kauden mukaan, nyt siis pistellään appelsiineja ja muita sitruksia. Kasvikset pitää kyllä pääsääntöisesti olla kotimaisia.

                                

Toinen asia mihin ollaan jo paljon aiemmin alettu kiinnittää huomiota on eri ruhon osien käyttö. Nykytrendi tuntuu olevan, että vain "parhaat" (eli paistit ja fileet) osat kelpaa sellaisenaan syötäväksi, loput menee jauhenlihaksi ja einesteollisuuteen (ja sitten kauhistellaan että mitä kaikkea niissä onkaan, esim. kanannahka, joka on muuten hyvää). Vaikkapa sian (jota meillä syödään eniten) yksi parhaista osista on lapa taikka kylki, tai oikeastaan mikä tahansa pitkään kypsytettävä osa.
Törmättiin vast ikään paikallisessa marketissa hyvään tarjoukseen, sian etuneljännes (ilman potkaa tosin, reilu 10kg), hintaa oli vain 1,99 kg. Tokihan tämä oli ihan sitä tavallista tehotuotettua possu raukkaa, mutta meidän mieltä kyllä lämmitti nykyisessä rahatilanteessa, kun isäntä on lomautettuna.
No siitä saatiin kolme isoa ja pari pientä lapapaistia, 3,5 kg jauhelihaa ja keittelin vielä läskeistä laardia ja luista lihalientä. Jotain jämiä säästin myös äidin koiralle ja Muusallekin meni pakkaseen jotain rippeitä. Roskiin ei siis paljon luita enemmän mennyt.
Oli myös varsin mielenkiintoista paloitella edes osa sikaa, en ole koskaan aiemmin jänistä kummempaa paloitellutkaan.


Vaan miksi ylipäätään syödä kausiruokaa?
No ensinnäkin se on terveellistä, syödään niitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä jotka on just silloin parhaimmillaan. Saahan appelsiinejakin melkein ympäri vuoden, mutta oikeasti hyviäkin ne ovat vain nyt. Ei ole ihan sama onko tomaatti kasvanut auringon alla vai keinovalon alla.
Se on edullista, jos katsotte vaikka kotimaisen kurkun hintaa kesällä ja talvella. No voihan sitä ostaa espanjalaisia kurkkuja (no minä en mausta ainakaan tykkää).
Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on tietysti ekologisuus. Oikeasti on ihan päätöntä kasvattaa kurkkua, tomaattia ja muita rehuja keinovalossa, kun ulkona paukkuu kolmenkympin pakkaset.

Kangaspuut

Vihdoinkin sain yhden pienen haveen ainakin alulle. Sain nimittäin kangaspuut!
Ei minulla muuten olisi ollut varaa edes käytettyjä ostaa, mutta ihana ystävä luopui talokauppojen mukana tulleista kangaspuistaan hyvin edullisesti. Melkein ihan hävettää miten edullisesti ne häneltä ostin.
Vaan iloinen olen silti!

Olen tosi pitkään haaveillut kankaiden kutomisesta. Olen viimeksi kangaspuihin kyllä koskenut ala-asteella jonkun pienen poppanan muodossa, mutta enköhän minä näitä joskus vielä opi käyttämäänkin. Pitää varmaan kysyä opettaisiko mummoni hieman perusteita, loimetkin ja kaikki on ihan solmussa vielä purkamisen ja kasaamisen jäljiltä, enkä taida osata niitä kunnolla laitaakaan.

Ja tähän vielä, vielä pienempänä haaveena, jos vaikka oppisin pellavan kasvattamisen ja jalostamisen langaksi. Ehkä sitten joskus, mutta ainakin olen pienen askeleen lähempänä sitäkin.