keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tyytymättömyys

Minussa asuu tyytymättömyys. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Olen usein tyytymätön elämääni, melkein aina itseeni. Silloin kun keskityn elämään ei se vaivaa, mutta jos pysähdyn liikaa ajattelemaan ja annan synkän minäni olla äänessä liikaa, olen tyytymätön.

Minun oikeasti tarvitsisi opetella keskittymään enemmän elämään. Opetella olemaan armollisempi itselleni. Tyytyväisempi siihen mitä on.
Toisaalta olen jatkuvasti huolissani tulevaisuudesta. Minulla ei ole sellaisen alan koulustusta jolla realistisesti voisin työllistää itseni tai edes päästä toiselle töihin. Tiedän ainostaan yhden alan joka ihan oikeasti kiinnostaisi, ja juuri sitä koulutusohjelmaa ei tietenkään ole ihan lähellä. Kauemmaksi lähteminen ei tule kysymykseen kun lapset on vielä niin pieniä.
Minulla on noin 10 kk aikaa keksiä mitä teen hoitovapaan jälkeen. Kello sanoo tik tak, ja minua ahdistaa se kovasti.
Pelkään että joudun menemään töihin, joissa uuvun. Minulla on haaveita lähi tulevaisuuteen, mutta pelkään että voimani ei riitä työnteon lisäksi enää lapsille, kodille ja niille haaveille. Ei ainakaan kaikelle kolmelle.
Toisaalta haluaisin kovasti tehdä jo töitäkin välillä, mutta haluaisin kuitenkin tehdä työtä joka on mielekästä.

Tuntuu että minulla on jatkuvasti kiire, että aika loppuu. En oikein tiedä mikä se kiire on, mitä tapahtuu kun aika loppuu. Haluaisin vain osata nauttia elämästä. Hetkestä. Elää enemmän ja murehtia vähemmän.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin. On ihana talo ja tonttiakin sen verran että voi ainakin haaveilla omavaraisemmasta elämästä. Terveyttäkin on vielä kaikille riittänyt niin paljon että ketään ei ole menetetty, vaikka se lähellä on ollutkin. Nälkää ei olla koskaan nähty, vaikka rahaa ei liiemmin olekaan.



 

Konetiskiaine

Olen vaihdellut meidän pesuaineet ekologisempiin (ja halvempiin versioihin) pikkuhiljaa.
Kaikkein suurinta tuskaa on tuottanut astioiden pesu koneessa. Pesutulos ei ole ollut riittävä, joistakin on jäänyt jäämiä koneeseen ja astioihin ja sitten vaadin myös että ne astiat puhdistuu kans sillä koneen 45 asteen ekopesuohjelmalla.
 Ensin oli ecoverin konetiskitabletit, mutta ne ei jostain syystä aina liunneet. Niissä otti myös päähän se että ne oli pakattu muoviin (ja ylipäätään se tabletti muoto). Nyt taas kokeiltiin niitä pitkästä aikaa, pesutulos oli kyllä kohtalainen (eihän se koskaan koneessa ole niin hyvä kuin käsin pestessä), liukenemattomia tabletteja ei nyt ollut, mutta tabletit jätti koneeseen (ja joihinkin astioihin) pesuainejäämiä, ei kiva.

Kokeilussa on ollut myös attituden tabletit ja ne oli kyllä ihan hyviä, mutta liian tyyriitä.

Kokeilussa on ollut myös pesupähkinät, kokonaisena ja liuoksena. Kokonaisena ne ei toiminut ollenkaan, Liuoksena keksin kokeilla sitä ruokasoodan kanssa ja ensivaikutelma oli mitä parhain! Jonkun aikaa vaan kun sillä pesi, alkoi erityisesti muovi astioihin ja siis myös koneen muoviosiin, kerrostua pesupuähkinöistä sellaista rasvan tapaista kuonaa, tai ehkä se olikin rasvaa, en osaa sanoa. Kokeilin myös pestä pelkällä ruokasoodalla, mutta se taas ei poistanut rasvaa tarpeeksi tehokkaasti. Kokeilin pelkällä etikalla ja nyt lopuksi on kokeilussa ruokasoodan ja etikan yhdistelmä.

Tähän mennessä etikka-ruokasooda yhdistelmä on toiminut parhaiten, mutta kovin pitkään ei olla vielä ehditty testata. Käytän aineita suhteessa 25ml etikkaa, 1-1,5tl soodaa. Jos joku päättää testata kyseitä yhdistelmää, eikä ole ennen yhdistänyt etikkaa ja soodaa, niin sanottakoon tässä varoituksen sana että nehän kuohuu sitten aika kivasti keskenään, sitä ei kannata säikähtää.

Harmittaa että nykyään kaikki pesuaineet halutaan välttämättä tunkea tabletti muotoon, ainoana löysin Ole Hyvän jauheen, mutta sitä en halunnut vielä testata koska valitettavasti en ollut aiemmin tyytyväinen saman valmistajan käsitiskiaineeseenkaan. Tosin heidän yleispesuaineeseen olen kyllä ollut ihan tyytyväinen, se on käytössä nytkin. Tablettimuotoisia pesuaineita on kovin vaikea annostella sopivaa määrää, esimerkiksi Ecoverista on sanottava, että pesutulos oli sama pesi puolikkaalla tai kokoneisella. Kannattaa siis aina ainakin kokeilla vaikkapa puolikasta.

Booraksia myös suositeltiin jossain kokeiltavaksi (ameriikassa sitä kai käytetään aika paljonkin), mutta saatavuus tuli ongelmaksi, agrimarketista saattaisi onnistaa, se kun on nieltynä vaarallista sitä ei sitten enää saakaan. Toivottavasti pääsen kuitenkin senkin vielä testaamaan.

Käsitiskiaineena meillä on Ecoverin ja se on ollut hyvää, jouduin nimittäin jonkun verran tuskailemaan myös käsitiskiaineen kanssa. Yleispesuna (niinkuin jo mainitsinkin) on Ole Hyvän (se on myös kotimainen) hajusteeton ja muitapa en sitten kodin siivoamiseen käytäkään. Etikkaa ehkä ikkunan pesuun.
Itseni kuuraamiseenkin käytän nykyään palasaippuoita, hiuksille on Flow-kosmetiikan (kotimainen) shampoopala ja jos muistan niin hoitoaineena huuhtelen hiukset omenaviinietikalla. Vartalolle (ja käsille) on sitten ostettu Saiputti vuohenmaitosaippuaa (kotimainen tietty ja minulle myös lähituote) naturell ja omenainen oli myös aika ihana. Näitä oli tullut myös Prismaan, mikä oli ilahduttavaa.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tupakaappi

Olen aina halunnut sellaisen hienon ison tupakaapin, tai emännänkaapin, miksi kukin nyt sitä haluaa kutsua. Edellisiin asuntoishin sellainen ei ole sopinut, ei tilan eikä opikein sisustuksenkaan puolesta. Vaan nytpä oli siihen mahdollisuus.
No varaa sellaiseen nyt ei minulla ole ja ukko ei oikein ilahtuntu kun vihjailin että tekisi minulle sellaisen. Vaan löysinpä nettikirppikseltä tuollaisen ison lasikaapin. Maksoi vain parikymppiä, mutta oli tehtaalta (on aika uusi, ei mitään vanhaa tuotantoa) lähtiessään lakattu niin jämyllä lakalla että näytti ettei siihen pure mitkään hiomapaperit.
Oli siis ostettaessa vain lakattu, joten eihän siinä auttaut kuin riskillä vetää valkoista maalia päälle. Kolme kerrosta se vaati, vaan tuli ihan hyvä, saa vaan nähdä miten hyvin maali pysyy tuon lakan päällä.
Alle laitoin sitten tuon vanhan lipaston jonka oli tehnyt (jos oikein muistan) äitini eno. Se on ollut meillä jo aika pitkään.
Näin siis sain minäkin tupakaapin (tapaisen).

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vanha meni, uusi tuli

Siis vuosihan se taas vaihtui.
Uutta vuotta vietettiin samalla tavalla kuin viimekin vuonna. Ensin naapuriin leikkimään (siis lapset lähinnä leikki), sitten muutaman raketin ampuminen ja kotiin.

No mutta lupailin itselleni vuosi sitten jotain. Nyt pitäisi vissiin (ainakin itselle) tehdä selonteko näistä lupauksista.

1. Lupsin vähentää muovin kulutusta ja kiinnittää pakkauksiin huomiota.
No ei onnistunut ihan niin hyvin kuin piti. Tiskiharjani vaihdoin puiseen, mutta muuten on mennyt niin kuin ennenkin. Kangaskassit yritetään muistaa ottaa aina kun mahdollista mukaan kauppaan jne.

2. Remontoidessa (ja sisustaessa) lupasin käyttää kierrätettyä, ekoa ja ympäristövaikutuksiltaan parempia vaihtoehtoja.
Kierrätettyä kyllä ollaan käytetty. Sen voi huomata vaikkapa täällä.
Ehkäpä vaikka eristeenä voisi käyttää jotain ekologisempaa kuin perus villaa, mutta toisaalta sekin on uusiokäytettyä, samoin kuin finnfoam ja styroksi, ovat jo kertaalleen käytettyjä tai sitten jämä tavaraa joka muuten päätyisi kaatopaikalle.
Uuttakin ollaan ostettu, kuten vaikka keittiön (joka ei muuten vieläkään ole valmis) kodinkoneet. Yritin valita energiapihit. Ollaan suosittu puuta joka on pidempi ikäistä kuin lastu- tai mdf- tai mikälielevyt. Ja tietty kotimaisia lajeja, mäntyä, kuusta ja koivua.
Keittiötä ja eteisen kalusteita lukuun ottamatta, kaikki taloomme tulleet kalusteet on hankittu käytettynä.
Pitäisikin joskus esitellä meidän taloa, miten se on jo muuttunut vaikka vasta puolitoista vuotta ollaan tässä asuttu.
Kirjaa en harmikseni ole muistanut pitää, mitänyt hatarassa aivokopassani ja keittiön osalta on joku epämääräinen kuittipino jossain. Silti pystyn kyllä kysyttäessä aika varmasti kertomaan mikä on ollut ilmaista.

3. Lupasin panostaa vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen. No en ole ostanut uusia vaatteita tänä vuonna kuin yhdet farkut, kaksi paitaa ja topin (ehkä myös jotkut sukat). Olen kuitenkin uusinut vaatekaappini totaalisesti. Päätin että haluan panostaa itseeni ja ostaa vaatteita joissa viihdyn ja joissa kehtaan julkisillakin paikoilla liikkua. Ahkera kirppiksillä kiertely on tuottanut tulosta ja säästänyt lompakkoa. Nuo ainoat uutena ostamani vaatteet ovat kyllä syntini tälle vuodelle, eivät ole kuin sitä perus vaatekauppa kamaa, mutta ostin ne tilanteessa joka ei ollut normaali, olin kaukana kotoa ja perheemme oli kriisissä. Joten ehkäpä annan ne itselleni anteeksi.

4. Lupasin siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikan puolelle ja vaihtaa muutkin kodin pesuaineet lunnonvastaaviin.
Meikit on edelleen vaihtamatta. Mutta kaikki muu on vaihdettu. Koti, pyykit, astiat ja tietysti itsemme pestään ekologisilla aineilla. Tosin minä taidan oikeastaan olla ainoa joka enää käyttää pesuaineita itseensä (jos ei käsien pesua lasketa). Miehelle ja lapsille riittää  vedellä pesu. Hyvä niin. Hiukset värjään hennalla, koska haluan edelleen olla punapää.

Uusia lupauksia ehkäpä annan tällekin vuodelle, mutta kirjoitan niistä myöhemmin, nyt vaatii lapset ja ruoan laitto osansa.

Hyvää ja onnellista alkanutta vuotta kaikille!