maanantai 24. marraskuuta 2014

Haaveilua keväästä

Loppukesä ja syksy oli aika raskas ja kiinnostus kasvimaahan oli ihan nollissa.
Kasvimaa jäi kääntämättä ja laittamatta muutenkin, kitkin rikkaruohoja ehkä kerran koko kesänä enkä katettakaan jaksanut paljon loppukesästä lisäillä, ja sehän siellä sitten näkyi. Porkkanoitakin sai melkein etsiä rikkaruohojen seasta.
Mansikat ja yrtit sain sentään siirrettyä ja laitettua niille laatikot, vaikka sekin meni tosi myöhäiseksi, käytävien laittaminenkin jäi ihan puolitiehen.
Sinnepähän kaikki jäi rikkaruohoineen lumen alle.

Syksyn harmistuksiin kuului myös se että viimeistään nyt on pakko todeta että ei meidän kellarilla tee mitään, siis jos siellä jotain juureksia vaikkapa haluaa säilyttää. Perunat vielä säilyy juuri ja juuri, mutta porkkanoita ja punajuuria turha kuvitellakaan. Porkkanoita jouduinkin viemään kaverin hevosille ja punajuuria pistämään kompostiin.
Sitä ei vaan saa niin kylmäksi vaikka mies viritti sinne puhaltimenkin tuomaan kylmää ilmaa. Ja liian kuivakin se on kun ei ole maapohjainen.
No se siitä, mietitään miten sille tehdään vaikkapa ensi kesänä. Jos jaksaa.
Milloinhan olisi koristekasvien vuoro?
Vaan niin sitä pikkuhiljaa alkaa kesän ja raskauden rasituksista toipumaan, että olen taas haaveillut ja haaveillut. Suunnitellut ja istunut netissä. Katsellut kasvimaa ja kasvihuone kuvia ja lueskellut kirjoja ja blogeja.
Kun en voi nyt laskea sen varaan että meillä on juureksille syksyllä säilytyspaikkaa, niin päätin sitten keskittyä muuten laittelemaan kasvimaata.

Kasvihuonehan odottelis kevättä, että rakentelemaan pääsee, ja pääsishän sitä vaikka nyt, mutta joku ei ole vieläkään kunnostanut niitä kasvihuoneen ikkunoita (kukahan se kuuluisa joku on, joka aina jättää näitä hommia tekemättä). Se on siis ehdottomasti ensi kevään ykköshomma!

Mutta olihan minulla jo muitakin suunnitelmia. Vadelmia täytty ainakin saada ja kirsikoita (äidiltä saaduista siemenistä ajattelin ensin kokeilla, ennenkuin taimi kauppaan marssin), parille omenapuulle olisikin jo paikka varattuna entisten kahden vieressä.

Vähän olen mettinyt että kokeilisinko paria luumupuutakin, niille tuumailin ison liiterin eteläseinustalta paikkaa, kokeilisikohan ihan säleikköpuita kasvattaa niistä? Vähänhän ollaa luumulle pohjoisessa, mutta kukapa se kieltää kokeilemasta, ja olihan noita kuitenkin paikallisessa agrimarketissa myynnissäkin viime kesänä.

Sitten olisi mietittävä minkä viiniköynnöksen haluan kasvihuoneeseen. Zilgaahan kehutaan kestäväksi ja mietinkin pärjäisikö se ihan ulkonakin, ja voisiko kasvihuoneeseen laittaa jonkun hieman aremman tai mikä olisi toinen hyvin kestävä köynnös?
Toisaalta pitäisi varmaan ottaa varman päälle, kun ollaan kuitenkin vyöhykkeellä VI.
Toisaalta taas vastakin luin juttua jossa joku viljeli omenia lapissa, missä kellään ei aiemmin tullut edes mieleen kokeilla sellaisia, kun ei niiden pitäisi siellä menestyä. Että ainahan sitä voi kokeilla.

Muutenkin kovasti jo odotan että pääsen laittamaan kasvimaata ja tekemään laatikot loppuun ja kattamaan käytävät, ja no vähän sisustamaan kasvimaata, jos niin voi sanoa. Kasvikset varmaan jää sitten kesäjuureksiin, muutamaan kaaliin ja herneisiin ja säilöön vaan sitten sipulia ja perunaa.

Jos kuitenkin kevättä odotellessa vietetään vaika joulua välissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti