keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Valkoista sadetta

Tänään on sitten lumen vuoro. Onhan tuo vähän ehkä aikaista ensilumen sataa syyskuussa, mutta miten minusta vaan taas tuntuu, että onnellinen saa taas olla jos joulu on valkoinen.
Aamulla ei ollut kuin 16 astetta lämmintä sisällä, vaan kummasti sitä pikkuhiljaa on itsekin, vilukissana, alkanut tottumaan hieman matalempaan huonelämpöön. Vieraat tahtoo aina vaan tykätä että meillä on kylmä. Itselle alkaa jo 18 astettakin olla ihan riittävä, mutta kunhan tuo vauva tulee, niin pitänee kuitenkin pitää vähän korkeampaa huonelämpöä.
Muusakin lämmitteli tänään mieluummin hellan päällä. Vähän rauhaton on taas ollut, kun ulos tekisi mieli, mutta eihän tuolla kukaan kehtaa olla. Tyytyi sitten katselemaan (ja kerjäämään) kun leivoin ja laitoin ruokaa.
Reilun puolen vuoden jälkeen kyllä pystyi vasta sanomaan että Muusa on meille kunnolla kotiutunut. Alkuun ei oikein lapsista välittänyt, eikä mainittavammin nauttinut lasten seurasta, mutta yhtäkkiä Muusastakin on kotiutunut varsinainen seuraneiti. Nyt tahtoo änkeä jokaisen, myös lasten, syliin joka sohvalla istuu. Tykkää ihan toisella lailla myös lasten huomiosta. Vaan onpahan tuosta neidistä varsinainen kerjäläinen tullut, kaikkea mitä mekin syödään pitää saada maistaa, no ainakin haistaa. Kerran oli jäänyt makaronia ja jauhelihaa jollain lautaselle, olisin toki ymmärtänyt ne jauhelihat, mutta kun makaroonitkin oli hävinnyt kokonaan. Luulisi ettei kissalle nyt sellainen ruoka maistu, varsinkin kun pyytää edelleen tehokkaasti noita myyriä ynnä muita pikkuelukoita ulkoakin ja lähes aina myös syö ne.

Tänään käytiin kippaamassa pihalle pari kuorma-autollista hiekkaa ja sepeliä, huomenna varmaan tulee sitten kaivinkone ja josko sitä sitten vihdoin ja viimein saataisiin toimiva ja helsingin herroillekin kepaava jätevesijärjestelmä meille.
Alkaisi kyllä olla aika mukava päästä saunaan jo, kun viimeksi juhannusviikolla on saunottu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti