sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kanat päätti päivänsä

Ihan kohtalaisen helposti sujui kanojen teurastus eilen. Mies tosin hoiti kirveen heilutuksen, minä pidin vain kiinni.
Kyniminen meni helpommin kuin ajattelin, suolistaminen sen sijaan oli aika hidasta, mutta ei nyt mikään mahdottomuus kuitenkaan. Seuraavaksi kerraksi varaan enemmän vettä useampaan astiaan, teroitan puukon paremmin ja varaan paremman pöydän.
Kuoleman jälkeiset reaktiot pääsi vähän yllättäämään ensimmäisen kanan kohdalla, ei sitä ihan heti tajunnut miten voimakkaasti siivet lyö, mutta loppujen kohdalla osasi jo sitten varautua.

En tiedä olisiko minusta ollut kirveen käyttäjäksi, ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla. Kiinni sentään pystyin pitämään, tosin katoin kyllä silloinkin sivuun. Hieman tuntui pahalta lopettaa kanat, mutta se oli toisaalta ollut tiedossa koko kesän, eikä meidän kanoilla ollut nimiä vaikka niillä kaikilla erilaiset luonteenpiirteet olikin ja ne helposti toisistaan erottikin.
Siinä vaiheessa kun ne keittiöön vein suolistettuna niin eivät ne enää tuntuneet niille omille kanoille, vaan ihan vaan ruoalle. Katsotaan sitten missä vaiheessa niistä jotain kokkaillaan.

Mutta kyllä vähän harmittaa, kun ei kanoja enää ole, kukas nyt syö meidän kaikki keittiötähteet ja munii hyvät munat? Täytynee alkaa taas ruokkia kompostia, kovin vähän sinne on kyllä kesän aikana tavaraa tullut.

6 kommenttia:

  1. Meiltäkin lähti kanat tänään, mutta ei teurastettu niitä itse vaan palasivat omistajalle kesälainasta. Nyt on oudon kanaton olo. Ja kuka vastedes syö teurasjätteet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kovasti toivon että mies jaksasi mahdollisimman nopeasti rakentaa sen talviasuttavan kanalan, voisi sitten alkaa etsiskellä pysyvämpiä kanoja. Kummasti sitä huomaa edelleen jättävänsä noita ruuan tähteitä, vosihan ne suoraan kompostiinkin jo laittaa :)

      Poista
  2. Meillä kanat jatkavat eloaan ja viettävät ensimmäistä oikeaa sulkasatoa. Kamala sitä höyhenien määrää! Olen saanut tutulta useamman patakukon, joten tuota kynintää on kaikesta huolimatta ollut. Nykyään hoidan kukot yksin, mutta kyllä se hiukan pahalta tuntuu edelleen ehkä noin parinkymmenenkin yksilön jälkeen. Olisin huolestunut itsestäni, jos tappaminen ei tuntuisi pahalta. Pitää nöyränä ja asiat oikeilla raiteillaan nämä tuneteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ihan oikeassa, että vikaa jo on jos ei tappaminen millään tavalla hetkauta. Tuota yksinään lopettamisen tekniikka pitäisi vähän miettiä, kahdestaan oli melko helppoa, eikä tarvinnut miettiä pääseekö kana liikahtamaan juuri kriittisellä hetkellä.

      Poista
  3. Mun kanat eivät haudo, joten teurastettavia ei synny.. eihän se teurastus kivaa ole, mutta ilman sitä ei tule todellista lähiruokaakaan jonka elinolosuhteet on tuntenut alusta loppuun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kerta kai se pahin on, mukavaa siitä tuskin koskaan tulee, mutta jonkunhan se jossain on jokatapauksessa tehtävä, jos lihaa haluaa syödä. Loppuelämä näillä ainakin oli varmasti oikein kelvollinen, ainakin sen tehotuotannon jälkeen.

      Poista