torstai 28. elokuuta 2014

Lisää projekteja

Jotta elämässä ei varmasti ehtisi huokaista ja stressiltä välttyä, pitäähän sitä aina aloittaa pari uutta projektia. Minä olen vähän hampaita kiristellyt jo muutenkin, kun vuosi alkaa taas kääntyä syksyyn ja laskettuun aikaan on enää viitisen viikkoa ja kaikki edellisetkin projektit on ihan kesken. Eniten kyllästyttää keittiö, kun se ei vaan valmistu.
Kovin en ole nauttinut minkään tekemisestä vaan, noh suomalaisella sisulla, olen tehnyt hoidettavia asioita. Hampaat irvessä viime viikonloppuna hioin viimeisiä kasvihuoneen ikkunoita, seitsemän yhden päivän aikana. Ei olis muuten onnistuntu mutta lapset oli koko viikonlopun enemmän tai  vähemmän mummon ja ukin luona. Toiseksi viimeisen ikkunan kohdalla (kun selkä ja rannesärky alkoi olla jo perin tuskastuttavaa), hajoitin vielä ikkunaa sisälle viedessäni siitä yhden kiinni olleen lasin. Ja eikun takaisin ja poista niitä pirun kittejä lisää ja hio vähän lisää. Siinä kohtaa pääsi jo itku, kiroilin ja möykkäsin yksinäni mökissä, kunnes pakko vaan niellä kiukut ja lähteä jatkamaan hommia. Valmistuihan ne sitten ja ehdin vielä sunnuntaina kitata ensimmäiseen ikkunaan kaikki lasit paikalleen.
Ja se ei ollutkaan niin mahdotonta kuin olin pelännyt. Sain lasit paikalleen jopa oikeinkin hyvin ja olin kovasti tyytyväinen, elämäni ensimmäinen ikkuna minkä kittasi! Siinä vaiheessa kiukkukin jo vähän helpotti ja ikkunoiden valmistuminen näyttäää taas vähän todennäköisemmältä.

Vaan niihin uusiin projekteihin. Mies aloitti kelkkavajan nikkaroimisen. Vähän meillä oli erimielisyyksiä sen sijainnista, mutta kai se tuossa välttää. Toisaalta ärsyttää, mutta tämän valmistuminen sentään tänä vuonna näyttää hyvinkin todennäköiseltä ja tuohan se kaivattua lisätilaa.
Hirevästi tuo ei ole vielä maksanut, suurin osa runkotavarasta ja kattopellit on ollut ilmaisia, seinään tulevat laudatkin ostettiin tosi halvalla.

Saatiin jokin aika sitten miehen ukilta sellainen ihana astiakaappi, alkuun ajattelin että lykkään sen kunnostamisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja laitan sellaisenaan keittiöön, mutta todettiin että se haisee niin pahalle (on ollut vanhassa talossa jossa on asunut sisällä tupakoiva ihminen), että se on pakko kunnostaa ennen sisälle vientiä. se on seissyt varmaan kuukauden kellarissa, odottamassa aikaa ja inspiraatiota.
Nyt sitten pistin senkin alkuun, ja aloin kaapimaan noita vanhoja maaleja pois. Ei kyllä oikeastaan kiinnostanut, mutta onneksi maali on lähtenyt ihan kohtuullisesti irti. Saapahan taas sitten vähän sisustaa keittiötä, tämä on tulossa siellä olevan ruman ei puisen kaapi tilalle.
Vähän vielä mietuityttää tuo väri, varmaan maalaan sen tuollaisella alkuperäisellä vähän turkoosin vihreällä, mutta maalaanko myös nuo punaiset punaisella vai teenkö kaapista yksivärisen. Tuo punainen oli tuon turkoosin maalin alla, eli kaappi on ollut yksivärinen ja ihan alunperin punaisilla koristeilla. No sitä ehtii vielä miettiä.

Hunajaakin riittää vielä lingottavaksi, pari iltaa ollaan jo lingottu ja vielä menee kaksi tai kolme iltaa ennekuin kaikki ollaan saatu. Vähän väkinäiseltä sekin homma on tuntunut.
Kanatkin on olleet mukavia kavereita koko kesän, mutta alkaa tuntua että niidenkin aika on kohta lähteä. Kaipaan todella paljon nyt rauhoittumista ja enenmmän kiireetöntä tekemistä perheen kanssa. Ajatukset on alkanut kääntyä jo jouluun, leipomuksiin ja lahjoihin (niiden antamiseen). Emme anna yleensä kovin monille lahjoja, lähinnä vanhemmile ja muulle lähipiirille, mutta minusta on ihana koota heille sellaisia joulukoreja, aina lähinnä itsetehtyjä juttuja ja jotain muuta mukavaa. Kasvimaankin voisin jo laittaa pakettiin ja antaa olla ensi kevääseen, mutta eihän se vielä passaa, kun kaikki juurekset on vielä maassa. Oikeastaan herneet on ainoita joista ei kannata enää mitään odottaa, sato oli melko onneton tänä vuonna. Lantut sen sijaan on valtavia ja yksi kesäkurpitsakin oli venähtänyt melkein kolmekiloiseksi. Sitä en enää edes kehdannut maistaa, kanoille se kyllä kelpasi hyvin.
Tänään varmaan pidetään työtön ilta, mies lähti sählyä pelaamaan ja minäkin sain hetken aikaa bloggailla, huomenna jatkuu sitten hunajahommat.

6 kommenttia:

  1. Ihan samasta haaveilen. Kiireettömästä perheen kanssa olosta. Mulla on samalainen astiakaappi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti koitan tähdätä siihen että kolmosen syntymän jälkeen ei ois hirveesti mitän kesken, sais loppuvuoden vaan huilia.

      Poista
  2. Älä nyt hajota itseäs, teet sen verran vain miltä tuntuu. Kyllä niitä voimia tarvitaan vielä viiden viikonkin päästä, ei se siitä eteenpäin välttämättä pelkkää huilimista ole. Ja jotkut asiat SAA jättää odottamaan parempaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako :D Pitäisi kyllä opetella olemaan vähän rennommin ja stressaamatta kaikista tekemättömistä töistä, tuskin ne mihinkään menee vaikka ei ihan heti niitä tekisikään. Toisaalta, kun tietää että vauva ja lapset työllistää sitten alkuun niin että ei sitten enää ehdi oikein muita juttuja tehdä.

      Poista
  3. Oon kyllä kuullu muiltakin tuosta, että pitää saaha tehtyä "kaikki" ennen uuden vauvelin tuloa. Niinpä, ei ne työt siitä lopu vaikka kuinka stressais, jota koetahan levätäkin välillä. Nuo kaapit on kyllä ihania, haaveissa ois saaha tuollanen + paikka mihin sen laittas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kaappi kyllä tulee tarpeeseen ja onhan se entistä kalustelevyhirvitystä huomattavasti nätimpi. Itse asiassa eilen kun putsailin tuota kaappia, se oli jopa ihan mukavaa, kun se maali lähti siitä hyvin. Voishan sitä tietysti tehdä vaikka niitä oikeesti pakko saada tehtyä projekteja kuten vaikka maton pesu, kun keittiön matot on niin likaisia ettei kyllä voi sisälle ilman pesua enää tuoda, ei sitten tarvitsisi niitä stressata.

      Poista