sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mehiläiset

Kylmä sää senkun jatkuu vaan, eikä loppua näy.
Tämä on myös minun ensimmäinen kevät mehiläisten kanssa (ensimmäinen jaokkeeni tuli 15.6 viime vuonna) ja vähänkö olen ollut välillä pulassakin että mitäs näiden kanssa nyt tehdään. Koko kevään ja alkukesän jatkunut lampötilojen sahaaminen helteistä pakkasiin on saanut näin hoitajassa vähän hämminkiä aikaan. Toisaalta pesässä on paljon mehiläisiä, mutta kun on näitä kylmiä ilmoja niin meden ja siitepölyn keruu on melkoisen heikkoa, aina välillä, ja suuri mehiläismäärä ja kylmä ilma taas lisäävät ruoan kulutusta. Yksi pesä olisi mehiläismäärältään jo melkein niin iso, että siihen voisi lisätä kolmannen laatikon, mutta kun on niin kylmää, en sitä kyllä haluaisi vielä tehdä.

Yksi pesä yritti jo parveilla jo kuun vaihteessa ja siihen tein ns. lentomehiläisten harhautuksen. Jaoin pesän keinotekoisesti kahtia poistaakseni parveilukuumeen. Parveilu on siis mehiläisten luontainen tapa, jolloin emo lähtee puoli pesää mukanaan etsimään uutta elianaluetta, hoitajan näkökulmasta ei siis ole kovin suotavaa.

Yhden pesän totesin tulleen vaan kertakaikkiaan niin vihaiseksi, että siihen on pakko saada uusi emo, pesällä käynti ei ole kovin mieluisaa ja ovat vähän häiriköineet pihallakin.

Kaikissa pesissä on melko vähän ruokaa, lämpimänä olen ne koittanut pitää, pitämällä lentoaukot pienellä ja sulkemalla pohjien verkot. Silti huolettaa että miten ruoka riittää, kun ilmat ei ainakaan tulevalla viikolla ala lämpiämään.

Minulla on siis nyt kolme pesää, joissa yhdessä on vihainen emo ja se täytyy vaihtaa, toisessa ei ainakaan vielä ole munivaa emoa, koska annoin niiden kasvattaa itselleen uuden emon, estäessäni mehiläisten parveilua. Kolmannessa sentään on hyvä emo ja pesäkin on iso ja rauhallinen, mutta kun niillä on kovin vähän ruokaa. Kauheata arpomista mitä minä noiden pesien kanssa teen, koko kevään olen ollut ihan pihalla ja tuntuu etten tiedä mehiläisistä oikein mitään.

Tuntuu ihan käsittämättömältä että kohta on jo heinäkuu, ainakin kun ilmoja katsoo, koko kesäkuu meni vain kesää odotellessa. Kaiken olen sentään saanut hengissä kasvimaallakin pidettyä, mutta avomaankurkuista ei taida tulla tänäkään vuonna mitään, ovat niin kituliaasti kasvaneet tuolla pihalla (siis ei lainkaan). Ensimmäinen tomaatin raakile kuitenkin näkyy jo, mutta saa nähdä miten jaksavat näillä ilmoilla kasvaa. Kasvu on niiin hidasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti