perjantai 9. toukokuuta 2014

Ylämäki, alamäki

Kasvimaa olis laitettu sitten loppuun, katettuakin saatiin, kun mies jakso pellolta käydä haravoimassa heinää (ja mitä siellä nyt kasvaakaan). Jonkun lämpöpenkintapaisenkin yritin sinne kasata, saa sitten avomaankurkut siihen ja yhden kesäkurpitsankin toivon sinne saavani.
Uskallettiin laitta jo ensimmäiset varhaisperunat vaikka yöpakkasiakin on edelleen ollut, toivottavasti eivät ole paleltuneet, vaikka Hankkijan Timon pitäisi aika kylmääkin maata sietää.
Sää on kyllä vähän kummallinen ollut, ueampana päivänä on satanut luntakin, vaikka ilman lämpötila on ollut jossain viiden asteen paikkeilla, lämpöä siis. Eikä edes mitään räntää, vaan ihan oikeaa pakkaslunta. Maahan se ei tietenkään ole jäänyt ja sitten välissä vielä aurinkokin on paistanut ja lämmittänyt oikein mukavasti.

Mehiläisiäkin kävin kurkistamassa ja isommasta pesästä ruoka alkaa olla aika vähissä, joutuu siis niille vielä vähän sokeria antamaan. Paljon ovat kyllä sokeria kuluttaneet, tosin pesäkin on melkoisen iso ja sikiöintikin on jo hyvässä vauhdissa. Mutta löytyi molemmista pesistä jo ulkoa kerättyä siitepölyä ja mettäkin. Onneksi eivät ihan vielä vaadi lisää tilaa, kun edelleen on luvassa viileämpiä ilmoja, pesän lämpötalous kärsii silloin helposti, jos joudutaan kovin kylmillä ilmoilla lisäämään tyhjiä pesälaatikoita.

Kauhean stressaantunut olen ollut viime aikoin, tai oikeastaan stressin määrä on tässä pikkuhiljaa kasvanut melkein kestämättömäksi. Mies on edelleen lomautettuna, ollut jo kohta puolivuotta. Eikä vieläkään ole töitä tiedossa.
Jatkuva kituuttaminen alkaa tosissaan käydä hermoille. Yhtään ylimääräistä ei vaan ole. Mikään projekti ei vaan etene. Kaipaisin jo vapaa päivää ja rauhassa kirppiksillä kiertelyä. Ei vaan talous anna periksi. Ja kaikein eniten stressaa se että meillä alkaa 1.7 vesiosuuskunnan jätevesipumppujen asennus ja sitä ennen meillä on tehtävä kellarissa saunan putkiremonttia, samaan aikaan sattuu vielä melkoisen iso lääkehoidon aloitus nuoremmalle pojalle ja näihin menee meidän kaikki säästöt.
Ärsyttää, kun joudun unohtamaan tältä vuodelta kaikki mitä piti vihdoin tehdä valmiiksi. Kasvihuone saa odottaa, kanalarakennus saa odottaa, keittiökään tuskin valmistuu tänä vuonna enää. Suunnitelmissa oli myös ensivuodelle talon julkisivuremontti ja lisäeristäminen, saa nähdä pitääkö sekin lykätä tuonnemmaksi.
Olen nyt yrittänyt keskittyä tuohon kasvimaahan, kun se sentään ei vaadi enää mitään rahallisia panostuksia, joskaan turvelisästä ei kyllä haitaakaan olisi, eikä sitä ole kyllä oiekin mitenkään lannotettu, paitsi se osa mikä oli jo viime vuonna käytössä.
Koitan vielä kovasti uskoa, että kohta helpottaa, tuntuu vaan että aika loppuu kesken. Toisaalta ihan että kesä on tulossa, toisaalta se vaan ahdistaa.
No näissä tunnelmissa tällä kertaa, hyvää kevättä!

8 kommenttia:

  1. Rahahuolet ja työttömyys on ahterista! Voimia sinne! Kyllä joskus saattavat tuulet kääntyä suotuisampaankin suuntaan. Meillä kävi niin miehen pitkän työttömyysjakson jälkeen - alkoi jo usko loppua, valoa ei ollut tunnelin päässä ja säästöt käytetty. Tuli onnenpotku viime hetkellä. Kyllä siis se tulee teillekin. Onneksi sinulla on maata, mitä tonkia, pysyt järjissäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kovasti toivotaan että ainakin kesäksi töitä miehelle löytyisi. Onni on tosiaan oma talo ja piha, ilman en varmaan järjissäni pysyisi, toisaalta tuo tämä talokin kyllä näitä menoja.

      Poista
  2. Oikein paljon lepoa ja rauhaa sinne myllerryksien ja ahdistuksen keskelle!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Kasvimaa sentään on, ja sehän tuottaa pelkkää voittoa!

    Mitä tapahtuu jos otat vapaapäivän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvimaa onneksi on ja laajennettuakin saatiin ihan mukavasti :) Tiedä sitten helpottaako se nyt yhtään, kun koitan tässä kärvistellä, että milloin pääsen kylvämään kaikkea kivaa, mieli tekisi, varsinkin päivinä jolloin aurinko paistaa ja on lämmin, pitää vaan yrittää muistaa että yöllä voi vielä mennä pakkasen puolelle, ja eihän nyt kyllä ole kuin vasta toukokuun alkupuoli, koita nyt maltaa siinä mielensä.
      Töistähän en vapaa päivää saa, kun työni on koti ja lapset, murheista olen koittanut vapaata pitää, kunhan keskittyy kasvimaan tonkimiseen, hetkeksi sekin saa hymyn huulille, kun keskittyy siihen hetkeen.

      Poista
  4. Voi ei... tuli niin elävästi mieleen kevät 2009, kun meillä keskimmäinen oli vauva ja mies oli kuukausia lomautettuna. Lomautettuna siksi, että paperimiehet olivat lakossa. Mies sai kassasta rahaa vasta kun lomautus loppui. Siellä oli niin pitkät jonot papereiden käsittelyssä. Minulla vaihtui juuri sinä aikana äippäloma hoitovapaaksi, mutta koska mies ei saanut päätöstä kassasta en voinut saada kelasta päätöstä hoitorahasta. Elimme jonkun kuukauden siten, että saimme lapsilisää ja jonkun minimi hoitorahan kelasta. Tänä keväänä on taas joulusta asti leijunut lomautusuhka, mutta se ei ole onneksi toteutunut. Voimia sinulle ja perheellesi! Jos voisin jotenkin auttaa auttaisin, mutta kun emme oikeasti tunne niin lähetän vain lämpimiä lohduttavia ajatuksia sinne päin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehelläkin oli lomautusuhka koko syksyn, jouluksi sitten kaikki lomautettiin ja edelleen vaan jatkuu. Täällä tosin oli jo etukäteen tiedossa että talvi on todella vaikea rakennusalalla, mutta enpä uskonut, että ne näin lauhan talven jälkeen jatkuisi vaan. Meillä onneksi tuet saatiin tosi nopeasti kohdilleen, mutta silti rahat ei vaan tahdo riittää. itse olen vähän siinä kunnossa nyt vielä, että en oikein ole työkuntoinen, joten koitetaan vielä vähän aikaa kituutella näin.
      Kiitos ajatuksistasi, otan ne ilolla vastaan :)

      Poista