sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pesätarkastus

Nyt vasta pääsin mehiläispesillä käymään, kun vihdoin oli aikaa, sopivan lämmin ja tyyni. Uskalsi myllätä pesiä vähän perusteellisemmin.
Tuli savuttimeen ja pesille.
Hyvin lentävät, kun on lämmin ja tyyni sää.
Periaatteessa mehiläisiä ei kannata savuttaa turhan usein, se kuitenkin häiritsee yhdyskuntaa useamman tunnin ajan. Ideahan savuttamisessa on, että mehiläiset luulevat että on metsäpalo ja ahmivat kupunsa täyteen hunajaa (ja jos oikea metsäpalo uhkaisi, ne keräisivät mahdollisimman paljon hunajaa ja jättäisivät pesänsä). No periaatteessahan kaikki ovat leppoisempia maha täynnä hyvää ruokaa, mutta mehiläisellä on myös vaikeampi pistää koska sen maha on täynnä.
Tämä isompi pesä on kuitenkin sen verran iso (mehiläismäärältään) ja agressiivinenkin, että olen kokenut mukavammaksi savuttaa sitä hieman ennen pesälle menoa, jos ei ole jostain pikaisesta hoitottoimenpiteestä kyse, missä ei tarvitse pesälaatikoita paljon siirrellä. Tuo pienempi pesä on huomattavsti rauhallisempi, eivätkä yleensä hyökkää mustana pilvenä.
Myös keväällä savuttaa voi vasta kunhan lentäminen on kunnolla alkanut.
Joka tapauksessa mehiläisillä menee ainakin pari tuntia, ennenkuin pesä on palautunut normaaliin rytmiin, tänä aikana ne keräävät myös huonosti hunajaa. Siksi myös pyrin käymään vasta illemmalla tuossa isommalla pesällä, jotta se ei häiritse päivän lentoa ja keruuta. Tietysti nyt keväällä täytyy valita mahdoillisimman hyvä sää, mutta eipä ulkona paljon kerättävää ole muutenkaan, lähinnä vettä hakevat.
Hieman savua pesän lentoaukosta sisään.

Samoin vähän kannen alta savua mehiläisille, hetken odottelun jälkeen mehiläiset laskeutuvat vähän alemmas. Jos oikein tarkkaan katsoo (klikkaa kuvaa isommaksi), näkee pesän päällä voipaperin riekaleen ja vähän siitepölykorviketta. Nämä ahmatit olivat syöneet korvikkeen papereineen.

Pienmmällä pesällä kävin jo viime viikolla tarkistamassa ruokavarat ja sikiöinnin, isommalla pesällä en silloin käynyt.
Isommasta löytyikin hyvin (edelleen) ruokaa ja sinne laittamani siitepölynkorvike oli hävinnyt papereineen kaikkineen, pienempään pesään korvike oli kelvannut huomattavasti huonommin, siitä oli vielä syömättä noin kolmasosa.
Otin isommasta pesästä yhden melkein täyden ruokakakun ja laitoin viime kesänä talteen laittamani siitepölykakun sen tilalle. Sain näin myös lisää ruokaa pienempään pesään, kun laitoin sinne tuon ottamani ruokakakun.
Lisäsin myös ismopaan pesään korviketta, selaitetaan vain pesään kehien päälle.
Korvike painellaan kahden leivinpaprein välissä ohueksi lätyksi, toinen paperi poistetaan ennen pesään laittoa.

Korvike laitetaan pesään kehien päälle niin, että leivinpaperi jää päälle, se ehkäisee myös korvikkeen kuivumista ja taikinassa oleva hedelmäsokeri imee pesästä sen verran kosteutta, että taikin apysyy notkeana. Kuivunutta taikinaa mehiläiset eivät voi käyttää.

Isommasta löytyikin jo munintaa, emosta en kyllä nähnyt vilaustakaan, mutta muninta todistaa että siellä emo on.
Pienemmästä löytyikin sitten yllätykseksi jo isoja toukkia ja peitettyjä sikiöitä, mikä tarkoittaa että munia oli jo viimeksi siellä käydessäni, mutta en vain ollut sitä huomanut. Aika pienellä alalla sikiöintiä vielä kuitenkin oli, mutta hyvä tietää että se on alkanut molemmissa pesissä.

Kuvissa on siis isompi pesä. Valitettavasti en voinut kuvata kehien tarkastamista, koska se on yksin hieman hankalaa, jospa saisin kesällä järjestettyä lapsille joku kerta hoitajan niin että pääsisin miehen kanssa pesille, olisi mukava kuvata munia ja sikiöitä ja mehiläisiä muutenkin tarkemmin, yksin se on hieman hankalaa.
Lopuksi vielä pesä kiinni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti