torstai 13. helmikuuta 2014

Moottorivehkeitä

Saatiin vihdoinkin meille toinen toimiva auto. Kyllähän sitä tuli odotettuakin. Vuoden päivät ja vähän ylikin me vissiin ollaan oltu ilman toista autoa, välissä saatiin tuo vanha toimivaksikin vähäksi aikaa, mutta ei se pitkään tainnut ajokuntoisena olla.
Nyt sitten vihdoin oli rahaa millä uusi (uusi ja uusi, vuosimallia -95, mut uusi meille) auto ostettua ja kylläpä on mukavaa. Oltashan me varmaan aikasemminkin saatu joku rottelo ostettua, mutta kun tahdotaan molemmat olla niin nirppanokkia autojen suhteen, ei sit viittiny.

Vaan satuttiinpahan löytämään se mielusia auto niin edulliseen hintaan, että meillehän jäi vielä rahaa ostaa vihdoin ja viimein se moottorikelkka!
Meillähän on oma metsäpalsta, mutta se on silleen vähän huonosti että se ei ole ihan tien vieressä. Kaukana se ei ole tästä meidän kotoa, matkaa sinne on vain (kelkantietä) joku puoli kilometriä. Mutta tosiaan autotien ja sen palstan välissä on peltoa ja lisäksi palsta on sellainen pitkän mallinen, että kyllä se kelkka (tai tulishan ne varmaan jollain hevosellakin) on välttämätön jos sieltä puita haluaa kaataa ja saada ne poiskin sieltä.
Nyt sitten on yksi huoli vähemmän, kun ei tartte polttopuista ihan hirveästi huolehtia.
Tänä talvena ei tosin sieltä mitään kaadeta, mutta ensi kesänä varmaan ensimmäiset koivut ja sitten talvella mäntyä ja kuusta, saa vähän rakentelupuutakin.

Vaan onpahan yksi asia, missä muuten ollaan jo omavaraisia, nimittäin polttopuut!

2 kommenttia:

  1. Onnea uudesta autosta ja kelkasta! Mulle vuoden -95 auto olis uusi kans, nyt köröttelen -88 mallin kotterolla. Saa nähdä koska on pakkovaihto edessä, mutta on tuo jo palvellut, ensi pääsiäisenä ollut 10 vuotta perheessä :)

    Moottorikelkan kanssa voi käydä hassusti. Mun isä osti aikoinaan vuonna -90 ekan moottorikelkan (käytetyn työkelkan), pelkästään puiden ajoa varten. Sen vaihtoi sitten pakon edessä toiseen puidenajo kelkkaan, sekin vain sattui olemaan kerran vissiin järveen uponnut ja ongelmia oli paljon. Sitten osti sen jälkeen uuden kelkan, joka oli myös metsään sopiva työkelkka, jokseenkin jo hiukan "parempi. No, sen jälkeen on sitten pikku hiljaa kelkat vaihtunut tehokkaampaan ja tehokkaampaan. Noiden työkelkkojen jälkeen on laskujeni mukaan menossa kolmas "kaahaus"-kelkka. Viimeisimmän vaihtoi, kun jäi tässä vuosi pari sitten eläkkeelle. En tiedä, vaihtaako enää kelkkoja, eläkkeellä kun nyt on, niin on vähän rahakysymyskin eikä ihan vähänkään. Mutta tarinan pointti on siis se, että ihan pelkästä työkelkasta isäni kelkkailun aloitti ja sitten mitä enemmän tuli miehelle ikää, aina vaan vaihtoi tehokkaampaan kelkkaan, jotka kiihtyy nollasta sataan erinäisissä sekunneissa. Kyllä se edelleen saa ne polttopuut metsästä sillä kelkalla (sehän se SYY on kelkan pitämiseen...), mutta nykyinen kelkka on sitten Lapin reissuilla jo melko paljon räyheämpi ilmestys kuin useimmilla nuoremmilla miehillä siellä urilla. Joten haluan vain sanoa tätä "kehitystä" seuranneena, että kelkkailu saattaa lähteä lapasesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän vanha auto oli vuosimallia -89, enkä olis sitä ihan pikkukummassa vaihtanut jos se ei olisi hajonnut, me ostettiin se auto vuonna -07, vähän palkinnoksi itsellemme kun lopetettiin tupakointi. Tuossa pihassa se edelleen seisoo, kuntoonkin sitä ehkä vielä yritetään saada jahka keritään.

      Van tuosta kelkkailusta, kyllä meillä on hyvinkin suuri riski että pihaan ilmestyy toinenkin kelkka, jolla saattas vaikka jossain käydäkin, raha kysymyshän se on :)

      Poista