maanantai 3. helmikuuta 2014

Kangaspuut

Vihdoinkin sain yhden pienen haveen ainakin alulle. Sain nimittäin kangaspuut!
Ei minulla muuten olisi ollut varaa edes käytettyjä ostaa, mutta ihana ystävä luopui talokauppojen mukana tulleista kangaspuistaan hyvin edullisesti. Melkein ihan hävettää miten edullisesti ne häneltä ostin.
Vaan iloinen olen silti!

Olen tosi pitkään haaveillut kankaiden kutomisesta. Olen viimeksi kangaspuihin kyllä koskenut ala-asteella jonkun pienen poppanan muodossa, mutta enköhän minä näitä joskus vielä opi käyttämäänkin. Pitää varmaan kysyä opettaisiko mummoni hieman perusteita, loimetkin ja kaikki on ihan solmussa vielä purkamisen ja kasaamisen jäljiltä, enkä taida osata niitä kunnolla laitaakaan.

Ja tähän vielä, vielä pienempänä haaveena, jos vaikka oppisin pellavan kasvattamisen ja jalostamisen langaksi. Ehkä sitten joskus, mutta ainakin olen pienen askeleen lähempänä sitäkin.


7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Meillä kotona oli silloin ammoina aikoina kangaspuut,muistan hyvin vaik olin pienilapsi siihen aikaan ja minä muuten tein mattoa aina välillä,hieno tulikin vaik itse sanon ja tuolla huovutskurssilla näytti olevan kangaspuita useita,immeiset käy siellä tekemässä,aina kun aikaa on,,.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa kun täällä on kansalaisopistolla vain kudonnan jatkokurssi, pitäis vaan jossain ne alkeetkin oppia. Vanhoja liinavaatteita olenkin kerännyt matonkuteeksi, matollahan se ensteks pitää alottaa, taitaa olla helpoin.

      Poista
  3. Vau! Tosi omavaraiselta kuulostaa, omista pellavista kankaaksi!

    Ethän sinä välttämättä tarvitse alkeiskurssia, kun on mummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon, että mummo korvaa alkeiskurssin, ja korvaahan se jos vain vielä jaksaa, alkaa mummolla olla jo kaheksankympin paremmin puolin ikää :)

      Poista
  4. Meijän äitillä on kangaspuut ja ne on mun kotipaikalla. Äiti ei enää kudo, eikä asu kotipaikalla ja ne puut on niinku mun perintö. Mulla vaan ei oikeen oo tilaa eikä aikaakaan perehtyä. On mulla periaatteessa tieto, miten kudotaan, mutta se loimien laittaminen ei ole hallussa. Äidillä olis. Mun äiti on myös kasvattanut pellavaa ja mulla on jemmassa aitin ja mummon tekemiä pyyhkeitä ja liinoja. Harmi, ettei oikeasti ole ollut aikaa opetella. Mun äiti asui kotonaan 39-vuotiaaksi. Elivät melkeinpä omavaraistaloudessa 3 sisarusta äitinsä kanssa. Siksi niillä oli aikaa tehdä kaikkea käsin. Neljän aikuisen taloudessa. Toisaalta ihalilen sitä niitten elämän tapaa, toisaalta en... osittain elämä jäi elämättä ja valui hukkaan. Äiti oli omalla tavallaan onnekas, että tajusi lähteä ja saada perheen. Anteeksi... mulle käy näin kun nään kangaspuut, rukin, pellavaa yms. ne saa mut jotenkin aina tähän samaan aiheeseen... käsittelemään historiaani, joka ei ole edes oma tarinani, mutta silti syvällä minussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se toinen haave, pellavan lisäksi, villasta kangasta, se vois jopa olla vähän realistisempi kuin tuon pellavan jalostaminen. Aikahan tässä on suurin rajote, meilläkin on nuo kangaspuut on tuolla kylmässä vahassa talossa ja mitään siellä ei voi oikein tehdä ennen kesää (ja silloin olis kyllä muutakin tekemistä), mutta pitää vaan ajatella että onhan sitä aikaa vielä eläkeelläkin :)

      Poista