keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Mehiläiset karkuteillä

Tänään on ollut varsin lauha sää, lämpö on noussut ihan plussan puolelle, onneksi tätä ei pitkään pitäisi kestää.
Sattui sitten ulkona ollessani lentämään joku isompi ötökkä pihalla, hetken sitä ihmettelin että mitkäs ötökät ne joulukuussa lentelee, ennekuin tajusin kauhukseni sen lentelijän olleen mehiläinen!
Äkkiä jouksin pesälle ja totesin, että kahdesta pesästä kolemasta työntyy mehiläisiä ulos. Ei nyt mitään valtavia määriä, mutta mollemmista pesistä menetettiin toistakymmentä mehiläistä.

Hetken seisoin pesillä paniikissa ja mietin että mikä maailmanloppu nyt tulee, sitten sisälle puhelinta hakemaan ja soitto tietävämmälle. Sieltä sitten osattiin neuvoa, että ei ole maailmanloppua tulossa, vaikka ei varsinaisesti olekaan hyvä juttu että mehiläiset tuolleen lentelevät. No onneksi tähänkin vaivaan oli konsti ja neuvoksi tuli kasata lunta lentaukolle, ettei mehiläiset pääse enää ulos.

Tässä tapauksessa pitää tietysti huolehtia että ilma pääse kuitenkin kiertämään pesässä, onneksi minulla on kaikissa pesissä verkkopohja. Joten tukin lentoaukkoa ja kaivoin  jalustan sivuja auki, että ilma pääsee pohjan kautta kiertämään.
Lentoaukon edessä on tietysti edelleen vanerit, ettei sitä lunta nyt ihan sisään asti sentään työnnetä.

Kylläpä osasivat taas säikäyttää, vielä viimeksi muutama viikko sitten viedessäni oksaalihapot pesille, oli kaikki oikein hyvin kunnossa ja pesät onneksi muuten vahvoja.
Varmaa syytä ei voi tietää miksi tuolleen lähtivät lentelemään, mutta joku heidän rauhaansa on häirinnyt ja kun vielä leudot säät tuli, päättivät vartijat vähän siten lennellä katselemassa tilannetta. Yleisimmät mehiläisten talvehtimisen häiritsijät ovat linnut, tiaiset ja tikat pahimpina. Nyt ei kuitenkaan näkynyt hangessa jälkiä linnuista ja olenkin koettanut pitää linnut muuten hyvin ruoassa jotta jättäisivät mehiläiset rauhaan.
Kelkalla on kyllä ajettu muutaman kymmenen metrin päästä pesistä, mutta sillä ollaan ajeltu melkein päivittäin pihassa joten mehiläisten olisi kyllä jo pitänyt tottua sen ääneen. Silloin jos vaikka kelkalla tai traktorilla tai muulla äänekkäällä koneella ajataan harvakseltaan epäsäännöllisesti pesien lähellä voi se ajaa mehiläiset ulos talvipallostaan,  mutta kun ääni on säännöllinen pitäisi mehiläisten siihen nopeasti tottua ja olla siitä välittämättä.
Kovasti nyt toivon että ei tule enää muita murheita talven aikan vaan pesät talvehtisivat hyvin.

Mehiläisvahakynttilät: kynttilät valmiista vahalevystä

Näpertelin joulun alla myös muutamia kynttilöitä vahalevyn palasista mitä oli jäänyt kesältä kehien rakentamisesta.
Tämmöisten kynttilöiden teko on todella helppoa, laitetaan vain (valmiiksi vahattu) sydänlanka levyn toiseen päähän ja aletaan pyörittää. Jos vaha tuntuu kovin jäykältä ja sitä on vaikea rullata, voi levyä varovasti lämmittää vaikka hiustenkuivaajalla.

Netistä löytyy runsaasti ohjeita miten levyt leikataan, kun halutaan saada tietyn kokoisia kynttilöitä. Itse tein sen kokoisia mitä sattui levynpalasia olemaan, aika pieniä noista siis tuli.
Lanka väliin ja pyörittämään.

Ensimmäiset valmiit kynttilät.
Levyistä tulee aika ohuita kynttilöitä ja yhdestä yleensä kaksi, joten parhaiten taitavat sopia vaikkapa kruunukynttilöiden kokoisiksi tehtynä. Hieman paksumpia tietysti saisi jos rullaisi kaksi puolikasta päällekäin.

Katso myös :
Vahan puhdistus
Kynttilöiden valaminen

torstai 4. joulukuuta 2014

Mehiläisvahakynttilät: kynttilöiden valaminen

Valoin eilen muutaman kynttilän puhdistamastani vahasta, vanhoihin kahvikuppeihin.
 Kierrätyskeskuksesta olen hakenut mieleisiä kahvikuppeja muutamankymmenen sentin hintaan, vielä pitäisi jokunen hakea, kun pukinkonttiin näitä meinasin myös laittaa.

Ensin sulatin vahan taas vesihauteessa. Sitten solmin sydänlangat kiinni tikkuihin ja leikkasin ne sopivan mittaisiksi. Kastoin langat kahdesti vahaan ja suoristin. Taitoin pohjalle tulevan pään noin sentin matkalta ja linttasin sen vielä lämpimän vahan avulla pohjaan. Monissa ohjeissa neuvotaan kiinnittämään lanka vaikka teipillä pohjaan, mutta hyvin pysyi pelkällä vahalla.
Teippasin lopuksi tikut kuppien laitoihin niin että ne pysyvät paikallaan ja langat kuppien keskellä. Olisi myös kannattanut teipata tikut vähän koholle, jonka osaan teinkin, koska ensimmäisiin jäi vähän turhan lyhyt lanka kun sen leikkasi solmun alapuolelta. Tietysti olisi voinut jättää kupit vajaammaksi, jolloin lankaakin olisi jäänyt enemmän näkyviin.

Sitten vain kaatelemaan sulaa vahaa kuppeihin. Tässä kannattaa valita sellainen sulatusastia missä on kunnon kaatonokka ja josta on muutenkin helppo kaataa, kun muuten vaha helposti pissii sitten pöydällekin, onneksi älysin suojata pöydän mainoslehdellä.
Kun vaha oli jähmettynyt ja vähän jäähtynty leikkasin lopuksi sydänlangat solmun alapuolelta irti. Jostain muistelen lukeneeni että hyvä langan pituus olisi 7mm, mutta lieneekö niin tarkkaa. Itse en kyllä mitan kanssa noita leikannut.
Sellaisen huomion myös tein, että kynttilöihin tuli tasaisempi pinta kun vahan kaatoi kahdessa osassa, ensin puolilleen tai vähän yli ja antoi sen jähmettyä ja sitten loput. No oikeastaan sitä pientä epätasaisuutta ei kyllä juuri huomaa kuin kynttilän pintaa kokeilemalla, mutta jos haluaa ihan viimesen päälle tehdä niin sitten parempi kahdessa erässä.

Näihin kuuteen kahvikuppiin meni noin puolikiloa vahaa ja lankana käytin tätä. Oli muuten tosi vaikea valita millaisia lankoja tilaan kun ei tahtonut mistään löytyä oikein tietoa noista langoista ja siitä millä perusteella mikäkin pitäisi valita. Otin sitten vähän summassa kahta eri kokoa joista toinen ohuempaa (mitä käytin näihin) ja toinen hieman paksumpaa.
Vielä tuolla olisi odottamassa yksi kokonainen vahalevy ja muutamia rippeitä, joista ajattelin myös kokeilla kynttilöitä tehdä.

Päivitys 31.12
Nyt myöhemmin kun poltin kynttilöitä, huomasin että sydänlangan olisi pitänyt olla paksumpaa, liekki ei jaksanut sulattaa vahaa kuppien reunoilta asti ja siksi kynttilät paloivat huonosti, mikä hieman harmittaa kun olin ehtinyt niitä myös joululahjoihin pakata. Seuraavalla keralla täytyy siis käyttää paksumpaa kuin tuo SU 3x16 lanka jonka vahavalimolta tilasin. Minulla olisi vielä myös SU 3x20 vahvuista lankaa, joten täytynee se vielä testata, että riittääkö vai tulisiko olla vieläkin vahvempaa.

torstai 27. marraskuuta 2014

Mehiläisvahakynttilät: vahan puhdistus

Halusin ehdottomasti kokeilla tehdä mehiläisvahasta kynttilöitä, ihan omaan käyttöön ja joululahjoihinkin niitä ajattelin muutaman laittaa. Kynttilöitä en kyllä ole koskaan aiemmin tehnyt edes kynttilänjämistä tai valmiista steariinista, mutta mikäpä sen parempi tapa aloittaa niidenkin tekeminen kuin omat vahat.

Kynttilävahoiksi päätyi kaikki kuorimavaha, eli hunajan linkouksen yhteydessä kennoista poistettu vaha.
Hunajasta vahat puhdistutin mehiläisillä heti loppukesästä, nyt täytyi vielä vahassa oleva ylimääräinen roska saada pois.
Vahaa oli kukkurallinen sankollinen, eli reilu 10 litraa ja puhdistettuna sitä tuli noin puolitosta kiloa. Vaikka kuorimavaha näytti puhtaalle, yllättävän paljon siitä kaikenlaista moskaakin tuli.

Näinkin puhtaan näköisestä vahasta tuli yllättävän paljon ihan tummaa roskaa. Kuorimavaha on tuollaista hiutalemaista höttöä.
Sulatin vahan vesihauteessa, suoraan liedellä ei kannata syttymisriskin vuoksi. Mehiläisvahan sulamispiste on noin 65 astetta, joten riittää että vesi poreilee.
Tässä toinen vahaerä jäähtymässä jo. Vaha ei ole kattilassa vaikka sille näyttääkin, vaan omassa astiassa siinä kattilan päällä.
Sulatin vahat kolmessa erässä, ihan kokeilu mielessä.
Ensimmisen erän sulatin vain ja nostin jäähtymään pöydälle, kun vaha oli jäähtynty irroitin sen kupista ja leikkasin enimmät roskat pois pohjasta. Tässä erässä kuitenkin roskaa jäi paljon myös muualle vahaan joten se tarvitsi vielä lisää puhdistusta.
Toisen erän sulatin samoin, mutta jätin sen vesihauteeseen jäähtymään, jotta vahan jähmettymseen menisi kauemmin ja roskat ehtisivät laskeutua paremmin pohjalle, painelin niitä myös lastalla pohjalle. Vahasta tuli vähän puhtaampaa, mutta sekin vaati vielä toisen puhdistuksen.
Aluksi minulla oli tarkoitus sulattaa vahat vielä toisen kerran ja laskea ne toiseen astiaan siivilän läpi jotta saisin loputkin roskat pois.
Ensimmäinen erä takana, toinen edessä
Kolmannen erän sulatin samoin kuin edelliset mutta kaadoin sen jäähtymään maitotölkkiin. Tämä oli ehdottomasti paras tapa koska jo kaatovaiheessa suurinosa roskista jäi sultusastian pohjalle ja loput vajosivat tölkin pohjalle. Tälle vahaerälle ei siis tarvinnut toista sulatusta ja lopuksi sulatin myös aiemmat kaksi erää uudelleen ja kaadoin myös ne maitotölkkiin ilman siivilöintiä.
Kolmas, kaikken parhaiten puhdistutnut erä, roskat oli helppo leikata veitsellä pois pohjasta.
Kun vaha oli jäähtynyt oli tölkki helppo repiä sen ympäriltä pois ja leikata pohjasta sinne jääneet roskat. Muodossa on myös se etu, että jos haluaa tehdä vain pienen erän kynttilöitä, on vahasta helppo leikata sopivan kokoinen pala sulatukseen.
Toki näinkin menetellessä vahaan jää pohjalle hieman roskaa, koska ne eivät olleet aivan tasaisena kerroksena pohjassa, mutta sitä jäi niin vähän, että en usko niistä olevan haittaa ja sinne pohjallehan ne kynttilöissäkin sitten jää.

Niille joilla ei ole omia pesiä, tai ei ole kertyyt vahaa käytettäväksi, myy Lahtisen vahavalimo kiloina taikka levyinä ja sen tietysti valmiiksi puhdistettua.
Ja niille jotka aikovat itse vahojaan puhdistaa, tässä muutama sivu myös luettavaksi:
Mehiläisvahan puhdistaminen
Vahan käsittely ja kynttilöiden valaminen

Vielä pitäisi ostaa sydänlankaa, jotta pääsisi itse kynttilöitä valamaan, teen siitä oman jutun, vaikka periaatteessa mehiläisvahasta tehdään kynttilät ihan samalla tavoin kuin steariinista tai parfiinista.
Lopuksi vielä mainittakoon, että tähän niinkuin muuhunkin kynttilän valmistukseen tarvitaan omat astiat, älä kuvittelekaan saavasi niitä enää puhtaaksi käytön jälkeen.
Jos joku muukin on innostunut vahojaan sulattelemaan, kuulisin mielelläni kokemuksia ja muitakin tapoja vahan puhdistukseen.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Oma pikku nurkkaus

Kun on pieni talo (83 neliöö) ja useampi ihminen (viisi) siellä asumassa, täytyy jokainen neliö käyttää hyväksi. Ja kun vihdoin sain oikean vaatekaapin meidän makkariin ja hävitettyä siellä aiemmin olleet hyllyt missä vaatteita säilytettiin, niin tulipa samalla hyvä tilaisuus siivota olkkarista tietokone pöytineen pois. Se kun jostain syystä tahtoi aina kerätä kaiken maailman sotkuja ympärilleen. Hirveät kasat kaiken maailman lippulappuja.
Oikealla piippu ja kuvan alalaidassa näkyy sänky. Pöytälevy jäi keittiötasosta yli ja tuoli tuli talon mukana. Hyllykin on jo moneen kertaan pätkitty isommasta.
Tässä kulmassa oli ennen muutama hylly vaatteille ja vaatetanko takeille ja hirveä kasa kaikkea muuta roinaa. Nyt ne on siitisti vaatekaapissa piilossa (ja vähemmän siististi siinä vieressä, kun en ole vielä keksinyt että minne työnnän sen kaiken tavaran).
Lattiapinta-alaa tuossa on ehkä neliö, mutta oikein mukavasti siinä sopii bloggaamaan, ihan omassa rauhassa (vielä kun saisi sen lukollisen oven).
Tämä meidän huone on ehkä 3x3,5 metriä, eli tosi pikkunen ja aika ison osan siitä lohkaisee vielä nuo vinot seinät ja piippu. Silti tänne ollaan nyt ihan hyvin sovitettu tietokone, vaatekaappi, 160 cm leveä sänky ja vielä minun käsityötarvikkeillekin olisi suunnitteilla oma pöytä. Eihän täällä tanssimaan sovi, mutta kaikki mitä tarvitsee.
Kauhean pienelle ja ahtaalle näyttää tyo piipun ja sängyn väliin jäävä rakonen mistä pääsee tietokoneelle, mtta hyvin siitä sopii silti kulkemaan.
Jos vielä joskus pääsisi maalaamaan tuota yläkertaa, niin kaikki ei olisi ihan oranssia mäntyä.

Vaatekaappi ja miten se saadaan ylös

Meidän koko yläkerta on vain yhtä tilaa, mutta portaat ja pieni seinänpätkä niiden vieressä jakaa tilan kahdeksi huoneeksi. Pienemmässä on meidän makuuhuone ja isommassa lastenhuone. Ylhäällä on viistot seinät ja mukavan matala huonekorkeus, 190 cm, mikä tarkoittaa sulaa mahdottomuutta löytää sinne valmiina esimerkiksi vaikka vaatekaappia tai väliovia. Tai ylipäätään kalustamien on aika, noh hankalaa.
Silti haaveilen kovasti että saisin sen pienen seinänpätkän kaveriksi toisen pätkän ja siihen väliin oven. Lukollisen.
Lapsillekin riitäisi vähän pienempi huone ja huoneiden väliin saisi pienen porrasaulan.

No sitä ovea odotellessa, kyllästyin kuitenkin meidän vaatesäilytykseen ja meinasinkin jo ostaa jyskistä sellaisen tosi halvan lastulevyvaatekaapin, siellä kun sattui olemaan niin matala ja kapea että se tuohon meidän sängynpäätyn sopisi. Päätin kuitenkin vielä ennen kauppaan menoa kokeilla sohaista kepillä jäätä ja ruinata miestä kyhäämään meille jonkun lautakaapin, ja tekihän se (vaikka taas kerran kirosi että varmasti oli viimeinen kerta kun mitään tämmösiä tekee).
Oikealla, heti kaapin vieressä on sänky joka viekin meidänhuoneesta suurimman osan tilasta.
Tämä on tosiaan nopeasti rakennettu ö-luokan laudasta, mitä nyt sattui olemaan, helat tosin jouduin ostamaan ja jotain pintakäsittelyäkin se varmaan vielä kaipaisi (jos joskus vaikka innostuisi).

Saattaa tosiaan olla että vihjasin miehelle että kannattaisiko se kasata tuolla yläkerrassa, mutta ohitti kommenttini jollain epämäärisellä murahduksella. No kaappi kuitenkin valmistui ja pystyynkin se saatiin, eteiseen, kun mies totesi että siitä tuli sitten eteisen kaappi. Ai mitenkö niin? Saattaa olla että tuo ulkona säilytetty lauta ei olut ihan mitään puusepänkuivaa ja märkä puuhan painaa.
Siinä sitten käytiin rakentavaa neuvottelua että kuka sen tuonne ylös kantaa. Yhteisymmärryksessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen että mies sen vie, kun minä kohteliaasti olin huomattanut siitä yläkerrassa kasaamisesta.
Toinen syy miksi olin muuten kehottanut kasaamaan sen siellä yläkerrassa, oli portaissa. Ensinnäkin portaat on aika kapeat ja toisekseen niihin on tosi vaikea saada mitään taittumaan kun seinä on niin lähellä portaiden edessä.
Saattoihan sitä muutama ärräpää miehen pään sisällä kaikua kun se puoli väkisin sitä kaappia portaisiin runnoin (ja vannoi taas ettei kyllä enää ikinä mitään tämmöistä tee) ja kyllähän se sinne portaisiin sitten menikin, kun ensin oli purettu puoli kaappia.
Vielä piti jaloista nappasta pois muutama sentti, kun ei meinannut enää taittua sitten pystyyn, mutta en enää kehdannut edes kohteliaasti siinäkohtaa vastaan väittää.
Mutta kyllä siellä on hyvä vaatteet pitää, ainakin entiseen verrattuna ja vältyimpähän tuomasta taas yhtä lastulevyhirvitystä kotiin.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Haaveilua keväästä

Loppukesä ja syksy oli aika raskas ja kiinnostus kasvimaahan oli ihan nollissa.
Kasvimaa jäi kääntämättä ja laittamatta muutenkin, kitkin rikkaruohoja ehkä kerran koko kesänä enkä katettakaan jaksanut paljon loppukesästä lisäillä, ja sehän siellä sitten näkyi. Porkkanoitakin sai melkein etsiä rikkaruohojen seasta.
Mansikat ja yrtit sain sentään siirrettyä ja laitettua niille laatikot, vaikka sekin meni tosi myöhäiseksi, käytävien laittaminenkin jäi ihan puolitiehen.
Sinnepähän kaikki jäi rikkaruohoineen lumen alle.

Syksyn harmistuksiin kuului myös se että viimeistään nyt on pakko todeta että ei meidän kellarilla tee mitään, siis jos siellä jotain juureksia vaikkapa haluaa säilyttää. Perunat vielä säilyy juuri ja juuri, mutta porkkanoita ja punajuuria turha kuvitellakaan. Porkkanoita jouduinkin viemään kaverin hevosille ja punajuuria pistämään kompostiin.
Sitä ei vaan saa niin kylmäksi vaikka mies viritti sinne puhaltimenkin tuomaan kylmää ilmaa. Ja liian kuivakin se on kun ei ole maapohjainen.
No se siitä, mietitään miten sille tehdään vaikkapa ensi kesänä. Jos jaksaa.
Milloinhan olisi koristekasvien vuoro?
Vaan niin sitä pikkuhiljaa alkaa kesän ja raskauden rasituksista toipumaan, että olen taas haaveillut ja haaveillut. Suunnitellut ja istunut netissä. Katsellut kasvimaa ja kasvihuone kuvia ja lueskellut kirjoja ja blogeja.
Kun en voi nyt laskea sen varaan että meillä on juureksille syksyllä säilytyspaikkaa, niin päätin sitten keskittyä muuten laittelemaan kasvimaata.

Kasvihuonehan odottelis kevättä, että rakentelemaan pääsee, ja pääsishän sitä vaikka nyt, mutta joku ei ole vieläkään kunnostanut niitä kasvihuoneen ikkunoita (kukahan se kuuluisa joku on, joka aina jättää näitä hommia tekemättä). Se on siis ehdottomasti ensi kevään ykköshomma!

Mutta olihan minulla jo muitakin suunnitelmia. Vadelmia täytty ainakin saada ja kirsikoita (äidiltä saaduista siemenistä ajattelin ensin kokeilla, ennenkuin taimi kauppaan marssin), parille omenapuulle olisikin jo paikka varattuna entisten kahden vieressä.

Vähän olen mettinyt että kokeilisinko paria luumupuutakin, niille tuumailin ison liiterin eteläseinustalta paikkaa, kokeilisikohan ihan säleikköpuita kasvattaa niistä? Vähänhän ollaa luumulle pohjoisessa, mutta kukapa se kieltää kokeilemasta, ja olihan noita kuitenkin paikallisessa agrimarketissa myynnissäkin viime kesänä.

Sitten olisi mietittävä minkä viiniköynnöksen haluan kasvihuoneeseen. Zilgaahan kehutaan kestäväksi ja mietinkin pärjäisikö se ihan ulkonakin, ja voisiko kasvihuoneeseen laittaa jonkun hieman aremman tai mikä olisi toinen hyvin kestävä köynnös?
Toisaalta pitäisi varmaan ottaa varman päälle, kun ollaan kuitenkin vyöhykkeellä VI.
Toisaalta taas vastakin luin juttua jossa joku viljeli omenia lapissa, missä kellään ei aiemmin tullut edes mieleen kokeilla sellaisia, kun ei niiden pitäisi siellä menestyä. Että ainahan sitä voi kokeilla.

Muutenkin kovasti jo odotan että pääsen laittamaan kasvimaata ja tekemään laatikot loppuun ja kattamaan käytävät, ja no vähän sisustamaan kasvimaata, jos niin voi sanoa. Kasvikset varmaan jää sitten kesäjuureksiin, muutamaan kaaliin ja herneisiin ja säilöön vaan sitten sipulia ja perunaa.

Jos kuitenkin kevättä odotellessa vietetään vaika joulua välissä!

torstai 6. marraskuuta 2014

Ihana talvi

Toissa yönä oli lykännyt lunta sitten oikein urakalla, vaan miten maisematkin muuttui ihaniksi. Ei ole enää pimeää ja märkää. Toivon niin ettei sataisi vettä, kun vasta huhtikuussa.
Eilisestä ihanasta ilmasta (tänään on kyllä yhtä ihana, mutta pakkasta on jo 18 astetta), saikin mukavasti uutta energiaa ja jaksoin melkein koko talon siivota, viikonloppuna vietetäänkin synttäreitä ja nimiäisiä.
Jostain kumman syystä mies ei ollutkaan yhtä hyvällä tuulella töistä tultuaan. Oli aamulla joutunut kolalla lykkimään tietä vähemmälle lumelle, että pääsee töihin, lähemmäs sata metriä ja töistä tultuaan tietysti loputkin. Luntahan oli tosiaan joku parikymmentä senttiä tullut ja tuuli tietysti oli vielä tehnyt isompiakin kinoksia.
Kyllä minä niin toivoisin että nämä lumet jäisi, vaan taitaa olla ensi viikolle luvattu plussalle menevän taas, toivottavasti ei kuitenkaan kauheasti vettä sataisi.
Nyt täytyy nauttia vielä kun voi!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Pirttikaluston tuunaus

Pirtinpöytä penkkeineen sai viime viikolla uuden maalin. Ihan perus lakattu mäntykalusto piristyi mukavasti, harmi kun ei tullut otettua ennen-kuvaa.
 Reunat maalasin samalla vaaleanvihreällä kuin astiakaapinkin, sitä kun sopivasti tilkkanen oli jäänyt.
Lopuksi vielä päivityskuva kanalasta.
Ikkunat ja ovi paikallaan, kattopellit samoin. Sisätiloja pääsisi aloittelemaan seuraavaksi.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Astiakaappi


Tästä lähdettiin..

..ja tähän päädyttiin
Vihdoin ja viimein sain valmiiksi tuon astiakaapin. Viikon verran meni sitä maalatessa, joka ilta pari tuntia tuli pensselin kanssa heiluttua. Vähän harmitti kun piti maalata myös kaikki sisäpinnat, vaikka olisin niitä halunnut jättää puupinnalle. Ei auttanut, kaikki pinnat piti maalata vähintään kahteen kertaan että sai peitettyä sen tunkkaisen hajun mikä kaapissa oli. Toivottavasti ei ala pukata se katku enää tuolta maalin alta.
Väriksi valikoitui sellainen vaalea mintunvihreä, tikkurilan perinnevärikartasta, vähän vaaleampi on kuin alkuperäinen maali ja ainakin omalla näytöllä näyttää paljon sinisemmälle mitä oikeasti on.

Kanalakin on pikkuhiljaa edistynyt lisää (aiempia vaiheita voi kurkata täältä). Vanha huopakatto sai lähteä ja tilalle laitetaan uusi (siis käytetty) peltikatto, pellit tuli taas työsuhde-etuna miehen työmaalta, eikä maksanut mitään muuta kuin tuomisen vaivan.
Aluskate ja toinen lape peltiä vailla valmis.

Nyt on katto joka kestää.
Alunperinhän katto vaikutti niin hyväkuntoiselta, että oli syy miksi ei tönöä purettu kokonaan ja rakennettu uutta tilalle. Seiniä tehdessä mies huomasikin että myös katto on jostain kohden ihan laho, pelkkää pölyä vain, joten sekin meni siis uusiksi. Käytännössähän tämä on siis kokonaan uudelleen rakennettu, ainoastaan päätykolmiot ja nurkkatolpat on paikallaan. Tokihan kaikki laudat ja lankut mitä on voinut sästää, on käytetty uudelleen ja loput on mennyt polttopuuksi, roskaa ei pahemmin ole tullut, hirveä läjä nauloja tosin, niitä ei sentään ole alettu oikomaan, mutta nekin on tietysti lajiteltu erikseen metallinkeräykseen.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Päivitystä

Nyt on saatu hetki nauttia taas vauvaperhearjesta, vielähän tämä on rutiinien hakemista, kun tuolla prinsessalla niitä ei oikein vielä ole. Mieshän livisti jo töihinkin, yllättävänkin helposti ollaan silti lasten kanssa pärjätty, eivätkä pojat ainakaan vielä näytä olevan mustasukkaisia vauvasta.

Vaan sitten vähän pesuaineasiaa.
Valittelin alkuvuodesta etten ollut vielä löytänyt hyvää konetiskiainetta, sain silloin vinkin kokeilla Ole Hyvän konetiskijauhetta, mutta pääsin sitä nyt vasta testaamaan. Ja ihan tyytyväinen siihen olen ollut, ehdottomasti paras hinta-laatusuhde ekopesuaineissa, ja tässähän on vielä plussana se, että on kotimaista. Eli siis ainakin toistaiseksi meidän käyttöön jää.

Tähän asti ollaan pesty edelleen tuolla etikka-sooda seoksella, se on kyllä varmaan kaikille ihan kokeilemisen arvoinen, edullistahan sillä ainakin on pestä, varsinkin jos käyttää laimennettua etikkahappoa, eikä oikeaa väkiviinaetikkaa. Lasit tosin tahtoivat jäädä hieman sameiksi tuolla etikkasoodalla, Ole Hyvä on ne pitänyt paljon kirkkaampina. Vaan edelleenkään ei voi kaikkia muovisia astioita pestä koneessa, jäävät jotenkin rasvaisksi, tosin vika voi olla kyllä meidän koneessakin, johon en kyllä ole yhtään tyytyväinen. Ja tämä ongelma ei ole ihan kaikkien muovisten astioiden kohdalla, vain osan, joten varmaan jollain muovilaaduillakin on väliä.
Yksi hyvä vaihtoehto olisi kyllä hävittää kaikki muoviset astiat, tosin pakastusrasioita voisi tulla vähän ikävä.

Mutta koitellaan pitää blogiakin hengissä, vaikka vähän hiljaisempaa voi nyt ollakin. Ei ole moneen päivään kyllä paljon kiinnostanut tietokoneella olla, vaikka olisi ehtinytkin. Vaan eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala taas muukin elämä kiinnostaa, nyt ei ole mieli tehnyt edes pihalla käydä. On tässä tosin melkoisista kivuisakin kärsitty, kaikki kyllä sen arvoisia.

Aurinkoista syksyä! (varsin sateista tosin täällä)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kanalan rakennusta kuvina

En vaan malttanut olla laittamatta kanalan edistymisestä kuvia.
Tästä siis lähdettiin, pikkuliiteri alkuperäisessä asussaan. Alaosastaan melkoisen laho ja melko pahasti kenollaan.
 Pikkasen pitäisi saada tönöä nousemaan, tuo lovi tuohon poikkipuun päälle. Mies valoi betonista tolpat maahan, laittoi uudet alajuoksut ja koolauksen lattiaan ja seiniin. Oli sillä vähän tunkaamista tuossa.
 Tässä on jo tönö nostettu ylös ja taitaa olla oikaistukin joka suuntaan.
Takaseinä

Pahvit ja rimoitus laudoitusta varten

 Kaksi seinää valmiina, vielä saatiin seinät tehtyä kokonaan vanhalla laudoituksella, seuraaviin kahteen seinään joutuu jo käyttämään uuttakin lautaa. Päätyseinässä kanalan ikkuna ja kulkuluukku tarhaan (joita ei siis vielä ole), tähän samaan tönöönhän jää myös tilaa vaikkapa vuohille, niiden kulkuaukko näkyy takaseinällä.
Niin ja ne toiset kaksi seinää näyttää vielä tälle. Ja sitten uusi katto ja villat ja..

Vielä on projektista selvinnyt vähäisin kustannuksin, ainoastaan tuota tervapaperia tuulensuojaksi joutui ostamaan, mutta muuten on kaikki löytynyt omista varastoista. Kattopellit olisi valmiina, samoin villat ja ikkunat, mutta vielä joutuu jonkun satasen laittamaan, että saa kanasille kunnon talvimökin.
Lankkua, lautaa, aluskatetta, höyrynsulkumuovia ainakin mahtaa joutua laittamaan ostoslistalle, maaliakin joutuu seiniin laittamaan lisää.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Valkoista sadetta

Tänään on sitten lumen vuoro. Onhan tuo vähän ehkä aikaista ensilumen sataa syyskuussa, mutta miten minusta vaan taas tuntuu, että onnellinen saa taas olla jos joulu on valkoinen.
Aamulla ei ollut kuin 16 astetta lämmintä sisällä, vaan kummasti sitä pikkuhiljaa on itsekin, vilukissana, alkanut tottumaan hieman matalempaan huonelämpöön. Vieraat tahtoo aina vaan tykätä että meillä on kylmä. Itselle alkaa jo 18 astettakin olla ihan riittävä, mutta kunhan tuo vauva tulee, niin pitänee kuitenkin pitää vähän korkeampaa huonelämpöä.
Muusakin lämmitteli tänään mieluummin hellan päällä. Vähän rauhaton on taas ollut, kun ulos tekisi mieli, mutta eihän tuolla kukaan kehtaa olla. Tyytyi sitten katselemaan (ja kerjäämään) kun leivoin ja laitoin ruokaa.
Reilun puolen vuoden jälkeen kyllä pystyi vasta sanomaan että Muusa on meille kunnolla kotiutunut. Alkuun ei oikein lapsista välittänyt, eikä mainittavammin nauttinut lasten seurasta, mutta yhtäkkiä Muusastakin on kotiutunut varsinainen seuraneiti. Nyt tahtoo änkeä jokaisen, myös lasten, syliin joka sohvalla istuu. Tykkää ihan toisella lailla myös lasten huomiosta. Vaan onpahan tuosta neidistä varsinainen kerjäläinen tullut, kaikkea mitä mekin syödään pitää saada maistaa, no ainakin haistaa. Kerran oli jäänyt makaronia ja jauhelihaa jollain lautaselle, olisin toki ymmärtänyt ne jauhelihat, mutta kun makaroonitkin oli hävinnyt kokonaan. Luulisi ettei kissalle nyt sellainen ruoka maistu, varsinkin kun pyytää edelleen tehokkaasti noita myyriä ynnä muita pikkuelukoita ulkoakin ja lähes aina myös syö ne.

Tänään käytiin kippaamassa pihalle pari kuorma-autollista hiekkaa ja sepeliä, huomenna varmaan tulee sitten kaivinkone ja josko sitä sitten vihdoin ja viimein saataisiin toimiva ja helsingin herroillekin kepaava jätevesijärjestelmä meille.
Alkaisi kyllä olla aika mukava päästä saunaan jo, kun viimeksi juhannusviikolla on saunottu!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Kultaista sadetta

Koivut ovat kauniin keltaisina ja heittävät sateen lailla lehtiänsä maahan. Syksy tuli kovin äkkiä sitten, ja tälle viikolle on jo luvattu lumisempaakin sadetta.
Sunnuntaina käytiin vielä poimimassa pari sankollista puolukoita, silloin oli vielä oikein mukavan lämpimää ja aurinkoista, nyt on jo huomattavsti kylmempää. Mehua ja pakkaseenkin niitä sitten laitetaan, mummolta sain lisäksi seitsemisen litraa survosta, näillä taidetaan aika hyvin ensi syksyyn pärjätä.
Pihlajanmarjoja keräsin jo vajaan sankollisen ja ajattelin kerätä vielä vähän kun vielä hyviä ovat, osaan on iskenyt joku tauti ja ovat jo menneet huonoiksi. Mehua ajattelin niistä kokeilla tehdä, vaikka meillä on herukoista tehtyä mehua yli kaksikymmentä litraa. Joskus olen jotain hilloa tai hyydykettä tehnyt, mutta se ei mennyt kovin hyvin kaupaksi meillä.
Kasvimaakin on jo tyhjennetty. Vähän niin ja näin olenko tyytyväinen satoon, toisaalta olisin toivonut isompaa satoa, toisaalta olen ihan tyytyväinen.
Tomaatteja tuli loppujen lopuksi tosi vähän, mikä lienee ihan omaa syytä, mutta maku niissä on kyllä ollut täysi kymppi. Lannoittaa ja kastella olisi pitänyt tasaisemmin, kastelu yleensäkin tahtoi olla aika raskasta koko kesän tämän raskauden takia ja vielä kun koko heinäkuun oli käytännössä satamatta.
Lantut kasvoi ihan älyttömän isoiksi, ei toki kaikki, mutta eipä ole kaupassakaan tullut noin isoja lanttuja vastaan. Ja mikä parasta, maku niissä on ollut aivan ihana, eivätkä ole olleet yhtään tikkuisia.

Porkkanat on maultaan ollut tosi hyviä, mutta kastella niitä olisi pitänyt enemmän. Minulla oli kolmea lajiketta porkkanaa, varhaisporkkana sugarsackseja, joista osa vähän halkeili ilmeisesti kuivuudesta johtuen. Sitten oli kahta varastoporkkanaa, Saint Valery ja Autumn King. Saint Valery oli myös viime vuonna ja se kasvatti tänäkin vuonna ihan hirmuisen isoja porkkanoita, sellaisia ranteen paksuisia, makukin niissä on silti hyvä. Autumn King oli pikkuisen pettymys, maussa ei vikaa, mutta se kasvatti paljon sellaisia monihaaraisia porkkanoita, joita kyllä oli muissakin lajikkeissa, mutta tässä selkeästi enemmän. En taida sitä enää laittaa ensi vuonna.

Sipuleita tuli 5,5 kiloa, osa oli aika pieniä ja huonoimmat ja pienimmät silppusinkin valmiisiin annospusseihin pakkaseen. Kylvin myös punasipulia siemenestä, ja en kyllä taida laittaa sitä uudestaan, sen verran olivat pieniä ja hitaita. En sitten tiedä olisiko niitä pitänyt esikasvattaa.

Peruna olisi vointu onnistua paremminkin, mutta kai siitä omansa ainakin takaisin saatiin. Alapellolla olleet potut oli kyllä kasvanut tosi huonosti, yhdessä potussa ei välttämättä ollut kuin kolme mukulaa ja joku myyrä oli vielä käynty osaa nakertelemassa. Kasvimaan puolella oli kolme pientä penkkiä perunaa ja siellä kasvoivat paremmin, mutta eivät nyt ihan hirmuisen isojakaan olleet.
Mies puhuikin että jos ensi kesänä laitettas kesäpossuja, mutta oli vähän pakko toppuutella, että ei ainakaan ennen kuin saadaan ainakin potut omasta maasta niille, kun ei vielä itsellekään riitä.

Punajuuriakin tuli ja kaksi pientä kauralyhdettäkin sain. Avomaankurkkujakin tuli ihan kivasti vaikka kylmän alkukesän takia aluksi kituuttivatkin. Sinappiakin oli, mutta en vissiin osannut korjata niitä oikeaan aikaan, kun siemenet ei ollut kunnolla kehittyneet, vaikka isoilta lakuun näyttivätkin. Parsa ja kukkakaalia oli myös, mutta niitä en ensi vuonna laita kyllä ollenkaan, sato oli huono viemäänsä tilaan nähden, eikä edes yhtään kukkakaalia saatu. Taidan kokeilla mieluummin varhaiskkaalia ja kiinankaalitkin pitäisi muistaa vähän aikaisemmin kylvvää, nyt meni heinäkuun loppuun.

Mehiläisille pitäisi vielä laittaa talvipeitteet ja ottaa ruokintalaatikot pois, hunajaa tuli huikeat 200 kiloa!

Kaiken kaikkiaan into syötävän kasvattamiseen ei kuitenkaan ainakaan ole hiipunut ja kanatkin taisi lennellä myös miehen sydämeen, ainakin siitä päätelleen miten on laittanut tuota talvikanalan rakentamista alulle.

Nyt on mukava odotella talven tuloa, antaa luonnon levätä ja itsekin voi huokaista, jaksaa taas keväällä käydä maata kuokkimaan.

torstai 18. syyskuuta 2014

Kasvimaan laittoa

Tiistaina tuli paketissa jotain mitä melko pitkään olen haaveillut, siitä asti kun tänne muutettiin. Joka vuosi sille olisi vain enemmän tarvetta ja nyt sitten tuskastuin ja sellaisen tilasin.
Kun ei ollut varaa hyvään, niin tyydyin ostamaan kohtuuhintaisen ja kohtalaisen. Meille muutti siis Bosch AXT 22d oksasilppuri. Vähän alkuun olin pettynyt siihen millaiseksi se murskaa oksat, mutta kun nyt katselee sitä silppua tuolla maassa niin eiköhän se käy kasvimaalle käytävien kattamiseen, siis juuri siihen mihin sitä tarvitsenkin.
Kasvimalle olen myös alkanut tehdä (juu, juu, mies teki minä vaan ohjeistin) laudasta tuollaisia kehikoita, yksi on aina 130x400cm, paitsi tuo ensimmäinen joka on vain metrin leveä. Tervalla käsittelin laudat molemmin puolin ja lautakin on kierrätetty kasvihuoneen pohjan valumuotista, muuhun kun tuommoisesta betonisesta laudasta ei oikein olekaan, mutta tuonne passsaa oikein hyvin ja tervakin peittää sopivasti, joten laudat näyttävät yllättävänkin siisteiltä.
Käytävää jätin 50cm, siitä sopii vielä justiinsa menemään kottikärryilläkin. Pitäisi vielä tasata käytävät, mutta kun tuo kasvihuoneen pohjan kohdalta otettu savimaa on jämähtänyt niin kovaksi kasassaan, ettei siihen tahdo lapiota saada.
No kunhan siihen pikkuhiljaa sisi vähän maata tasattua, tarkoitus olisi laittaa sanomalehteä ja päälle tuota haketta. Kovasti toivon että ehtisin vielä tälle syksyä tehdä ne, mutta oma kunto alkaa olla siinä pisteessä, että pahimpina päivinä ei pääse sängystä kunnolla ylös, kun paikat on niin kipeenä, sais alkaa jo tämä uusin tulokas syntymään.
Mieshän tekee noita hommia kun pyydän, mutta sillä on niin paljon muutakin hommaa että eihän se joka paikkaan kerkiä, kun töissäkin pitää käydä.
Vaan sain kuin sainkin vielä siirrettyä mansikat noihin kahteen laatikkoon. Tosi huonosti kasvoivat entisessä paikassa ja sinne pääsi rikkaruohotkin liiaksi valtautumaan. Tosi myöhäiseksi noiden siirtohan meni, joten kevääseen jää nähtäväksi miten selviävät talvesta. Osa nyt varmasti selviää, pitää sitten paikkailla keväällä vaikka ostotaimilla tai rönsyillä. Sain kuitenkin laatikot täyteen taimia, molempiin 32 kpl, kun keräsin kaiki rönsytkin talteen, viime vuonnahan niitä ostettiin molempia se 20 kpl. Jospa sitä ensivuonna saisi ihan oikeasti niitä mansikoitakin.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kanat päätti päivänsä

Ihan kohtalaisen helposti sujui kanojen teurastus eilen. Mies tosin hoiti kirveen heilutuksen, minä pidin vain kiinni.
Kyniminen meni helpommin kuin ajattelin, suolistaminen sen sijaan oli aika hidasta, mutta ei nyt mikään mahdottomuus kuitenkaan. Seuraavaksi kerraksi varaan enemmän vettä useampaan astiaan, teroitan puukon paremmin ja varaan paremman pöydän.
Kuoleman jälkeiset reaktiot pääsi vähän yllättäämään ensimmäisen kanan kohdalla, ei sitä ihan heti tajunnut miten voimakkaasti siivet lyö, mutta loppujen kohdalla osasi jo sitten varautua.

En tiedä olisiko minusta ollut kirveen käyttäjäksi, ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla. Kiinni sentään pystyin pitämään, tosin katoin kyllä silloinkin sivuun. Hieman tuntui pahalta lopettaa kanat, mutta se oli toisaalta ollut tiedossa koko kesän, eikä meidän kanoilla ollut nimiä vaikka niillä kaikilla erilaiset luonteenpiirteet olikin ja ne helposti toisistaan erottikin.
Siinä vaiheessa kun ne keittiöön vein suolistettuna niin eivät ne enää tuntuneet niille omille kanoille, vaan ihan vaan ruoalle. Katsotaan sitten missä vaiheessa niistä jotain kokkaillaan.

Mutta kyllä vähän harmittaa, kun ei kanoja enää ole, kukas nyt syö meidän kaikki keittiötähteet ja munii hyvät munat? Täytynee alkaa taas ruokkia kompostia, kovin vähän sinne on kyllä kesän aikana tavaraa tullut.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pohjatyöt valmiina

Kasvihuoneen sokkeli saatiin vihdoin valettua. Peräkärryllinen hiekkaakin vaihtui pariin kahvipakettiin ja vielä sitä jäikin, saadaanpahan muitakin valuhommia tehtyä.
 Maa pitäisi vielä tasata loppuun, mutta muuten se saa jäädä odottamaan kevättä.
Kuvia ei tullut otettua ihan kaikista työvaiheista, ja nämä mitä on, on vaan kännykkäkameralla näpsäistyjä.
Näkymättömiin jäi myös salaojaputket ja styroksit, jospa se routa ei ihan hirveästi tuota liikuttelisi, pysyisi ikkunoissa lasitkin sitten ehjänä.
Kokoa tällä on 3,3x2,9m noin suunniilleen, sillai laskin kiltisti että jää siihen kymmeneen neliöön, yli yhdentoista neliön tuotoksille pitäisi sitten jo luppaa pyytää kunnalta. Isompi olisi tietysti aina parempi, mutta eiköhän tuo meidän tarpeisiin riitä. Tehdään sitten toinen jos ei.

Kiinteät kasvualtaat muuraillaan sitten vahoista tiilistä, ne tulee etelä- ja länsiseinnustalle. Lattia tulee muualle sitten vielä betonista. Kun pääsiskin jo sisustamaan! Suunnitelmia olisi.

torstai 4. syyskuuta 2014

Jotain editystäkin

Viimeisen viikon aikan on tullut ihan mukavasti hoidettua rästiin jääneitä asioia. Sain matot pestyä ja sisälle, ikkunatkin pestiin, alakerran jääkaapinkin kuurasin ja desinfioin, jospa siellä nyt taas kehtaisi maustekurkut ja muut säilyttää.
Vielä pitäisi saada viimeinen satsi kurkkuja säilöttyä ja viimeinen laatikko hunajaakin odottaisi linkoomista.

Nyt on taas ihan lämmintä, mutta viikonloppuna käväisi parina yönä pakkasella ja avomaankurkut ja kesäkurpitsat paleltuivat. Keräilin loput pikkukurkut pois ja ajattelin ne säilöä kokonaisina. Myös perunan varret nuupahtivat ja niitin nekin pois, maassahan itse potut joutaa olla vielä jonkin aikaa. Toisesta kasvihuoneesta paleltui myös neljä tomaatintaimea ja keräilin raakileet pois sisälle kypsymään.
Herneet laitoin pois jo vähän aikaisemmin kun eivät oikein mitään tuottaneet. Ja vähän näyttäisi että punajuuretkin saisi nostaa kun taisivat nekin ottaa pikkuisen osumaa pakkasesta.

Mies on tehnyt tuota kelkkavajaa ja sehän alkaa jo näyttääkin jollekin.
Ovet ja lattia puuttuu vielä, sekä kattoa pitäisi vähän viimeistellä. Ihan ilmainenhan siitä ei tullut, mutta paljon kalliimmallakin olisi voinut tehdä.
Kasvihuonekin on edistynyt sen verran että salaojat olisi paikallaan ja ne peitettynä, sokkeli odottaa vielä sitä hiekkakuormaa, jotta pääsisi valamaan ja tasaamaan lopun maan. Sittenpä se saisikin odottaa kevääseen. Jolloin toivon mukaan pääsee rakentamaan. Tarkoituksena on saada kasvihuone käytöön heti keväällä, tosin kattoon varmaan joutuu valokatteen sijaan laittamaan alkuun vain muovin ja automaattisia luukunavaajiakin ilman joutunee aluksi pärjäämään.

Kovasti odotan että pääsisin tyhjentämään kasvimaan, tarkoitus olisi laittaa jo nyt syksyllä sinne laudasta penkkien kehikot ja saisi myös käytävät katettua, haketta olisin halunnut, mutta kun ei ole sitä haketinta täytyy varmaan tyytyä soraan, sitä kun on. Kuvia siitä sitten kunhan saan jotain kuvattavaa.

torstai 28. elokuuta 2014

Lisää projekteja

Jotta elämässä ei varmasti ehtisi huokaista ja stressiltä välttyä, pitäähän sitä aina aloittaa pari uutta projektia. Minä olen vähän hampaita kiristellyt jo muutenkin, kun vuosi alkaa taas kääntyä syksyyn ja laskettuun aikaan on enää viitisen viikkoa ja kaikki edellisetkin projektit on ihan kesken. Eniten kyllästyttää keittiö, kun se ei vaan valmistu.
Kovin en ole nauttinut minkään tekemisestä vaan, noh suomalaisella sisulla, olen tehnyt hoidettavia asioita. Hampaat irvessä viime viikonloppuna hioin viimeisiä kasvihuoneen ikkunoita, seitsemän yhden päivän aikana. Ei olis muuten onnistuntu mutta lapset oli koko viikonlopun enemmän tai  vähemmän mummon ja ukin luona. Toiseksi viimeisen ikkunan kohdalla (kun selkä ja rannesärky alkoi olla jo perin tuskastuttavaa), hajoitin vielä ikkunaa sisälle viedessäni siitä yhden kiinni olleen lasin. Ja eikun takaisin ja poista niitä pirun kittejä lisää ja hio vähän lisää. Siinä kohtaa pääsi jo itku, kiroilin ja möykkäsin yksinäni mökissä, kunnes pakko vaan niellä kiukut ja lähteä jatkamaan hommia. Valmistuihan ne sitten ja ehdin vielä sunnuntaina kitata ensimmäiseen ikkunaan kaikki lasit paikalleen.
Ja se ei ollutkaan niin mahdotonta kuin olin pelännyt. Sain lasit paikalleen jopa oikeinkin hyvin ja olin kovasti tyytyväinen, elämäni ensimmäinen ikkuna minkä kittasi! Siinä vaiheessa kiukkukin jo vähän helpotti ja ikkunoiden valmistuminen näyttäää taas vähän todennäköisemmältä.

Vaan niihin uusiin projekteihin. Mies aloitti kelkkavajan nikkaroimisen. Vähän meillä oli erimielisyyksiä sen sijainnista, mutta kai se tuossa välttää. Toisaalta ärsyttää, mutta tämän valmistuminen sentään tänä vuonna näyttää hyvinkin todennäköiseltä ja tuohan se kaivattua lisätilaa.
Hirevästi tuo ei ole vielä maksanut, suurin osa runkotavarasta ja kattopellit on ollut ilmaisia, seinään tulevat laudatkin ostettiin tosi halvalla.

Saatiin jokin aika sitten miehen ukilta sellainen ihana astiakaappi, alkuun ajattelin että lykkään sen kunnostamisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja laitan sellaisenaan keittiöön, mutta todettiin että se haisee niin pahalle (on ollut vanhassa talossa jossa on asunut sisällä tupakoiva ihminen), että se on pakko kunnostaa ennen sisälle vientiä. se on seissyt varmaan kuukauden kellarissa, odottamassa aikaa ja inspiraatiota.
Nyt sitten pistin senkin alkuun, ja aloin kaapimaan noita vanhoja maaleja pois. Ei kyllä oikeastaan kiinnostanut, mutta onneksi maali on lähtenyt ihan kohtuullisesti irti. Saapahan taas sitten vähän sisustaa keittiötä, tämä on tulossa siellä olevan ruman ei puisen kaapi tilalle.
Vähän vielä mietuityttää tuo väri, varmaan maalaan sen tuollaisella alkuperäisellä vähän turkoosin vihreällä, mutta maalaanko myös nuo punaiset punaisella vai teenkö kaapista yksivärisen. Tuo punainen oli tuon turkoosin maalin alla, eli kaappi on ollut yksivärinen ja ihan alunperin punaisilla koristeilla. No sitä ehtii vielä miettiä.

Hunajaakin riittää vielä lingottavaksi, pari iltaa ollaan jo lingottu ja vielä menee kaksi tai kolme iltaa ennekuin kaikki ollaan saatu. Vähän väkinäiseltä sekin homma on tuntunut.
Kanatkin on olleet mukavia kavereita koko kesän, mutta alkaa tuntua että niidenkin aika on kohta lähteä. Kaipaan todella paljon nyt rauhoittumista ja enenmmän kiireetöntä tekemistä perheen kanssa. Ajatukset on alkanut kääntyä jo jouluun, leipomuksiin ja lahjoihin (niiden antamiseen). Emme anna yleensä kovin monille lahjoja, lähinnä vanhemmile ja muulle lähipiirille, mutta minusta on ihana koota heille sellaisia joulukoreja, aina lähinnä itsetehtyjä juttuja ja jotain muuta mukavaa. Kasvimaankin voisin jo laittaa pakettiin ja antaa olla ensi kevääseen, mutta eihän se vielä passaa, kun kaikki juurekset on vielä maassa. Oikeastaan herneet on ainoita joista ei kannata enää mitään odottaa, sato oli melko onneton tänä vuonna. Lantut sen sijaan on valtavia ja yksi kesäkurpitsakin oli venähtänyt melkein kolmekiloiseksi. Sitä en enää edes kehdannut maistaa, kanoille se kyllä kelpasi hyvin.
Tänään varmaan pidetään työtön ilta, mies lähti sählyä pelaamaan ja minäkin sain hetken aikaa bloggailla, huomenna jatkuu sitten hunajahommat.

maanantai 18. elokuuta 2014

Päivittelyä vaan

Vähän sateista on ollut, mutta sai mies kuitenkin valettua sen kasvihuoneen anturan, hiekka ei vaan enää kyllä riitäkään sokkelin valamiseen sitä täytyisi saada peräkärryllinen haettua. Mies aloitti myös rakentamaan sellaista yksinkertaista kelkkatallia, kokoa sille tulee kuitenkin joku kymmenisen neliötä niin saapahan muutakin roipetta sinne työnnettyä.
Sipulitkin nostin eilen, kun meinaa olla niin sateita luvattu tälle viikolle. Saavat nyt kuivua tuossa liiterin räystään alla, kun eivät sisälle liiteriinkään oikein sopineet. Aika paljon on tuollaisia pieniä, ainakin viime vuoteen verrattuna, liekkö kuivuus sitten niitäkin vaivannut.
Syksyä  alkaa tosiaan olla jo ilmassa, vaikka päivällä on vielä ihan mukavan lämmin, oli minulla tänään taas pitkästä aikaa villasukat jalassa.
Marjatkin alkaa olla kerättynä ja mehustettuna. Enää puolukat olisi saatava, mutta ne ei ihan vielä ole kypsiä. Haaveilen kyllä vähän puolukkatuoremehusta, mutta saas nähdä miten sitä enää jaksaa tuotta metsässä kyykkiä kun tuo maha alkaa melko iso jo olla, survosta nyt on kuitenkin saatava muutama purkillinen, kun se loppui pahimmoilleen viime talvena.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Työtä riittää

Töitä on ollut viime aikoina melkoisen paljon. Eilen piti jo pitää vähän huilipäivää, tosin melkeoisen kauan meni tiskatessa mehumaijoja ja sankkoja ja siivotessa edellisten päivien sotkuja. Tänään ei enää väsyttänyt niin paljon vaikka lapset herättikin taas jo kuudelta.
On tullut kerättyä mustikoita. Punaherukat tehtiin mehuksi, ihan mukavat 15 litraa sitä tuli. Hunajaa on taas lingottu lisää sellaiset kolmisenkymmentä kiloa, pitäisi vielä siivilöidä ja purkittaa. Sain myös valmiiksi, vihdoin ja viimein lasten leikkipaikan tuonne pihalle. Hieman hommaa oli lapioida sellaiset puolitoista kuutiota hiekkaa siitä pois. Ilahduttavan paljon sitä hiekkaa sitten kuitenkin jäi ja niinpä mies laittoikin alulle kasvihuoneen!
Oli käynyt hakemassa styroksia ja rupesi nikkaroimaan muottia anturalle. Kauheen monimutkaista tuo betonirakentaminen tuntuu olevan. Minä ajattelin että siihen vaan lätkäistään pari lautaa ja pari myllyllistä betonia, no eihän se ihan niin sitten menekään. Kun tästä ääneen mainitsin, sainkin sitten esitelmän miten tehdään vaikkapa seiniä ja paljonko sinne menee rautaa. Kauhia homma jonkun pienen betoniviritelmän takia. No on se hyvä että joku ossaa. Tänään saisi sitten varmaan valettuakin tuon jos ei ihan kauheasti sada, sitten sokkeli päälle.
Periaatteessahan tuota pääsisi rakentamaankin jo tänä vuonna. Ainut vaan että minä en ole vielä hoitanut omaa osuuttani ja kunnostanut vieläkään niitä ikkunoita. Ensimmäiset olen jo saanut puhdistettua ja öljyttyä pellavaöljyllä, seuraavaksi pitäisi alkaa kittaamaan ikkunoita paikalleen ja maalaamaan. Ja vielä olisi seitsemän ikkunnaa puhdistamatta ja öljyämättä. Tuossa maalinpoistossa ja terveen puun esiin hiomisessa menee muuten ihan älyttömän kauan, eikä se muutenkaan ole minun lempihommaa.

Lisäksi vielä pihalla riittäisi muutakin puuhaa, joten pikkuisen meinaa ressikin jopa välillä iskeä, kun paljon pitäisi saada vielä aikaan. Lisäksi kun tuo satokausi on parhaimmillaan ja kurkkuja ja punajuuria pitäisi alkaa säilömään ja mustaherukatkin odottaisi poimijaanasa ja mehustajaa. Mehiläisten kanssa riittäisi myöskin puuhaa ja jonkun pitäisi siihen vielä jaksaa välillä tätä kotiakin huoltaa, onneksi sain sentään eilen pahimmat sotkut siivottua. Päivät onkin tuntunut venyvän sinne yhteentoista, kun joitain hommia on vain helpoin ollut jättää siihen kunhan lapset on mennyt nukkumaan.
Toisaalta taas on niin älyttömän hyvä mieli kaikesta mitä on saanut aikaan ja miten hyvin satoakin näyttäisi tulevan. Joskin kastella olisi pitänyt enemmän kasvimaalla, kun porkkanat kasvattelee vähän noita juuria ja osa avomaankurkuista oli hieman kitkeriä. Yhtä tomaattia tosin kastelin liikaa ja se kuoli. No aina ei ihan kaikki voi mennä nappiin.
Nyt täytyykin lähtä taas hommiin.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Surrurr hunajaa..

Vähän on tullut kirjoiteltua mehiläisistä tänä kesänä, ainakin vähemmän kuin on ollut tarkoitus. Piti kertoilla vähän siitä ja vähän tästä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Toisaalta välilllä mehiläiset ovat jopa harmittaneet ja on tehnyt jopa mieli pistää kaikki pois.
Osittain se on johtunut alkuvuoden raha asioista johtuvasta uupumuksesta ja siitä seuraneesta tarvikkeiden vähyydestä, nyt kun raha asiat ovat edes sinnepäin kunnossa (tarvike pula on edelleen) on helle vienyt kaikki voimat.
Toisaalta taas olen saanut mehiläisten pistoista ihan kamalia reaktioita, viimeksi yhdestä pistosta nenään seurasi muutaman päivän jalkapallo päänä reaktio ja pistot ovat oleet ihan kamalan kivuliaita.
Yksi pesä oli ihan järjettömän vihainen alkukesästä ja sen kanssa oli ongelmaa, häiriköivät pihalla. Mietin pitkään sen myymistä, kun ei ollut uutta emoakaan ostaa, jätin kuitenkin myymättä ja pikkihiljaa tultiin senkin pesän kanssa paremmin juttuun, nyt se on ehdottomasti paras pesä kolmesta, ja melkein rauhallisin.

Hunajaa taitaa tulla ihan älyttömästi, tai no joku varmaan olisi osannut hoitaa mehiläisiä paremmin ja saisi vieläkin paremman sadon, mutta vähän jopa yllätti tuo hunajan tulo. Nyt on lingottuna sellaiset 44kg ja vielä pesillä on yhteensä 7 hunajalaatikkoa.
Yhteen hunajalaatikkoon mahtuu muuten sellaiset 22kg hunajaa, voitte siis kuvitella että parin viikon päästä me hukutaan hunajaan, tosin en nyt usko että ihan täyteen enää keräävät hunajaa niitä kaikkia laatikoita, mutta paljon sitä kuitenkin vielä tulee, vähän jo hirvittää että mihin me joudutaan sen kaiken kanssa.

Helle rajoittaa tällä hetkellä kaikkea tekemistä, vaikka pari viileämpääkin päivää on nyt sentään mahtunut joukkoon, hirvittää jo valmiiksi ensi viikolle luvatut helteet. Ruokahalukin on mennyt ja päivä joutuu vaan makoilemaan tämän mahan kanssa. Lapsilla vaan riittää silti tuota energiaa ja sitä pitäisi saada jotenkin kulumaan, äitillä vaan ei nyt riitä puhti samaan tahtiin, siitä on seurannut vähän kireitä hermoja lisää.

Toisaalta toivon että loppukesä olisi lämmin, että satoa ehtisi tulla hyvin kasvimaalta, mutta riittäisi varmaan vähän vähempikin kuin 30 astetta, ihan pikkuisen päälle 20 olisi sellainen sopiva.
No ensi viikolla pitäisi kuitenkin alkaa keräillä punaherukat pensaista pois, vaan taidan vain tyytyä laittamaan ne pakkaseen ja keitellä mehuksi myöhemmin, ei tee mieli pitää hellaa päällä kovin pitkään. Kovin pitkään ei mene enää myöskään mustaherukoissa ja mustikoitakin pitäisi jaksaa keräillä ainakin yksi sankollinen, yksi sentään viikonloppuna jaksettiin kerätä ja saatiin pakkaseen, tuoreena niitäkin olisi mukavin syödä, mutta tässä meidän lähellä ei oikein ole mustikkaa, ei tule sitten lasten kanssa lähdettyä niitä poimimaan, kun ei taaskaan ole minulla autoa käytössä.

perjantai 1. elokuuta 2014

Satokausi alkaa

Vähän ollaan myöhässä sadon valmistumisen suhteen. Vasta heinäkuun viimeisellä viikolla on kasvimaalta saanut muutakin kuin sipulia ja yrttejä. Varhaisporkkanoita ollaan syöty ja voi että ne on hyviä! Vuoden pahinta aikaa on kun edellisen vuoden porkkanat loppuu ja uusia ei vielä saa.
Salaattiakin on saanut napsia, mutta ollaan mieluummin ostettu varhaiskaalia, joten salaatit on jääneet melkein syömättä, onneksi en niitä paljon kylvänytkään.
Ensimmäiset sokeriherneetkin alkoi kasvaa jo syöntikokoisiksi, kovin isoiksi eivät pääse kun ne häviää melko äkkiä parempiin suihin.
Ensimmäisen kesäkurpitsan maistoin eilen.
Perunat on vielä maassa, muutama laatikossa ollut varhaisperuna maisteltiin juhannuksen jälkeen ja pari viikkoa sitten kävin yhden nostamassa ylös, vain todetakseni ettei enempää vielä kannata. Tänään kuitenkin ajattelin ehkä käydä niitäkin taas katsomassa.
Paras yllättäjä tälle vuodelle on ehdottomasti paprika, maistoinkin jo ensimmäisen vihreän, ei se kyllä vielä kummoiselle maistunut, mutta hei, tuottaa sentään hedelmää.

Mansikat on ihan surkeita, todella vähän ollaan saatu, ovat ilmeisesti kärsineet kovasti kuivuudesta, kun enhän minä ole jaksanut kastella muita kuin kasvimaalla oleviua kasveja. Päätinkin siirtää ne kasvimaan puolelle, kunhan joku jaksaisi kääntää sinne lisää tilaa.
Ensimmäiset tomaatit maisteltiin, tosi hyviä olivat, eivät olleet pettymys niin kuin ne ostotaimet viime vuonna. Vielä saa kuitenkin tovin odottaa että niitä enemmänkin syötäväksi kypsyy.
Tomaattien kasvu on vähän pysähtynyt, uusia raakileitakaan ei kovin joutuisasti tule, ilmeisesti on vain ollut liian kuuma.
Helteet ovat alkaneet olla myös minulle vähän liikaa, päivällä ei vaan kerta kaikkiaan ole enää pystynty tekemään mitään, edes syömään. Onneksi ollaan vihdoin saatu sitä vettä taivaaltakin, ei nyt ihan mahdottomia määriä, lähinnä lyhyitä rajuja kuuroja. Eilenkin tuli vettä ihan älyttömästi tosi lyhyessä ajassa ja samalla lykkäsi kunnon tuulen. Betonimyllykin lensi kumoon, samoin lasten lelulaatikko pihalla heitti kuperkeikan. Ihan läpimärkä olin kun juoksin laittamaan kasvuihuoneen lasit paikalleen ja yhden mehiläispesän styroks kattokin lähti karkuun. Mitään varsinaisia vahinkoja ei kuitenkaan onneksi päässyt tapahtumaan, kaupungissa oli jokunen puu kaatunut tielle.
Hunajaakin tulee ihan kivasti, vasta alkuun ollaan päästy ja yli 40 kiloa sitä ollaan jo lingottu.

Osaisikohan joku vielä tunnistaa tämän kasvin, se on ilmestynyt jostain tuonne yrttipenkkiin lipstikan viereen. Viime vuonna sitä ei ainakaan siiä ollut, tai sitten olin vain sen kitkenyt sen pois (hieman on tuon yrttipenkin kitkeminen jäänyt, kun ne olisi tarkoitus siirtää kasvimaan puolelle, kunhan tilaa sinne vapautuu).
Lopuksi vielä lisää kukkivia liljoja.