torstai 28. marraskuuta 2013

Talvi tulossa, kevättä mielessä

Vaikka talvi tekee parhaillaan kotiaan ulos, on mielessä ollut kuitenkin jo kevät. Liekkö sitten syynä lämmin ja pitkä syksy vai mikä, mutta jouluunkaan en ole oikein jaksanut ajatuksia luoda. Nyt sentään näyttää että lumi tuli jäädäkseen.




Olen kuin huomaamattani siirtynyt kausiruokaan, ainakin suunnilleen. Karppauksellakin lienee osasyynsä, mutta jotenkin se on vain alkanut tuntua luontevalta. Kurkut, tomaatit ja salaatit on jääneet kauppaan, tilalla on juureksia. Jotain vihreää ja tuoretta on kuitenkin alkanut hirveäsi tehdä mieli, niinpä keittiönpöydälle päätyi kasvamaan herneitä ja ovatpa hyviä. Täytynee idättää jotain muutakin vihreän nälkään.

Vaan on sillä kevätmielellä muukin syy kuin ihanat herneenversot. Olen nimittäin vakaasti päättänyt (just, taas kerran) että ensi keväänä kasvihuoneeni valmistuu. Juu, olen päättänyt että se on valmis ensi kasvukaudelle. Saattaa tietysti olla että sen piti jo valmistua tänä kesänä tai ainakin viimeistään syksyllä. Olen tässä vuoden verran kunnostanut ostamiani vanhoja ikkunoita, siis olen saanut niistä jopa vanhan maalin poistettua. Nyt aloitin kuitenkin vakaasti ja varmasti niiden kunnostamisen, kaksi ja puoli ikkunaa kahdeksastatoista ikkunasta on jo jopa hiottu. Ei enää montaa jäljellä..
Ja sitten vielä maalaaminen muutamaan kertaan ja ikkunalasien kittaaminen takaisin paikoilleen. Niin ja siinähän oli vasta niiden ikkunoiden kunnostus. Vähän mietityttää kuitenkin tuo maalaaminen, kun pellavaöljymaali vaatisi valoa ja lämpöä kuivaakseen (jonka tekee siltikin hitaasti) ja joista molemmista on hieman puutetta tähän vuoden aikaan.
Vaan eihän tässä ole muukaan auttanut, kun olen piirrellyt suunnitelmia ja selannut netistä ihania kuvia kasvihuoneista (siis kausihuonehan tuo sitten on).
Olen vaan niin kevät fiiliksissä!

Ja nyt kaivamaan sitä joulufiilistä jostain..

torstai 21. marraskuuta 2013

Palkkatyön hyvät puolet

Vaikka nuo miehen työt vähän tuppaa hidastamaan näitä projekteja, myönnettäköön että on siitä työstä aika paljon hyötyäkin. Ja muutakin kuin se palkka.

Tänään tuli taas töistä pakettiauton kanssa ja toi tullessaan tuulensuojalevyä kuistia varten, sai ne hyvin edullisesti, kun olivat jääneet yli jostain työmaalta. Samalla taisi tuoda taas muutaman laudanpätkän polttopuuksi ja yhden melko ison lämpölasin.
Meillä alkaa tilanahtaus iskeä varastoissa ja pihalla, koska mies tuo melko säännöllisen epäsäännöllisesti kaikenlaista tavaraa töistä. Osan on pelstanut roskalaivolta, osan on ottanut ylijäämätavarana työmailta tai milloin mistäkin.

Pihalla ja varastossa seisoo tiiliä, kaivonkansia, valoja, ovia, ikkunoita, villaa (ja muita eristeeksi tarkoitettuja materiaaleja). Ja ihan julmetusti lankkua. Niiden sijoittaminen on ollut erityisen ongelmallista, kun niiden täytyy olla kuitenkin suht suojattuna. Huonoimmat menee aina polttopuuksi.
Jostain on jokunen euro maksettu, suurinosa kuitenkin ilmaiseksi.
Roskista on pelastettu hyvä työvalo, joka kaipasi vain polttimon vaihtoa. Meidän iso liiteri sai uuden peltikateen, entisestä omakotitalosta. Pureruista seinistä on otettu hyvää villaa talteen.

Työtähän kaikki vaatii sen palkkatyön päälle, monesti mies tulee töistä vasta viiden kuuden aikaan, vaikka palkallinen työ loppu jo puoli neljältä. Sitten se saattaa siihen päälle tehdä vielä kotona näitä raksahommia, niin ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Vaikka myönnettäköön että minä välillä vähän syytänkin.
Vähän tulee valitettua kun hommat ei aina etene minulle mieleisessä järjestyksessä, kun toinen tekee kuistia, vaikka vaadin sen keittiönkin edistymistä.

Pitäisi muistaa kiittää enemmän kuin valittaa, on se aika kulta <3

Teki minulle tämän lyhdyn, ihan pyytämättä, kun valittelin, ettei meillä ole lyhtyjä ulos. Ja jämämateriaalista tietenkin.

Hieno kissa Muusa

Muusa tyttönen muutti meille jokin aika sitten.
Se on kotiutunut hyvin, joskin aavistus on vielä varautunut lapsia kohtaan.


Muusa viihtyy nukkumassa jalkopäässä sängyssämme, tai hellan päällä lämmittelemässä. Portailta on mukava seurata ihmisten touhuja, illalla voi sitten vähän tulla sohvalle rapsuteltavaksikin.

Ulkoilu on myös kivaa, mutta ei liian pitkinä annoksina. Tosin pimeän tullen olisi mukava vähän pidemmäksikin aikaa jäädä, mutta lämpöinen sänky ja täysi ruokakuppi houkuttelee kyllä sisälle.

Muusasta on kehketynyt aivan loisto kissa (ei kuitenkaan sellainen joka loistaisi piemässä, paitsi ne silmät tietysti).


Se pyydystää hyvin hiiriä ja myyriä pellolta. Se on hätyytellyt oravat vähän aremmiksi ja pois lintulaudalta, mutta en ole sen kuitenkaan nähnyt pikkulintuja pyydystäneen. Vaikka Muusa on aika pieni kooltaan, se ei arastellut käydä isonkaan oravan kimppuun.
Muusa ei myöskään epäröinyt häätää sitä huomattavasti isompaa kissaa pois reviiriltään.
Reviirinsä se näyttää ottaneen hyvin ja, onneksi, näyttää myös pysyttelevän hyvin talon lähettyvillä. Melkein kuin se tietäisi missä meidän tontin rajat kulkee.

Kaiken kaikkiaan saimme aivan loistavan lisän perheeseemme!


perjantai 15. marraskuuta 2013

Kesken

Vähän kaikki on kesken.
 Keittiö. Ei ole valmistunut, ei.

 Portaatkin tuolla takana pilkottaa keskeneräisenä.
 Umpinaista kuistia aloiteltiin rakentamaan viime viikonloppuna. Olisihan noita muitakin projekteja ollut.
Kuten vaikka tämä uusi pukuhuone saunalle. Alkaa nuo ilmat viiletä, että ihan mukavaa jos tuokin valmistuisi.

Ja näiden lisäksi ainakin neljä aloitettua isompaa projektia, ja siihen tietysti vielä ne pienet. Vaan ehkä ne joskus valmistuu. Ja saattaa olla että osa vielä tänä talvena, kun ilmoittivat sitten lomautus uhasta miehelle. Ja jos ne nyt alkaa, niin kestää sitten todennäköisesti kesään asti. Rakennusalalla on melko lohduton työtilanne täällä Kainuun korvessa.
Toisaalta olen jopa vähän iloinen, kukkaronnyörejä joutuu toki kiristämään, mutta yhteistä aikaa on sitten mukavasti lisää.