maanantai 30. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa

On näköjään mennyt viimeisen kirjoituksen julkaisemisesta, tovi jos toinenkin. Asiaakin olisi kyllä ollut, mutta ei innostusta. Aloittelin yhtä tekstiä kirjoittelemaankin, kuluttamisesta nimittäin. Inspiraation sain ostamastani Arbian Niiskuneiti mukista (siitä keltaisesta jossa Niiskuneiti katselee silmät kiiluen kirstun hepeneitä). Sattumalta myös eräässä toisessa blogissa oli samoja mietteitä juuri samaan aikaan. En oikein osannut itse sitten kirjoittaa sitä mitä halusin, ainakaan niin (osaanko koskaan), että siinä olisi mitään järkeä.
Joten taidan vain laittaa linkin siihen blogiin, ja lukekaa ihmeessä (jos ette jo ole niin tehnyt) myös nuo linkit blogissa. Aika kaameita lukuja myös siitä miten suomalaiset heittää vaatteita roskiin. Ja meidäthän on kasvatettu tähän, yhteiskunta oikein tuottaa näitä kulutusjuhlijoita ja syyttävällä sormella osoittelee niitä jotka eivät paljon kuluta, uutta tavaraa ainakaan.

Omasta kulutuksesta sen verran, että sitäkin olisi syytä tarkastella, vaikka vaatteet (ja kaikki muukin tavara) tulee aina ensisijaisesti käytettynä. Kyllä tästäkin taloudesta paljon turhaa tavaraa löytyy ja remontoidessa varsinkin tekee mieli helposti laittaa kaikkea tarpeetontakin uusiksi. Ja myönnettäköön että tykkään kyllä shoppailusta, kirppistely on etenkin sellainen henkireikä.

Nostelin tuossa viikko sitten potut pois pellosta ja samalla ne muutaman lantun mitä oli jäljellä.

Potuista tuli kyllä todella huono sato, joudutaan kyllä laittamaan vielä ainakin ensi kesänä osa perunasta tuonne samalle pellolle, mutta toivottavasti saadaan pikkuhiljaa laajennettua kasvimaata sen verran että saadaan myös perunat sinne.
Pari pientä punajuurtakin vielä löytyi, ja yhtenä yllättäjänä myös tuollainen pienen pieni kukkakaali. En kyllä odottanut kukka- ja parsakaaleista mitään. Alkuun oli jo taimien kanssa ongelmia ja sitten ötökät söivät lehdet niin pitsiksi, että en odottanut mitään näiltä. Yllätykseski löysin kuitenkin aiemmin kaksi tuollaista pientä kukkakaalia ja nyt vielä yhden. Kehäkukkiakin tuli poimittua sisälle pieni kimppu.

Talvi tulee hyvää kyytiä. Koivuisssa on lehtiä enää harvakseltaan, pihlajat sentään vielä loistavat punaisena. Yöpakkasia on ollut ja tänään ei aamulla ollut pirtissä kuin 16,3 astetta lämmintä. Kovasti on tuullut ja se vie lämpöä mukanaan enemmän kuin pelkkä kylmä. No hellaa on ollut mukava lämmittää ja siinä taas pitkästä aikaa myös ruokaa laittaa. Lisäeristyksestä ei silti olisi haittaa.

Keittiö ei ole edistynyt yhtään. Vielä puuttuu siis ne ovet, yläkaapit, liesituuletin (olemme ehkä jo sen valinnut), valot ja osa välitilan laatoituksesta. Sillä ei kyllä ole nyt ihan hirveä kiire ollutkaan, kun uunit ja hellat ja kaikki toimii (ja on paikallaan). Alkaa taas vaan pikkuhiljaa mennä hermot noihin astioihin joita pyörii joka paikassa, kun niille ei ole vielä paikkaa. Sain tässä vähän siivottua kuitenkin ja tavaroita niin järjestykseen kuin niitä vain voi saada, joten jos vaikka kuvia räpsisi, voisi niitä tännekin laitella.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Keittiömaistiaisia ja muuta

Tässäpä vähän maistiaisia meidän uudesta keittiöstä (joka ei ole enää edistynyt, ei sitten yhtään), on kyllä nyt valmiimpi mitä tuossa kuvassa, mutta tosi vaiheessa silti.
Meiltä puuttuu edelleen liesituuletin, ja koska se puuttuu, junnaa koko yläkaapit ynnä muut yläosan jutut paikoillaan. Ei vaan kerta kaikkiaan olla löydetty sitä oikeaa liesituuletinta, kun ei ihan tuhatta euroakaan voida siitä maksaa.
Ja mikä tekee tämän vielä vaikeammaksi, on tämä meidän vajavainen huonekorkeus, vain rapiat kaksi metriä, vaihtoehdot vieläkin vähäisemmiksi. Kaikki liesituulettimet ovat ensinnäkin liian kalliita, tehottomia, korkeita, kapeita, leveitä ja syviä.
Haluaisin liesituulettimen joka ei ole liian massiivinen, sen tulisi olla hyvin matala jotta se sopii hyvin meidänkin huonekorkeuteen ja haluan sen myös mahdollisimman korkealle keittotasosta. Lisäksi sen tulisi olla, syvyyssuunnassa, matala, siis haluan että se ei tule enempää ulos kuin yläkaapitkaan.
No se keittiöstä.

Viime aikoina on ketutusta riittänyt.
Auto levisi (nyt vissiin lopullisesti ja mistäpä ja millä rahalla revit uuden), mä en vaan jaksa enää tätä yhdellä autolla venkslaamista, huomennakin pitää herätä taas 5.30, että ehditään viedä mies töihin ja sitten sairaalaan puheterapeutille 10.30. Siinä välissä pitää tietysti retuuttaa väsyneitä lapsia paikasta toiseen, hoitaa aamupalat ja pesut jotenkin ja kun joudutaan heräämään niin aikaisin, menee koko päivän rytmi sekaisin. Me nukutaan lasten kanssa ihan hyvästi ainakin puoli kahdeksaan, joskus jopa puoli yhdeksään, siis normi päivinä. Onneksi sentään voidaan aina mennä minun äidin luokse ja pitää siellä väliaikaista majapaikkaa.
Vaikka meiltä ei ole kuin 25 km keskustaan, niin ei sitä huvikseen ajele montaa kertaa edestakasin. Ja aikaa siinä saa menemään koko päivän kyllä tuossakin matkassa.
No vähän lisää ketutusta aiheutti tää typerä flunssa, mihin lapset sairastui. Eihän siinä muuten mitään, kun ei niilltä voi oikein välttyäkään kokonaan jos jossain ihmisten ilmoilla joskus meinaa olla. Mutta, kun tuo meidän nuorempi pojista on vähän sellainen erityistapaus ja hällä on infektioastma, niin oltiinhan sitä taas sitten sairaalassa. Selvittiin tällä kertaa onneksi yhdellä yöllä siellä. Monesti on mennyt melkein viikkokin.
Harmitti vaan vähän kahdesta syystä. Ensinnäkin pari kuukautta sitten sairastettu flunssa meni hyvin ihan kotihoidolla ja ehdin jo vähän toivoa että jospa hän alkaisi olla jo niin paljon vahvempi että ei ihan joka flunssa kaataisi, ja astmalääkityskin tehosi tosi hyvin. Nyt ei meinannut tilanne sitten laueta millään ja vaikka sai kotona aika isot annokset lääkettä. Hän kun saattaa mennä sitten todella nopeasti huonoksi jos tosissaan rupeaa henkeä ahdistamaan. Nyt kuitenkin selvittiin tosi vähällä loppupeleissä.
Mutta harmitti minua tuo flunssa toisestakin syystä. Olisi tietenkin juuri nyt viikonloppuna ollut ihanaa tapahtumaa lapsille (mihin ei tietenkään voi mennä räkäisten lapsien kanssa).
Lentokentällä olisi ollut avoimien ovien päivä ja olisi päässyt lentokoneeseen tutustumaan ja kaikkea muuta kivaa ohjelmaa. Esikoinen kun on niin innoissaan lentokoneista, onneksi en kertonut tästä etukäteen hänelle, olisi se pettymyt ollut ihan hirveä. Sitten olisi ollut vielä paikallisen maatalousoppilaitoksen maalaismarkkinat (mikä on jokavuotinen aika iso tapahtuma täällä), missä ollaankin melkein joka vuosi käyty.
Itse vaan odotin tuota viikonloppua jo hyvän aikaa ja olisi ihana ollut viettää sellainen mukava päivä perheen kesken.

Muutenkin ilmassa on ollut sellaista yleistä ketutusta ja olen (taas vaihteeksi) vähän kiukutellut, kun mikäkin lapsi.
Mutta ei kaikki ihan huonoakaan ole, sain tänään vihdoin rahdattua viimeisetkin puut ulos liiteristä (ties miten monta pinokuutiota niitä oli), holz hausenkin valmistui (nättihän siitä ei tullut ja kunnon kattoa en kyllä osannut sille tehdä, mutta olkoon) ja aloitin toisenkin kun kaikki ei sopinut ensimmäiseen.
Syksy on jo saapunut, vaikka päivät ovat vielä lämpimiä. Yöt on kuitenkin niin kylmiä, että tomaatit ja perunat ovat vähän huonoa tykänneet. Tomaattiin jäi jokunen raakile, mutta olkoon, ei haittaa kun eivät edes hyviä olleet. Perunasta niitin varret pois tänään ja saavat olla maassa vielä jonkun aikaa. Porkkanat ja lantut ovat myös vielä maassa, mutta nekin pääsee pois lähi aikoina.
Sitten pääsisi kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta pois. Ajattelin kokeilla laittaa porkkanaa jo näin syksyllä, jos saataisiin sitten hyvissä ajoin ensimmäiset. Niitä kun on aina niin ikävä, kun ei niitä oikein enää keväällä saa.

Kauhean sepustuksen näköjään kirjoitin, mutta se ketutus ainakin väheni hieman, joten taisi tulla tarpeeseen. Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla aikaisin nousta.

Hyvää yötä, ihanat lukijani!