torstai 22. elokuuta 2013

Keittiö, osa 2: Eteinen ja tuulikaappi

Ja seuraavaksi herää varmaan kysymys, että miten eteinen liityy keittiö remonttiin mitenkään? No kyllä se liittyy. Tai ehkäpä tuon otsikon pitäisikin kuulua `Keittiö ja eteinen osa..` koska samalla remontoimme myös eteistä hieman lisää.
Alunperin meillä ei ollut varsinaista eteistä ollenkaan, vain alle neliön kokoinen tuulikaappi ja naulakko portaiden alla. Ei ihan ideaali ratkaisu neljän hengen perheessä.
Kerroinkin jo aiemmin kuinka muutimme tuon keittiön jatkeen, vai millähän nimellä sitä kutsuisi, eteiseksi.
Eteisenä se sama tila palvelee edelleen.
Tässä vähän selvennykseksi, keskellä siis näkyy tuo tuulikaapin ovi, oikealle portaiden taakse jää keittiö ja vasemmalla on se entinen keittiön jatke, nykyinen eteinen. Myös tuossa portaiden tällä puolen oli ennen seinä, mutta se purettiin melko pian muuton jälkeen, koska lämpö ei tahtonut oikein nousta tuonne ylös.

Kertoilin myös jokin aika sitten pienestä remontista jossa ulko ovi vaihtoi paikkaa ja ikkuna hävisi. Se siis liittyi oleellisesti tähän keittiöprojektiin. Sisäpuolelta siis se käytännössä tarkoitti sitä että tuulikaappi poistettiin ja ulko-ovi siirrettiin eteisen puolelle tuohon ikkunan paikalle. Näin saatiin siis lisää tilaa keittiölle ja keittiöstä saattiin ihanan avara ja toimivakin.
Tuulikaapillahan on melko tärkeä tehtävä kylmän sisään pääsyssä, tai siis lämmön karkaamisessa. Toimii vahän samalla tavalla kuin kaksinkertainen ikkuna verrattuna yksinkertaiseen. Tämä oli kuitenkin meidän mielestä ainoa järkevä ratkaisu tuohon keittiö pulmaan ja tarkoitus on (sitten joskus) rakentaa tuohon ulkopuolelle sellainen kylmä kuisti.
Valitettavasti minulla ei ole nyt esitellä vielä uusia kuvia sisäpuolelta, mutta esitellään nyt vielä tähän siitten uusi ikkunan paikka, siis se joka poistettiin aiemmin kun ulko-ovi siirrettiin eteisen puolelle.
Ikkuna tulee siis keittiöön ja antaa ihanasti valoa sinne. Samalla siitä on hyvä seurata lasten touhuja pihalla, hiekkalaatikko ja kiikut jäävät juuri kuvaajan selän taakse joten sinne on hyvä näkyvyys keittiöstä.
Olenkin jo pikkuisen suonut luottamusta meidän kolmivuotiaalle ja antanut hänen olla ulkona yksinään, jos olen itse esim laittamassa ruokaa. Hän onkin pysynyt varsin kiitettävästi hiekkalaatikko- ulko-ovi välillä. Nyt sitten on vahtiminen vieläkin helpompaa, kun ulos näkee jo keittiöstä, eikä tarvitse puolen minuutin välein ravata kurkkimassa eteisen ikkunasta.
Ja jos joku siellä tietysti kauhistelee kun niin pieni on yksin ulkona, niin tiedoksi että meillä ei ole autoteitä ihan lähellä ja joellekin on niin vaikeakulkuista polkua niin pitkä matka että tuo kolmevuotias ei mene sinne edes mielellään jos ei kanneta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keittiö, osa 1: Vanha

Meillä on vihdoin keittiöremontti menossa ja jo tällä hetkellä vanha keittiö on muisto vain!
Taloa ostettaessa ajattelin että kyllähän tuossa keittiössä pärjätään, mutta jo puolen vuoden jälkeen aloin olla täysin kypsä keittiöön, ja sen toimimattomuuteen. Työtasoja ei käytännössä ollut, ja koska astianpesukone ei sinne sopinut, ne vähätkin tasot olivat yleensä täynnä astioita. Pikkuhiljaa aloin myös kypsyä tiskaamiseen ja ruoan laittamiseen tuolla keittiössä.
Jo aiemmin aloin vaatia mieheltä sellaista pika remonttia, ehkä uusi pienempi tiskiallas ja järjestystä vähän uusiksi jotta saadaan tiskikone ja lisää pöytätilaa. Tarkoitus oli siis ihan koota vanhoista osista vähän keittiötä uusiksi, sellain muutaman sadan pika remontti helpottamaan arkea.
Jostain kumman syystä (jota en kyllä yhtään kadu) se pikku remontti sitten paisui niin että koko keittiö meni uusiksi. Ja uskokaa tai älkää, ei edes kokonaan minun vaatimuksesta!

Nyt haluaisinkin esitellä teille lukijani tuon minun painajaisen, ylen määrin harmaita hiuksia ja lommoja seinään (ja otsaan) aiheuttaneen karmaistuksen. Meidän vanhan keittiön.

Vasemmassa kuvassa näkyy tuossa vasemmalla tuulikaapin kulmaa. Seinästä alkaa siis tiskialtaat ja kuivauskaapit, tiskipöydällehän jää siis tuo 50cm pätkä pöytätilaa, mutta se oli käytännössä aina täynnä likaisia astioita. Hellan oikealla puolella on myös hiukan pöytätilaa, mutta koska sinne täytyi myös sovittaa nuo kahvinkeittimet, mikrot ja muut, jäi siihen käytännössä tila yhdelle pienelle leikkuulaudalle. Todella vaikea siinä oli työskennellä, koska se tila oli käytännössä vain 30-40cm leveä.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy siis keittiön toinen seinusta, jossa yksi syy ostaa juuri tämä talo, muurattu hella. Ainut hyvä asia tässä keittiössä, vaikka aika paljon huonoa sanottavaa tuosta hellastakin on.
Jokuhan tietysti fiksusti olisi ajatellut purkaa tuo pois, olisi muuten tullut aika paljon lisää tilaa tuonne keittiöön. Varmaan ihan olisi ollut järkeväkin idea, mutta missäs minä olisin sitten talvella laittanut ruokaa? Viime talvena ei kyllä tullut käytettyä kuin ehkä kahdesti tai kolmesti tuota sähköhellaa, ainoastaan uuni oli käytössä, kun tuossa puulla toimivassa versiossa on vain muurattu paistouuni, joka ei siis käytännössä lämmennyt ollenkaan.
Lisäksi se kyllä säästi meiltä pitkän pennin (siis senttejähän ne nykyään on) talvella sähkössä. Suora sähkölämmitys ja tämmöinen neljän tuulen talo ei ole kauhean hyvä yhdistelmä, lompakkoa ajatellen, sähköyhtiöhän kiittää ja kumartaa.
Tuonne hellan ja ikkunan väliin jäikin sitten tuollainen mitään tekemätön tila. Ei siellä hirveästi pystynyt mitään säilyttämään kun aika kuumaksi tuo hella sen alueen lämmittää. Ja siitä puheen ollen, toivottavasti säästetään edes pikkasen taas sähkössä, kun jääkaappi ja hella ei ole enää ihan vierekkäin (tuossa hellakuvassa näkyy pikkaisen tuota jääkaapin alakaappia, tuossa oikeassa reunassa, siitä voi siis ajatella miten lähekkäin olivat).
Kaikkein pahin puute tosiaan oli kuitenkin tuo pöytätilan puute, se rajoitti hyvin paljon minkään tekemistä, ja nämä kuvat on otettu hyvin pian muuttomme jälkeen ja keittiö on oikein erityisen siisti ja järjestyksessä näissä kuvissa.
Oviaukoksihan keittiöön jää tuo tuulikaapin ja piipun välinen tila, piippu siis on tuossa hellan vieressä oikealla puolella.

tiistai 20. elokuuta 2013

Vähän sadonkorjuuta

Kiirettä on pitänyt. Remonttia (siitä lisää kunhan ehdin) ja kasvimaallakin on pitänyt pyörähdellä.
Lähemmäs kymmenen kiloa ollaan avomaankurkkuja säilötty. Omia ei olleet, kun niistä suurin osa paleltui jo keväällä. Hunajaakin laitettiin viimeisimpään erään, saa nähdä tuleeko hyvää. Tiedä vaikka vielä saadaan omia kurkkujakin maistella, kun kaksi avomaan taimea selvisi sitten kuitenkin hallasta ja on nyt kukkinutkin jo jonkin aikaa ja muutamia kurkun alkuja näkyy jo.
Mustaherukkamehua ollaan tehty puolenkymmentä litraa ja punaherukoita pakastettu, vielä en tiedä mitä punaisista tehdään, meillä kun ei niitä ihan kamalasti marjana mene. Ehkäpä mehua tai viiniä.
Mansikoita saatiin myös pakkaseen ja mustikoitakin saatiin vähän poimittua, todennäköisesti ne ei kuitenkaan riitä ensi kesään asti taaskaan.

Porkkanat onnistuu hyvin, sugarsnacksejakin vielä kasvihuoneesta saa, kun muistin niitä uudestaan sentään kylvää kesällä. Varastoporkkanoitakin on ja kauhean isoja jo ovat, mutta taidan antaa olla vielä maassa, syödään nyt ensin nuo kesäporkkanat. Retiisejäkin saatiin vihdoin ihan syötäväksi asti, kun nämä myöhemmin kylvetyt säästyivät enimmiltä tuholaisilta, keväällä kylvetystä erästä saatiin vaan pari syötävän kokoista.
Herneitä tulee ihan kivasti, pakkaseenkin laitoin ihan pikkuisen, mutta lähinnä ollaan syöty sitä mukaa kun kasvavat. Sipulitkin nostin jo kuivumaan liiteriin, ja nekin oli oikein hyvän kokoisia, eikä huonoja ollut joukossa enää ollenkaan (tosin hain aina kesällä aika valikoivasti noita sipuleita käyttöön, aina tietysti ne jotka näyttivät jo vähän huonommilta).

Perunaa ei ole tarvinnut ostaa enää pitkään aikaan, tosin aika vähän sitä menee muutenkin. Nyt on juuri uunissa viimeiset Timot kypsymässä, sitten meillä taisi olla vielä Nicolaa talven varalle. Vähän huonosti on kyllä perunat menestyneet tuolla meidän rannan puoleisella niityllä, osa Timosta kun oli tuolla ihan kasvimaalla niin kasvoivat paljon paremmin ja isommaksi, ja niistä sai paljon suuremman sadon. Tuolta toisesta kohtaa saattoi löytyä vain pari perunaa per taimi, joten pitänee siirtää myös kaikki perunat ensi vuonna tuonne kasvimaan puolelle. Onneksi sinnekin on tulossa lisää tilaa ensivuonna.

Minulla on ollut siellä nyt puna-apilaa ja sitten kaura-herne-ruisvirna seosta maanparannuskasvina. Toissapäivänä mies kävi niittämässä ne kumoon ja nyt pitäisi tuo herne-kaura saada kuivattua, niin voisi niitä sitten talvella syöttää pikkulinnuille (kun niitä kanoja ei vieläkään saatu). Toistaiseksi ovat siis ihan maassa, en nyt ihan tiedä miten en tulisi kuivata. Toistaiseksi on kyllä luvattu ihan kuivaa keliä joten kuivaisivatkohan ihan maassa vai pitäisiköhän ne nostaa seipäälle.
Toisaalta mietiskelin kyllä että pitäisiköhän ne nostaa seipäälle tuonne lintujen ruokinta paikalle, saavat sitten syödä siitä suoraan, ja jäniksiäkin siinä on aina käynyt niin niillekin varmaan kelpaisi. Räklät on kyllä jo siellä syömässäkin käyneet, mutta syökööt nekin, kun ei meille edes pihlajanmarjoja tule tänä vuonna yhtään ja marjapensaatkin on tyhjennetty jo. Kauraa keräsin vähän erikseen pariksi pieneksi lyhteeksi, jos saisin vähän siementäkin sitten omasta takaa ensivuodeksi, minulla kun oli vähän tänä vuonna ongelmia sen kanssa, vaikka lopulta sitten löysinkin sitä kauraa.
Tuo kauralajike `Aslak` oli muuten kauhen kivan näköinen lyhteenä ja silläpä haluaisinkin sitä vähän erikseen viljellä, saisi lyhteitä linnuille talveksi ja vaikkapa johonkin kuivakukka asetelmiin.

Kasvattelin itse siemenestä hienoja tomaatin alkuja (vaikka aluksi niistä valittelinkin), ne kokivat kuitenkin saman kohtalon kuin nuo avomaankurkut, yksi selvisi niistäkin ja kukkiikin iha hienosti, harmi vaan ettei ne kyllä ehdi mitenkään kypsiksi tomaateiksi asti.
Mies kävikin silloin ostamassa puutarhalta uusia tomaatin taimia ja ne ovat tuottaneetksin ihan kivasti kypsiä tomaatteja jo. Sehän on ihanaa, mutta nämä tomaatit maituvat pahalle. Siis ovat sellaisia miltään maistumattomia tomaatteja. Ei niitä tee mieli syödä sellaisenaan, eikä auta vaikka kuinka odottelisi että joko vielä vähän kypsemmäksi. Kastiketta olen nyt tehnyt niistä pakkaseen ja ihan hyvää sillain, mutta olen kyllä silti tosi pettynyt.

Mutta viimeisinpänä, muttei vähäisinpänä, tietysti hunajaa!
Vaikka vähän näytti jo siltä että hunajaa ei saada ollenkaan, tuli sitä kuitenkin 14kg. Ja ihan tyytyväinen olen siihen määrään näillä eväillä. Palailen noihin mehiläishommiin taas myöhemmin jahka ehdin tässä koneella taas istuskella.

Kaiken kaikkiaan voin jo nyt sanoa että ensimmäinen vuosi kasvimaalla sujui oikein hyvin, kaalit ja kasvihuoneessa kasvatettavat menivät mönkään, mutta ne mitkä onnistuivat, onnistuivat jopa paremmin kuin osasin toivoa!
Paljon ei jää talveksi säilöön, mutta ei se haittaa, ensi kesänä voi sitten hyvillä mielin laajentaa kasvimaata.