tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kevät tuee sittenkin!

Viikossa hävisi lumet meidän tontilta lähes kokonaan!
Uskoisitteko että viikko sitten maanantaina ei noita marjapensaita näkynyt melkein ollenkaan. Isommista pensaista ylimmät oksat vähän olivat näkyvissä ja tänään tuo kuvassa näkyvä lumikin on hävinnyt puoleen, kuva siis otettu eilen.
Bongailin myös jotain eloakin kukkapenkistä, jos oikein tarkkaan katsoo voi jo nähdä viherrystä sielläkin. Maa on vielä melko jäistä, joten kylvämään ei vielä kuitenkaan pääse, mutta ei siinäkään toivottavasti kauan mene, kun aurinko pääsee maahan jo paistamaan.
Muuten on tullut kyllä pihalla paljon oltua, aina kun ei ole kauheasti ole satanut. Kauheasti olisi tekemistä, ei vain osaa oikein mistään aloittaa, pitäisi varmaan tehdä itselle työlista, että mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Kompostin kanssa olen ollut vähän pulassa. Tai en oikeastaan pulassa, mutta ei ole vielä alkanut toimimaan taas. Jäätyi ja tuli sitten täyteenkin talven aikaan, nyt on kyllä jo sulanut, mutta käymään ei ollut alkanut. Ihan pohjia myöten en saanut sitä käännettyä, kun on aika korkea, mutta puoleen väliin ainakin ja ei vaikuttanut ainakaan kovinkaan märältä, vaan ihan sopivalta. Voi kyllä olla että se jäätyi sen takia että ei alkanut vielä toimia ihan kunnolla viime kesänä, kun saatiin se laitettua vasta niin myöhään ja meni tietysti hetki että sinne alkoi kertyäkään tavaraa. No jospa se kuitenkin siitä. Meillä on onneksi kolmiosainen komposti joten alettiin jo täyttää seuraavaa, niin saa tuo nyt muhia rauhassa.

Edelleen näyttää vähän huonolle minun pikku taimien kanssa, mutta toivon kovasti että edes joku satoa tuottaa.
Kylvin myös avomaankurkkua, sitruunabasilikaa, parsa- ja kukkakaalia sekä ahomansikkaa ja minttua.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mehiläisviikko

Mennyt viikko on ollut osaltani varsin mehiläispainotteinen. Tiistaina ja keskiviikkona olin siellä mehiläis kurssilla, torstaina olin mehiläisyhdistyksen kokouksessa, perjantaina kävin katsomassa yhden vanhan herran (joka jo lopettanut mehiläisten pidon) pesä- ja hoitotarvikkeita ja lauantaina käytiin sitten hakemassa sieltä kalustoa.





Nuo isot laatikot ovat siis niitä pesäosastoja, joiden sisällä mehiläiset asuvat. Oikean puoleisen pinon päällä on kolme ulkokattoa (yksi niitä sitten vaan tulee) ja tuossa vasemman puoleisessa pinossa on talvea varten lisää katon osia, sekä pari pohjaa.


Mukana tuli myös jonnin verran valmiiksi rakennettuja kakustoja (siis noita kennoja, missä se hunaja sitten on). Nuo tummat alueet on sikiöityjä alueita (siis niitä kohtia mistä sitten syntyy uusia mehiläisiä) ja muuten kalusto on kyllä vielä puhdistamatta, joten ei ehkä näytä vielä kauhean hyvälle.
Seuraavan kerran kun meillä on kurssi taas, valmistamme juuri noita kehiä, siis kokoamme nuo puureunat, langoitamme ne ja laitamme siihen vahapohjukkeen. Se pohjuke on siis sellainen mehiläisvahasta tehty levy, missä on tuo kenno kuvio valmiina, mutta mehiläiset sitten rakentavat itse sen lopun (en hoksannut kuvaa ottaa sellaisesta levystä).
Lisäksi tilasin itselleni puvun ja hanskat ja miehelleni ostin käytettynä (hän kun ei kuulema aio pesille tulla, no katsotaan nyt). Vielä olisi kaikenlaista hankittavana, mutta periaatteessa näillä pääsisi jo melkein alkuun.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Honteloita taimia

Sain kylvettyä ensimmäiset tomaatit ja paprikat viime kuun lopulla. Ensimmäiset tomaatit pilkistivät mullasta noin viikon päästä. Nyt tuntuu etteivät ole kasvaneet juuri ollenkaan ja loput siemenet on itäneet kauhean hitaasti. Pikku taimien alut ovat hirveän honteloita, eikä niissä ole vielä edes ensimmäisiä oikeita lehtiä. Kun katselen muiden istuttamia tomaatteja, ne todella näyttävät jo tomaateilta. Omani ovat jotenkin surkeita ja alan jo (tässä vaiheessa!) epäillä että tuleekohan niistä koskaan mitään.
Minulla on vähän ikävä taipumus olla hirveän pessimistinen. Kun ajattelee (ja valmistautuu siihen) mikä kaikki voi mennä pieleen, ei yleensä tarvitse pettyä niin kovin (vaikka usein petyn siltikin). Nyt olen vähän maassa noiden onnettomien taimien suhteen.
Minun pitäisi opetella olemaan vähän armollisempi itselleni. Eihän kaiken tarvitse onnistua aina ja kerralla. En ole mikään synnynnäinen viherpeukalo vaikka puutarha hommista pidänkin. En ole aiemmin (puitteiden puutteessa) kasvattunut mitään ihmeellisempää, jotain vain ikkunalaudalla. Joten ehkä nämäkin asiat on vaan opeteltava, joskus kantapään kauttakin.
Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka ne jonkin ihmeellisen kasvupyrähdyksen saisivatkin, ja meillä olisi vielä toivoa omista tomaateista ja paprikoista.

Opettelusta puheen ollen, tein tuossa viikonloppuna jotain mitä en ole aiemmin kokeillut. Kuorin nimittäin puun. Kaadettiin pääsiäisen pyhinä lisää koivuja polttopuuksi ja säästettiin pari suorinta runkoa (reilun parin metrin pätkät), johonkin kivaan näpertelyyn sitten tulevaisuutta ajatellen.
Mies sitten kuori ensimmäisen puun melko rivakasti ja lykkäsi sen kuorima jutun (en tiedä sille oikeaa nimeä) minulle ja sanoi että toinen pitäisi kuoria. No päätin sitten kokeilla ja voin sanoa, että ei muuten ole lähellekään niin helppoa mille näyttää! Hikihän siinä tuli ja aikaakin meni ihan kiitettävästi ja sain kuin sainkin puun kuorittua (meinasin kyllä lopettaa kesken pari kertaa kun tuntui että ei hommasta tule mitään).
Oli meillä aikaisemmin puhe (minun ehdottamana) että jos rakentaisimme uuden saunamökin omista puista (jos siis meidän metsäpläntillä tarpeeksi sopivaa puuta vaan on), sellaisen hienon hirsisaunan. No kysyi sitten mies että mites meinaat sen saunan tehdä, kun puolikasta koivua ei jaksa kuoria ja sitten pitäisi vielä neljäkymmentä mäntyä lisää. No meinasin tietenkin, että sinähän se kirvesmies meistä olet, mutta pisti se vähän ajattelemaankin. Siinä vähän tuli sitä perstuntumaa, että mitä niitä mökkejä oli ennen rakentaa. Eipä olis tainnut minusta olla siihen hommaan ja kyllä arvostus ihan oikeasti nousi heitä kohtaan jotka oman tupansa ovat itse rakentaneet. Kaataneet puut, muokanneet maan ja tuvan rakentaneet (ja varmaan pari muutakin rakennusta).
No kyllä se kuoriminekin sitten vähän helpottui loppua kohden, tekniikkalaji tämäkin.
Oli toisaalta myös vähän vapauttavaa kokeilla jotain mitä en osaa. Minulla tahtoo olla vaikeaa tehdä jotain mitä en osaa. Koska en osaa. On vaikeaa, ja olen todella joutunut opettelemaan sitä aikuisena, että saan minäkin olla osaamatta jotain ja tehdä virheitä. Olisi ihanaa kokeilla kaikkea uutta, varsinkin puutyöt kiinnostaa, mutta kynnys kokeilla on ollut liian suuri, jos en olekaan seppä syntyessään (kukapa olisi). Ehkäpä minä tämänkin vuoren vielä elämässäni valloitan.

(Olispa muuten kiva aina laittaa kuviakin näihin juttuihin, mutta. Kun en koskaan muista mitään kuvata. Tai, kuvat ovat aivan surkeita, jos vaikka satun muistamaankin. No seuraavaan sitten.)