tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kirppiksellä taas

Pääsin viime viikon perjataina käymään pitkästä aikaa kirppikset kiertämässä, nuorempi poika oli mukana ja hän oikein urhoollisesti jaksoi kiertää äipän kanssa yhtään kiukuttelematta neljässä paikassa (ihana muru, milloinkohan olen viimeksi kaikki päässyt kiertämään). Oli kyllä tosi virkistävä päivä pitkästä aikaa.

Löytöjäkin tein (ja samalla tuhlasin rahaa enemmän kuin yleensä) ihan kivasti. Ensimmäisestä paikasta mukaan tarttui vain tuo messinkinen tuikkukippo 0,50e, kahden pienemmän kaveriksi saunalle. Kierrätyskeskukselta löytyi sitten (erittäin hyvältä vaikuttava) puutarhakirja, hintaan 5e. Kolmennelta kirpparilta löytyi sitten jo enemmän tavaraa. Itselle löysin talvikengät, sellaiset millä ilkeää kaupunkiinkin mennä (nyt olen vähän lompsinut vaan talvikumisaappaissa, vaikka loistavat kengät ovatkin, on näille kyllä tarvetta), hintaakin oli vain 4e ja olivat sentään ihan nahkaa ja aika vähän käytetytkin. Nuorempi pojistakin sai uudet kengät kesäksi, hintaa oli myöskin 4e. Itselleni löysin myös pellava/puuvilla housut, sitten kesäksi hintaan 3e. Tein myös oikean löydön, kaksi Kermansaven purkkia (pizzamauste ja tee), vain 2,30e kpl! Yleensä nämä maksaa paljon enemmän (ja meinasivat vielä jäädä huomaamatta). Samasta paikkaa löysin vielä tuon alla olevan ruskea oranssin liinan (josta ajattelin tyynynpäällisiä), hintaa en kyllä enää muista, mutta parin euron luokkaa. Neljännestä paikasta mukaan tarttui vanhemmalle pojalle uusia vaatteita, kaksi paitaa ja kahdet shortsit, 2e per vaate.
Lisäksi löytyi vielä iso metalli kulho (olen pikkuhiljaa alkanut keräillä metallisia keittiökulhoja muovisten tilalle), 4e ja kolme hiekkamuottia, yhteishintaan 0,50e.
Vaikka säästämme aika paljon ostamalla tavaraa käytettynä ja kirppistely on minulle ihanaa omaa aikaa, pyrin silti aina harkitsemaan tarkkaan tarvitaanko jotain tavaraa todella, vai pärjättäisikö ilmankin, mietin siis myös kirppistellessä tarkkaan mitä ostan. Nyt kuitenkin otin käytännössä kaikki mikä vähänkin silmään pisti ja oli kyllä ihanan rentouttava päivä.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kotitöitä

Siivoaminen, tiskaaminen, pyykkääminen eivät ole mielipuuhaani, mutta en niitä kovin inhoakaan. Ne ovat vain asioita jotka on jonkun tehtävä. Mieluummin siivoan kun katson kovin sotkuista asuntoa.
Viime viikot ovat kyllä silti olleet sellaisia, että ei ole yhtään kiinnostanut kotityöt. Olenkin alkanut kehittyä aika hyväksi tässä (erityisesti tiskaamisen) kotitöiden välttelyssä. Milloin on ollut mitäkin tärkeämpää tekemistä, kuten vaikka jonkun blogin lukemista tai kirjoittamista, kuten nyt.
Mutta kun olen koko viikonlopun lykännyt tiskaamista, on se jo aivan pakko hoitaa tänään. Ja tietysti pitää pihalla olla taas mitä parhain ulkoilu ilma. Toinen asia minkä olenkin yleensä tehnyt, on pihalle karkaaminen lasten kanssa. Onhan se toki tärkeämpää, kuin puhtaat astiat mistä syödä.
Nyt on ehkä pakko taipua...

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kotona taas!

Päästiin kaikki kotiin tiistaina. Ja ei koskaan ole ollut niin ihanaa tulla kotiin! Talokin näytti jotenkin ihan erilaiselta kun sisään astui, paljon enemmän unelmalta kuin sen arkena koen. Näin sitä samaa mitä silloin kun tämä talo ostettiin. Näki ne ihanat asiat, arkena huomaa sitten mikä ärsyttää (kuten edelleen se astianpesukoneen puute ja toimimaton keittiö).

Perjantaina ehdin sitten kylvää ensimmäiset siemenet ja nyt niitä innolla odottelen putkahtelevan esiin mullasta. Laitoin muutamaa chili lajiketta, kahta paprikaa (joista toinen oli kaupan paprikasta otettuja siemeniä), kahta tomaattia (niistäkin oli toiset kaupan tomaatista).
Lisäksi laitoin ananaksen siemeniä, ne olin ottanut kaupasta osetusta ananaksesta. Mutta pakko myöntää, että en edes ole varma olivatko ne siemeniä, vai jotain roskia vaan. Näyttivät kyllä ihan siemeniltä, mutta kun en ole asiaan millään lailla perehtynyt, niin en tiedä (vähän nyt voi nolottaa jos ovatkin vaan jotain roskaa, mutta ei se niin vakavaa ole).
Laitoin myös talviomenan (lajiketta en tietenkään kirjannut ylös, kun siemenet otin talteen, mutta hyvän makuisia omenoita olivat) siemeniä, en ollut ihan varma miten niiden kanssa pitäisi toimia, joten osan laitoin nyt multaan ja osan ajattelin laittaa sitten suoraan ulos. Laitoin viime syksynä myös jotain omenan siemeniä (ja tietenkin taas en lajiketta kirjannut ylös) pihalle multaan, katsotaan lähtevätkö kasvamaan.
Vähän olen alkanut silmäillä myös ihan vaan koriste kasveja, mutta olen nyt aika vakaasti päättänyt keskittyä tänä vuonna vaan noihin hyötykasveihin, kaikkeen kun ei aika riitä. Ehtiipähän sitten suunnitella pihan puutarha puolta rauhassa.
Tilailin myös loputkin siemenet mitä olin suunnitellut ja kyllä meni taas rahaa, ehdottomasti täytyy kyllä kerätä mahdollisimman paljon siemeniä sitten talteenkin.

Tänä viikonloppuna meitä kyllä ainakin täällä Kainuussa on hellitty aivan mahtavalla säällä! Vaikka yöllä on lämpötilat olleet vähän kolmenkymmenen molemminpuolin, on äkkiä aamulla alkanut ilma jo lämpiämään. Päivällä on ollut alle kymmenen astetta, eikä ole tuntunut niinkään kylmälle, kun tuullut ei ole ollenkaan ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Ja aika mukavasti se aurinko jo lämmittääkin (jopa on alkanut jo vähän jostain kohdin sulattamaankin lunta).
En ole ennen ajatellut että valon määrä niinkään vaikuttaisi vointiini (kun jotkut tuntuvat kärsivän suoranaisesta kaamosmasennuksesta), mutta vähän on outoa ollut, kun kahen viikon poissa olon jälkeen, valoisaa onkin jo melko aikaisin aamulla ja valoa riittää jo pitkälle iltapäivään asti. Huomaan jaksavani herätä aiemmin aamulla, ilman että väsyttää.
Siis tokihan se päivä pidentyi myös tuolla Helsingissä, mutta kun kaupungissa majoituttiin ja siellä oli koko ajan valoisaa, ei sitä niin huomannut.
No mahtavasta ilmasta johtuen oltiin ulkona koko viikonloppu (päivät siis), saatiin kaadettua muutama koivu lisää ja kyllä muuten on nyt kädet kipeät! Huomaa että pariin viikkoon ei oikein tullut tehtyä mitään fyysistä.
 Sain myös taas pitkästä aikaa kunnostettua niitä vahoja ikkunoita mitä tuossa ostin, maalit niistä olisi lähes kokonaan poistettu ja osan laseitakin olen jo saanut irroiteltua, enää pitäisi loput lasit irroittaa (ikkunakitti ei ole paras ystäväni tällä hetkellä) hioa puupinnat puhtaaksi, puhdistaa lasit, kitata ikkunat takaisin, maalata ikkunat, kaivaa järjetön kuoppa, tehdä kasvihuoneen perustukset, tehdä kasvihuoneen runko, laittaa ikkunat paikalleen, maalata runko, asentaa katto, kuskata maata, multaa ja soraa. Sittenhän se alkaisikin olla se kavihuone valmis! Vähän alkaa tuntua että valmistuukohan vielä alkukesäksi..

Täällä (ja samalla löysin myös uuden ihanan blogin) oli muuten ihanasti kirjoitettu nuukuudesta. Vähän en pidä kyllä tuosta sanasta, kun se on niin lähellä sanaa niukkuus, mutta ainakaan minulle ne eivät merkitse lähellekään samaa asiaa. Nuukuus on minusta järkevää. Äidit ovat järkeviä.
Kun olin pieni, meillä ei ollut paljon rahaa (ei kyllä isompanakaan), ja kun oltiin (siis äiti oli) vähän nuuka, ei sitten kuitenkaan tarvinnut elää niukkuudessa (no ehkä joskus sitäkin).
Vähän voisin inspiroitua itsekin keräämään tuollaista listaa, oikeastaan olisi ihan mukavaakin nähdä mitä kaikkea sitä on jo saanut aikaiseksi.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Aina ei voi ja jaksa (lue harkiten)

Pyrin olemaan kaikissa valinnoissani ekologisuuteen, aina vähän kerrallaan keksin uusia keinoja ja tapoja.
Mutta sitten elämä heittää härän pyllyä ja ei jaksakaan enää paljoa kiinnostaa lajitellla jätteitä tai mitään muutakaan. Mennään sieltä mistä aita on matalin, ja yleensä myös epäekologisin.
Nuoremmalla pojallani oli ihan rutiini leikkaus viime perjantaina ja se meni ihan suunnitellusti. Sitten vaan tapahtui jotain ja hän meni todella huonoon kuntoon, ja nopeasti. Poika kiidätettiin äkkiä teholle ja hengityskoneeseen. Nyt on ollut hengityskoneessa nukutettuna jo neljättä päivää. Täytyy vaan kiittää onneaan että hän on nyt Suomen parhaassa mahdollisessa sairaalassa josta löytyy parhaat mahdolliset lääkärit, eli siis Helsingissä Lastenklinikalla.

Vaikka en nyt tosiaan jaksa lajitella edes biojätteitä (kun ei ole tässä asunnossa erillistä astiaa sille, eikä kiinnosta sellaista alkaa myöskään värkkäilemään), en silti tunne siitä edes huonoa omaatuntoa. Minusta tärkeää onkin se mitä valintoja arkena tehdään. Toisaalta taas minua ärsyttää että täällä ei ole sitä bio astiaa, se kun taitaa nykyään olla kiellettyä viedä biojätettä kaatopaikalle. Kyllähän minä ne lajittelisin jos kaikelle olisi vaan omat astiat.

Toinen asia mikä minua nyt ärsyttää on se että päättäjät vetoavat  (jos yritetään vaikka jotain päästöjä rajoittaa) siihen että teollisuus ja ihmisten työpaikat siinä sivussa kärsivät (kyllä he tarkoittavat että oma lompakko siitä kärsii). Miksi kaiken muun pitäisi sopeutua teollisuuden tarpeisiin, eikö sen pitäisi mennä juuri toisinpäin? Eikö teollisuuden pitäisi sopeutua ihmisten tarpeisiin, nyt siis vastaavat lähinnä pomojen ja osakkeen omistajien tarpeita.
Ja mitä työpaikkoihin tulee, uskon että lähiruoka ja kotimaiset ekologiset tuotteet lisäävät, eivät suinkaan vähennä niitä työpaikkoja. Tokihan on selvää että muutosvaihe on tiukempi ja voi hetkellisesti vaatia jonkun työpaikan, mutta kyllä länsimainen yhteiskunta on muutoksen tarpeessa, tai oikeastaan se ei tule selviämään ilman muutosta.

Tämä oli nyt hyvin sekalainen tuotos tekstiä, tämän kriisin keskellä ei pääkoppa nyt parempaan pysty, mutta tuntui että oli kirjoitettava. Palaan sitten järkevämpänä ehkä joskus.