sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Keittiömaistiaisia ja muuta

Tässäpä vähän maistiaisia meidän uudesta keittiöstä (joka ei ole enää edistynyt, ei sitten yhtään), on kyllä nyt valmiimpi mitä tuossa kuvassa, mutta tosi vaiheessa silti.
Meiltä puuttuu edelleen liesituuletin, ja koska se puuttuu, junnaa koko yläkaapit ynnä muut yläosan jutut paikoillaan. Ei vaan kerta kaikkiaan olla löydetty sitä oikeaa liesituuletinta, kun ei ihan tuhatta euroakaan voida siitä maksaa.
Ja mikä tekee tämän vielä vaikeammaksi, on tämä meidän vajavainen huonekorkeus, vain rapiat kaksi metriä, vaihtoehdot vieläkin vähäisemmiksi. Kaikki liesituulettimet ovat ensinnäkin liian kalliita, tehottomia, korkeita, kapeita, leveitä ja syviä.
Haluaisin liesituulettimen joka ei ole liian massiivinen, sen tulisi olla hyvin matala jotta se sopii hyvin meidänkin huonekorkeuteen ja haluan sen myös mahdollisimman korkealle keittotasosta. Lisäksi sen tulisi olla, syvyyssuunnassa, matala, siis haluan että se ei tule enempää ulos kuin yläkaapitkaan.
No se keittiöstä.

Viime aikoina on ketutusta riittänyt.
Auto levisi (nyt vissiin lopullisesti ja mistäpä ja millä rahalla revit uuden), mä en vaan jaksa enää tätä yhdellä autolla venkslaamista, huomennakin pitää herätä taas 5.30, että ehditään viedä mies töihin ja sitten sairaalaan puheterapeutille 10.30. Siinä välissä pitää tietysti retuuttaa väsyneitä lapsia paikasta toiseen, hoitaa aamupalat ja pesut jotenkin ja kun joudutaan heräämään niin aikaisin, menee koko päivän rytmi sekaisin. Me nukutaan lasten kanssa ihan hyvästi ainakin puoli kahdeksaan, joskus jopa puoli yhdeksään, siis normi päivinä. Onneksi sentään voidaan aina mennä minun äidin luokse ja pitää siellä väliaikaista majapaikkaa.
Vaikka meiltä ei ole kuin 25 km keskustaan, niin ei sitä huvikseen ajele montaa kertaa edestakasin. Ja aikaa siinä saa menemään koko päivän kyllä tuossakin matkassa.
No vähän lisää ketutusta aiheutti tää typerä flunssa, mihin lapset sairastui. Eihän siinä muuten mitään, kun ei niilltä voi oikein välttyäkään kokonaan jos jossain ihmisten ilmoilla joskus meinaa olla. Mutta, kun tuo meidän nuorempi pojista on vähän sellainen erityistapaus ja hällä on infektioastma, niin oltiinhan sitä taas sitten sairaalassa. Selvittiin tällä kertaa onneksi yhdellä yöllä siellä. Monesti on mennyt melkein viikkokin.
Harmitti vaan vähän kahdesta syystä. Ensinnäkin pari kuukautta sitten sairastettu flunssa meni hyvin ihan kotihoidolla ja ehdin jo vähän toivoa että jospa hän alkaisi olla jo niin paljon vahvempi että ei ihan joka flunssa kaataisi, ja astmalääkityskin tehosi tosi hyvin. Nyt ei meinannut tilanne sitten laueta millään ja vaikka sai kotona aika isot annokset lääkettä. Hän kun saattaa mennä sitten todella nopeasti huonoksi jos tosissaan rupeaa henkeä ahdistamaan. Nyt kuitenkin selvittiin tosi vähällä loppupeleissä.
Mutta harmitti minua tuo flunssa toisestakin syystä. Olisi tietenkin juuri nyt viikonloppuna ollut ihanaa tapahtumaa lapsille (mihin ei tietenkään voi mennä räkäisten lapsien kanssa).
Lentokentällä olisi ollut avoimien ovien päivä ja olisi päässyt lentokoneeseen tutustumaan ja kaikkea muuta kivaa ohjelmaa. Esikoinen kun on niin innoissaan lentokoneista, onneksi en kertonut tästä etukäteen hänelle, olisi se pettymyt ollut ihan hirveä. Sitten olisi ollut vielä paikallisen maatalousoppilaitoksen maalaismarkkinat (mikä on jokavuotinen aika iso tapahtuma täällä), missä ollaankin melkein joka vuosi käyty.
Itse vaan odotin tuota viikonloppua jo hyvän aikaa ja olisi ihana ollut viettää sellainen mukava päivä perheen kesken.

Muutenkin ilmassa on ollut sellaista yleistä ketutusta ja olen (taas vaihteeksi) vähän kiukutellut, kun mikäkin lapsi.
Mutta ei kaikki ihan huonoakaan ole, sain tänään vihdoin rahdattua viimeisetkin puut ulos liiteristä (ties miten monta pinokuutiota niitä oli), holz hausenkin valmistui (nättihän siitä ei tullut ja kunnon kattoa en kyllä osannut sille tehdä, mutta olkoon) ja aloitin toisenkin kun kaikki ei sopinut ensimmäiseen.
Syksy on jo saapunut, vaikka päivät ovat vielä lämpimiä. Yöt on kuitenkin niin kylmiä, että tomaatit ja perunat ovat vähän huonoa tykänneet. Tomaattiin jäi jokunen raakile, mutta olkoon, ei haittaa kun eivät edes hyviä olleet. Perunasta niitin varret pois tänään ja saavat olla maassa vielä jonkun aikaa. Porkkanat ja lantut ovat myös vielä maassa, mutta nekin pääsee pois lähi aikoina.
Sitten pääsisi kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta pois. Ajattelin kokeilla laittaa porkkanaa jo näin syksyllä, jos saataisiin sitten hyvissä ajoin ensimmäiset. Niitä kun on aina niin ikävä, kun ei niitä oikein enää keväällä saa.

Kauhean sepustuksen näköjään kirjoitin, mutta se ketutus ainakin väheni hieman, joten taisi tulla tarpeeseen. Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla aikaisin nousta.

Hyvää yötä, ihanat lukijani!

4 kommenttia:

  1. Kas, täälläkin keittiöremontti seisoo, huonekorkeus 2,20cm ja etsitään liesituuletinta, joka mahtuisi huuvan sisään ja imaisisi samalla kertaa sekä puu- että sähköhellasta käryt. Tonnilla saisi...

    Täällä ei tosin olleet lunssassa lapset vaan itse alakerran isäntä. Se on kamalaa kun mies sairastaa. Onneksi jo helpottaa.

    Noita sun aamuherätyksiä kadehdin. (Eiks ole kiva, kun joku kadehtii!) Päätin, että huomenna en herää kuudelta! Kello soi vasta vartin yli, saa nähdä kuinka käy.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on ihan ruhtinaallisesti tuota huonekorkeutta, meillä taitaa olla aika tarkkaan 204 cm (piirustuksissa muuten näkyis 210cm). Meillä pitää vielä laittaa puuhellalle oma liesituuletin, ja siihen pitäisi vielä saarekemalli löytää. En edes kehtaa vielä etsiä, vaikka syytä olisi, kun lämmityskausi kohta alkaa.

      En muuten aiemmin juuri sairastanut mitään, nyt lapsien myötä on tullut itsekin oltua aina välillä kipeänä, mies sentään yleensä on vielä välttynyt näiltä.

      Ja olen kyllä miettinyt että täytyisi opetella nousemaan hieman aikaisemmin, vaikkapa seitsemältä. Saisi pari tuntia lisää päivään, ja ihan vaikka solidaarisuudesta miestä kohtaan.
      Kehtaan vielä valittaa kun joskus joudun nousemaan aikaisin, vaikka mies nousee tunnollisesti lähes joka päivä.
      Toisaalta olen ajatellut että nautitaan nyt kun vielä voi, kohta taitaa postilaatikkoon ilmestyä lappu, että mene äiti töihin, kun et niitä nyt yhtään teekään. Ainakin jos nuo oikeasti aikoo muuttaa tuota kotihoidontukea, niinkuin tuolla uhkailevat :(

      Poista
  2. Meillä jäi aikanaan remontissa laittamatta koko tuuletin. Jotenkin siinä tuli joku ongelma, ettei voinut vetää ulos putkea hormin kautta tai jotain... Hommasimme sellaisen halvahkon hiilisuodatin härpäkkeen, johon olisi pitänyt sitten niitä suodattimia vaihtaa aikaajoin. Jäi sekin sitten kokonaan asentamatta kun siinäkin tuli joku ongelma. No on meillä puuhellan hormiin sellainen vanhanajan räppänä joka avataan ja suljetaan metalliketjua vetämällä. Hyvin se toimii, paitsi lettuja ei voi paistaa ilman, että tupa on savua täynnä. Paistetaan sitten letut ulkona :D Voimia sinulle arkeen :) Tuli niin elävästi mieleen aamut kun kävin vielä naapurikunnassa töissä... huoh... ei oo ikävä niitä aamuja. Sitä palkkaa vähän, mutta elämän laatua ei kuitenkaan saa rahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän on tuo puuhella vähän ongelmallisesti kun siinä ei ole oikeaa seinää takana ja piippukin on vieressä eikä takana. Piipun kautta ei siis mitenkään mene meillä käryt pihalle, tai onhan siinä piipun ilmanvaihto hormissa sellainen lautasventtiili, että ilma kyllä vaihtuu, jossakin tahdissa. Ja keittiö jää nyt aika avoimeksi tilaksi, eikä yläkertaankaan ole enää ovea, että jos jotain haluaa käryyttää, on koko talo sitten täynnä sitä käryä (testattu jo on :) ).
      Ei ole kyllä nyt edes huvittanut pähkäillä sitä asiaa ollenkaan, olenkin keskittynty vähän sisustelemaan muuten :)

      Poista