keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keittiö, osa 1: Vanha

Meillä on vihdoin keittiöremontti menossa ja jo tällä hetkellä vanha keittiö on muisto vain!
Taloa ostettaessa ajattelin että kyllähän tuossa keittiössä pärjätään, mutta jo puolen vuoden jälkeen aloin olla täysin kypsä keittiöön, ja sen toimimattomuuteen. Työtasoja ei käytännössä ollut, ja koska astianpesukone ei sinne sopinut, ne vähätkin tasot olivat yleensä täynnä astioita. Pikkuhiljaa aloin myös kypsyä tiskaamiseen ja ruoan laittamiseen tuolla keittiössä.
Jo aiemmin aloin vaatia mieheltä sellaista pika remonttia, ehkä uusi pienempi tiskiallas ja järjestystä vähän uusiksi jotta saadaan tiskikone ja lisää pöytätilaa. Tarkoitus oli siis ihan koota vanhoista osista vähän keittiötä uusiksi, sellain muutaman sadan pika remontti helpottamaan arkea.
Jostain kumman syystä (jota en kyllä yhtään kadu) se pikku remontti sitten paisui niin että koko keittiö meni uusiksi. Ja uskokaa tai älkää, ei edes kokonaan minun vaatimuksesta!

Nyt haluaisinkin esitellä teille lukijani tuon minun painajaisen, ylen määrin harmaita hiuksia ja lommoja seinään (ja otsaan) aiheuttaneen karmaistuksen. Meidän vanhan keittiön.

Vasemmassa kuvassa näkyy tuossa vasemmalla tuulikaapin kulmaa. Seinästä alkaa siis tiskialtaat ja kuivauskaapit, tiskipöydällehän jää siis tuo 50cm pätkä pöytätilaa, mutta se oli käytännössä aina täynnä likaisia astioita. Hellan oikealla puolella on myös hiukan pöytätilaa, mutta koska sinne täytyi myös sovittaa nuo kahvinkeittimet, mikrot ja muut, jäi siihen käytännössä tila yhdelle pienelle leikkuulaudalle. Todella vaikea siinä oli työskennellä, koska se tila oli käytännössä vain 30-40cm leveä.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy siis keittiön toinen seinusta, jossa yksi syy ostaa juuri tämä talo, muurattu hella. Ainut hyvä asia tässä keittiössä, vaikka aika paljon huonoa sanottavaa tuosta hellastakin on.
Jokuhan tietysti fiksusti olisi ajatellut purkaa tuo pois, olisi muuten tullut aika paljon lisää tilaa tuonne keittiöön. Varmaan ihan olisi ollut järkeväkin idea, mutta missäs minä olisin sitten talvella laittanut ruokaa? Viime talvena ei kyllä tullut käytettyä kuin ehkä kahdesti tai kolmesti tuota sähköhellaa, ainoastaan uuni oli käytössä, kun tuossa puulla toimivassa versiossa on vain muurattu paistouuni, joka ei siis käytännössä lämmennyt ollenkaan.
Lisäksi se kyllä säästi meiltä pitkän pennin (siis senttejähän ne nykyään on) talvella sähkössä. Suora sähkölämmitys ja tämmöinen neljän tuulen talo ei ole kauhean hyvä yhdistelmä, lompakkoa ajatellen, sähköyhtiöhän kiittää ja kumartaa.
Tuonne hellan ja ikkunan väliin jäikin sitten tuollainen mitään tekemätön tila. Ei siellä hirveästi pystynyt mitään säilyttämään kun aika kuumaksi tuo hella sen alueen lämmittää. Ja siitä puheen ollen, toivottavasti säästetään edes pikkasen taas sähkössä, kun jääkaappi ja hella ei ole enää ihan vierekkäin (tuossa hellakuvassa näkyy pikkaisen tuota jääkaapin alakaappia, tuossa oikeassa reunassa, siitä voi siis ajatella miten lähekkäin olivat).
Kaikkein pahin puute tosiaan oli kuitenkin tuo pöytätilan puute, se rajoitti hyvin paljon minkään tekemistä, ja nämä kuvat on otettu hyvin pian muuttomme jälkeen ja keittiö on oikein erityisen siisti ja järjestyksessä näissä kuvissa.
Oviaukoksihan keittiöön jää tuo tuulikaapin ja piipun välinen tila, piippu siis on tuossa hellan vieressä oikealla puolella.

5 kommenttia:

  1. No tämähän loppui ihan kesken! Missä on osa 2? Nyt en saa yöllä unta, kun suunnittelen teidän keittiöremonttia, joka on kuitenkin jo tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltahan vielä, kyllä tulee vielä osa 2 ja 3, ja varmaan vielä pari sen jälkeenkin, ei ole keittiö vielä valmis, mutta jo hyvällä mallilla ollaan:)

      Poista
  2. Tuohan on melkein kuin mun keittiö. Mulla on ehkä reilu metri enemmän pöytätilaa. Ennen remonttia meillä ei ollut kaappitilaa juur ollenkaan, koska yläkaappeja ei oikein ollut. Meillä myös tuollainen puu-uuni/hella vie tilaa reilun neliön ja anoppi ehdottikin sen purkua. Ja pah, sanoin minä :D Me emme laittaneet remontissa astianpesukonetta. Olisi ehkä kannattanut, koska toissa syksynä kuitenkin ostin sellaisen pöytämallisen pienen kun arki meni monestakin syystä aika tiukaksi. Päätin, etten käytä vähää aikaani tiskaamiseen, josta oli tullut aikamoista pakkopullaa. Kunhan lapset kasvavat, voimme sitten heivata koneen pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuvitelin alkuun tulevan toimeen ilman tiskaria, mutta kyllä puolessa vuodessa sitä tuli niin kova ikävä että pakko se oli saada. Helpottaa nuo pesukoneet arkea ehkä kaikista kodinkoneista eniten.
      Vähän kyllä jännittää että miten me saadaan meidän ihan järjettömän kokoinen astiasto mahtumaan mihinkään, koska meillä jää remontin jälkeen kaappitilaa aika vähän. No tehtiin kuitenkin sellainen keittiö kun haluttiin, ei sellainen mikä olisi ehkä (jonkun mielestä) kannattanut.

      Poista
    2. Mä tiskailin jotain 6 tai 7 vuotta ja aattelin, että lapset kyllä saa aikanaan tiskata ite oman kuppinsa. No joo, en minä saa sellasta jöötä pidettyä :D Viikonloppuna muisteltiin veljen kanssa, että mä olin ehkä 8v. kun kotiin tuli astianpesukone ja mä muistan, että ennen sitä ainakin kesäaikaan mun "työ" oli tiskata sillä aikaa kun äiti oli navetassa. Oikeesti, kuinkahan puhtaita astioita meillä oli... Mutta äiti ei ikinä huomauttanut. Mä leikin aina siinä samalla, että se oli mun oma ravintola, jossa mä tiskasin.
      Tuo on ihan oikein. Tekee omassa elämässään niinkuin itse haluaa, eikä muiden mieliksi :)

      Poista