sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mielessä nyt

Vähän haikea olo on, kun luovuin isosta akvaariostani. Tai on se vieläkin tuolla varastossa, mutta ostaja sille jo (toivottavasti) on. Kalojakin jouduin viemään kolme salamanteriplekoa eläinkauppaan, kun en niitä myytyäkään saanut. Hienoja kaloja olivat ja vähän hintavempiakin vielä. Ostajakin ilmeisesti ainakin yhdelle sitten löytyi heti kaupassa. Melkein vähän alkoi ärsyttämään. Akvaariokalat on yksi todella laiminlyöty lemmikkiryhmä. Aivan älyttömästi näkee huonosti hoidettuja akvaarioita ja epäsopivia kalastoja tai liian isoja kaloja ihan liian pienissä akvaarioissa. Ja näihin julkisiin akvaarioihin, mitä sairaaloissa jne paikoissa on, en viitsi edes mennä. Niitä kun haetaan eläinkaupasta hetken mielijohteesta, ei vähänkään viitsitä ottaa etukäteen selvää, vaikkapa ihan koosta. Saati sitten lämpötiloista tai muista vaatimuksista.
Kaikkein järkyttävin on ehkä kultakala ja sen kaikki oikeasti järkyttävät jalostusmuodot. Kultakala lasimaljassa saa minut oikeasti vihaiseksi. Saati sitten ne mulkosilmäiset uimakyvyttömät jalostusmuodot.
Ja sitten en ihmiset jotka jaksaa tulla itkemään että tapahtuu sitä maailmassa pahempaakin, että ajatteleppa vaikka tuotantosikoja tai vaikkapa nälänhätää. Ihan niinkuin vaikkapa akvaariokalojen parempi hoito jotenkin huonontaisi vaikka sikojen elinoloja.
Tältä se viimeksi näytti.




Jäihän minulle vielä kyllä toinen akvaario, pienempi ja sinnekin kaikki pienemmät kalat mitä tässäkin akvaariossa oli. Isompi täytyi vaan saada pois remontin tieltä, kun ei ihan tuo akvaarion jatkuva siirtely onnistu.


No harmittaa minua muukin. Vähän uhkaavasti nyt näyttää siltä että en saa hunajaa ollenkaan. Kesä on ollut huono, moni on jo ottanut hunajat pois pesästä, vaikka yleensä ne otetaan vasta kuukauden päästä.
Toisaalta pesä on todella vahva ja keskusteltuani meidän kurssin ohjaajan kanssa, tulin siihen tulokseen että jaan pesän kahtia. Ensi viikolla olisi tulossa hänelle emojakin, joten ajattelin sitten yhden käydä hakemassa ja jaan pesän kahteen yhtä vahvaan kuntaan. Toista pitää kyllä sitten ruokkia, kun lentomehiläiset (siis ne jotka ovat kyllin vanhoja että lentävät keräämässä mettä ja siitepölyä) jäävät siihen jaettavaan pesän puolikkaaseen. Toisaalta jos vaan joku vielä silloin kukkii, voisi minulla olla sitten pieni mahdollisuus saada sitä hunajaa, kun pesästä poistuu paljon ruokittavia mehiläisiä, mutta sinne jää paljon lentäviä mehiläisiä.
Palaan varmaan siihen aiheeseen ensiviikolla, ja josko muistaisin ottaa joskus kamerankin mukaan niin voisin vähän kuvaillakin.

6 kommenttia:

  1. Onpa ollut hieno akvaario! En kyllä tiedä yhtään mitään akvaarioista, en ole edes uskaltanut ajatella sellaista kun mielikuva siitä tuntuu työläältä. Jostain luin äskettäin akvaponisesta viljelystä. Että sama allas kasvattaisi ruuaksi sekä kaloja, että kasveja. Ei kyllä ihan realismia meikäläiselle, mutta kiinnostava ajatus.
    Iloa ja valoa arkeesi, vaikka nyt harmittaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Isotöisiähän nuo ei oikeastaan ole, kun akvaario toimii hyvin. Tuollaisesta akvaponisesta viljelystä en ole kuullutkaan. Toiminee parhaiten jossain lampisysteemissä, pitänee katsella osaisiko kuukle kertoa lisää :)

      Poista
    2. Ei kun kyllä se on mielestäni ihan akvaariohommaa. Olisko englanniksi aquaponic... ehkä. En tiedä mikä sen suomenkielinen termi on. Liekö vielä edes vakiintunutkaan. Lampi olisi kyllä mielenkiintoinen myös. Sellainen oma vedenpuhdistamokosteikkolampi. Menee vähän korkealentoisiksi joskus nää mun mietteet :D Jos edes tästä arjesta ensin selviäisi...

      Poista
    3. Jännää, nyt kyllä kun muistelen olen saattanut tuon tapaisesta ehkä kuullakin, jotain karppikaloja kai kasvateltiin, mutta en nyt kyllä oikein muista. Tuollainen kosteikkolampi olisi kyllä ihana, tai kyllähän meillä sellainen joka kevät taitaa ollakin kun tuo joki ja ojat tulvii :)

      Poista
  2. Siis MITEN se mehiläispesä jaetaan? Suostuuko ne jakautumaan niin kuin sinä tahdot? Kerro lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No karkeasti pesä jaetaan ottamalla mehiläisistä ja sikiöistä osa ja antamalla niille uusi emo. Sitten se on jaoke, ja niin tuo minunkin pesä on tehty silloin kun sen ostin. Kerron siitä ehkä vähän perusteellisemmin, kunhan saan uuden emon käyttööni että voin jakaa pesän.

      Poista