torstai 25. heinäkuuta 2013

Mehiläispesien lisääminen

Mehiläispesään kuuluu emo (eli kuningatar, joka on kaikkien pesässä olevien mehiläisten äiti), eri ikäisiä työmehiläisiä (naaraspuoleisia) ja kuhnureita (miespuoleisia mehiläisiä).
Eri ikäisillä työmehiläisillä on erilaisia tehtäviä pesässä. Vastakuoriutuneet mehiläiset puhdistavat kennoja, vähän vanhemmat ruokkivat vanhoja toukkia, sitä vanhemmat taas ruokkivat nuoria toukkia, seuraavaksi tehtäviin kuuluu olla lentovartijana ja rakentaa kennostoja. Vasta kaikkein vanhimmat mehiläiset lentävät ja keräävät pesään mettä, siitepölyä ja vettä. Tämän ne aloittavat vasta noin 40 vuorokauden kuluttua muninnasta.
Mehiläishoitajalle tämä tarkoittaa siis sitä että vain keväällä ja alkukesästä munitut mehiläiset ehtivät kerätä hunajaa. Tähän aikaan pesään munitut ja siellä kuoriutuvat mehiläiset eivät enää ehdi kerätä hunajaa, mutta ne eivät myöskään ole vielä niitä mehiläisiä jotka talvehtivat. Ne ovat siis mehiläisiä jotka ovat aika turhia, jopa haitaksi, koska ne lähinnä kuluttavat pesän ruokavaroja (siis hunajaa), eivät hanki niitä.

Minulla on nyt juuri tällainen tilanne. Pesässä on runsaasti mehiläisiä ja sikiöintiä, mutta hunajaa todella vähän. No kesäkään ei kyllä ole ollut ihan parhain mahdollinen, vaikka parempi kuin viime kesä. Monet tärkeät mesikasvit ovat kukkineet etuajassa, johtuen varmaan toukokuun todella lämpimistä ilmoista. Yleensä pesästä otetaan hunajat pois elokuun puoleen väliin mennessä, mutta olen kuullut että todella moni on jo ottanut hunajat pois.

Luonnossahan mehiläiskunnat lisääntyvät parveilemalla. Tämä tarkoittaa sitä että kun pesässä alkaa olla ahdasta, pesästä lähtee emo ja suuri joukko lentomehiläisiä, joskus tällaisia parvia voi pesästä lähteä myös toinen ja kolmaskin. Ne perustavat uuden yhdyskunnan johonkin sopivaksi katsomaansa paikkaan. Jäljelle jäänyt yhdyskunta kasvattaa itselleen uuden emon. Yleensä parveilu tapahtuu alkukesästä, ennen juhannusta.
Parveilukuumeen poisto ja parveilun estäminen on juttuja joihin en nyt mene sen tarkemmin, vaikkakin omassa pesässänikin parveiluun on olemassa riski. Eli että mehiläisistä suuri osa karkaa taivaan tuuliin, tällainen on hoitajalle suuri menetys.

Näin heinäkuussa mehiläispesistä tehdään yleensä jaokkeita, eli siis uusia yhdyskuntia. Niin minullakin on tarkoitus tehdä.

Vanha pesä vasemmalla, molempien lentoaukot ovat pesän lyhyellä sivulla, kuvasta pois päin.

Sunnuntaina laitoin jaokkeelle oman jalustan, siihen pohjan ja yhden pesälaatikon. Koska jaoke tulee vanhan pesän viereen, tai läheisyyteen on hyvä suunnata jaokkeen lentoaukko hieman eri suuntaan kuin vanhemman pesän, minulla vanha pesä on kaakkoon ja jaoke lounaaseen. Lisäksi jaokkeen lentoaukko pienennetään, niin että se on vain kahden sormen levyinen. Se on tärkeää myös lämpötalouden kannalta.
Seuraavaksi otin jaoketta varten 4 peittosikiökehää, 2 ruokakakkua ja 4 valmiiksi rakennettua, tyhjää kehää.
En kyllä ollut nyt aivan tyytyväinen pesän ruokamäärään, ja vanhaan pesään jäikin aika vähän ruokaa. Päätin kuitenkin uskaltaa tehdä siitä jaokkeen. Pesään jäi kuitenkin suuri määrä lentomehiläisiä, mutta ruokittavien mehiläisten määrä väheni.
Sikiökehien mukana jaokkeeseen siis meni niillä olevat mehiläiset, jotka ovat sikiökehillä yleensä nuoria, toukkia hoitavia mehiläisiä. Nämä mehiläisethän eivät siis vielä lennä pesän ulkopuolella joten ne eivät myöskään lennä takaisin vanhaan pesään, kaikki vanhemmat mehiläisethän lentävät vanhalle pesäpaikalle.

Keskiviikkon tuli sitten uusi emo. Emo on sellaisessa pienessä häkissä, emokalikassa, vajaan kymmenen seuramehiläisen kanssa.
Emo näkyy tuossa kuvassa keskellä, sen tunnistaa tuosta hailakanpunaisesta selkämerkistä, merkki myös kertoo minkä vuoden emo on kyseessä. Klikkaa kuvaa isommaksi.
 Seuraava homma onkin sitten poistaa seuramehiläiset, ja myös tappaa ne. Tämä onnistuu laittamalla kalikka vaikka minigrip pussiin ja päästämällä mehiläiset pois sieltä. Sitten yksinkertaisesti liiskataa muut, paitsi emo ja emo laitetaan takaisin kalikkaan.
Mehiläiset kannattaa liiskata päästä, ettei suolen sisältö leviä pusiin. Itse en onnistunut tässä kovin hyvin ja tämä olikin vaikein asia koko emon lisäämisessä. Ovat muuten todella sitkeähenkisiä ja emoakin piti kokoajan varoa. Kokeneemmalta tämä tuntuu kyllä käyvän paljon näppärämmin.

Emo yksinään kalikassa.
Seuramehiläisten poistaminen ja tappaminen on siksi tärkeää, että ne vaikeuttavat emon hyväksymistä pesään ja voivat levittää tauteja. Emo on yleensä tauditon.
Emo laitetaan tuossa kalikassa pesään, koska pesässä olevat mehiläiset eivät yleensä hyväksy heti uutta emoa vaan tappavat sen. Häkin toisessa päässä (kuvassa tuon valkoisen teipin alla) on sokeritahnaa, joka estää mehiläisiä pääsemästä heti emon luo, vaan siihen kuluu yleensä 2-4 päivää. Tänä aikana mehiläiset (toivottavasti) hyväksyvät emon omakseen. Mehiläiset siis syövät pikkuhiljaa sokeritahnan pois ja emo vapautuu häkistä.
Mehiläiset kiinnostuvat heti emosta, mutta se on onneksi vielä turvassa häkissään.

Kalikka olisi pitänyt kiinnittää rautalangalla tuohon kehien päälle, tämä meni ihan mönkään, liian lyhyt lanka tipahti, mutta aika hyvin kalikka kuitenkin tuossa tuntui pysyvän, joten jätin sen siihen.
Emo tulisi sijoittaa lähelle sikiöalaa, yleensä siis keskelle. Itse laitoin kalikan vähän sivuun, koska tytöt olivat rakentaneet tuohon keskelle ihan kivasti villirakennetta ja siinä oli aika ahdasta.

Seuraavaksi pesällä mennään käymään muutaman päivän päästä ja tarkisteaan onko emo jo vapautettu ja jos on, yritetään etsiä se tai tarkistetaan onko se alkanut munimaan. Joskus kuitenkin emo ei ala ihan heti munimaan tai mehiläiset eivät ole hyväksyneet sitä, vaan tappaneet sen.
Nyt sitten jännäillään miten käy, viikonloppuna uskaltaa ehkä mennä jo katsomaan.

En ole käynyt toisellakaan pesällä sen jälkeen kun tein siitä tuon jaokkeen, mutta todella ahkerasti ovat ainakin liikenteessä, paljon on ruuhkaa lentoaukollakin. Joten toivottavasti niilläkin menee hyvin.

Tapoja tehdä jaokkeita ja hoitaa mehiläisiä on sitten yleensä yhtä monta, kuin on hoitajiakin. Tapani ei välttämättä ole oikea, mutta näin minä homman tein ja toivotaan että onnistuu.

4 kommenttia:

  1. Tämähän on todella jännittävää! En ole ollenkaan tiennyt kaikkia näitä asioita mehiläishoidosta. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt opiskelemaan ja ensi keväänä pesän ostoon!

      Poista