sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Mehiläishoitajan iloa ja kauhua

No tänään sitten ehdin kurkkaamaan pesille. Ja sieltähän se uusi emokin löytyi, hyvin olivat hyväksyneet sen kuningattarekseen. Jaokkeessa oli hyvin ruokaa ja vielä kuoriutumattomia sikiöitäkin.

No sitten menin vielä katsomaan toisenkin pesän. VIRHE! Fiksusti muka ajattelin, että käynpäs tälläkertaa pesillä jo aamupäivästä, että varmasti ehdin. No tässäpä pesässä mehiläiset olivatkin todella pahalla tuulella. Kävin pesän kuitenkin läpi, ja ilokseni se oli ihan täynnä hunajaa, ei tosin vielä ihan valmista hunajaa, mutta ainakin tiedän nyt että sitä saadaan, kunhan kuivattavat sen loppuun ja peittävät sen.
No pesä takaisin kasaan ja lähdin pois.
Mehiläiset vaan ei, eivät ole jättäneet koko päivänä rauhaan. Pariin ensimmäiseen tuntiin ei voinut pihalle pistää nokkaansa, niin äkäisiä olivat. Kyttäsivät vaan ovella.
Meni varmaan puoli tuntia ennen kuin sain niitä edes sen verran harhautettua, että pääsin itse sisälle ilman että älytön määrä tulee mukana. Enhdin siinä välissä soittaa jo meidän oppi-isälle ja kysyä häneltä neuvoa. Sanoikin että kannattaa mennä vasta iltapäivällä pesille, ovat silloin ehtineet kerätä mettä ja saaneet itsekin syödäkseen, ovat sitten paljon leppoisampia. Tuli kyllä tämä asia opittua sitten kantapään kautta.
Neuvoi siinä samalla lisäämään laatikon pesälle, ja entisten laatikoiden väliin, peittävät sitten ylälaatikon hunajat ja ne saa kerätä pois. Kävin siten laittamassa vielä samoilla vihoilla sen uuden laatikonkin.

Vaan siltikin on koko päivän, enemmän tai vähemmän, mehiläiset meitä häirinneet. Jospa ne olisi jo huomenna vihansa unohtaneet ja saisi pihallakin olla taas huoletta.
Musta ja punaherukkapensaatkin minun piti tänään tyhjentää ja keitellä mehuksi, mutta jäi nyt sekin tekemättä.

Että ei tämä hoitajan elämä näköjään pelkkää hunajaa ole, mutta tiedänpähän tehdä hoitotoimet pesällä jatkossa myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti