keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesä katosi

Jonnekin se meni. Ihan on ilmat syksyiset, oikein täytyy katsoa että joko lehdet on alkaneet kellastua ja sitten muistaakin että nythän on vasta heinäkuu.
Yöt on tosi kylmiä, eikä päivälläkään tahdo lämpötila kohota paljon kymmenen asteen yläpuolelle. Toivottavasti tulee vielä vähän lämpimämpi aalto.
Myös vettä on alkanut tulla vähän turhan paljon. Eilen kun kävin pottuja hakemassa, oli maa ihan märkää, vaikka perunat on melko korkeissa harjuissa. Vielä ei onneksi ole märkyys näkynyt kuitenkaan kasvien kasvussa.

Mutta kuuluu tänne hyvääkin.
Kasvimaalta ollaan syöty jo paljon kaikkea. Salaattia, pinaattia, retiisiä, sipulia, punajuuria, kesäporkkanoita ja perunaa. Pinaatit on jo alkanut kukkia, salaatitkin ollaan melkein syöty (kun joku ei muistanut tehdä uusintakylvöjä riittävän aikaisin) ja retiisit söi melkein kaikki joku muu, perunat on isoja ja punajuuriakin saa aika paljon kerätä kun tulevat syömäkokoisiksi.
Olen todella vähän valmistanut punajuuresta ruokaa, mutta nyt olen ja mitä herkkua se onkaan! Taitaa käydä niin että punajuuria ei jää säilöttäväksi ollenkaan, vaan minä syön ne sitä mukaa kun kasvavat. Ensi vuonna täytyy laittaa punajuurta kyllä huomattavsti enemmän.
Onneksi meidän kasvimaan ala moninkertaistuu ensi vuonna, kun jaksoin kylvää noita maanparannuskasveja. Toivottavasti.

Meillä oli vähän suunnitelmissa kynnättää pieni pelto tuonne rannan puoleiselle alueelle, mutta huomasin tässä kevään aikana, että siellä on pari viikkoa kevätkehitys myöhässä, verrattuna muualle. Metsäkurjenpolvi alkoi kukkia vasta pariviikkoa myöhemmin kuin melkein vieressä.
Johtuukohan se sitten siitä että, tuo joki tulvii aina jonkin verran keväisin ja se rannapuoleinen pelto on tietysti melko märkä pidempään, kuin vaikka meidän talon toisella puolella olevat alueet.
Laitettiin (siis mies teki) sinne pieni perunapelto, siellä myös kasvuunlähtö oli jotenkin hitaampaa kuin tuossa varsinaisella kasvimaalla (jossa myöskin oli perunaa vähän).
Ehkäpä ei siellä tulla kasvattelemaan sitten mitään, paitsi mehiläisille siellä kasvaa kukkia.
Sinänsä se vähän harmittaa, koska se on ainut paikka minne pääsee traktorilla helposti, muualle joutuu menemään enemmän tai vähemmän pihan poikki, ja savimaalla se ei ole kovin hyvä juttu, kun ei tuo nurmikko tahdo mitään kantaa. Kun saisi edes käännettyä tuon maan traktorilla, loput voi hoitaa käsipelin ja maankäännönkin myöhemmin vaikka ihan jyrsimellä, kyse ei kuitenkaan ole mitenkään isosta alasta.
Kauraa haluasisin kokeilla viljellä hieman, saisi talveksi linnuille lyhteitä ja ehkäpä vähän niille (joskus saapuville) kanoillekin.

2 kommenttia:

  1. Rannanpuoleinen pelto voi olla oikein hyvä, vaikka kasvuunlähtö tapahtuu myöhemmin. On sitten vähemmän vaaraa halloista. Ainakin isompien vesialueiden äärellä myös satokausi jatkuu syksyllä pidempään, kun vesi lämmittää; en tiedä, miten teidän joki tässä toimii.

    On kyllä hienoa, kun ruoka kasvaa omassa pihassa! Tämä on monelle kaupunki-ihmiselle eksotiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit kyllä olla oikeassa tuossa halla asiassa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, kun täällä Kainuun korkeuksilla asutaan niin jokainen kasvupäivä on tärkeä. Mutta viljelläänhän sitä Lapissakin kaikkea! Pitääpä syksyllä seurata myöskin tarkkaavaisesti sen puolen kasveja.
      On kyllä saanut hymyssäsuin hakea omia kasviksia. Aika komeita muuten nuo sinun potut, ja paljon sait yhdestä!

      Poista