perjantai 8. helmikuuta 2013

Omavaraisuudesta

Katseltiin tuossa taas eilen Tanskalaista maajussia. Tanskis oli käymässä siis Afrikassa ja oppimassa sieltä uusia taitoja. Puhui siinä miten hienoa on että siellä ihmiset elävät omavaraisina sopusoinnussa luonnon kanssa. Elävät siellä sellaista elämää mitä hän haluaisi elää kotonaan.
Se kyllä kieltämättä on hienoa miten he voivat elää ja silti hyvin onnellisesti. Vaikka länsimaisesti katsoen hyvin alkeellisesti asuvat majoissaan.

Mutta että miten täällä meillä Suomessa, pääsisi samanlaiseen omavaraisuuteen, luonnon rinnalla elämiseen?
 Kyllä tuntuu melkein mahdottomalta, kaikkine lakeineen, pykälineen ja kiinteistöveroineen. Ennenhän niin on tietenkin täälläkin eletty, mutta onhan ne ajat siitä kovasti muuttuneet. Toisaalta onko tarvettakaan pyrkiä täydelliseen omavaraisuuteen? Onhan sitä kauppaa käyty ihmisten kesken hyvin kauan aikaa. On vaihdettu tavaraa ja osaamistakin. Toinen osasi parantaa ja toinen parkita nahkaa. Yksi myi oravannahkoja ja sai ruokatarvikkeita.
Toisaalta en edes henkilökohtaisesti haluakaan päästä täydelliseen omavaraisuuteen. Mutta ruoan suhteen haluaisin hyvin pitkälti olla omavarainen. Toki siinäkin on muutamia asioita joita on vaikea itse tuottaa, esim. suola ja etikka (tosin sitä Tanskalainen maajussi kyllä itse tekee), meillä menee ainakin säilöntään ihan kohtalaisesti. Tai kahvi ja kaakao (saatika suklaa!).
Kyllä silti pitäisi tämä länsimaisen ylettömän kuluttamis kulttuurin alkaa muuttua, pitäisi olla kohtuus kaikessa, mutta se sana on kadonnut jonnekin kauas taakse.
Ei meidän silti pitäisi palata ajassa taaksepäin. Ei se elämä ollut aina herkkua, oli sairauksia ja esim. lapsikuolleisuus on ollut meilläkin suurta. On ollut paljon sitä kurjuuttakin. Ei minusta meidän kaikkien edes välttämättä tarvitsisi viljellä omaa ruokaansa, kyllä ihmiset ihan hyvin voisivat käydä töissäkin ja ostaa sen ruokansa. Mutta nyt se ruoka tuotetaan pääosi riistämäällä. Ihmisiä, eläimiä, luontoa yleensä. Pitäisi kuitenkin muistaa että vaikka länsimainen ihminen onkin erkaantunut luonnosta, emme tulisi ilman sitä hetkeäkään toimeen.
Taitaa vain olla niin että ihmis luontoon kuuluu, ainakin joillakin yksilöillä, toisten alistamisen tarve. Onko sekin sitten vaan peräisin selviytymis vaistosta, ihmisen ajan alkupuolelta.

Nyt lähti taas aihe vähän harhailemaan, mutta mietin tässä vaan meidän perheen omavaraisuutta (tai eihän me olla vielä millään tavalla omavaraisia), nyt meillä on oikeasti mahdollisuus toteuttaa sitä elämäntapaa ja minusta se on aivan ihanaa!
Odotellen siis kevättä, joka onkin jo ihan kohta nurkan takana..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti