sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Halonkantoa

Eilen kaatui pihalta iso koivu (tai oikeastaan 4-5 koivua joskus yhteenkasvaneena), oli kyllä vielä oikein terve, mutta oli niin ruma (tai ei nyt ruma, mutta hänen olomuotonsa ei vain miellyttänyt minun silmääni) että halusin siitä eroon (ja kun niitä polttopuitakin on jostain saatava).
Tänään pidettiin sitten puutalkoot perheen kesken. Kaikki osallistui, kykynsä mukaan (pienin lähinnä huutelemalla vaunuista), ja siinähän se päivä mukavasti pihalla menikin. Iso työ oli kyllä raahata raskaita pöllejä lumihagesta ja kantaa paljon halkoja liiteriin, mies hoiti halkojen hakkaamisen.
Kun alkaa ajatella että meidän naapuri myy heittokuution koivua kolmellakympillä pihaan tuotuna, ei tässä kovin hyville palkoille pääse. Mutta.
Vaikka työ oli raskasta, pidin siitä kovasti. Varsinkin kun tehtiin se perheen kesken. Oli oikein mukavaa yhteistä aikaa. Toisaalta taas pidän tärkeänä opettaa lapsilleni, mistä ruoka ja tavarat tulee. Ja että töitä joutuu tekemään, asiat ei tapahdu nappia painamalla. Ja kun ne puutkin on kuivia vasta parin vuoden päästä, täytyy ajatella vähän pidemmällä tähtäimellä. Ja mitäs se omavaraisuus olisi jos ei oman pihan ja metsän puita hyödynnettäisi.

Nyt vietän hetken hiljaiseloa, lähdemme keskiviikkona aamusella ajelemaan Helsinkiin, ja sitten toivumme pojan leikkauksesta rauhassa. Palailenkin varmaan sitten kylvö jutuissa, kun päätin kuitenkin laittaa ensimmäiset siemenet purkkiin vasta kotiuduttuamme. Ja jos vaikka ehtisin käydä siellä hyötykasviyhdistyksenkin liikkeessä jotain katselemassa, kun kerran Helsinkiin mennään.

3 kommenttia:

  1. Kiva blogi, liityn lukijaksi :) Tervetuloa vastavierailulle Pellonperälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Kävin kurkkaammassa blogiasi ja oikein kivalle vaikutti!

      Poista