perjantai 4. tammikuuta 2013

Lelupaljous

Joulu toi taas tullessaan ihan järjettömän määrän krääsää lapsille. Oli toki hyviäkin lahjoja, toivottuja ja tarvittuja. Paljon tuli kuitenkin sellaista mitä en edes haluaisi antaa lapsille koska ovat niin järjettömiä. Ja sitten kun nuo muovohökötykset ovat niin kestäviäkin, ensimmäinen meni jo eilen rikki! Siis oikeasti joulu oli, mitä kaksi viikkoa sitten? Eikä sillä edes leikitty mitenkään rajusti. Harmittaa, koska se oli ehkä vähiten ärsyttävä noista muovihökötyksistä, ja pojatkin tykkäsi siitä kovasti.
No katsotaan saisiko sitä vielä liimattua kasaan.

Joulu oli kyllä muuten aivan ihana, mutta siinä kohtaa kun tajusin miten järjettömän paljon lahjoja oli lapsille tuotu alkoi ihan suoraan sanottuna ketuttaa (siis vatuttaa, mutta yritän vähentää kiroilua). Oli vähän työtä pitää kiva hymy naamalla ja peittää korvista nouseva savu. Lahjojen ostajat olivat kuitenkin paikalla, enkä halunnut pahoittaa kenenkään mieltä. Eikä lapset tämmöistä tajua.
Tarkoitukseni oli kyllä toivoa että yksi lahja per lapsi ja kestäviä järkeviä lahjoja, mutta tajusin vasta aattoa edeltäneenä viikonloppuna että kohta on joulu ja en ollut muistanut niin toivoa. Joten oli vähän myöhäistä.
No maaliskuussa vietetään esikoisen synttäreitä ja silloin on kyllä muistettava taas laittaa kutsuihin vähän rajoituksia noihin lahjoihin.

Välillä kyllä mietin että olenko turhan tiukkapipoinen noiden lelujen suhteen, mutta kun tutuu vähän pahalta että meidät pakotetaan muuten osallistumaan tähän järjettömään kulutusjuhlaan. Kyllä minä olen ihan oikeasti sitä mieltä että lapsen ei tarvitse saada kaikkea ja kohtuullisuus riittää noissa leluissa. Ja ei nuo muovit nyt niin terveellisiä ole. Kenenkään kannalta. Panostettaisi enemmän laatuun, kun määrään ja ostettaisi ne lahjat ajatuksella. Parhaat lahjat ei muuten edes oikeastaan olleet leluja (rattikelkka, muumiaterimia ja muumisakset).

Jostain olisi nyt kuitenkin karsittava noita leluja, kun ne ei enää oikein sovi mihinkään, mutta ollakko vähän itsekäs vai ajatella muita.. siis lahjan antajia.

2 kommenttia:

  1. Vähän samanlaisia ajatuksia pyöritellyt useamman joulun jälkeen... Hyväähän ne vaan tarkoittavat ja jotenkin kiittämätön olo tulee itselle kun valittaa lahjojen runsaudesta, mutta silti... oikeesti... ei lapset tarvi mitään tavaravuoria. Kaikki läheiset ei vaan tajua. Tai ajattelevat niin eritavalla.

    VastaaPoista
  2. Itsellekin tulee aina vähän kiittämätön olo, eikä ketään haluaisi loukata viemällä leluja heti pois, mutta..Joillakin voi todella olla vaan niin erilainen ajatusmaailma, toiselle taas voi lelujen määrä olla suoraan verrannollinen välittämisen määrään. Tärkeintä on kuitenkin se yhdessä olo! Ja siitähän nuo lapset nauttikin eniten, kun oli mummoa ja ukkia kylässä.
    Nuoremman 1 vuotis synttäreille muistin laittaa jo kutsuihin että ei leluja kiitos ja hän saikin aivan ihania lahjoja, mm. kirjoja, emalisen muumi mukin, ihanan valokuva-albumin.

    VastaaPoista