maanantai 16. joulukuuta 2013

Kuisti, edistyy ei edisty



Tähän vaiheeseen ollaan jo päästy. Villat seinissä ja katossa. Tuulensuojalevyt ulkona. Ovi ja ikkunat paikallaan. Rahaa on mennyt tähän mennessä noin 60e, ovesta ollaan maksettu 50e ja laastia on pitänyt ostaa.
Ilmaisia on ollut tähän mennessä siis kaikki muu, tuulensuojalevyt, ikkunat, villat, runkopuut, tiilet, ruuveja ja räystäsverkkoakin löytyi omasta takaa, samoin muovia.
 Nyt pitäisi jostain vaan saada lattialautaa. Jonkun verran sitä omasta takaa löytyy, mutta ei tarpeeksi. Ja on muuten aika kallista tuo kapeampikin lauta. Vai tuntuuko se vaan niin kalliilta kun kaikki muu on maksanut niin vähän tähän mennessä? Myös ulkoverhoukseen joutunee satsaamaan jonkun verran. Ja sisälle pitäisi joku paneelikin laitaa. Siihenkään ei taida enää omat riittää, kun ne mitä meillä varastossa on, on menossa jo muihin projekteihin.
No ihan hyvin tuo kuisti on jo pitänyt lämpöä, sellaiset 10 astetta enemmän on kuistilla kuin pihalla, vaikka lattia on vielä täysin eristämätön.

Ulkokattokin pitää tehdä jossain kohden uusiksi, mutta se saa odottaa, ainakin siihen kunnes uusitaan koko talon katto.
Alkuperäisestihän kuisti näytti muuten tältä:

Keittiöviikonloppu



Lähes koko viikonloppu tuli vietettyä kyökin puolella. Valmistui porkkana- ja lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, joulutorttuja, piparkakkuja, pitsaa, hauesta kalapullia (aivan älyttömän hyviä pitkästä aikaa). Ja siivotakin sitten siellä piti tietysti.

Jospa se joulu(mieli) tästä pikkuhiljaa tulisi. Vähän sai jo pelätä että tuleeko musta joulu, kun viime viikon sää oli kyllä niin vaihteleva. Tiistaina pamahti kolmenkymmenen pakkaset, sitten sää lauhtuikin reilusti plussalle ja vettä tuli ihan kiitettävästi. Varmaan puolet lumestakin suli pois (jota oli selliaiset 20cm) ja arvaatte että oli hieman liukasta, kun se sitten taas pakastui. Lauantaina olikin taas reippaat parikymmentä astetta pakkasta. Ja nyt taas pari astetta ollaan plussalla. Lunta kuitenkin onneksi on, ihan jokapuolella Suomea ei taida olla.

Tämmöistä tälläkertaa.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulutunnelmaan

On tänä vuonna ollut vaikea päästä. Viime vuonna iloitsin joulun tulosta jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Tänä vuonna tuntuu että sitä on pitänyt väkisin kaivaa kaapista.

Itsenäisyyspäivänä askarreltiin taas kransseja äitini ja kummitätini kanssa. Tein myös yhden pelkästä pajusta ja siitä tulikin aika hieno. Vielä pitäisi keksiä vain hyvät koristeet noihin, pää vain lyö tyhjää. Mukavaa silti oli, toivottavasti tästäkin tulisi ihan perinne, tehtiin näitä myös viime vuonna samalla porukalla.

Vaikka valoa on kovin vähän, on se vähäinen kaunista senkin edestä. Aamulla taivaanrannan värjää punainen, päivällä kulta. Aurinko ei enää noise noiden puiden yläpuolelle ollenkaan, mutta valoa silti vielä jokunen tunti päivällä riittää.

Ollaan askarreltu lapsosten kanssa taikataikinasta kaikenlaista. Tai lähinnä tuo vanhempi on tehnyt, nuorempi ei vielä kummoisia tee ja itsellä, taas kerran, pää lyö tyhjää. Jotain joulukoristeita halusin tehdä, mutta en oikein tiedä mitä. Nuo karkkitangot kuitenkin syntyi ja sain ne nyt jopa maalattuakin. Ovatkin sitten ainoat meidän joulukoristeet esillä vielä.


Pidän joulussa oikeastaan kaikkein eniten siitä valmistelusta. Lahjojen suunnitelusta, koristelusta, kynttilöistä, leipomisesta ja tietysti tunnelmasta. Joulupäivät meneekin sitten loikoillessa. Pyrin valmistelemaan niin että joulupäivinä ei sitten pidä pahemmin kotitöitä tehdä. Vähän juhlitaan aurinkoa vain takaisin, muistetaan ystäviä ja sukulaisia.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja lämpöä joulun odotukseen!

torstai 28. marraskuuta 2013

Talvi tulossa, kevättä mielessä

Vaikka talvi tekee parhaillaan kotiaan ulos, on mielessä ollut kuitenkin jo kevät. Liekkö sitten syynä lämmin ja pitkä syksy vai mikä, mutta jouluunkaan en ole oikein jaksanut ajatuksia luoda. Nyt sentään näyttää että lumi tuli jäädäkseen.




Olen kuin huomaamattani siirtynyt kausiruokaan, ainakin suunnilleen. Karppauksellakin lienee osasyynsä, mutta jotenkin se on vain alkanut tuntua luontevalta. Kurkut, tomaatit ja salaatit on jääneet kauppaan, tilalla on juureksia. Jotain vihreää ja tuoretta on kuitenkin alkanut hirveäsi tehdä mieli, niinpä keittiönpöydälle päätyi kasvamaan herneitä ja ovatpa hyviä. Täytynee idättää jotain muutakin vihreän nälkään.

Vaan on sillä kevätmielellä muukin syy kuin ihanat herneenversot. Olen nimittäin vakaasti päättänyt (just, taas kerran) että ensi keväänä kasvihuoneeni valmistuu. Juu, olen päättänyt että se on valmis ensi kasvukaudelle. Saattaa tietysti olla että sen piti jo valmistua tänä kesänä tai ainakin viimeistään syksyllä. Olen tässä vuoden verran kunnostanut ostamiani vanhoja ikkunoita, siis olen saanut niistä jopa vanhan maalin poistettua. Nyt aloitin kuitenkin vakaasti ja varmasti niiden kunnostamisen, kaksi ja puoli ikkunaa kahdeksastatoista ikkunasta on jo jopa hiottu. Ei enää montaa jäljellä..
Ja sitten vielä maalaaminen muutamaan kertaan ja ikkunalasien kittaaminen takaisin paikoilleen. Niin ja siinähän oli vasta niiden ikkunoiden kunnostus. Vähän mietityttää kuitenkin tuo maalaaminen, kun pellavaöljymaali vaatisi valoa ja lämpöä kuivaakseen (jonka tekee siltikin hitaasti) ja joista molemmista on hieman puutetta tähän vuoden aikaan.
Vaan eihän tässä ole muukaan auttanut, kun olen piirrellyt suunnitelmia ja selannut netistä ihania kuvia kasvihuoneista (siis kausihuonehan tuo sitten on).
Olen vaan niin kevät fiiliksissä!

Ja nyt kaivamaan sitä joulufiilistä jostain..

torstai 21. marraskuuta 2013

Palkkatyön hyvät puolet

Vaikka nuo miehen työt vähän tuppaa hidastamaan näitä projekteja, myönnettäköön että on siitä työstä aika paljon hyötyäkin. Ja muutakin kuin se palkka.

Tänään tuli taas töistä pakettiauton kanssa ja toi tullessaan tuulensuojalevyä kuistia varten, sai ne hyvin edullisesti, kun olivat jääneet yli jostain työmaalta. Samalla taisi tuoda taas muutaman laudanpätkän polttopuuksi ja yhden melko ison lämpölasin.
Meillä alkaa tilanahtaus iskeä varastoissa ja pihalla, koska mies tuo melko säännöllisen epäsäännöllisesti kaikenlaista tavaraa töistä. Osan on pelstanut roskalaivolta, osan on ottanut ylijäämätavarana työmailta tai milloin mistäkin.

Pihalla ja varastossa seisoo tiiliä, kaivonkansia, valoja, ovia, ikkunoita, villaa (ja muita eristeeksi tarkoitettuja materiaaleja). Ja ihan julmetusti lankkua. Niiden sijoittaminen on ollut erityisen ongelmallista, kun niiden täytyy olla kuitenkin suht suojattuna. Huonoimmat menee aina polttopuuksi.
Jostain on jokunen euro maksettu, suurinosa kuitenkin ilmaiseksi.
Roskista on pelastettu hyvä työvalo, joka kaipasi vain polttimon vaihtoa. Meidän iso liiteri sai uuden peltikateen, entisestä omakotitalosta. Pureruista seinistä on otettu hyvää villaa talteen.

Työtähän kaikki vaatii sen palkkatyön päälle, monesti mies tulee töistä vasta viiden kuuden aikaan, vaikka palkallinen työ loppu jo puoli neljältä. Sitten se saattaa siihen päälle tehdä vielä kotona näitä raksahommia, niin ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Vaikka myönnettäköön että minä välillä vähän syytänkin.
Vähän tulee valitettua kun hommat ei aina etene minulle mieleisessä järjestyksessä, kun toinen tekee kuistia, vaikka vaadin sen keittiönkin edistymistä.

Pitäisi muistaa kiittää enemmän kuin valittaa, on se aika kulta <3

Teki minulle tämän lyhdyn, ihan pyytämättä, kun valittelin, ettei meillä ole lyhtyjä ulos. Ja jämämateriaalista tietenkin.

Hieno kissa Muusa

Muusa tyttönen muutti meille jokin aika sitten.
Se on kotiutunut hyvin, joskin aavistus on vielä varautunut lapsia kohtaan.


Muusa viihtyy nukkumassa jalkopäässä sängyssämme, tai hellan päällä lämmittelemässä. Portailta on mukava seurata ihmisten touhuja, illalla voi sitten vähän tulla sohvalle rapsuteltavaksikin.

Ulkoilu on myös kivaa, mutta ei liian pitkinä annoksina. Tosin pimeän tullen olisi mukava vähän pidemmäksikin aikaa jäädä, mutta lämpöinen sänky ja täysi ruokakuppi houkuttelee kyllä sisälle.

Muusasta on kehketynyt aivan loisto kissa (ei kuitenkaan sellainen joka loistaisi piemässä, paitsi ne silmät tietysti).


Se pyydystää hyvin hiiriä ja myyriä pellolta. Se on hätyytellyt oravat vähän aremmiksi ja pois lintulaudalta, mutta en ole sen kuitenkaan nähnyt pikkulintuja pyydystäneen. Vaikka Muusa on aika pieni kooltaan, se ei arastellut käydä isonkaan oravan kimppuun.
Muusa ei myöskään epäröinyt häätää sitä huomattavasti isompaa kissaa pois reviiriltään.
Reviirinsä se näyttää ottaneen hyvin ja, onneksi, näyttää myös pysyttelevän hyvin talon lähettyvillä. Melkein kuin se tietäisi missä meidän tontin rajat kulkee.

Kaiken kaikkiaan saimme aivan loistavan lisän perheeseemme!


perjantai 15. marraskuuta 2013

Kesken

Vähän kaikki on kesken.
 Keittiö. Ei ole valmistunut, ei.

 Portaatkin tuolla takana pilkottaa keskeneräisenä.
 Umpinaista kuistia aloiteltiin rakentamaan viime viikonloppuna. Olisihan noita muitakin projekteja ollut.
Kuten vaikka tämä uusi pukuhuone saunalle. Alkaa nuo ilmat viiletä, että ihan mukavaa jos tuokin valmistuisi.

Ja näiden lisäksi ainakin neljä aloitettua isompaa projektia, ja siihen tietysti vielä ne pienet. Vaan ehkä ne joskus valmistuu. Ja saattaa olla että osa vielä tänä talvena, kun ilmoittivat sitten lomautus uhasta miehelle. Ja jos ne nyt alkaa, niin kestää sitten todennäköisesti kesään asti. Rakennusalalla on melko lohduton työtilanne täällä Kainuun korvessa.
Toisaalta olen jopa vähän iloinen, kukkaronnyörejä joutuu toki kiristämään, mutta yhteistä aikaa on sitten mukavasti lisää.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Muusa

Lauantaina saapui meille uusi perheenjäsen. Muusa tyttönen muutti meille, kun entinen omistaja ei oikein kissaa voinut enää pitää.
Olen jo jonkin aikaa katsellut meille sopivaa kissaa ja nyt sitten löytyi, hyvä hiirestäjäkin on kuulema, mutta vielä ei uskalla ulos päästää kun eihän se enää takaisin osaisi.
Kauheasti en vielä ole kehdannut kameralla kissaa häiritä vaikka ei kyllä varsinaisesti sitä säikkynytkään. Lapsia vielä arastelee, kun niitä ei entisessä kodissa ollut, mutta ovat saaneet silittää vähän kuitenkin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Lunta!

Ja heti ensimmäiseksi varoitus kaamean huonosta kuvanlaadusta, joka otettu perus(surkealla) nokian kännykällä keittiön ikkunan läpi. Halusin kuitenkin näyttä että nyt sitä on! Olisin tietysti voinut kaivaa järkkärin kaapista, mutta aiemmin en muistanut ja nyt kuopus nukkuu sylissä.
On meillä jo ollut kyllä kahtena edellisenäkin aamuna maa hieman valkoinen, mutta nyt lunta oli jo vähintäänkin viisi senttiä.
No kyllähän sen tosin tietää että miten tuolle lumelle vielä ennen talvea käy, ensi viikolle oli kuulema luvattu plusasteita ihan reilusti.
Toisaalta ihan kiva sikäli että ehdin jo harmitella että nyt jäi karpalot lumen alle (löytyisihän ne sieltä tietysti vielä keväällä), karpalorouhe kun on aivan ihanaa.

Tein muuten myös jogurttia! Innostuin vähän kun parissa blogissa (täällä ja täällä) oli tehty sitä ja vaikutti tosi helpolle. Ja täytyy kyllä vähän nolona tunnustaa että en ole aiemmin edes tajunnut tettä tuolaisiakin voi tehdä ihan tavan kaupan maidosta.
No kokeilin sitten litran verran tehdä, ja sehän onnistui! Aavistus sellaista viilimäistä siitä tuli, vähän sellaista jogurtin ja viilin välimuotoa, mutta hyvää oli yhtä kaikki.
Meillä on puuhellassa sellainen muurattu paistouuni (joka ei kyllä paistamiseen sovi, kun ei tahdo millään lämmetä tarpeeksi), keksin sitten hyödyntää sitä ja mittailinkin kinkkumittarilla että siellä oli sopivasti 50 astetta. Laitoin sitten jogurtin sinne tekeytymään, mutta kun vähän myöhemmin kokeilin purkkia se olikin lämmennyt tosi kuumaksi. Ajattelin sitten että onnistuukohan enää ollenkaa, mutta laitoin kuitenkin jogurtin vielä pyyhkeeseen ja hellan viereen. Siinä oli ehkä aavistus liian viileää, mutta näkyi kuitenkin onnistuvan.
Ensi kerralla pitää kyllä käyttää punaista maitoa kevytmaidon sijaan.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Jääkaappi sisältöineen ja vähän muuta

Kirjoittelu on tökkinyt pahasti viime aikoina, niin kuin vähän kaikki. Sain kuitenkin Mammukalta haasteen, joka oli niin kiva että päätin siihen vastata heti. No tyypillisesti se ei sitten onnistunutkaan, vaikka sain kuvat otettua ja ihan koneelle asti, tiettyhän se netti alkoi sitten jumittaa niin paljon että hermot meni ja homma jäi siihen. Sitten tuli kaikkea muuta, mutta nyt sattui mukava rauhallinen hetki (ja nettikin suvaitsee ainakin toistaiseksi toimia).
Haasteen idea siis on paljastaa jääkapin sisältö. Ja tässäpä se tulee!
 Jääkaappi(-pakastin) on muuten ihan uusi. Ja tosi tyytyväinen olen ollut, meinasin ostaa jo toisen, mutta maltoin vielä mieleni ja sieltähän se sitten tuli tarjoukseen, 200e säästettiin ja mikä parasta, tämän energialuokitus on A++.
Ja sitten itse sisältöön. Ylähyllyllä näkyy olevan sinappia, jotain hilloa ja maitoa. Seuraavalla hyllyllä on mansikkahilloa, puolukkasurvosta, kurkkusalaatin jämät ja (ihan älyttömän hyvää, joskin tyyristä) Ritvan herkun lisäaineetonta chililööki- salaattikastiketta. Alemmalta hyllyltä löytyy pari pulloa vettä (meillä on aina juomavesi jääkaapissa), ketsuppia, makkarapaketti, kananmunia ja jotain perus salaatinkastiketta. Alimmalla hyllyllä näkyy juustoa (ja varmaan margasiinia sen takana), nuoremman letkuravinto, siideritölkki (jääkaapin ainoa luomu tuote, pitäiskö tästä vähän nolostua) ja tuossa kulhossa on pinaattilettu taikina. Laatikosta löytyy kaalia (kerä-, kukka- ja parsakaali muodossa), porkkanoita, punajuuria ja paprikaa.
Ovesta (ylhäältä alaspäin) löytyy, kennohunajaa, neitsytkookosöljyä (joista kumpikaan ei kyllä oikeastaan kuulu jääkaappiin, mutta ovat jääneet sinne vanhojen keittiön kaappien poiston yhtedessä, kun piti tavaraa jonnekin laittaa), kaupan sinappia, toco-jauhetta, kermaa, mustaherukkamehua, pesupähkinäliuosta, jogurttia, joku limpparin jämä, ja avattu maitopurkki.

Ja sitten kellarin jääkaappi (meidän kylmäkellari ei oikein toimi toivotulla tavalla, ei siis kylmene riittävästi). Täältä löytyy mehut ja säilykkeet. Näkyy olevan kurkkuja (vielä tekeytymässä), punajuuria, puolukkasurvosta, mansikkahilloa, (viimeinen ) pullo mehua ja joku ikivanha kotiviini. Vihanneslaatikoista löytyy vielä viimeiset omat perunat (jotka kyllä on jo todellisuudessa syöty) ja muutama lanttu.




Että siinäpä se.
Meillä muuten jääkaappi harvoin on tuon täydempi, mies tuo maitoa tms. aina tarvittaessa, kun käy kuitenkin arkisin töissä kaupungissa ja kauppa on sopivasti siinä matkalla. Meillä oikeastaan riittää että jääkaapissa on maitoa, juustoa, margariinia, kermaa ja rehuja. Mehut ja säilykkeet tehdään itse, samoin kaikki marjat ja valmisteet. Lihat on tietty pakkasessa. Muut on sitten ekstraa, mitkä ei niin vakiosti jääkaappiin kuulu.  Vähän ehkä pitäisi huolestua tuosta maitotuotteiden suuresta määrästä, ne kun ei kuitenkaan ihan kaikkein ekologisimpia ole, eikä edes luomua.

Ja maidosta puheen ollen. Meillä on paikallisessa maatalousoppilaitoksessa kyyttöjä, ja ovatpa muuten juuri siirtymässä luomuunkin, ja sieltähän saisi hakea sitä maitoa, kohtuulliseen 1 tai 2 euron litra hintaan (en nyt kuollaksenikaan muista tarkemmin). Ongelma vaan on että se oppilaitos ei ole ihan meidän naapurissa. Ja maitomyymälä on avoinna vain aamulla kahdeksalta ja iltapäivällä viideltä. Matkaa oppilaitokselle ei kyllä kaupungilta ole paljon ja mekin tietysti aika ajoin kaupungissa käydään (paitsi mies joka käy siellä töissä, käy tietysti vähän useammin), mutta todella harvoin ollaan siihen aikaan, että päästäisi viideksi sinne. Mieskin pääsee jo puoli neljältä töistä ja ei varmaan kyllä odottelisi puoltatoista tuntia siellä, että saisi maitoa hakea. Tämä on minua ihan hirveästi harmittanut, enkä ole edes silloin sitten muistanut siellä käydä kun olenkin sattunut vielä viideltä kaupungissa olemaan, ja oma astiakin pitäisi muistaa mukaan ottaa ja kylmälaukkukin (tosin nyt alkaa olla kyllä niin kylmä että menisi se maito kotiin asti varmaan jo ilmankin).Vaan ehkä minä sinne vielä joskus pääsen, olisi kyllä aivan ihana jotain juustoja kokeilla tehdä.

Valitinkin jo että viime aikoina on vähän kaikki tökkinyt, ja pahasti. Viimeviikko oli erityisen raskas, en jaksanut tehdä kertakaikkiaan mitään. Monena päivänä oli pakko ihan nukkua päiväuniakin (siis torkkua sohvalla kun muksut katsoo jotain lastenohjelmaa). Ei jaksanut touhuta lasten kanssa mitään, oli koko ajan äkäinen ja tiuskin ja huusin kaikille. Mieli oli todella musta, eikä elämän iloa oikein tahtonut enää löytyä.
Tänään on kuitenkin jo parempi päivä, ollaan puuhailtu lasten kanssa ja pihallakin ehdittiin käydä ennen kuin vesisade alkoi.
Ehdin muuten laittaa jonkun valkosipulinkin maahan (eikä mitään hajua onko aikainen vai myöhäinen niiden suhteen) ja valmistelin pienen pläntin porkkanan syyskylvöä varten. Mieli on ollut tänään paljon valoisampi jo, joten ehkä tästä taas selvitään :)

maanantai 30. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa

On näköjään mennyt viimeisen kirjoituksen julkaisemisesta, tovi jos toinenkin. Asiaakin olisi kyllä ollut, mutta ei innostusta. Aloittelin yhtä tekstiä kirjoittelemaankin, kuluttamisesta nimittäin. Inspiraation sain ostamastani Arbian Niiskuneiti mukista (siitä keltaisesta jossa Niiskuneiti katselee silmät kiiluen kirstun hepeneitä). Sattumalta myös eräässä toisessa blogissa oli samoja mietteitä juuri samaan aikaan. En oikein osannut itse sitten kirjoittaa sitä mitä halusin, ainakaan niin (osaanko koskaan), että siinä olisi mitään järkeä.
Joten taidan vain laittaa linkin siihen blogiin, ja lukekaa ihmeessä (jos ette jo ole niin tehnyt) myös nuo linkit blogissa. Aika kaameita lukuja myös siitä miten suomalaiset heittää vaatteita roskiin. Ja meidäthän on kasvatettu tähän, yhteiskunta oikein tuottaa näitä kulutusjuhlijoita ja syyttävällä sormella osoittelee niitä jotka eivät paljon kuluta, uutta tavaraa ainakaan.

Omasta kulutuksesta sen verran, että sitäkin olisi syytä tarkastella, vaikka vaatteet (ja kaikki muukin tavara) tulee aina ensisijaisesti käytettynä. Kyllä tästäkin taloudesta paljon turhaa tavaraa löytyy ja remontoidessa varsinkin tekee mieli helposti laittaa kaikkea tarpeetontakin uusiksi. Ja myönnettäköön että tykkään kyllä shoppailusta, kirppistely on etenkin sellainen henkireikä.

Nostelin tuossa viikko sitten potut pois pellosta ja samalla ne muutaman lantun mitä oli jäljellä.

Potuista tuli kyllä todella huono sato, joudutaan kyllä laittamaan vielä ainakin ensi kesänä osa perunasta tuonne samalle pellolle, mutta toivottavasti saadaan pikkuhiljaa laajennettua kasvimaata sen verran että saadaan myös perunat sinne.
Pari pientä punajuurtakin vielä löytyi, ja yhtenä yllättäjänä myös tuollainen pienen pieni kukkakaali. En kyllä odottanut kukka- ja parsakaaleista mitään. Alkuun oli jo taimien kanssa ongelmia ja sitten ötökät söivät lehdet niin pitsiksi, että en odottanut mitään näiltä. Yllätykseski löysin kuitenkin aiemmin kaksi tuollaista pientä kukkakaalia ja nyt vielä yhden. Kehäkukkiakin tuli poimittua sisälle pieni kimppu.

Talvi tulee hyvää kyytiä. Koivuisssa on lehtiä enää harvakseltaan, pihlajat sentään vielä loistavat punaisena. Yöpakkasia on ollut ja tänään ei aamulla ollut pirtissä kuin 16,3 astetta lämmintä. Kovasti on tuullut ja se vie lämpöä mukanaan enemmän kuin pelkkä kylmä. No hellaa on ollut mukava lämmittää ja siinä taas pitkästä aikaa myös ruokaa laittaa. Lisäeristyksestä ei silti olisi haittaa.

Keittiö ei ole edistynyt yhtään. Vielä puuttuu siis ne ovet, yläkaapit, liesituuletin (olemme ehkä jo sen valinnut), valot ja osa välitilan laatoituksesta. Sillä ei kyllä ole nyt ihan hirveä kiire ollutkaan, kun uunit ja hellat ja kaikki toimii (ja on paikallaan). Alkaa taas vaan pikkuhiljaa mennä hermot noihin astioihin joita pyörii joka paikassa, kun niille ei ole vielä paikkaa. Sain tässä vähän siivottua kuitenkin ja tavaroita niin järjestykseen kuin niitä vain voi saada, joten jos vaikka kuvia räpsisi, voisi niitä tännekin laitella.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Keittiömaistiaisia ja muuta

Tässäpä vähän maistiaisia meidän uudesta keittiöstä (joka ei ole enää edistynyt, ei sitten yhtään), on kyllä nyt valmiimpi mitä tuossa kuvassa, mutta tosi vaiheessa silti.
Meiltä puuttuu edelleen liesituuletin, ja koska se puuttuu, junnaa koko yläkaapit ynnä muut yläosan jutut paikoillaan. Ei vaan kerta kaikkiaan olla löydetty sitä oikeaa liesituuletinta, kun ei ihan tuhatta euroakaan voida siitä maksaa.
Ja mikä tekee tämän vielä vaikeammaksi, on tämä meidän vajavainen huonekorkeus, vain rapiat kaksi metriä, vaihtoehdot vieläkin vähäisemmiksi. Kaikki liesituulettimet ovat ensinnäkin liian kalliita, tehottomia, korkeita, kapeita, leveitä ja syviä.
Haluaisin liesituulettimen joka ei ole liian massiivinen, sen tulisi olla hyvin matala jotta se sopii hyvin meidänkin huonekorkeuteen ja haluan sen myös mahdollisimman korkealle keittotasosta. Lisäksi sen tulisi olla, syvyyssuunnassa, matala, siis haluan että se ei tule enempää ulos kuin yläkaapitkaan.
No se keittiöstä.

Viime aikoina on ketutusta riittänyt.
Auto levisi (nyt vissiin lopullisesti ja mistäpä ja millä rahalla revit uuden), mä en vaan jaksa enää tätä yhdellä autolla venkslaamista, huomennakin pitää herätä taas 5.30, että ehditään viedä mies töihin ja sitten sairaalaan puheterapeutille 10.30. Siinä välissä pitää tietysti retuuttaa väsyneitä lapsia paikasta toiseen, hoitaa aamupalat ja pesut jotenkin ja kun joudutaan heräämään niin aikaisin, menee koko päivän rytmi sekaisin. Me nukutaan lasten kanssa ihan hyvästi ainakin puoli kahdeksaan, joskus jopa puoli yhdeksään, siis normi päivinä. Onneksi sentään voidaan aina mennä minun äidin luokse ja pitää siellä väliaikaista majapaikkaa.
Vaikka meiltä ei ole kuin 25 km keskustaan, niin ei sitä huvikseen ajele montaa kertaa edestakasin. Ja aikaa siinä saa menemään koko päivän kyllä tuossakin matkassa.
No vähän lisää ketutusta aiheutti tää typerä flunssa, mihin lapset sairastui. Eihän siinä muuten mitään, kun ei niilltä voi oikein välttyäkään kokonaan jos jossain ihmisten ilmoilla joskus meinaa olla. Mutta, kun tuo meidän nuorempi pojista on vähän sellainen erityistapaus ja hällä on infektioastma, niin oltiinhan sitä taas sitten sairaalassa. Selvittiin tällä kertaa onneksi yhdellä yöllä siellä. Monesti on mennyt melkein viikkokin.
Harmitti vaan vähän kahdesta syystä. Ensinnäkin pari kuukautta sitten sairastettu flunssa meni hyvin ihan kotihoidolla ja ehdin jo vähän toivoa että jospa hän alkaisi olla jo niin paljon vahvempi että ei ihan joka flunssa kaataisi, ja astmalääkityskin tehosi tosi hyvin. Nyt ei meinannut tilanne sitten laueta millään ja vaikka sai kotona aika isot annokset lääkettä. Hän kun saattaa mennä sitten todella nopeasti huonoksi jos tosissaan rupeaa henkeä ahdistamaan. Nyt kuitenkin selvittiin tosi vähällä loppupeleissä.
Mutta harmitti minua tuo flunssa toisestakin syystä. Olisi tietenkin juuri nyt viikonloppuna ollut ihanaa tapahtumaa lapsille (mihin ei tietenkään voi mennä räkäisten lapsien kanssa).
Lentokentällä olisi ollut avoimien ovien päivä ja olisi päässyt lentokoneeseen tutustumaan ja kaikkea muuta kivaa ohjelmaa. Esikoinen kun on niin innoissaan lentokoneista, onneksi en kertonut tästä etukäteen hänelle, olisi se pettymyt ollut ihan hirveä. Sitten olisi ollut vielä paikallisen maatalousoppilaitoksen maalaismarkkinat (mikä on jokavuotinen aika iso tapahtuma täällä), missä ollaankin melkein joka vuosi käyty.
Itse vaan odotin tuota viikonloppua jo hyvän aikaa ja olisi ihana ollut viettää sellainen mukava päivä perheen kesken.

Muutenkin ilmassa on ollut sellaista yleistä ketutusta ja olen (taas vaihteeksi) vähän kiukutellut, kun mikäkin lapsi.
Mutta ei kaikki ihan huonoakaan ole, sain tänään vihdoin rahdattua viimeisetkin puut ulos liiteristä (ties miten monta pinokuutiota niitä oli), holz hausenkin valmistui (nättihän siitä ei tullut ja kunnon kattoa en kyllä osannut sille tehdä, mutta olkoon) ja aloitin toisenkin kun kaikki ei sopinut ensimmäiseen.
Syksy on jo saapunut, vaikka päivät ovat vielä lämpimiä. Yöt on kuitenkin niin kylmiä, että tomaatit ja perunat ovat vähän huonoa tykänneet. Tomaattiin jäi jokunen raakile, mutta olkoon, ei haittaa kun eivät edes hyviä olleet. Perunasta niitin varret pois tänään ja saavat olla maassa vielä jonkun aikaa. Porkkanat ja lantut ovat myös vielä maassa, mutta nekin pääsee pois lähi aikoina.
Sitten pääsisi kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta pois. Ajattelin kokeilla laittaa porkkanaa jo näin syksyllä, jos saataisiin sitten hyvissä ajoin ensimmäiset. Niitä kun on aina niin ikävä, kun ei niitä oikein enää keväällä saa.

Kauhean sepustuksen näköjään kirjoitin, mutta se ketutus ainakin väheni hieman, joten taisi tulla tarpeeseen. Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla aikaisin nousta.

Hyvää yötä, ihanat lukijani!

torstai 22. elokuuta 2013

Keittiö, osa 2: Eteinen ja tuulikaappi

Ja seuraavaksi herää varmaan kysymys, että miten eteinen liityy keittiö remonttiin mitenkään? No kyllä se liittyy. Tai ehkäpä tuon otsikon pitäisikin kuulua `Keittiö ja eteinen osa..` koska samalla remontoimme myös eteistä hieman lisää.
Alunperin meillä ei ollut varsinaista eteistä ollenkaan, vain alle neliön kokoinen tuulikaappi ja naulakko portaiden alla. Ei ihan ideaali ratkaisu neljän hengen perheessä.
Kerroinkin jo aiemmin kuinka muutimme tuon keittiön jatkeen, vai millähän nimellä sitä kutsuisi, eteiseksi.
Eteisenä se sama tila palvelee edelleen.
Tässä vähän selvennykseksi, keskellä siis näkyy tuo tuulikaapin ovi, oikealle portaiden taakse jää keittiö ja vasemmalla on se entinen keittiön jatke, nykyinen eteinen. Myös tuossa portaiden tällä puolen oli ennen seinä, mutta se purettiin melko pian muuton jälkeen, koska lämpö ei tahtonut oikein nousta tuonne ylös.

Kertoilin myös jokin aika sitten pienestä remontista jossa ulko ovi vaihtoi paikkaa ja ikkuna hävisi. Se siis liittyi oleellisesti tähän keittiöprojektiin. Sisäpuolelta siis se käytännössä tarkoitti sitä että tuulikaappi poistettiin ja ulko-ovi siirrettiin eteisen puolelle tuohon ikkunan paikalle. Näin saatiin siis lisää tilaa keittiölle ja keittiöstä saattiin ihanan avara ja toimivakin.
Tuulikaapillahan on melko tärkeä tehtävä kylmän sisään pääsyssä, tai siis lämmön karkaamisessa. Toimii vahän samalla tavalla kuin kaksinkertainen ikkuna verrattuna yksinkertaiseen. Tämä oli kuitenkin meidän mielestä ainoa järkevä ratkaisu tuohon keittiö pulmaan ja tarkoitus on (sitten joskus) rakentaa tuohon ulkopuolelle sellainen kylmä kuisti.
Valitettavasti minulla ei ole nyt esitellä vielä uusia kuvia sisäpuolelta, mutta esitellään nyt vielä tähän siitten uusi ikkunan paikka, siis se joka poistettiin aiemmin kun ulko-ovi siirrettiin eteisen puolelle.
Ikkuna tulee siis keittiöön ja antaa ihanasti valoa sinne. Samalla siitä on hyvä seurata lasten touhuja pihalla, hiekkalaatikko ja kiikut jäävät juuri kuvaajan selän taakse joten sinne on hyvä näkyvyys keittiöstä.
Olenkin jo pikkuisen suonut luottamusta meidän kolmivuotiaalle ja antanut hänen olla ulkona yksinään, jos olen itse esim laittamassa ruokaa. Hän onkin pysynyt varsin kiitettävästi hiekkalaatikko- ulko-ovi välillä. Nyt sitten on vahtiminen vieläkin helpompaa, kun ulos näkee jo keittiöstä, eikä tarvitse puolen minuutin välein ravata kurkkimassa eteisen ikkunasta.
Ja jos joku siellä tietysti kauhistelee kun niin pieni on yksin ulkona, niin tiedoksi että meillä ei ole autoteitä ihan lähellä ja joellekin on niin vaikeakulkuista polkua niin pitkä matka että tuo kolmevuotias ei mene sinne edes mielellään jos ei kanneta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keittiö, osa 1: Vanha

Meillä on vihdoin keittiöremontti menossa ja jo tällä hetkellä vanha keittiö on muisto vain!
Taloa ostettaessa ajattelin että kyllähän tuossa keittiössä pärjätään, mutta jo puolen vuoden jälkeen aloin olla täysin kypsä keittiöön, ja sen toimimattomuuteen. Työtasoja ei käytännössä ollut, ja koska astianpesukone ei sinne sopinut, ne vähätkin tasot olivat yleensä täynnä astioita. Pikkuhiljaa aloin myös kypsyä tiskaamiseen ja ruoan laittamiseen tuolla keittiössä.
Jo aiemmin aloin vaatia mieheltä sellaista pika remonttia, ehkä uusi pienempi tiskiallas ja järjestystä vähän uusiksi jotta saadaan tiskikone ja lisää pöytätilaa. Tarkoitus oli siis ihan koota vanhoista osista vähän keittiötä uusiksi, sellain muutaman sadan pika remontti helpottamaan arkea.
Jostain kumman syystä (jota en kyllä yhtään kadu) se pikku remontti sitten paisui niin että koko keittiö meni uusiksi. Ja uskokaa tai älkää, ei edes kokonaan minun vaatimuksesta!

Nyt haluaisinkin esitellä teille lukijani tuon minun painajaisen, ylen määrin harmaita hiuksia ja lommoja seinään (ja otsaan) aiheuttaneen karmaistuksen. Meidän vanhan keittiön.

Vasemmassa kuvassa näkyy tuossa vasemmalla tuulikaapin kulmaa. Seinästä alkaa siis tiskialtaat ja kuivauskaapit, tiskipöydällehän jää siis tuo 50cm pätkä pöytätilaa, mutta se oli käytännössä aina täynnä likaisia astioita. Hellan oikealla puolella on myös hiukan pöytätilaa, mutta koska sinne täytyi myös sovittaa nuo kahvinkeittimet, mikrot ja muut, jäi siihen käytännössä tila yhdelle pienelle leikkuulaudalle. Todella vaikea siinä oli työskennellä, koska se tila oli käytännössä vain 30-40cm leveä.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy siis keittiön toinen seinusta, jossa yksi syy ostaa juuri tämä talo, muurattu hella. Ainut hyvä asia tässä keittiössä, vaikka aika paljon huonoa sanottavaa tuosta hellastakin on.
Jokuhan tietysti fiksusti olisi ajatellut purkaa tuo pois, olisi muuten tullut aika paljon lisää tilaa tuonne keittiöön. Varmaan ihan olisi ollut järkeväkin idea, mutta missäs minä olisin sitten talvella laittanut ruokaa? Viime talvena ei kyllä tullut käytettyä kuin ehkä kahdesti tai kolmesti tuota sähköhellaa, ainoastaan uuni oli käytössä, kun tuossa puulla toimivassa versiossa on vain muurattu paistouuni, joka ei siis käytännössä lämmennyt ollenkaan.
Lisäksi se kyllä säästi meiltä pitkän pennin (siis senttejähän ne nykyään on) talvella sähkössä. Suora sähkölämmitys ja tämmöinen neljän tuulen talo ei ole kauhean hyvä yhdistelmä, lompakkoa ajatellen, sähköyhtiöhän kiittää ja kumartaa.
Tuonne hellan ja ikkunan väliin jäikin sitten tuollainen mitään tekemätön tila. Ei siellä hirveästi pystynyt mitään säilyttämään kun aika kuumaksi tuo hella sen alueen lämmittää. Ja siitä puheen ollen, toivottavasti säästetään edes pikkasen taas sähkössä, kun jääkaappi ja hella ei ole enää ihan vierekkäin (tuossa hellakuvassa näkyy pikkaisen tuota jääkaapin alakaappia, tuossa oikeassa reunassa, siitä voi siis ajatella miten lähekkäin olivat).
Kaikkein pahin puute tosiaan oli kuitenkin tuo pöytätilan puute, se rajoitti hyvin paljon minkään tekemistä, ja nämä kuvat on otettu hyvin pian muuttomme jälkeen ja keittiö on oikein erityisen siisti ja järjestyksessä näissä kuvissa.
Oviaukoksihan keittiöön jää tuo tuulikaapin ja piipun välinen tila, piippu siis on tuossa hellan vieressä oikealla puolella.

tiistai 20. elokuuta 2013

Vähän sadonkorjuuta

Kiirettä on pitänyt. Remonttia (siitä lisää kunhan ehdin) ja kasvimaallakin on pitänyt pyörähdellä.
Lähemmäs kymmenen kiloa ollaan avomaankurkkuja säilötty. Omia ei olleet, kun niistä suurin osa paleltui jo keväällä. Hunajaakin laitettiin viimeisimpään erään, saa nähdä tuleeko hyvää. Tiedä vaikka vielä saadaan omia kurkkujakin maistella, kun kaksi avomaan taimea selvisi sitten kuitenkin hallasta ja on nyt kukkinutkin jo jonkin aikaa ja muutamia kurkun alkuja näkyy jo.
Mustaherukkamehua ollaan tehty puolenkymmentä litraa ja punaherukoita pakastettu, vielä en tiedä mitä punaisista tehdään, meillä kun ei niitä ihan kamalasti marjana mene. Ehkäpä mehua tai viiniä.
Mansikoita saatiin myös pakkaseen ja mustikoitakin saatiin vähän poimittua, todennäköisesti ne ei kuitenkaan riitä ensi kesään asti taaskaan.

Porkkanat onnistuu hyvin, sugarsnacksejakin vielä kasvihuoneesta saa, kun muistin niitä uudestaan sentään kylvää kesällä. Varastoporkkanoitakin on ja kauhean isoja jo ovat, mutta taidan antaa olla vielä maassa, syödään nyt ensin nuo kesäporkkanat. Retiisejäkin saatiin vihdoin ihan syötäväksi asti, kun nämä myöhemmin kylvetyt säästyivät enimmiltä tuholaisilta, keväällä kylvetystä erästä saatiin vaan pari syötävän kokoista.
Herneitä tulee ihan kivasti, pakkaseenkin laitoin ihan pikkuisen, mutta lähinnä ollaan syöty sitä mukaa kun kasvavat. Sipulitkin nostin jo kuivumaan liiteriin, ja nekin oli oikein hyvän kokoisia, eikä huonoja ollut joukossa enää ollenkaan (tosin hain aina kesällä aika valikoivasti noita sipuleita käyttöön, aina tietysti ne jotka näyttivät jo vähän huonommilta).

Perunaa ei ole tarvinnut ostaa enää pitkään aikaan, tosin aika vähän sitä menee muutenkin. Nyt on juuri uunissa viimeiset Timot kypsymässä, sitten meillä taisi olla vielä Nicolaa talven varalle. Vähän huonosti on kyllä perunat menestyneet tuolla meidän rannan puoleisella niityllä, osa Timosta kun oli tuolla ihan kasvimaalla niin kasvoivat paljon paremmin ja isommaksi, ja niistä sai paljon suuremman sadon. Tuolta toisesta kohtaa saattoi löytyä vain pari perunaa per taimi, joten pitänee siirtää myös kaikki perunat ensi vuonna tuonne kasvimaan puolelle. Onneksi sinnekin on tulossa lisää tilaa ensivuonna.

Minulla on ollut siellä nyt puna-apilaa ja sitten kaura-herne-ruisvirna seosta maanparannuskasvina. Toissapäivänä mies kävi niittämässä ne kumoon ja nyt pitäisi tuo herne-kaura saada kuivattua, niin voisi niitä sitten talvella syöttää pikkulinnuille (kun niitä kanoja ei vieläkään saatu). Toistaiseksi ovat siis ihan maassa, en nyt ihan tiedä miten en tulisi kuivata. Toistaiseksi on kyllä luvattu ihan kuivaa keliä joten kuivaisivatkohan ihan maassa vai pitäisiköhän ne nostaa seipäälle.
Toisaalta mietiskelin kyllä että pitäisiköhän ne nostaa seipäälle tuonne lintujen ruokinta paikalle, saavat sitten syödä siitä suoraan, ja jäniksiäkin siinä on aina käynyt niin niillekin varmaan kelpaisi. Räklät on kyllä jo siellä syömässäkin käyneet, mutta syökööt nekin, kun ei meille edes pihlajanmarjoja tule tänä vuonna yhtään ja marjapensaatkin on tyhjennetty jo. Kauraa keräsin vähän erikseen pariksi pieneksi lyhteeksi, jos saisin vähän siementäkin sitten omasta takaa ensivuodeksi, minulla kun oli vähän tänä vuonna ongelmia sen kanssa, vaikka lopulta sitten löysinkin sitä kauraa.
Tuo kauralajike `Aslak` oli muuten kauhen kivan näköinen lyhteenä ja silläpä haluaisinkin sitä vähän erikseen viljellä, saisi lyhteitä linnuille talveksi ja vaikkapa johonkin kuivakukka asetelmiin.

Kasvattelin itse siemenestä hienoja tomaatin alkuja (vaikka aluksi niistä valittelinkin), ne kokivat kuitenkin saman kohtalon kuin nuo avomaankurkut, yksi selvisi niistäkin ja kukkiikin iha hienosti, harmi vaan ettei ne kyllä ehdi mitenkään kypsiksi tomaateiksi asti.
Mies kävikin silloin ostamassa puutarhalta uusia tomaatin taimia ja ne ovat tuottaneetksin ihan kivasti kypsiä tomaatteja jo. Sehän on ihanaa, mutta nämä tomaatit maituvat pahalle. Siis ovat sellaisia miltään maistumattomia tomaatteja. Ei niitä tee mieli syödä sellaisenaan, eikä auta vaikka kuinka odottelisi että joko vielä vähän kypsemmäksi. Kastiketta olen nyt tehnyt niistä pakkaseen ja ihan hyvää sillain, mutta olen kyllä silti tosi pettynyt.

Mutta viimeisinpänä, muttei vähäisinpänä, tietysti hunajaa!
Vaikka vähän näytti jo siltä että hunajaa ei saada ollenkaan, tuli sitä kuitenkin 14kg. Ja ihan tyytyväinen olen siihen määrään näillä eväillä. Palailen noihin mehiläishommiin taas myöhemmin jahka ehdin tässä koneella taas istuskella.

Kaiken kaikkiaan voin jo nyt sanoa että ensimmäinen vuosi kasvimaalla sujui oikein hyvin, kaalit ja kasvihuoneessa kasvatettavat menivät mönkään, mutta ne mitkä onnistuivat, onnistuivat jopa paremmin kuin osasin toivoa!
Paljon ei jää talveksi säilöön, mutta ei se haittaa, ensi kesänä voi sitten hyvillä mielin laajentaa kasvimaata.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Mehiläishoitajan iloa ja kauhua

No tänään sitten ehdin kurkkaamaan pesille. Ja sieltähän se uusi emokin löytyi, hyvin olivat hyväksyneet sen kuningattarekseen. Jaokkeessa oli hyvin ruokaa ja vielä kuoriutumattomia sikiöitäkin.

No sitten menin vielä katsomaan toisenkin pesän. VIRHE! Fiksusti muka ajattelin, että käynpäs tälläkertaa pesillä jo aamupäivästä, että varmasti ehdin. No tässäpä pesässä mehiläiset olivatkin todella pahalla tuulella. Kävin pesän kuitenkin läpi, ja ilokseni se oli ihan täynnä hunajaa, ei tosin vielä ihan valmista hunajaa, mutta ainakin tiedän nyt että sitä saadaan, kunhan kuivattavat sen loppuun ja peittävät sen.
No pesä takaisin kasaan ja lähdin pois.
Mehiläiset vaan ei, eivät ole jättäneet koko päivänä rauhaan. Pariin ensimmäiseen tuntiin ei voinut pihalle pistää nokkaansa, niin äkäisiä olivat. Kyttäsivät vaan ovella.
Meni varmaan puoli tuntia ennen kuin sain niitä edes sen verran harhautettua, että pääsin itse sisälle ilman että älytön määrä tulee mukana. Enhdin siinä välissä soittaa jo meidän oppi-isälle ja kysyä häneltä neuvoa. Sanoikin että kannattaa mennä vasta iltapäivällä pesille, ovat silloin ehtineet kerätä mettä ja saaneet itsekin syödäkseen, ovat sitten paljon leppoisampia. Tuli kyllä tämä asia opittua sitten kantapään kautta.
Neuvoi siinä samalla lisäämään laatikon pesälle, ja entisten laatikoiden väliin, peittävät sitten ylälaatikon hunajat ja ne saa kerätä pois. Kävin siten laittamassa vielä samoilla vihoilla sen uuden laatikonkin.

Vaan siltikin on koko päivän, enemmän tai vähemmän, mehiläiset meitä häirinneet. Jospa ne olisi jo huomenna vihansa unohtaneet ja saisi pihallakin olla taas huoletta.
Musta ja punaherukkapensaatkin minun piti tänään tyhjentää ja keitellä mehuksi, mutta jäi nyt sekin tekemättä.

Että ei tämä hoitajan elämä näköjään pelkkää hunajaa ole, mutta tiedänpähän tehdä hoitotoimet pesällä jatkossa myöhemmin.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Mehiläispesien lisääminen

Mehiläispesään kuuluu emo (eli kuningatar, joka on kaikkien pesässä olevien mehiläisten äiti), eri ikäisiä työmehiläisiä (naaraspuoleisia) ja kuhnureita (miespuoleisia mehiläisiä).
Eri ikäisillä työmehiläisillä on erilaisia tehtäviä pesässä. Vastakuoriutuneet mehiläiset puhdistavat kennoja, vähän vanhemmat ruokkivat vanhoja toukkia, sitä vanhemmat taas ruokkivat nuoria toukkia, seuraavaksi tehtäviin kuuluu olla lentovartijana ja rakentaa kennostoja. Vasta kaikkein vanhimmat mehiläiset lentävät ja keräävät pesään mettä, siitepölyä ja vettä. Tämän ne aloittavat vasta noin 40 vuorokauden kuluttua muninnasta.
Mehiläishoitajalle tämä tarkoittaa siis sitä että vain keväällä ja alkukesästä munitut mehiläiset ehtivät kerätä hunajaa. Tähän aikaan pesään munitut ja siellä kuoriutuvat mehiläiset eivät enää ehdi kerätä hunajaa, mutta ne eivät myöskään ole vielä niitä mehiläisiä jotka talvehtivat. Ne ovat siis mehiläisiä jotka ovat aika turhia, jopa haitaksi, koska ne lähinnä kuluttavat pesän ruokavaroja (siis hunajaa), eivät hanki niitä.

Minulla on nyt juuri tällainen tilanne. Pesässä on runsaasti mehiläisiä ja sikiöintiä, mutta hunajaa todella vähän. No kesäkään ei kyllä ole ollut ihan parhain mahdollinen, vaikka parempi kuin viime kesä. Monet tärkeät mesikasvit ovat kukkineet etuajassa, johtuen varmaan toukokuun todella lämpimistä ilmoista. Yleensä pesästä otetaan hunajat pois elokuun puoleen väliin mennessä, mutta olen kuullut että todella moni on jo ottanut hunajat pois.

Luonnossahan mehiläiskunnat lisääntyvät parveilemalla. Tämä tarkoittaa sitä että kun pesässä alkaa olla ahdasta, pesästä lähtee emo ja suuri joukko lentomehiläisiä, joskus tällaisia parvia voi pesästä lähteä myös toinen ja kolmaskin. Ne perustavat uuden yhdyskunnan johonkin sopivaksi katsomaansa paikkaan. Jäljelle jäänyt yhdyskunta kasvattaa itselleen uuden emon. Yleensä parveilu tapahtuu alkukesästä, ennen juhannusta.
Parveilukuumeen poisto ja parveilun estäminen on juttuja joihin en nyt mene sen tarkemmin, vaikkakin omassa pesässänikin parveiluun on olemassa riski. Eli että mehiläisistä suuri osa karkaa taivaan tuuliin, tällainen on hoitajalle suuri menetys.

Näin heinäkuussa mehiläispesistä tehdään yleensä jaokkeita, eli siis uusia yhdyskuntia. Niin minullakin on tarkoitus tehdä.

Vanha pesä vasemmalla, molempien lentoaukot ovat pesän lyhyellä sivulla, kuvasta pois päin.

Sunnuntaina laitoin jaokkeelle oman jalustan, siihen pohjan ja yhden pesälaatikon. Koska jaoke tulee vanhan pesän viereen, tai läheisyyteen on hyvä suunnata jaokkeen lentoaukko hieman eri suuntaan kuin vanhemman pesän, minulla vanha pesä on kaakkoon ja jaoke lounaaseen. Lisäksi jaokkeen lentoaukko pienennetään, niin että se on vain kahden sormen levyinen. Se on tärkeää myös lämpötalouden kannalta.
Seuraavaksi otin jaoketta varten 4 peittosikiökehää, 2 ruokakakkua ja 4 valmiiksi rakennettua, tyhjää kehää.
En kyllä ollut nyt aivan tyytyväinen pesän ruokamäärään, ja vanhaan pesään jäikin aika vähän ruokaa. Päätin kuitenkin uskaltaa tehdä siitä jaokkeen. Pesään jäi kuitenkin suuri määrä lentomehiläisiä, mutta ruokittavien mehiläisten määrä väheni.
Sikiökehien mukana jaokkeeseen siis meni niillä olevat mehiläiset, jotka ovat sikiökehillä yleensä nuoria, toukkia hoitavia mehiläisiä. Nämä mehiläisethän eivät siis vielä lennä pesän ulkopuolella joten ne eivät myöskään lennä takaisin vanhaan pesään, kaikki vanhemmat mehiläisethän lentävät vanhalle pesäpaikalle.

Keskiviikkon tuli sitten uusi emo. Emo on sellaisessa pienessä häkissä, emokalikassa, vajaan kymmenen seuramehiläisen kanssa.
Emo näkyy tuossa kuvassa keskellä, sen tunnistaa tuosta hailakanpunaisesta selkämerkistä, merkki myös kertoo minkä vuoden emo on kyseessä. Klikkaa kuvaa isommaksi.
 Seuraava homma onkin sitten poistaa seuramehiläiset, ja myös tappaa ne. Tämä onnistuu laittamalla kalikka vaikka minigrip pussiin ja päästämällä mehiläiset pois sieltä. Sitten yksinkertaisesti liiskataa muut, paitsi emo ja emo laitetaan takaisin kalikkaan.
Mehiläiset kannattaa liiskata päästä, ettei suolen sisältö leviä pusiin. Itse en onnistunut tässä kovin hyvin ja tämä olikin vaikein asia koko emon lisäämisessä. Ovat muuten todella sitkeähenkisiä ja emoakin piti kokoajan varoa. Kokeneemmalta tämä tuntuu kyllä käyvän paljon näppärämmin.

Emo yksinään kalikassa.
Seuramehiläisten poistaminen ja tappaminen on siksi tärkeää, että ne vaikeuttavat emon hyväksymistä pesään ja voivat levittää tauteja. Emo on yleensä tauditon.
Emo laitetaan tuossa kalikassa pesään, koska pesässä olevat mehiläiset eivät yleensä hyväksy heti uutta emoa vaan tappavat sen. Häkin toisessa päässä (kuvassa tuon valkoisen teipin alla) on sokeritahnaa, joka estää mehiläisiä pääsemästä heti emon luo, vaan siihen kuluu yleensä 2-4 päivää. Tänä aikana mehiläiset (toivottavasti) hyväksyvät emon omakseen. Mehiläiset siis syövät pikkuhiljaa sokeritahnan pois ja emo vapautuu häkistä.
Mehiläiset kiinnostuvat heti emosta, mutta se on onneksi vielä turvassa häkissään.

Kalikka olisi pitänyt kiinnittää rautalangalla tuohon kehien päälle, tämä meni ihan mönkään, liian lyhyt lanka tipahti, mutta aika hyvin kalikka kuitenkin tuossa tuntui pysyvän, joten jätin sen siihen.
Emo tulisi sijoittaa lähelle sikiöalaa, yleensä siis keskelle. Itse laitoin kalikan vähän sivuun, koska tytöt olivat rakentaneet tuohon keskelle ihan kivasti villirakennetta ja siinä oli aika ahdasta.

Seuraavaksi pesällä mennään käymään muutaman päivän päästä ja tarkisteaan onko emo jo vapautettu ja jos on, yritetään etsiä se tai tarkistetaan onko se alkanut munimaan. Joskus kuitenkin emo ei ala ihan heti munimaan tai mehiläiset eivät ole hyväksyneet sitä, vaan tappaneet sen.
Nyt sitten jännäillään miten käy, viikonloppuna uskaltaa ehkä mennä jo katsomaan.

En ole käynyt toisellakaan pesällä sen jälkeen kun tein siitä tuon jaokkeen, mutta todella ahkerasti ovat ainakin liikenteessä, paljon on ruuhkaa lentoaukollakin. Joten toivottavasti niilläkin menee hyvin.

Tapoja tehdä jaokkeita ja hoitaa mehiläisiä on sitten yleensä yhtä monta, kuin on hoitajiakin. Tapani ei välttämättä ole oikea, mutta näin minä homman tein ja toivotaan että onnistuu.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesä katosi

Jonnekin se meni. Ihan on ilmat syksyiset, oikein täytyy katsoa että joko lehdet on alkaneet kellastua ja sitten muistaakin että nythän on vasta heinäkuu.
Yöt on tosi kylmiä, eikä päivälläkään tahdo lämpötila kohota paljon kymmenen asteen yläpuolelle. Toivottavasti tulee vielä vähän lämpimämpi aalto.
Myös vettä on alkanut tulla vähän turhan paljon. Eilen kun kävin pottuja hakemassa, oli maa ihan märkää, vaikka perunat on melko korkeissa harjuissa. Vielä ei onneksi ole märkyys näkynyt kuitenkaan kasvien kasvussa.

Mutta kuuluu tänne hyvääkin.
Kasvimaalta ollaan syöty jo paljon kaikkea. Salaattia, pinaattia, retiisiä, sipulia, punajuuria, kesäporkkanoita ja perunaa. Pinaatit on jo alkanut kukkia, salaatitkin ollaan melkein syöty (kun joku ei muistanut tehdä uusintakylvöjä riittävän aikaisin) ja retiisit söi melkein kaikki joku muu, perunat on isoja ja punajuuriakin saa aika paljon kerätä kun tulevat syömäkokoisiksi.
Olen todella vähän valmistanut punajuuresta ruokaa, mutta nyt olen ja mitä herkkua se onkaan! Taitaa käydä niin että punajuuria ei jää säilöttäväksi ollenkaan, vaan minä syön ne sitä mukaa kun kasvavat. Ensi vuonna täytyy laittaa punajuurta kyllä huomattavsti enemmän.
Onneksi meidän kasvimaan ala moninkertaistuu ensi vuonna, kun jaksoin kylvää noita maanparannuskasveja. Toivottavasti.

Meillä oli vähän suunnitelmissa kynnättää pieni pelto tuonne rannan puoleiselle alueelle, mutta huomasin tässä kevään aikana, että siellä on pari viikkoa kevätkehitys myöhässä, verrattuna muualle. Metsäkurjenpolvi alkoi kukkia vasta pariviikkoa myöhemmin kuin melkein vieressä.
Johtuukohan se sitten siitä että, tuo joki tulvii aina jonkin verran keväisin ja se rannapuoleinen pelto on tietysti melko märkä pidempään, kuin vaikka meidän talon toisella puolella olevat alueet.
Laitettiin (siis mies teki) sinne pieni perunapelto, siellä myös kasvuunlähtö oli jotenkin hitaampaa kuin tuossa varsinaisella kasvimaalla (jossa myöskin oli perunaa vähän).
Ehkäpä ei siellä tulla kasvattelemaan sitten mitään, paitsi mehiläisille siellä kasvaa kukkia.
Sinänsä se vähän harmittaa, koska se on ainut paikka minne pääsee traktorilla helposti, muualle joutuu menemään enemmän tai vähemmän pihan poikki, ja savimaalla se ei ole kovin hyvä juttu, kun ei tuo nurmikko tahdo mitään kantaa. Kun saisi edes käännettyä tuon maan traktorilla, loput voi hoitaa käsipelin ja maankäännönkin myöhemmin vaikka ihan jyrsimellä, kyse ei kuitenkaan ole mitenkään isosta alasta.
Kauraa haluasisin kokeilla viljellä hieman, saisi talveksi linnuille lyhteitä ja ehkäpä vähän niille (joskus saapuville) kanoillekin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mielessä nyt

Vähän haikea olo on, kun luovuin isosta akvaariostani. Tai on se vieläkin tuolla varastossa, mutta ostaja sille jo (toivottavasti) on. Kalojakin jouduin viemään kolme salamanteriplekoa eläinkauppaan, kun en niitä myytyäkään saanut. Hienoja kaloja olivat ja vähän hintavempiakin vielä. Ostajakin ilmeisesti ainakin yhdelle sitten löytyi heti kaupassa. Melkein vähän alkoi ärsyttämään. Akvaariokalat on yksi todella laiminlyöty lemmikkiryhmä. Aivan älyttömästi näkee huonosti hoidettuja akvaarioita ja epäsopivia kalastoja tai liian isoja kaloja ihan liian pienissä akvaarioissa. Ja näihin julkisiin akvaarioihin, mitä sairaaloissa jne paikoissa on, en viitsi edes mennä. Niitä kun haetaan eläinkaupasta hetken mielijohteesta, ei vähänkään viitsitä ottaa etukäteen selvää, vaikkapa ihan koosta. Saati sitten lämpötiloista tai muista vaatimuksista.
Kaikkein järkyttävin on ehkä kultakala ja sen kaikki oikeasti järkyttävät jalostusmuodot. Kultakala lasimaljassa saa minut oikeasti vihaiseksi. Saati sitten ne mulkosilmäiset uimakyvyttömät jalostusmuodot.
Ja sitten en ihmiset jotka jaksaa tulla itkemään että tapahtuu sitä maailmassa pahempaakin, että ajatteleppa vaikka tuotantosikoja tai vaikkapa nälänhätää. Ihan niinkuin vaikkapa akvaariokalojen parempi hoito jotenkin huonontaisi vaikka sikojen elinoloja.
Tältä se viimeksi näytti.




Jäihän minulle vielä kyllä toinen akvaario, pienempi ja sinnekin kaikki pienemmät kalat mitä tässäkin akvaariossa oli. Isompi täytyi vaan saada pois remontin tieltä, kun ei ihan tuo akvaarion jatkuva siirtely onnistu.


No harmittaa minua muukin. Vähän uhkaavasti nyt näyttää siltä että en saa hunajaa ollenkaan. Kesä on ollut huono, moni on jo ottanut hunajat pois pesästä, vaikka yleensä ne otetaan vasta kuukauden päästä.
Toisaalta pesä on todella vahva ja keskusteltuani meidän kurssin ohjaajan kanssa, tulin siihen tulokseen että jaan pesän kahtia. Ensi viikolla olisi tulossa hänelle emojakin, joten ajattelin sitten yhden käydä hakemassa ja jaan pesän kahteen yhtä vahvaan kuntaan. Toista pitää kyllä sitten ruokkia, kun lentomehiläiset (siis ne jotka ovat kyllin vanhoja että lentävät keräämässä mettä ja siitepölyä) jäävät siihen jaettavaan pesän puolikkaaseen. Toisaalta jos vaan joku vielä silloin kukkii, voisi minulla olla sitten pieni mahdollisuus saada sitä hunajaa, kun pesästä poistuu paljon ruokittavia mehiläisiä, mutta sinne jää paljon lentäviä mehiläisiä.
Palaan varmaan siihen aiheeseen ensiviikolla, ja josko muistaisin ottaa joskus kamerankin mukaan niin voisin vähän kuvaillakin.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Sunnuntai päivän remontti

Juu, kuva viime syksyltä, ja kyllä, meillä on aina kuisti noin sotkuinen.

Oho, minne meidän seinä hävisi? Ja ovi. ja ikkuna.

Ja taas yhtenä kappaleena.
Mies siis teki tuollaisen pikku rempan tänään. Eikä tietty maksanut mitään.
Tälle on ihan sitten tarkoituskin olemassa, miksi näin tehtiin, mutta enpäs kerrokaan sitä vielä. Jatkoa siis luvassa..

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kävelyllä

 Käytiin eilen kävelemässä, meidän metsäpalstalla, se on noin puolen kilometrin päässä talosta. Ihan kivan näköistä metsää oli, ehkä pariksi vuodeksi saadaan sieltä heti kaadettua koivua polttopuuksi. Sitten siellä oli myös aika isoa haapaa ja ihan kaadettavan kokoista leppääkin, ja mäntyä. Alkupää palstasta oli aika lehtipuu voittoista, loppupäässä (missä tuo jokikin on) oli enemmän kuusta, maasto myös muuttui vähän hankalammaksi kulkea siellä. Pitäisi vain jostain saada joko mönkijä tai kelkka lainaan että saisi tuotua puut sitten poiskin sieltä, palstalle kun ei mene ollenkaan tietä.


Majava oli kaatanut ison männyn mukavaksi sillaksi.



Kotona ehdin vähän kitkeä taas marjapensaiden alusia. Löytyipä sieltä ihan kunnioitettavan kokoinen voikukka, pisimmät lehdet olivat jotain kuusikymmentä senttiä pitkiä. Löysin muuten myös viimevuonna tuollaisen mammuttivoikukan, se oli jopa metrin korkuinen! Harmittaa kun en kuvaa silloin ottanut. Vähän taas piti miettiä että onko tuo voikukka ollenkaan, mutta sille se ihan kyllä näyttää.

Pihaamme tuli myös yksi nuori kyy juhannusta viettämään. Käytiin sitten viemässä se useamman kilometrin päähän, että pysyy vastaisuudessa poissa. Meillä pitäisi olla tällä alueella paljon kyitä, mutta tämä oli kyllä ensimmäinen minkä minä olen täällä nähnyt. Käärmet on kyllä hirmu kauniita ja kiehtovia, toivottavasti pysyvät silti vähän sivummassa jatkossa, kun nuo lapset ei välttämättä niitä hoksaa ja osaa varoa.

Muuten juhannus meni normaaleissa viikonlopun merkeissä, pihatöissä ja muissa kotihommissa siis.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Mehiläiset tuli

Eilen niitä sitten vihdoin saatiin, yksi jaoke, oikein hienoja krainialaisia mehiläisiä.
Tänään kurkkasin pesäänkin (siksi niitä lentelee tuossa pesän ulkopuolella niin paljon), sieltä löytyikin heti oikein hieno emo, selässään punainen merkki (numero76). Merkki siis kertoo minkä vuoden emo on kyseessä, punainen on tämän vuoden väri. Munintaakin näkyi hyvin. Ei sitten tullut katsottua enempää kun emo löyti heti toiselta kehältä minkä nostin, olisi tietysti voinut tarkistaa että löytyyhän siitepölyä tarpeeksi. Tilaa vielä näytti hyvin pesässä olevan, joten ei ihan heti tarvitse lisätä uutta osastoa. Loppuviikosta voisin sitten malttaa mennä käymään pesän läpi kunnolla, ei ihan joka päivä kehtaa toisia hätyytellä.
Sain sitten pesää hakiessani heti ensimmäisen pistonkin. Vähän kun kurkattiin pesään, hyökkäsi sieltä heti yksi ja tuikkasi nenään. Oliko se sitten merkkaus, vai näyttivätkö muuten vaan kaapin paikan.

Nyt on aika hyvä mieli, eikä viikolla menneet tomaatit ja muutkaan haittaa enää niin kamalasti.
Ostin myös alku viikosta käsikäyttöisen lingon, mukana tuli myös pari siivilää ja hana, oikein hyvältä kaikki vaikutti.


Pitäisi vielä jaksaa laittaa noita tarvikkeita kuntoon, kehiä olisi ihan älytön määrä puhdistettavana ja langoitettavana ja vahoitettavana (käytettyjä kun ovat, ei voinut vastustaa kun ilmaiseksi sai) huomenna haen loppuja tarvikkeitakin. Voisi sitten vaikka laittaa vähän listaa mitä kaikkea on tullut ostettua.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kylmä vei

Ainakin tomaatit, paprikat ja chilit, varmasti myös avomaankurkut. Perunaa kylmä kohteli kaltoin, samoin kuin paria sipulia.


Tiedossa olikin, että keskiviikon ja torstain välinen yö on kylmä, hallasta ei tosin varoitettu. Peittelin muut, paitsi kasvihuoneessa olevat tomaatit, perunat ja osa sipuleista unohtui myös peittää kun en ehtinyt sitä tehdä silloin kun muillekin laitoin harsot, ja sitten vaan unohdin kokonaan. Ja tietäähän miten siinä kävi. Oma vikahan oli kun en noita tomaattejakaan tajunnut peittää, eihän ne kestä yhtään kylmää, eikä näköjään avomaankurkkukaan. Perunan pitäisi ilmeisesti vielä kasvaa, myöhästyttää ilmeisesti parilla viikolla kyllä satoa. Ehkäpä opin sitten ensi vuotta varten tästä jotain. Mies kävi vielä lohdutukseksi hakemassa neljä tomaatin taimea (jossa muuten oli jo raakileita), vahingosta viisastuneena peittelin ne vielä varulta, vaikka niin kylmää ei olekaan enää luvattu.
No koska kasvihuoneeseen tuli lisää tilaa, sinne varmaan tulee sitten salaattia ja muita kesäkasviksia. Kasvimaalle saa sitten laittaa vielä vaikka hernettä lisää.