perjantai 30. marraskuuta 2012

Marraskuu

Marraskuu on iloinen, marraskuu on surullinen. Paljon on taas mahtunut tähänkin marraskuuhun, ja se muistuttaa tänä vuonna viime vuodesta. Ensin iloitaan sitten surraan ja pelätään.
Viime vuonna iloittiin syntymänstä ja sitten pelättiin kuolemaa. Tänä vuonna tunnelmat olivat hyvin samankaltaiset. Marraskuussa.

Marraskuu on myös kaunis.




 Huomenna onkin jo joulukuu ja joulustressi pukkaa päälle, mutta vasta huomenna.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pysähdys

Aina yllättäen nämä sattuvat. Juuri silloin kun ei osaisi ajatellakaan istuvansa sairaalassa. Taas.
Nuorimmaisemme sai jo toistamiseen tälle vuodelle RS-viruksen. Alkuvuodesta, vain parin kuukauden ikäisenä, hän sairasti sen myös. Nyt on lisäksi keuhkokuume.
Torstaina hän sai pahan yskän, mutta voi silloin vielä hyvin. Seuraavana yönä heräsin puoli viiden aikaan, koska hengittäminen meni vaikeaksi. Vointi parani kun noustiin pystyyn, mutta huononi taas parin tunnin päästä. Onneksi saamme mennä suoraan sairaalaan osastolle jos jotain ongelmia tulee.
Tuli taas kiire lähteä ja piti jo hetken aikaa miettiä että uskallanko ollenkaan lähteä häntä omalla autolla kuljettamaan.
Perjantain aikana vointi ei tahtonut ollenkaan kohentua vaan meni huonommaksi. Kivusta kitisi koko päivän. Yöllä tilanne alkoi kuitenkin parantua ja tänään, sunnuntaina, alkaa jo olla oma itsensä. Sairaalassa menee kuitenkin vielä useampi päivä.

Nämä tulevat aina niin yllättäen ja pysäyttvät koko muun elämän. Keittiön pöydällä ehti olla paripäivää se perjantai aamuna syöty puurokulho, vasta tänään aamulla ehdin sen siivota pois.
Onneksi on isovahemmat jotka huolehtivat vanhemmasta pojasta, kun itse ei ehdi tai jaksa. Rankkaa tämä on silti hänellekin kun koko ajan mennään jonnekin ja se arki on kadonnut.
Parisuhdekin on vain puhelimen päässä ja sairaalan ovelta saatu suukko kun vahtivuoro sairaalassa vaihtuu.

Elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan. Silti se on elämää, ihan joka hetki.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Joulunäperryksiä

Täällä on tullut vuorotellen vettä ja lunta, enemmän vettä. Viime yönä satoi vettä niin paljon että lähes kaikki lumi on ehtinyt sulaa pois. Ulkonakin ollaan ihan reilusti plussan puolella.
No päätin sitten piristää päivää ja askarrella vanhemman lapsukaisen kanssa paperisia lumitähtiä. En kyllä muista milloin viimeksi niitä olen tehnyt (ja sen ovat kyllä näköisiäkin). Ihan kivahan noita on silti tehdä ja esikoinenkin sai harjoitella ensimmäistä kertaa saksien käyttöä.


 Viikonloppuna vietettiin myös nuoremman pojan 1-vuotis synttäreitä (ja tietysti isänpäivää) ja sieltä jäi vähän kaikkea jääkaappiin. Valmiit ruoat tietysti syötiin pois, mutta kaappiin jäi myös vähän sopivasti juustokakkuun aineksia (mikä ihana tekosyy). Laitoin tähän myös rahkaa (tiramisu) ja puolukoita. Sopivat hyvin yhteen ja puolukoita olisi saanut olla hieman enemmmänkin. Kakusta tuli myös aivan ihanan värinen, oikein hempeä roosa (kuvat eivät anna kakulle oikeutta, vika on täysin kuvaajassa, ei kamerassa).
Tämä taitaisi olla muuten aika jouluinen, joten saattaapa päästä vaikka joulupöytään.
 

 Tein myös viime viikolla elämäni ensimmäisen havukrassin. Edes pajutöitä en ole ennen tehnyt (pohjana siis pajukehikko), mutta täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti opettelemaan, kun tuota pajukkoa meillä kyllä riittää.
Ja ihan iloisesti yllätyin miten hyvän kyhäelmän sain aikaan. Koristeena käytin nauhaa ja punaisia puuhelmiä. Innostuin tästä hommasta niin paljon että ajattelin värkätä näitä pari lisää, mutta myös sellaisen köynnöksen, jonka voi sitten laitaa kuistille ja siihen valot.
Meillä kasvaa talon kulmalla sellainen reiluhkon kokoinen kuusi (ei nyt valtava mutta korkeampi kuin meidän talo) ja se on alle metrin päässä talon seinästä. Ei siis mikään ideaali pakka isolle puulle. Se on siis saanut viimeisen tuomion ja sieltä tulee luonnollisesti myös aika paljon havuja mukana joten ajattelin ne sitten laittaa hyötykäyttöön ja koristamaan taloa (eikä rumentamaan pihaa jonnekin epämääräiseksi kasaksi). Toivottavasti vaan löydän aikaa ainakin köynnöksen tekoon, noiden kahden pienen kanssa se kun ei ole ihan itsestään selvyys (ja saan miehen patistettua kaatamaan sen puun, meillä kun ei vielääkään ole moottorisahaa).

maanantai 5. marraskuuta 2012

Jätejupinaa lisää (ja vähän muutakin)

Toisin kuin aiemmin meinasin, lajitellaan meillä edelleen jätteet tarkasti. Itse asiassa on tullut yksi kategoria lisää: Palavasta jätteestä on tullut laitospolttokelpoinen muovi ja itse poltettavat jätteet. Jätekeskukseen ei siis saanutkaan viedä palavaa jätettä ilmaiseksi vaan ainoastaan laitospolttokelpoista muovia. Loput (paperit ja sellaiset mitä ei voi esim likaisuutensa vuoksi viedä omiin keräyspisteisiinsä) poltetaan kotona, joukossa on kyllä vähän muoviakain satunnaisesti. Niitä jätteitä mitä kotona poltetaan syntyy onneksi tosi vähän, ja ovat yleensä laadultaan sellaista että kelpaavat hyvin sytykkeen virkaan.
No yhdessä asiassa en ole onnistunut, nimittäin jätteen vähentämisessä. No enpä ole siihen kyllä nyt jaksanut panostaakaan, mutta kyllä se on aika kauheat määrät mitä esim sitä muovia syntyy. Siis kaikki on kääritty myoviin. En oikein tiedä, että mistä kohtaa sitä koittaisi alkaa vähentää. Muuten kuin vähentämällä ruoan määrää.
Emme toki osta kaupasta yleensä esim. niitä pieniä jogurttipurkkeja vaan aina niitä kartonkisia isompia purkkeja. Tällaisia pikkujuttuja ollaan kyllä jo huomioitu, mutta silti.
Yhden sentään keksin mihin täytyy seuraavaksi panostaa. Nimittäin kestohedelmäpussit. Muovisia kyllä kuluu aika paljon. Minulla olikin josku tarkoitus tehdä niitä ja sain ommeltuakin muutaman, mutta niistä tuli aivan liian pieniä ja jäivät käyttämättä. Minulta saattaisi ehkä vielä löytyä sopivaa kangasta, jos edes yhden saisin alkuun tehtyä. Siinäpä siis seuraava tavoite!

Olen muuten kovasti pähkäillyt noita pakastus hommia. Noita pakastuspusseja kuluu myös aika paljon, kun laitetaan marjoja pakkaseen ja mitä sinne nyt meneekään. Tokihan ne voisi laittaa pakastusrasioihin, joita voisi käyttää sitten uudelleen, mutta ne vievät aika tavalla enemmän tilaa. Ja se taas tarkoittaisi että pitäisi olla isompi pakastin. Mikä lie sitten järkevää.
Tämä oli mielessä vähän nyt siksikin että menimme tilaamaan puolikkaan possun ja se pitäisi saada mahdollisimman pieneen tilaan mahtumaan.

Oli muuten tänään kasvissose päivä ja oli aivan ihanaa pitkästä aikaa, ehdottomasti tehtävä useammin!

Täällä kävi taas melkein jo talvi ja lunta tuli lauantai sunnuntai välisenä yönä joku kymmenen senttiä. Päästiin siis vääntämään nämä hurjan hienot lumiukot. Harmi vaan että koko sunnuntain ja näköjään tämän maanantainkin on satanut vettä, eivätkä ukot ole enää kovin tunnistettavia, lumikasoja tuossa pihalla.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ihana maajussi (se tanskalainen)

Jokainen joka on vähänkään kiinnostunut omavaraisuudesta (ja omistaa kuitenkin telkkarin), on varmasti katsonut joskus Ylen kanavilla esitettävää  Tanskalaista maajussia. Ja pimeyden piristykseksi huomasin että Yle Fem näyttää tanskiksen uusia jaksoja. Harmikseni täytyy kuitenkin myös sanoa että muutama ensimmäinen jakso oli ehtinyt mennä ohi ja menossa oli neljäs jakso (onneksi vielä kuusi jäljellä), luulen kuitenkin että uusi kausi tulee pyörimään melko paljon Ylen kanavilla (Yle Femmalla tai Kakkosella) joten enköhän pääse vielä näkemään ne alkupään jaksotkin.
No miksikö tämä tanskis sitten jaksaa aina mieltä lämmittää? Ohjelmassa on vaan niin ihanan lämpöinen ja iloinen tunnelma. Omavaraisuudesta ei ole tehty liian suurta päähän pinttymää vaikka se tavoite onkin. Ei yritetä mennä ajassa taaksepäin, elää vain yksinkertaisemmin. Ja se tekemisen ilo! Matka on tärkeä, ei vain päämäärä.
Ohjelma saa minut aina hyvälle tuulelle ja on takuuvarma päivän pelastaja jos jokin harmittaa. Saisi Yle vain laittaa noita dvd:lle (vaikka lähes kaikki Suomessa ilmestyneet jaksot minulla nauhalla onkin)
Tanskalainen maajussi näkyy siis Yle Femmalla torstaisin klo 17.25.

Tällaista tänään, talvikin näyttää pikkuhiljaa kolkuttelevan oven takana ja joulukin alkaa jo olla mielessä. Kohta on varmaan viikonpäivät ollut lunta maassa, tosin nyt ollaan plussan puolella joten saa nähdä ehtivätkö hävitä vielä.
Joulukoristeita saisi alkaa askarrella ja lahjojakin jo miettiä.