maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pikaisesti jotain ja säilömistä

Kiirettä on pitänyt viime aikoina. Vaikka mitään en kyllä ole oikeastaan saanut aikaiseksi.
Paitsi tänään, aivan tappo helteestä huolimatta. No oli vähän pakkokin kun eilen illalla saatiin 15kg mansikoita. Pakkaseen menevät pussitettiin ja perattiin jo eilen (meinattiin joutua tekemään se romanttisesti kynttilänvalossa, mutta sähköt palautuivatkin sitten ja itse asiassa ilmakin kirkastui sen verran että mitään sen kummempia valoja ei edes tarvittu). Hillon menevät saivat odottaa tälle päivää. Ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää yöllä alkaa keittelemään mitään hilloja.
Minulla oli itse asiassa tarkoitus tehdä hillot tänä vuonna täysruokosokeriin, mutta rahallisista ja ajallisista syistä päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen hillosokeriin, ihan siihen valkoiseen. Toivottavasti sitten ensi vuonna.
Kokeilin tänä vuonna kuivata ensimmäistä kertaa mansikoita. Leikkasin ne n. 2-3mm siivuiksi ja laitoin sähkökuivuriin. Olivat helppoja ja aika nopeita kuivata, ja hyviä tuli! Mielessä oli vähän tehdä mansikka vanilja suklaata (se fazerin on aivan ihanaa, mutta en erityisemmin enää pidä maitosuklaasta, tummaa sen olla pitää). Viipaleet olisivat ehkä saaneet olla myös hieman paksumpia, niin eivät olisi sitten olleet niin paperin ohuita.
Niin ja raparperipiirakankin jaksoin pyöräyttää, tuli oikein luomu versio, kun raparperit oli omasta maasta ja muut luomua.

Ehdin käydä kirppistelemässäkin viikonloppuna (lauantaina), vaikka ensin näytti että en ehdi (enkä jaksa) käydä ollenkaan. Taas löytyi ostettavaa. Itselle löytyi neule poolopaita, sitten syksyä varten 3e. Nuoremmalle 2 bodya, taisi olla 1e/kpl. 2kpl Kermansaven Heinä-sarjan ruokalautasia 0,80e/kpl (ja vielä leimallisia!). Vanha Brion puinen auto 0,50e. 2 pientä kirjaa yhteensä 1,10e (lapsille siis). Sekä pala kangasta 0,50e.



Taaskaan ei tullut kuvia, mutta nyt ei voi syyttää minua (eikä laiskuuttani), tällä kertaa pistän sen mieheni piikkiin. Otin kyllä ostoistani kuvan, mutta ei vaan täältä kämpästä löydy johtoa jolla saisin ne puhelimestani tietokoneelle. Että näin tällä kertaa. Ehkäpä lisään kuvan kunhan se johto löytyy. (Lisäsin nyt kuvan kun se johtokin löytyi)

Tämä oli nyt muutenkin vähän tällainen pika postaus, kun ei oikein ole ollut aikaa kirjoitella, vaikka aihetta olisi ollutkin. Jospa sitä taas loppuviikosta olisi paremmin.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Saunanraikkaana

Kohta kaksi viikkoa ollaan majailtu täällä uudessa kodissa ja vasta tänään saatiin sauna pestyä käyttökuntoon.
Ja kyllä kannatti pestä! On se vaan ihan toista luokkaa saunoa puusaunassa (siis, anteeksi, puulämmitteisessä saunassa), varsinkin meidän edellisen kodin sähkökiuas-kamaluksen jälkeen.

No nyt on hyvä olla saunanraikkaana.
Se on muuten jännä että en ole pitkään aikaan enää tuntenut itseäni puhtaaksi kuin saunan jälkeen. Siis ei minulla toki likainen olo ole muulloinkaan (jos siis en ole erityisen likainen), enkä yleensä koe tarvitsevani peseytyä kuin joka toinen päivä jos en ole mitään erityisen hikistä tai muuten likaavaa hommaa tehnyt.
Mutta se tunne saunan jälkeen, no on vain saunan jälkeen. Iho tuntuu ihan oikeasti puhtaalta, suihkussa tai kylvyssä ei vaan saa ihoa niin puhtaaksi.
Muutoinkin olen koittanut vähentää sitä kauheaa kemikaaleilla itsensä kuuraamista, tässä olen jo päässyt kokonaan luonnonkosmetiikan pariin, eikä käytössä ole muutoinkaan kuin shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. Aloitin kokeiluni (ilokseni ihan tavan marketista löytyvällä) Urtekramin tuotteilla, jotka ovat kyllä olleet hyviä, eivätkä edes kallita. Nyt kokeilin uutena hoitoaineena Ole Hyvä- sarjan mustikka-vadelma-mansikka hiushoiteella, se kun on sentään kotimainen. Oli kyllä vähän pettymys, jotenkin jää tunne että olisi sama kun ei käyttäisi ollenkaan. Tuoksu on sentään aika karkki, mutta en taida ostaa enää.

Mutta nyt meillä on onneksi ilo ja mahdollisuus saunoa useammin. Sähkökiuasta ei vaan raaskinut lämmittää kuin kerran viikossa. Lämmitykseen kun meni jo 40-45min ja siihen päälle kahdessa vuorossa saunomiset niin ei vaan raaskinut. Vaikka eihän se puukaan ilmaista ole (paitsi ne mitä omasta metsästä saadaan).


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Elämää maalla ja jätejupinaa..

Nyt on jo kohta viikko nukuttu uudessa kodissa. Huomaan muuten olevani oikeasti todella paljon vähemmän stressaantunut kuin ennen, vaikka hoidettavia asioita on paljon. Rahaa voisi kyllä mennä vähemmänkin eikä vanhan kämpän siivous kiinnosta yhtään. Ei ainakaan sen ison akvaarion tyhjentäminen ja uudelleen kasaaminen. Olinkin jo aikeissa luopua siitä, mutta en saanut salamanteriplekojani myytyä järkevään hintaan, oli ne pidettävä, no pienemmän akvaarion sain kuitenkin tänään tyhjennettyä.
Löysin, olikohan se nyt toissapäivänä, pienen mansikkamaankin tuolta pusikkojen keskeltä. Pienihän se todellakin oli, ehkä puolenkymmentä taimea ja niitäkään en olisi löytänyt ellei mieheni olisi raivaussahan kanssa sattunut heilumaan juuri siihen reunalle (ei kuitenkaan jyrännyt taimia onneksi). Satuin huomaamaan mustan muovin jonka reuna pilkotti maasta, pitihän se sitten etsiä että mitä sillä muovilla olli katettu. Ja muutama marjakin niistä saasaan, oli jopa ensimmäinen kypsäkin. En tosin osaa sanoa oliko hyvä, annoin sen vanhemmalle pojalle, mutta näytti hälle maistuvan.

Niin voisihan sitä pienesti esitellä näin sanallisesti tämän meidän uuden kodin (kuvia sitten myöhemmin, jahka kerkiän). Lääniä on siis kolmessa palstassa yhteensä noin 2,3 hehtaaria. Joista yksi metsäpalta on hieman kauempana, kokoa sillä noin reilu 5000 neliötä. Palsta missä talo sijaitsee on noin 1 ha ja heti sen vieressä, missä on se rantakin, on kooltaan reilu 7000 neliötä. Loivaa rinnettä ja peltoja ja vähän metsääkin ympärillä. Naapureita on näköetäisyydellä (talot pilkistää puiden välistä), mutta ei liian lähellä kuitenkaan. Ja ihan älytöntä pusikkoa melkein koko tontti, siis kaikki muu paitsi piha-alue. On, juu raivaussahalle käyttöä (tai viikatteelle). Paljon on herukkapensaita (punaista ja mustaa) sekä karviaisia pari pensasta. Suurin osa näistä tuolla pusikoitten keskellä.
Talosta löytyy yläkerrasta avoin makuutila (rakennetaan sitten joskus kaksi erillistä huonetta), alakerrasta pieni keittiö (ja iso puuhella!), olohuone ja wc/suihkutila. Kellarista (jonne kulku ulkokautta, siihenkin tosin tulee toivottavasti joskus muutos) löytyy sauna (ei suihkua vaan sellainen perinteinen sauna), navetta (tai siis lampola, kun lampaita on siellä ollut) ja kylmäkellari. Neliöitä on vaan 83, mutta eipähän ole niin kallista lämmittää.
Pihalta löytyy lisäksi vanha asuinrakennus, joka toimii meillä varastona, ja kaksi liiteriä. Toiseen liiteriin meinasi mies rakentaa autotallin ja toiseen oli suunnitteilla kanala. No miinustahan tässä tulee siitä puuttuvasta isosta kivinavetasta (sellainen olisi vaan niin ihana), mutta kaikkea ei vaan voi saada.

Yksi asia mikä minua nyt ihan todella ksimittää on tässä maalle muutossa, se että olen tottunut lajittelemaan jätteeni tarkasti,  bio, palava, kartonki, paperi, lasi, metalli, seka, ongelma (kutakuinkin siinä järjestyksessä miten paljon mitäkin syntyy. Sekajätettähän meillä syntyy tosi vähän, lähinnä vessasta ja niistäkin valta osa olisi kyllä oikeasti palavaa (olen ollut hieman laiska tässä). No kaupungissahan kerätään sitä palavaa jätettä jota valtaosa siitä jätteestä on mitä ei voida raaka-aineena hyötykäyttää, siis pakkausmateriaaleja, muoveja yms. No maalla sitä ei kerätä. Sen saa toki viedä jätekeskukseen, mutta ei ole ihan lähellä se. Joten on todella epäkäytännöllistä kerätä se erikseen ja kuskata jonnekin hornan kuuseen asti ja sitten vielä tilata siihen päälle se julmetun kokoinen jäteauto (sekajäteen keräys on pakko järjestää joko jäteautolla tai törkeän kalliilla aluekeräysmaksulla) hakemaan niitä kahta pientä roskapussia joka meillä sitä sekajätettä syntyy kerran kahdessa kuussa (mikä on pisin tyhjennytväli).
No soitin asiasta taholle joka täällä vastaa näistä jäteasioista ja kysin että onko tässä mitään jäkreä. No ei ole ainakaan niissä vaihtoehdoissa mitä siellä minulle kerrottiin. Menisi asiat niin monimutkaisiksi että en jaksa niitä edes tähän yrittää selittää. No meillä siis minun voiminen ja jaksamisen takia sitten tulee hakemaan se jäteauto ne palavat ja sekajätteet, samasta astiasta. En siis enää aio lajitella niitä erikseen vaan ne päätyvät tästä lähin kaikki kaatopaikalle. Hyi minua.
No tästä voisin sitten kuitenkin motivoida itseäni vähentämään sitä jätettä ylipäätään mikä meillä syntyy, siis sitä pakkausjätettä. Sitä monasti aivan turhaa jätettä.

Loppuun vielä perjantain kirppistelyt lyhyesti. En ollut tälläkään kertaa ilman lapsia, enkä taida enää jatkossa päästäkään ilman. No löytöjä kuitenkin tein, mutta ei kuvaa tällä kertaa (ei ehdi, eikä jaksa). Vanhemmalle pojalle vain vaatetta löytyi, mustat vuorelliset housut ja takki, sitten syksyksi, hinta taisi olla housuille 1,50e ja takille 4e. Lyhythihainen kauluspaita, 1,50e ja Brion koottava kuorma-auto 8e (joka kyllä oli pienoinen pettymys).

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kuluttamista ja kirppistelyä

Taas perjantai ja kirppistely päivä. Tämmöistä tarttui mukaan tänään.

Patenttikorkki pulloja tarvii aina. Tällä kertaa 0,5 litran olutpulloja, 5kpl hintaan 2,50e.
Maljakko (tai myytiin kaatimena), en itse asiassa omista yhtään maljakkoa, tarvetta olisi kyllä ollut. Hinta 2,50e.
Opan kahvipannu 9e, pohjassa palanutta, en saanut vielä kaikkea pois mutta eiköhän siitä hyvä tule.
Samanlainen Kermansaven Heinä-sarjan aamiaissetti teekupilla, kuin viime viikollakin, kunto hyvä ja leimat molemmissa. Hinta 5e.
Ripustettava kynttilälyhty, 1,50e.
Kaksi lyhyt hihaista paitaa vanhemmalle pojalle, toinen vaan taitaa olla sopivampi vasta ensi kesänä. Hinta 1,50e/kpl.

Tykkään ostella kaikenlaisia tavaroita ja pidän vähän sellaisista kalliista luksustavaroista. No kuluttaminen kuluttaa myös aina luonnonvaroja, enemmän tai vähemmän. Kuluttamista pitäisi siis vähentää. Olenkin alkanut vähän järkeistämään itseäni, että tarvitsenko ihan varmasti kaikkea sitä krääsää mitä kaupassa myydään. Travitsenko kaikkea sitä sähkökrääsää mitä meille myydään?
Laskeskelin jo aikaa sitten että pelkästään keittiöstäni löytyy ainakin 19 erilaista sähköä vaativaa laitetta. Verkosta tai pattereilla. Ihan järjetöntä! Mihin sitä kaikkea tarvitsee ja onko kaikki tosiaan välttämättömiä, no ainakin hella/uuni, jääkaappi, pakastin ja lapsipeheessä kyllä mikrokin (ihan oikeasti pärjäisihän sitä ilmankin, mutta kyllähän se helpotta arkea ihan älyttömästi, ja toisaalta on ihan turhaa lämmittä esim vauvan maidon takia hellaa). No sitten löytyy niitä vähän kyseenalaisia tavaroita, kuten kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, sähkövatkain, leipägilli, kello (mikrossa olisi jo kello, mutta meillä on vielä kämppään kiinteästi kuuluva kello keittiössä), rikkaimuri ja mitä lie. Olenkin alkanut miettimään mitä näistä voisi ihan oikeasti karsia pois entisten rikkoudutua. Varmaan kaiken. Mutta..
Jos esim kahvia tai pientä määrää vettä tarvitsee keittää vie kahvinkeitin ja vedenkeitin aika paljon vähemmän sähköä kuin hellan lämmittäminen, joten kyllä voidaan sanoa että myös ne ovat tarpeellisia. Toisaalta taas niiden valmistaminen vie lisää energiaa ja jatkuva uusien ostaminen, kun ei nuo nykyiset tahdo enää mitään kestää, ei ole kovin järkevää sekään. Rikkaimuri on taas vähä energisempi kuin iso imuri (minulla on tapana vetää keittiöstä päivittäin roskat lastalla kasaan ja imaista ne sitten rikkaimurilla), mutta se nyt toisaalta helposti korvattavissa sillä perinteisellä rikkaharjalla ja -lapiolla.
Tarkkaan saa kyllä jatkossa miettiä että mitä uusii ja mitä voisi korvata jollain muulla ekologisemmalla vaihtoehdolla -ja mikä on ihan täysin turhuuksia muutenkin. Olenkin siin toistaiseksi korvannut tarpeelliseksi katsomiani laitteita käytetyillä sellaisilla. Viimeki sauvasekoittimen, äitini lahjoitti meille häälahjaksi saadun sauvasekoittimen kun oli jo ostanut uuden (on sitten reilusti yli kaksikymmentä vuotta vanha; vähän toista oli laatu silloin ennen). Ainut vain on noissa vanhoissa laitteissa, että ne ei ihan hirveästi hivele minun silmääni, mutta ehkä kestän sen, onhan ne kuitenkin suurimman osan ajasta piilossa laatikossa, eikä niitä nyt vieraille tarvitse esitellä.

Ja tähän loppuun vielä pakko mainita että hihkun muuten innoissani kun huomenna päästään käymään (mutta ei vielä muutamaan, pah) siellä meidän uudella talolla. Vähän nyt joudutaan neuvottelemaan siitä meidän muuttopäivästä kun ei se mummo sieltä talosta näköjään halua lähteä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kirppistelyä

Perjantai on tavannut olla minun kirppistely päivä ja samalla hetki omaa aikaa, ilman lapsia. Niin oli viime perjantaikin, tosin tällä kertaa kera lapsien sekä minun äitini.
Pitkästä aikaa löysin oikeastaan jotain ostettavaa, siis enemmänkin kuin yhden tavaran tai vaatteen. Päivä oli muutenkin oikein mukava, vähän jo liiankin kuuma minun makuun, mutta ei se menoa haitannut. Kierrettiin nyt vaan kaksi keskustan kirppistä (lastenvaate kirppis ja kierrätyskeskus on sitten kauempana niin ei niissä nyt käyty), jonka jälkeen suunnattiin markkinakadun läpi kera mukaan tarttuneiden mansikoiden ja herneiden (oli muuten kesän ensimmäiset!) torille kuuntelemaan hyvää musiikkia (Sweettalkers).



No mutta nyt niihin kirppislöytöihin.
Ensimmäiseltä löytyi aivan ihana pyöreä pöytäliina (kuvassa), joka kuitenkaan tuskin pöytäliinaksi päätyy, mutta kangas oli kuitenkin ehdottomasti ostamisen arvoinen, hinta 3e.
Pojille löytyi myös kiva puinen palapeli, jossa oli työkoneita, mukaan sen sai eurolla. Ei päässyt kuvaan koska oli jo käytössä.
Nykyään tuntuu jokaisella kirppiksellä olevan myös uutta tavaraa myynnissä (ja niin täälläkin) ja mukaan tarttui siis jotain uuttakin. Koska olen vähän heikkona muumeihin ja kortti oli viimeinen, eikä maksanut kuin euron, tarttui käteen vielä sukeltava muumi kortti (kuvassa, ja päätynee kuitenkin kehyksiin, tuskin raaskin kenellekään postittaa).
Toiselta kirpparilta löytyi pitkästä aikaa itsellekin vaatetta, musta kietaisuneule, josta tosin oli se naru hukassa millä se solmitaan kiinni, hinta 4 euroa. Tämä ei päässyt kuvaan koska en yksinkertaisesti saanut siitä sellaista kuvaa joka olisi kannattanut julkaista (musta möykky lattialla ei välttämättä kerro juuri mitään kertomisen arvoista). Ajattelin vielä laittaa tähän sen puuttuvan narun tilalle jonkun hienon napin tai pari.. sitten joksus kun sen ehdin tehdä, toivottavasti syksyksi.
Kerään Kermansaven Heinä sarjaa (jonka tuotanto on jo lopetettu), aika hyvin meillä on kaikkia astioita ihan riittävästikin, mutta niitä oikenlaisia isoja teekuppeja on vain neljä (joista yksi vähän rikki) ja niitä on tosi harvoin liikenteessä. Nyt kuitenkin bongasin sellaisen yhdessä aamiaislautasen kanssa, hintaan 5 euroa. Niitä aamiaislautasiahan meillä on jo ihan tarpeeksi (eikä niitä juuri tule käytettyä), mutta tämä oli kuitenkin hyväkuntoinen ja siinä oli leima joten eipä tuo haitannutkaan vaikka 'kylkiäisenä' tuli.
Vahemmalle pojalle löytyi shortsit (joita muuten on aivan liian vähän, kun ovat vielä viime kesältä ja alkavat olla pieniä), hintaan 2,50.
Äidin kanssa ihastuttiin molemmat kuvassa näkyvään kukkaverhoon, ja ostettiinkin se puoliksi (verhoja oli siis kaksi), taitaa olla ihan pellavaa, hintaa jäi 2 e per nuppi. Tätä suunnittelin laukkuun yhdistettynä farkkuun (vanhoihin housuihin, joita on tuonne uhkaavasti alkanut kertyä), ehkä sitten ensi kesäksi.

Koska en ehtinyt kirjoittaa tätä ennen kuin nyt sunnuntai iltana, unohdin ihan totaalisesti mitä muuta ostin! Olen ihan varma että ostin myös jotain muuta, mutta en vain yksinkertaisesti muista mitä se oli. Pitäisiköhän alkaa vähän tarkempaan miettimään mitä sitä ostaa, edes kirppikseltä, jos sen näin totaalisesti unohtaa, niin olikohan edes niin tarpeellista.



Vielä lopuksi pakko laittaa kuva aivan ihanista kertakäyttömukeista, joita löytyi äitini luota. Olin kaverina tyhjentämässä heidän keittiötä tässä alkukesästä keittiöremontin alta ja nämä löytyivät. On kuulema ostettu joskus minun synttäreille ja pakkohan nämä oli pelastaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Unelmista totta!

Nyt se on tapahtunut, se mitä olen odottanut pitkään ja kiihkeästi varsinkin viimeiset pari vuotta. Omakotitalo! Maalla!

Ollaan nyt etsitty ehkä puoli vuotta ihan tosissaan sitä meidän lompakolle sopivaa unelmaa. Paljon on rajoittanut juuri se ettei ole omia säästöjä, kaksi huollettavaa ja vain toinen töissä (ja vielä perus duunari, eli ei mitään huippupalkkoja). En oikeasti olisi uskonut vielä kuukausi sitten että päästään vielä tälle kesälle (jos tätä nyt kesäksi voi sanoa, niin kylmää on kyllä ollut) omalle pihalle!
Talo löytyi siis yllättävän helposti, mutta tosi nopea sai kyllä olla päätös oli tehtävä heti (no onneksi oli viikonloppu välissä). Perjantaina käytiin katsomassa, paikalla oli vain myyjän iäkäs sisko ja hänen poikansa. Eivät hirveästi tienneet tehdyistä remonteista, tai oikeastaan mistään. No riskillä mentiin ja maanantaina tarjousta tekemään, pelattiin varman päälle ja tarjottiin mitä pyydettiinkin. No joskus riskit kannattaa ja saatiin maata enemmän kuin alkuun oli tiedossa, kaksi tonttia yhden hinnalla. Epäilen että saatiin talo ja tontit hieman halvalla, koska välittäjälläkään ei ollut tietoa toisesta tontista, ennen kuin tehtiin sitä tarjousta. Ja mikä parasta: saatiin oma ranta (josta muuten välittäjä ei tiennyt)! No, okei se on pelkkä joki (eikä edes iso sellainen), mutta oma ranta silti. No, en nyt jaarittele enempää miten talokaupat hoidettiin..

Mutta itse asiaan! Nyt meillä on vihdoinkin mahdollisuus sellaiseen elämään mitä halutaan. Paljonhan se vaatii työtä ja aikaa ja itse talo vie varmaan ensimmäiset vuodet niin ajallisesti kuin rahallisestikin, mutta nyt olen askeleen lähempänä omavaraisuutta! En havittele täydellistä omavaraisuutta, mutta jos ruoan pystyisi tuottamaan melko pitkälle itse niin se olisi oikein hyvä. Erityisesti haluan että voidaan tuottaa itse oma liha.
Ajatuksena on siis ottaa kanoja, vuohia ja possuja (ihan oikeasti haluaisin villasikoja, huom, ei siis villi, vaan villa). Lampaatkin olisivat aivan ihania, mutta taitavat vaatia aika paljon laidunta.

No joka tapauksesta tästä lähtee meidän matka kohti omavaraisuutta, matkalle sattunee paljon remonttia, vaikeuksia, mutta toivottavasti myös paljon niitä onnistumisisa.
Täytyy myös vielä sanoa, että vaikka olen innoissani ja ihan älyttömän onnellinen, pelottaa myös todella paljon että jotain menee vikaan, ja unelmani särkyy.